Paidan kauluksen modaus ja kekri

Olin neulonut helmikuussa 2020 Alafosslopi-puseron, jossa ilmeni kuitenkin ulkokäytössä kaksi heikkoutta. Päätin fiksailla toisen niistä kuntoon. Puserossa oli liian matala kaulus, joten käytönnössä pidin sitä aina huivin kanssa. Kauluslankaa oli jäljellä vielä reilusti, täysi kerä, ja enemmänkin, joten päätin neuloskella puseroon kunnollisen kauluksen.

Varauduin henkisesti siihen, että joudun saksimaan olemassa olevan kauluksen päättelyn auki, mutta yllätyksekseni sen purkaminen onnistui tuosta vain, vain vähäistä takkua oli havaittavissa. Otin sitten jotkut isohkot puikot ja neuloin kauluksen korkeudeksi entisen 4 cm sijaan n. 20 cm. Mittasin puikon paksuuden jälkeen päin, ja se oli 6 mm. Etsiskelin myös alkuperäisen blogipostauksen paidastani nyt, ja olin näemmä silloin käyttänyt puikkoja 4 1/2 ja 6. Sillä tavalla. Olen myös kirjoitellut blogiin, että pidän enemmän matalasta kauluksesta, ja siksi olin aiemmin tehnyt paitaan sellaisen. Niin väärin. Saanen muuttaa mielipidettäni nyt?

Kaulus valmistui mukavasti the Chelsea Detectiveä katsellessa, siihen kului lankaa 48 g. 

Paitaan jäi vielä yksi vika, jota en ala korjaamaan: Se on liian lyhyt. Ulkoilupaita saisi mennä reilusti pepun alle, että olisi lämmin. Tämä ei mene. To do -listalla on siten vielä pidempi Alafosslopi-paita, sellainen täydellinen.

Kävimme perjantaina Elmerin kanssa ensimmäistä kertaa ikinä Kekrissä, nimittäin Sääksmäen Kekrissä, joka pidettiin Kelhissä. Kelhi on upea 1920-luvulla rakennettu ja hyvässä kunnossa pidetty rakennus <3 Lisäsin tuohon linkin, jos haluatte kurkistaa rekennuksen historiaa ja kuvia. Ihan mahtavaa, että tällaisia rakennuksia pidetään kunnossa! 

Itsehän näpsäsin tilasta vain tämän yhden kuvan eli Kalle Carlstedtin maalaamista koristeista:


Ja tarjoilu oli niin tajuttoman hyvää, että oli pakko ottaa santsikierros. Valmistaisipa joku meilläkin tällaisia aterioita...

Vaikka kyllä nämä minunkin tekemät sapuskat käyvät alati nälkäiselle pesueelle kaupan. Kolmestaan pisteli jälkikasvu tämänkin vuoan tyhjäksi. Mutta kylläpä kasvavatkin pituutta silmissä, kaikki kolme. Ja keskimmäinen, teini, varsinkin!


Mutta Kekristä vielä: Tokipa siellä oli ohjelmaakin. Oli puheita, juontoa, palkitsemisia.  Ja esiintyjiä,  nimittäin kaksikin porukkaa. Ensin esiintyi Duo Kippura, joka soitti ja lauloi jalan alle menevää haitarimusiikkia. Jos sali ei olisi ollut täynnä pöytiä, ja jos olisi tarjottu pari mukillista höpöjuomaa ennen esiintymistä, niin oltaisiin menty Elmerin kanssa polkan tahtiin, osattiin tai ei. 
Illan pääesiintyjä oli Tuuletar. Miten en ole heitä ennen kuullut tai nähnyt? Olen uusi fani <3 <3 <3

Pahvilaatikon vuoksi

Tajusin tänään, että olen mahdollisesti hieman samanlainen kuin äitini, myös pahvilaatikoihin liittyen. Kas, kun äitini jäi aikoinaan eläkkeelle, sai hän työkavereiltaan läksiäislahjat pakattuina hyvin moneen erilaiseen pahvilaatikkoon, se kertonee kaiken... Niinpä siis minäkin, heti kun silmät pahvilaatikkoon tarkentuivat, tilasin Novitan Juhlan Aika -peittoboksin. Ettäpä osaakin olla tyylikäs pahvilaatikko.

Ja se laatikko tuli tänään.


