Mökillä

Kesälomalla on pakko päästä jossain kohtaa käymään mökillä. Tällä kertaa möksäily osui loman toiseksi viimeiselle viikolle. Aivan alkumatkasta kävin heittämässä Miehen Tampereelle. Ja, sitten harhailin ympäri Tamperetta, koska onnistuin kääntyilemään risteyksistä vääriin suuntiin, enkä meinannut millään osua oikealle reitille. Syytän tästä Navia, joka neuvoi kääntymään seuraavasta risteyksestä oikealle.  No, miten sitten pystyin olemaan eksyksissä, vaikka tein juuri niin kuin käskettiin? En ymmärrä, mikä juttu se on, että silloin harvoin kun Tampereelle pakon edestä autolla menen, niin Tampere ei päästä minua millään pois. Sanoin Miehelle, että nyt riitti, en enää koskaan ajele Tampereella. Enkä ajele myöskään Helsingissä. Hän sanoi, että ethän sinä nyt voi noin sanoa, aikuinen ihminen. 

Mökki sijaitsee melko pitkän ja vaivalloisen matkan päässä, joten, kun sinne lähtee köröttelemään, niin se on välilautauksineen ainakin 5 tunnin reissu.  Köröttelin mökille lasten ja koiran kanssa, ja otimme matkalla Mummelin kyytiin. Loppumatkan tiet ovat niin mäkisiä, mutkaisia ja huonokuntoisia, että yleensä joku lapsista yrjöilee viimeistään siellä. Tällä kertaa sijoitin autossa yleensä yrjöilevän lapsen etupenkille. Ja, yrjöpussia ei tarvittu, vaikka huonovointinen olikin. Ilmeisesti etupenkillä istuminen auttaa. Mutta, matkustamisen vaivalloisuus unohtuu samantien, kun pääsee perille, mökille. Paikan tuttuus, hiljaisuus ja rauha, kaunis luonto, se parantaa. Poikanen otti samantien virvelimen käteen ja lähti laiturille heittelemään.

Muffi meni aivan sekaisin onnesta, kun pääsi vapaana kirmailemaan. Voi, sitä juoksun ja hypähtelyn määrää! Kiersin aluksi hänen kanssaan tontin rajat, ja sen jälkeen koiruli pysyi hyvin tontilla, ei lähtenyt harhailemaan metsään tai naapurin puolelle. Loivalla rinnetontilla juoksentelu oli mannaa: Ruohoinen, sammaloitunut tanner on pehmuinen jaloille. Mökillä juoksenteli ja nuuhkutteli niin onnellinen koira. Nyt, kotosalla tuntuu aivan siltä, kuin hän olisi minulle möksällään, koska toin takaisin kotiin, ja pitää olla kiinni (?)

Muffin piti välillä ottaa nokoset tuvan sohvalla. Mummeli oli laittanut sinne somia pitsityynyjä ja villapeiton, siinä sopi levätä ja uneksia. Yöt nukutti makoisasti minun ja tytön kanssa samassa sängyssä. Öisin kävimme myös hämäräkävelyllä tontilla, jostain syystä Muffi pyysi joka yö ulos, vaikka kotosalla emme moisia harrastele. 

Muffin oleilu ei ollut mökillä pelkkää lomaa, sillä hänen piti pitää silmällä useita henkilöitä, jotka saattoivat olla eri puolilla tonttia. Ja, varsinkin alussa kulki Muffi minun perässäni, etten vain livahda karkuun. Rannassa piti vahtia ihmissiskon uimista, ja haukahdella, että tulisi jo järvestä pois. Muffi ei pidä vedestä, eikä uimisesta. Ja, mehän tietysti uimme paljon, sillä vesi oli juuri sopivan lämpöistä. Järvi on joka säällä kaunis, sillä se pitää sisällään myös rannat ja taivaan.

Mökiltä löytyi tietysti meidän vanhoja leluja, esimerkiksi pikkueläimiä, jotka kaivettiin esiin.

Pelasimme myös Höpönlöpöä. Siinä on kaksi pakkaa, toisessa on kysymyksiä ja toisessa on vastauksia. Pakat sekoitetaan, ja sitten kortit nostetaan järjestyksessä, toinen pelaaja kysyy, toinen vastaa. Kysymykset ja vastaukset tuottavat hauskaa höpönlöpöä. Mökillä on kahdenlaiset kortit, vanhemmat pakat ovat kuvien kera, uudemmat ilman kuvia. No, on ne uudemmatkin ainakin 20 vuotta vanhat :D 

Mökkeily on mukavaa.

Kesäloman 3.-5. päivät

On ollut auringonpaistetta, rankkasadetta, tuulen tuiverrusta ja tyyntä. Päivänokosia soffalla Muffin kainalossa, 10 jaksoa La Promesaa, kiireettömiä lenkkejä... ja kiireetöntä lomaa. Tämän lisäksi on ollut niin upea auringonlasku, että oli aivan pakko lähteä se kuvaamaan lähirantaan.

