Muistoja menneestä

Kolme ja puoli viikkoa hirmuisen kivaa, tuskaista, vimmaista, puuduttavaa ja vaikka mitä muuta tunnetilaa puikotellen. Ja siihen päälle pari päivää palojen yhdistelyä, joka on oikeasti kivaa hommaa. Kaikki tämä tuntui kannattavalta siinä vaiheessa, kun viimeinenkin pala oli neulottu & yhdistelty. Peitto oli käynyt pyörähtämässä pesukoneessa ja tullut sieltä ulos pehmenneenä. Viltti oli levitelty yöksi kuivaustelineiden päälle pötköttämään. Ja sitten: Hän, uusi peittomme, oli valmiina kietomaan viluisen ihmisen mutkaansa ja tekemään sen, mitä varten oli synnytetty: Pelastamaan ihmisen marraskuulta ja mörriltä.

Muistoja menneestä KAL eli yhteisneulonta alkoi Novitaknitsin sivuilla 19.10.  Peitosta ei mahdettu kovin ilmoitella etukäteen, minä ainakin havahduin siihen liki silloin, kun se alkoi. Mutta innostuin aiheesta niin paljon, että kaivelin parit helposti löytyneet kerät esiin ja laitoin lisää lankaa tilaukseen, näin pääsin ajallaan alkuun. Omalla kohdallani kävi aivan hyvin, sillä Isoveli sattui olemaan vielä yhden päivän alennuksessa Tapion lankakaupassa, mistä sitä tilasin. Värit valitsin sen mukaan, mitkä sopivat punasävyisiin keriin, joita kotoa muutaman löysin.

Peiton suunnittelijat Minna Metsänen ja Sisko Sälpäkivi olivat katselleet Neovius Oy:n 1940-luvulla julkaistuja Virkkaus ja neuletyöt -lehtiä ja sopeuttaneet sieltä pintaneuleita peittoon. Jokainen pala esiteltiin ihastuttavasti: Palalla oli vanhan neuleohjeen nimi ja palan mukana näkyi osa kyseistä vanhaa neuleohjetta. Olisipa mahtavaa saada tuollaisia vanhoja neuleohjeita käsiinsä <3 

Peiton 1. pala oli nimeltään Pujoliivi. Tämä pala muodostui omaksi suosikikseni, mikä yllätti minut itsekin, sillä palassa oli inhokkiani: korinpohjaneuletta. Mutta, pala oli todella mukava tehdä! Jopa niin mukava, että tein lopuksi yhden ylimääräisen palan sillä ohjeella. 

Mutta siihen oli taas omat syynsä: Peiton koostetiedoissa mainittiin (ja taitaa edelleenkin virheellisesti lukea), että paloja on 7 erilaista ja kutakin neulotaan 5 kappaletta. Tämä ei kuitenkaan pitänyt paikkaansa, mikä selvisi vasta viimeisen, 7. Palmikkopalan, kohdalla, jota olisikin pitänyt neuloa kuusi. Palojen kokonaismäärää, oliko 35 vai sittenkin 36, ihmetellessä selvisi, että 3. palan, Neulottu pienokaisen peite, kokonaismäärä oli tiputettu jälkikäteen viidestä neljään. Sanon suoraan, että oli melkoista sekoilua, huonoa tiedottamista ja kaiken kaikkiaan otti päähän. Ei ehkä niinkään virheet vai olivatko sitten ohjeen muuttamista lennosta, mutta se, ettei niitä oikaistu ja tiedotettu, tuo epätietoisuus. Neuloin sitten 7. palaa vain 4 kappaletta, yhden kullakin värillä ja päätin jäädä odottamaan kokoamisohjetta. Ja, kun sen näin, niin neuloin 35. palan sillä värillä kuin halusin ja sillä mallilla kuin halusin. Ja suunnittelin oman yhdistelykaavion kuten halusin, olihan selvää, ettei minun palaset sopineet enää valmiiseen palapeliin. Mutta lopputulos on silti hyvin samantapainen. Tässä oma palapelini.

Ladoin valmiit palat ruudukon mukaisesti odottamaan kasausta. Kasaamisen jätin lauantaille. Ja ompelua riitti myös sunnuntaille, sillä lauantaille oli muutakin tekemistä, ja rajansa on myös yölliselle kukkumiselle neula kädessä.

Ai niin, tein muutoksia myös 5. palaan, joka oli Kesäinen leikkipuku. Muutokset eivät johtuneet siitä, ettenkö olisi pitänyt mallista, vaan siitä, että olin saanut neulomisesta etusormeni kipeäksi ja mustelmalle (eipä ole koskaan ennen käynyt näin), joten etsin helpomman tavan tehdä samantapaista pintaneuletta. Tulos ei ehkä ollut aivan yhtä kaunis kuin alkuperäinen, mutta sai luvan kelvata. Peiton neulomistahti ei ollut ihan KALille ominainen, sillä ohjeen pätkää pitäisi tulla sellaisella tahdilla, että neulojat pysyvät "helposti" kyydissä mukana. 10 ruutua viikossa on melko paljon, jos on muutakin tekemistä kuin neulominen, esim. työt, perhe, kotityöt, lenkkeily... ja ne muut neuleet. No, muut neuleet jäivät melko vähälle, vaikka yhden sukan aloitin yhtenä iltana, kun alkoi tympäistä. Palasin seuraavana päivänä takaisin "ruotuun". 


Sitten on enää tämä ongelma, että miten kuvaat peiton sisällä, että olisi edukseen tai mahtuisi ylipäätään kuvaan. Eipä juuri mitenkään. 


Mutta: Tämä peitto on ihana! Ja vaikka kaikki ei mennytkään ihan putkeen, niin ei haittaa enää nyt, kun viltti on valmis. Mieskin kehui valmista peittoa, sen värejä, joista tykkää todella paljon :)



1. Pujoliivi

2. Jaakon villakko 

3. Neulottu pienokaisen peite

4. Mainio villatakki

5. Ruudutettu villatakki

6. Oma mukaelmani mallista Kesäinen leikkipuku

7. Palmikkopala

Malli: Muistoja menneestä, Novitaknits (Minna Metsänen, Sisko Sälpäkivi)

Lanka: Novita Isoveli, sävyt: 010, 073, 043, 508 

Puikot: 5

Langankulutus: 1532 g (pääteltynä, oikeasti kulutus suurempi, sillä hukkalankoja/langanpäitä ei ole punnittu)

Supersalmiakki 1