Lankojen värit ei kylläkään sisustukseen natsaa.


Mutta voihan näistä neuloskella jotain muuta & joitakin keriä voi pistellä peittoonkin.


Laatikossa oli peittoon tarvittavat langat, ohje, nahkainen merkki. Ja siis the Laatikko, tietenkin. Peiton ajattelin neuloa, mutta valitsen ruuduista mallit, joista eniten tykkäilen. Ja hieman toisenlaiset sävyt kaivelen peittoon. Ja todennäköisesti pienemmän peiton teen. Aloitin 1. ruudun eli Retropalmikon tuossa äskettäin, kiva oli neuloa ja nätti tulee. Mukavaa, että tällaisia yhteisneulontoja järjestetään! Vaikka olen vannonut, etten lähde mihinkään KAL-juttuihin mukaan. Hei, taas mennään...

Juhlan Aika -peitto KAL, ohjeet ilmestyvät Novita Knits- sivulle pikkuhiljaa. Paitsi, jos on tilannut boksin, sitten kaikki käsillä heti ja voi suunnitella, mitä tekee, mitä ei.

Päivänsäde ja Eräretki

Tutustuin kaksosiin, ensin Päivänsäteeseen, sitten Eräretkeen. Molemmat tarvitsivat myös Esi-isän, muuten ei olisi tullut valmista. 

Puikoille hypähteli ensin Novita Kaksoset Päivänsäde, pirteä ja iloa pirskahteleva Veikka-vahvuinen lanka. Kerässä on 150 g lankaa, raidoissa maleerattuja sävyjä aniliininpunaista, keltaista, vaaleanpunaista ja harmaata. Aikomuksena oli tehdä polvisukat itselleni, joten 150 g ei siihen riitä. Etsin siksi Päivänsäteen kaveriksi Muumitalo-langan sävyssä Esi-isä. 

Loin 3,5 puikoille Esi-isällä 56 silmukkaa ja neuloin kaikki silmukat samalle puikolle oikein. Reunaan syntyi näin ainaoikein-reunus. Käänsin työn ja jatkoin 2o 2n -joustinneuleella pyörönä, 20 krs. 

Vaihdoin Päivänsäde-lankaan. Langassa on sininen merkkilanka, joka keritään pois ja sitten aloitetaan neulominen. Näin molemmista sukista tulee samanlaiset. Neuloin 30 krs oikein. Sitten aloin pohjekavennella joka 6. krs: 4. puikon lopussa 2 o yhteen, 1 oikein ja 1. puikon alussa 1 oikein ja kahden noston kavennus. Lopetin kaventelun, kun puikoilla oli taas 44 s.

Neuloessa huvitti hieman se, että olin kahtena peräkkäisenä päivänä pukenut päälleni lankaan sopivat mekot :)

 

Kun olin neulonut yhteensä 99 krs oikein, ja väriraita oli sopivasti vaihtumassa krs alussa, oli aika tehdä kantalappu 4. ja 1. puikon silmukoilla. Vaihdoin Esi-isään ja kaventelin yhden silmukan pois ja tein sitten vahvistetun kantalapun 21 silmukalla. Neuloin kantalapun molemmissa laidoissa 2 silmukkaa aina oikein. Noista syntyneistä nypyistä on helppo nostaa kantapohjan käännön jälkeen silmukat (ja tulee omasta mielestäni nätti.)

Kun oikean puoleista kantalappua katsomalla oli vasemmalla lapun reunassa 12 nurjaa nypykerrosta, oli aika aloittaa kantapään kääntö, jonka tein jaolla 4-13-4. Eli kantapohjankavennusten jälkeen jäi keskelle 13 silmukkaa. Neuloin 7 s puikolle 4 ja 6 silmukkaa puikolle 1. Nostin molemmille puikoille kantalapun reunoista vielä 12+1 silmukkaa kaveriksi. Vaihdoin langan Päivänsäteeksi ja jatkoin sillä jalkaosan. Kiilakaventelin samalla joka 2. kerroksella eli 1. puikon lopussa 2 o yhteen ja 4. puikon alussa kahden noston kavennus. Lopetin kiilakavennukset, kun puikoilla oli taas yhteensä 44 silmukkaa. 