On ollut aamuinen autio uimaranta, lintujen elämää tarkkaileva koira.

Sohvan letkeästi valtaava syvänukkuva koira.

Piharakennuksen säleikön valkoiseksi maalannut neulovainen naishenkilö. Nainen ei kuitenkaan nyt neulonut, sillä ko. naishenkilö keikkui tikapuiden päällä, ja molemmat kädet olivat varattuina: Toinen käsi heilutteli pensseliä, ja toinen käsi piti tiukasti säleiköstä kiinni. Ko. naishenkilö ei pidä korkeista paikoista, eikä todellakaan luota tikapuiden pystyssä pysymiseen. Huom. kuva otettu kunnan puoleiselta tontilta. Tämä kunnan tontti pitää sisällään oman tarinansa, jonka jätän ainakin tässä kohtaa kertomatta, sillä se aiheuttaa tietynlaista tunteiden paloa. Ja nyt on rauhaisa lomafiilishh.

On ollut lenkkeilevä koira pohtimassa, viedäkkö heti ensi metreillä suuhun poimittu upea keppi koko lenkin verran kotipihaan asti, vai antaako kepin jäädä matkan varrelle.

On ollut kerä Hot Socks Madena -lankaa, sävy 05, josta syntyi polvisukat neulovaiselle naishenkilölle. 

Oli neulovaista naishenkilöä päätä pidempi Poikanen, joka kuvasi sukat.

Oli kerä lankaa, josta ei saanut syntymään samanlaisia sukkia. Oli sakset, jotka pätkivät lankaa, ja neulovainen nainen, joka ihmetteli tilannetta, mutta tyytyi tekemään sukista kärkien osalta erilaiset.

Oli jalat, jotka muka kiipesivät portaita ylöspäin.

Ja sukat, joihin kului 136 g lankaa.

On pelargonioita rakastava naisihminen, joka on ripotellut niitä sinne ja tänne.

Ja pelargonioita rakastavan naisihmisen mies, joka laittoi ed.mainitulle naisihmiselle parvekelaatikoita, joihin näitä kukkasia saattoi istuttaa.

Oli kolme duudelia: Muffi, Sylvi ja Poppa. Ja duudeliralli Haukkumaassa.

Ja oli palava kiuas, joka oli saunassa, jonka rakensi mies. Ja oli mahtavat ensilöylyt, joista nautti koko perhe, yksi toisensa perään.  

Pystyttekö kuvittelemaan, kuinka mahtavalta tuntuu piiskata kiuasta, kun omaa saunaa on "odoteltu" useampi vuosi?

Lomalla viimeinkin

Ja ajattelin postailla vähän tiuhempaan, vaikkei mitään erikoista olisikaan. Ei ole mitään suunnitelmia säntäillä pää kolmantena jalkana sinne ja tänne, vaan tehdä mahdollisimman paljon sellaisia asioita, jotka tuntuvat hyviltä. Katsotaan, mitä tästä tulee.  Aloitetaan tällä herkullisella kuvalla, jossa jäätelön alla piilottelee iso keko mansikoita, vadelmia ja pensasmustikoita. Kesäkuussa syntynyt Poikanen vietti synttäreitä helteiseen aikaan, juhlimme näin: Syville lautasille tällainen herkkukasa, ja sitten isolla lusikalla ääntä kohti.

Viime perjantaina juhlistimme loman alkamista myös perinteisesti: grillausta ja kannullinen sangriaa. Tuntui niin hyvältä istua omalla terassilla, lämpöinen kesäilta, ei hyttysiä, pieni tuulenvire... ja kiireet pois. En muista, koska olisi ollut, josko milloinkaan, niin lämmin ilta lomien alkaessa. Ja ihan Suomessa tämä.

Yöllä puoli kahdentoista aikaan oli edelleen lämmin, yli 20 astetta reippaasti. Aurinko oli laskenut, Muffi nuuhkutteli yötuoksuja ja lirautti iltapisulit. Sitten menimme nukkumaan.

Vielä jasmiken hienoa kukintaa lähistöllä, aivan korkeina pensaina, pikkupuina. Tuoksuu niin hyvältä! Tulee entinen talomme mieleen, pohjoisessa, missä minulla oli myös tätä ihanuutta, joka kukki vuosi vuoden jälkeen uskollisesti.

Tänään nukuin yllättävän pitkään, sillä heräsin vasta kahdeksan maissa ihan makoisilta unilta. Ulkona paistoi aurinko ja tuulla tuiverteli hieman. Muffi-tyttö oli jo portaiden alapäässä vastaanottokomiteassa toivottamassa minulle hyvää huomenta. Ja sitten hyppelimme muutamat askeleet Apian puistoalueella, pitkälle lenkille emme nyt heti aamusta taipuneet, kovasti teki mieli jo kahvia, ja tämänhetkistä lemppariaamupalaani. Ja se on tällainen: Murustan kaksi digestive-keksiä kulhoon, perään kourallinen pensasmustikoita ja kreikkalaista jukua. Ai, että! Ja sitten iso mukillinen kahvia. Kyllä tuolla lähtee hyvästi päivä käyntiin!

Muffin aamupala on keitetty kananmuna ja jäinen kanankaula. Keitän kaksi kananmunaa kerrallaan, joten joka toinen aamu on kananmuna odottamassa jääkaapissa, ja joka toinen aamu munat kiehuvat kahvin tippuessa kannuun. (Muffille on myös nappuloita aina saatavilla, välillä maistuu, välillä ei.)

Aamurutiinit, jos mitkä, ovat tärkeitä. Ja se, ettei kukaan muu perheestä ole vielä hereillä, vaan on aivan hiljaista. Seuraava heräilijä oli Mies, joka meni viettämään omaa aamupalahetkeään koneelle. Ja Tyttönen, jonka tukan Nukku-Matti oli laittanut aivan solmuun. Mutta tässä vaiheessa olin jos siirtynyt katoksen alla oleville tuoleille neulomaan, ja siirtynyt toisenkin kerran, varjoisammalla tuolille, kahvikupponen oli tyhjä. Meidän terassi näyttää tällä hetkellä siltä, että se torppaa tehokkaasti turhan fiinien ihmisten vierailut: Rakennustelineillä on uimapyyhkeiden jatkuva liputus, piha/rantakenkiä sikin sokin, Muhveron luita, pureskeltuja keppejä. Miten viihtyisää. 

Päätimme Tyttösen kanssa lähteä käymään kirpparilla. Ja Mies päätti meidän puolestamme, että menemme pyörillä, sillä Mies lähti Lahdesta asti hakemaan saunan ovea, koska missään lähempänä ei ole mustaa lasiovea, kuulema. Mutta, eipä mitään, pyörällä on hyvä mennä, sillä meidän kohde on parin kilsan päässä, ja sinne on rauhallinen, hyvä pyörätie. 

Kirpparilta en hoksannut ottaa kuvia, vaan etsiskelin sopivia kangaskappaleita mekkoihin. Tyttönen etsiskeli omia juttujaan. Pyöräilimme takaisin, minun pyörän etukorissa oli kepparin pää, Tyttösen pyörän etukorissa pieni virkattu hattu. Ne olivat hänen löytöjään. 

Minä löysin kolme suurta pöytäliinaa, harson hyttysverkoksi, ja ison nipun pyyhkeistä ommeltuja luuttuja. Nämä kuljetin kotiin muovikassissa, pyörän sarvessa. Pöytäliinat olivat muutaman euron kappale. Jos noista yhtään mitään saan onnistumaan, niin ei ole ainakaan hinnalla pilattuja.

Vielä muuan yllättys pihalta, jota en ole juurikaan pystynyt laittamaan, koska maansiirtotyötä on vielä edessä. Sormet syyhyäisivät kyllä kovasti! Muistin viime kesänä heitelleeni Maariankellon siemeniä jonnekin, mutta ei mitään muistikuvaa, minne. Paikka löytyi nyt, kun takarajalle viime kesänä istuttamani syreeninpistokkaiden vierestä löytyi yksi, aivan lyhyen varren päässä nököttävä, Maariankello. Ja lisää nuppuja on tulossa. Nyt en uskalla päristellä nurmikkoa (rikkaruohikkoa) matalaksi, sillä silppuaisin samalla jotain kaunista alkavaa.

Mies varjelee omia aarteitaan, neljää pensasmustikkaa, jotka tekevät hurjaa, parinkymmenen marjan satoaan. Pensaiden ympärille ilmestyi kaikessa hiljaisuudessa verkko. Ja seuraavaksi tulee kuulema kameravalvonta, ettei kukaan, tai mikään, syö Miehen suurta pensasmustikkasatoa. 

Harhaneilikat jaksavat kukkia! Eivät juurikaan piitanneet, vaikka kesäkuu oli lämmin, ja liki sateeton.  Nämä kasvavat myös piskuisen tontin takarajalla, turvassa tulevilta maatöiltä.

Vielä vähän tulevien käsityöjuttujen suunnittelua: Novitalla on alkamassa Mica neulepusero -KAL, johon ajattelin lähteä mukaan. Siinä neulotaan venekaula-aukkoinen pusero 3-kertaisesta Tuuli-langasta, puseroon on paljon kokoja. Ja sen voi neuloa usean mittaisena, sekä helman, että hihat. Minulla on vanhaa Novita Rose -lankaa useammassa värissä, joten ajattelin kokeilla, millainen pusero tästä tulisi, jos teen ihan vain 1-kertaisella langalla ja puikoilla 4.5. Tein sitä varten poikkeuksellisesti pienen pätkän mallitilkkua, mutta ei oteta mallitilkkuja tavaksi.. :D