Neuloin 47 krs Päivänsäteellä ja sitten aloitin leveän nauhakavennuksen kärkeen: neuloin 1. ja 3. puikon lopussa 2 o yhteen, 1 oikein. Ja 2. ja 4. puikon alussa 1 oikein, kahden noston kavennus. Kaventelin ensin joka 2. krs ja kun jäljellä oli 7 s/puikko, kaventelin joka krs, kunnes jäljellä oli 8 silmukkaa, joiden läpi vedin langanpään. 

Vanuttuneen Villasukan peruspolvari oli valmis. Lankaa kului 157 g ja Päivänsädettä jäi jäljelle ihan mitättömän pienet nöttöset.

Koin Päivänsäteen niin kivaksi kaveriksi, että päätin neuloa heti perään sävyllä Eräretki sukat. Eräretkessä on myös maleerattuja sävyjä: keltainen, vihreä, oranssi ja harmaa.

Mutta nyt ajattelin kokeilla, että tulisiko 4 silmukkaa vähemmällä aloitussilmukkamäärällä minun pohkeelleni sopivammat sukat. 56 silmukalla neulotut sukat eivät nimittäin meinaa pysyä paljaissa jaloissa ylhäällä, vaan valahtelevat nilkkaan. Loin aloitukseen siten 52 silmukkaa, tällä kertaa suoraan Eräretkellä. Muutoin tein varren samoin kuin Päivänsäteellä. No, yhden kerroksen neuloin enemmän varteen, 100 kerrosta, koska väri vaihtui siten sopivasti Eräretkessä. 

Sukan pohjeleveydestä lähti n. 2 cm pois, joten katsotaan, miten tässä käy kunhan olen hetken pitänyt sukkia. Voihan se olla, että aloitan jatkossa itselleni Veikka-vahvuiset polvarit 52 silmukalla, enkä enää 56:lla.

Eräretki ei riittänyt aivan koko sukkaan, vaan jouduin tekemään kärkeä Esi-isällä. Kärkikavennukset aloitin, kun olin neulonut 48 silmukkaa kantalapun jälkeen. 

Vanuttuneen Villasukan perussukka oli valmis. Lankaa kului 152 g, Eräretki-kerä meni kokonaan. Yllättävän pieni langankulutusero oli näillä kahdella sukkaparilla (5 g), vaikka jälkimmäisessä oli aloituksessa 4 silmukkaa vähemmän. Toisaalta neuloin jälkimmäisellä 1 kerroksen pidemmän varren ja 1 kerroksen pidemmän terän. Mutta yhtä kaikki, varsi on noin 39-40 cm pitkä ja terä sopiva 38 koon jalkaan. 

Tykkäsin kyllä kovasti tästä Novita Kaksoset -langasta, sitä oli kiva neuloa. Ja se varsinkin oli huippua, että kerässä on 150 g lankaa, kuten Veikassa entisvanhaan. Mutta yksi kehitysidea tuli mieleen: Kerässä on pitkä pätkä sinistä huomiolankaa, mutta sitä ei ole tarkoitus neuloa sukkaan. Mitäpä, jos huomiolanka sopisi sukan sävyyn, joku sellainen tehosteväri, että sen voisi silmiään rikkomatta neuloa (niin halutessaan) sukkaan? 


Kaksoset on tällä hetkellä Novitaknitsin verkkokaupassa poistolangoissa ja siten edullisemmin saatavilla. Saattaa olla, että jokusen kerän tilasin ihan pahan päivän varalle, eri sävyjä... 

Sarjavärjärin värjäyksiä - Punakaali

Sarjavärjärin hommat ovat edenneet tällä erää viimeiseen osaan. Värjäykseen vahvasti koukuttunut Serkku jakoi kuuman vinkin punakaalista, se oli siis pakko kokeilla. Valkoiset langat olivat kylläkin satumaisesti kadonneet jonnekin, mutta onnistuin silti kaivelemaan esiin kaksi 150 g kerää Veikkaa, jotka vyyhditin ja laitoin ämpäriin purettumaan alunan kera, sitä oli 4 rkl.

Kipaisin kaupasta kerän punakaalia, josta leikkasin noin puolet ja laitoin isoina lohkoina 10 litran kattilaan kiehumaan. Lopun kaalin laitoin jääkaappiin, ja olipa muuten hyvä ja rapsakka kaali popsittavaksi. 

 

Värjäyskattilassa olevaa kaalia ei tarvinnut kauan keitellä, siitä irtosi todella hyvin väriä. Haju oli myös melkoinen: Illalla kotiutunut Elmerikin totesi, että meillä haisee jotenkin omituiselta. No, haisi joo, mutta ehkä olisin itse käyttänyt jotain vahvempaa ilmaisua. 

Lisäsin langat kuumaan siivilöityyn liemeen. Liemessä oli todella hyvin väriä, joten odotukset olivat korkealla violetin värin suuntaan. Kattilan nostelin melko pian ulos, ja tuulettaa piti melko rankasti.

Langat olivat seuraavana päivänä edelleen kalpeita. Jotain piti selkeästi tehdä. 

 

Lämmittelin liemen uudelleen ja lisäsin sinne 2 rkl alunaa. Lisäsin toisen lankavyyhdin sinne. Siirsin myöhemmin langan liemineen purkkiin tekeytymään.

 

Lämmitin loppuliemen kattilassa uudestaan ja lisäsin sinne ison lorauksen etikkaa, koska etikka kuulema saa aikaan lämpimän violetin sävyn, kun taas ilman etikkaa lopputulos on kylmä violetti. Laitoin langan liemineen toiseen purkkiin.

 

Elmerin kommentit kävivät astetta kovemmiksi, olin kuulema kuin noita-akka, joka keittelee liemiään. Hööö, miehet eivät sitten ymmärrä yhtään mitään.

Mutta alkoi kieltämättä itseäkin ärsyttää näiden lankojen kanssa vehtailu. Otin seuraavana iltana langat pois purkeistaan.

Kippasin ensin ilman etikkaa olevan punakaalilangan lavuaariin. Se näytti aivan lupaavalta. Mutta sinnehän se viemäriin meni enin väri. Ja minulle jäi vaaleansininen lanka.

 

 

Kippasin sitten etikan kanssa muhineen punakaalilangan lavuaariin. Väri oli ennen pesu todella lupaava, mutta siitä vilahtivat värit heti pois, ei puhettakaan mistään punavioletista langasta. Olin värjännyt itselleni harmaata lankaa.

Joku tässä meni pieleen, kun värit eivät pysyneet, pitänee joskus kokeilla uudestaan. Mutta varmaan näillekin väreille löytyy käyttöä, vaikka tulikin jotain aivan muuta kuin piti.

 


Tylssäää, ei mitään tekemistä

Kuulostaako tutulta? Onko teidän perheessä pieniä ihmisiä, jotka tykkäävät piirustella? En muistaakseni ole jakanut tätä ideaa, tai sitten olenkin, en vain muista. Joten...

Meillä kuului kesälomalla otsikon lauseet, joten laitoin pystyyn lakana-askartelun: Kaivoin kaapista valkoisen pussilakanan ja levitin sen olohuoneen lattialle. Lakanan alla oli patja, jossa saattoi samalla pötkötellä, kun taikoi lakanaan taidettaan. 

Lakana oli taiteen kohteena useamman päivän, yli viikon ainakin. Siihen ilmestyi pikkuhiljaa erilaisia kuvia. Siihen kävivät varmasti liki kaikki meidän perheestä taiteilemassa, mutta eniten Pörri. Eräs isoveli kävi piirtämässä (alla vasemmassa reunassa) kakkapökäleen, josta nousi meteli. Velipoika sai muuttaa pökäleen oravaksi. No, kyllä ne veljet piirsivät tuonne jotain fiksumpaakin ;D Minä piirtelin lakanaan ainakin isopäisen ja pönäkän rinsessan, sekä soman kissapoikueen. Ja, kun kaikki luomisen tuska oli valutettu lakanaan, oli aika silittää se huolella, että värit kiinnittyivät. Se otti minulta melko paljon aikaa, mutta kannatti: Lakana on nyt ollut Pörrin sängyssä ja haluaa käyttää vain sitä. Onneksi on kuivausrumpu, niin lakanan ehtii välillä pestä ja kuivata. Nämä kuvat on otettu ennen silitystä ja käyttöönottopesua.

Nämä kangastussit olivat käytössä: Creativ Company. Ovat siinä mielessä hyviä, että kestävät pesun 60 asteessa. Tusseilla on taiteiltu myös T-paitoihin kuvioita, ja paitoja on annettu lahjaksi erinäisille ihmisille. Huomasin, että tussit ovat nyt melko hintavat, olen varmasti ostanut ne joskus alesta, sellaisia on onneksi aina välillä. Pitääkin odottaa seuraavaa, niin voi tilata uuden paketin näitä. 

Sarjavärjärin värjäyksiä - Punajuuri

Sarjavärjärin touhut ovat edenneet tällä erää toiseksi viimeiseen osaan: Piti kokeilla, mitä punajuurella saa aikaiseksi. Ja saihan sillä, joten ei tarvitse enää haikailla punaisen värin perään. 

Käytin värjäyksessä kilon punajuuria. Keitin n. puoli kiloa kerrallaan ja sillä värjäsin kaksi "erää". Eli tässä postauksessa on neljä eri värjäyskokeilua. Keitetyt punajuuret ovat muuten tosi hyviä raejuuston kera, vinkvink. Mutta, jos punajuuret meinaa syödä, niin ne kannattaa keittää tavallisessa kattilassa, ja siivilöidä keitinliemi sitten värjäyskattilaan. 

Kuvat saavat puhua jälleen puolestaan, lähdenpä latailemaan ne tähän & lyhyet muistiinpanot kylkeen.

----------------------------------------------------------------

1. liemi & värjäys 1: punajuuriliemi, 150 g Veikkaa, 3 rkl alunaa. Pidin lankoja kuumassa liemessä kattilassa ja laitoin sitten purkkiin tekeytymään. Langat olivat purkissa 2-3 päivää.



Purkissa 1. päivä

Purkissa ennen pesua

Purkista pois


Kuivamassa


Lanka sai ruosteenpunaisen sävyn. Luulen, että värin sai aikaan lämpö.

------------------------------------------------------------------

1. liemi & värjäys 2: Samaa lientä kuin edellä, jatkettuna vedellä, 200 g Merino Baby Alpaca DIY -lankaa (30 % Baby Alpacaa, 70 % Superwash Wool), 3 rkl alunaa. Lisäsin langat haaleaan liemeen kattilaan. Langat olivat kattilassa 2-3 päivää.


Langat lisätty liemeen

Langat ennen pesua

Ennen pesua


Kuivamassa


Lanka sai vaaleanpunaisen sävyn.

Vasemmalla haaleaan liemeen lisätty alpacamerino, oikealla kuumassa liemessä lillunut Veikka. Langat olivat yhtä kauan liemissään, n. 2 -3 pv. Alpacamerino kattilassa, Veikka kattilassa ja purkissa.

--------------------------------------------------------------------------

2. liemi & eka värjäys siinä: Punajuuriliemi, 400 g Muumitalo-lankaa (langat esipuretettu, 5-6 rkl alunaa). Laitoin langat kädenlämpöiseen liemeen. Langat olivat kattilassa 1-2 pv.



Kattilassa

Ennen pesua

Kuivamassa

Langat saivat vaaleanpuna-pinkin sävyn.

----------------------------------------------------------------

2. liemi & toka värjäys siinä: Edellisen jälkiliemi (otin liemen talteen sen jälkeen, kun poistin ed. langat siitä), 200 g Juhania (esipuretettu, 2 rkl alunaa). 

Laitoin langat kylmään liemeen

Otin langat hetken päästä pois

Lisäsin liemeen ison lorauksen etikkaa ja laitoin langat uudestaan liemeen. 

Ennen pesua

Kuivamassa

Langat saivat melko vaalean vaaleanpunaisen sävyn.

Yhteiskuvia:


Ylhäällä vasemmalla Veikkaa värjättynä kuumassa liemessä.
Ylhäällä oikealla Alpaca-merino haaleassa liemessä. Ylärivin langat 2-3 pv liemissään.
Alhaalla vasemmalla kaksi vyyhtiä Muumitalo-lankaa kädenlämpöiseen liemeen lisättyinä.
Alhaalla oikealla yksi vyyhti edellisen kylmään jälkiliemeen, etikalla maustettuun, laitettua Juhania. Alarivin langat viihtyivät 1-2 pv liemissään.


Punajuurivärjäys oli onnistunut, nyt tuli väriä lankoihin. Punajuurivärjäystä voi harrastella myöhemminkin :) Mutta toki pitää ensin neuloa näitä pois...



Solmuja Kaihossa