Taye Cardigan

Helmikuun alussa aloitettu villatakki valmistui eilen. Kolme kuukautta se näköjään otti, että pääsin tämän kanssa maaliin. Neule oli tosin pitkiä aikoja lepotilassakin, kun neuloskelin muuta. Ja sairastelin perättäisiä en-tiedä-mitä-himputin-tauteja. Uskaltaisinkohan todeta, että olen nyt melko lailla terve... yskä on ainakin aikalailla yskitty (kop-kop). Niin se yskä lähtee yskimällä, mutta kovasti pitää jaksaa yskiä. 

Takkiin taas: Olin joskus aiemmin hommannut Croft DK -ohjekirjasen, ja takki pisti jo silloin silmiin. Mutta varsinaisena kimmokkeena toimi se, kun lanka tuli hyvään tarjoukseen, jolloin muistin lehden, kaivoin sen esiin, selailin sitä, ja hommasin West Yorkshire Spinners - The Croft DK -lankaa ihan varta vasten tätä villatakkia varten. Aivan erikoisen suunnitelmallista ja harkitsevaista lankaostosten tekoa, minulta.

Mallineule ei ollut minulle ennestään tuttu, joten jouduin vähän kokeilemaan, miten pinta syntyy. Googlettelin myös youtube-videoita, mutta niistä ei ollut minulle iloa, sillä niissä neulottiin ei-suomalaisittain lankaa hullusti heittelemällä, enkä pysty millään katsomaan moista, alkaa omatkin silmät pomppia ja pulpahdella niin, että pahaa tekee. Miksi ihmeessä niin nopeasti neulovat, opetusvideolla? Päätin siis, että josko malli menisi niin kuin sen tein, ja menin sillä. Ohjekirjanen on enkutiksi, mutta se ei sinällään ollut ongelma, vaan se, ettei mallista ollut lähikuvaa. 

Kaikki kappaleet neulottiin paloina, ja yhdisteltiin lopuksi. 

 

Kaula-aukon reunus ja etureunukset tehtiin myös lopuksi. En ole ihan vähään aikaan neulonut mitään näin palasina. Lopun yhdistely ja reunukset olivatkin useamman illan urakka. 

   

Sinällään tykkäsin neuloa tätä: Mallineuletta oli mukava tehdä ja lankaa kiva neuloa. Ja takki oli toisaalta kevyempää neulottavaa, kun yksi pieni kappale oli kerrallaan puikoilla, ei koko pusero, kuten esim. kaarrokeneuleessa on. 

Niin napit, ne löytyivät onneksi kotoa, ei tarvinnut lähteä erikseen nappiostoksille. Laitoin takkiin pienemmät napit kuin mallissa on, ja laitoin niitä myös enemmän.

 

Niin että, tämmöinen tästä nyt tuli, en tiedä, onko ihan justiin mallin mukainen, mutta tällä mennään.

 

Julistan tämän nyt ikuiseksi villatakiksi. Oletan, että lanka on niin laadukasta, että tämä kestää niin kauan kuin minäkin. Takki tuntui vain parantuneen 1. villapesuohjelman jälkeen: Oli pakko pestä takki lopuksi, että sain sen nätimmän tasaiseksi. 

 

 

Puikoille tuli takin jälkeen taas yhdet sukat, mutta ne ei kiinnostele laisinkaan. Tekisi mieli aloittaa taas joku pusero. Vai joko se alkaisi virkkauskausi? Ikkunat on kylläkin edelleen pesemättä, ja pihatalossa odottelee iso kasa kasveja, jotka pitäisi istutella kasvamaan. Ehkä jotain valmistelevia toimia voisinkin tehdä, mutta yöpakkaset ja viileys vaivaavat, joten ei vielä taimia maahan. Siispä mitä neuloisin, ettei vain tarvitsisi alkaa pestä ikkunoita..?

Malli: Taye Cardigan by Sarah Hatton, koko M
Lanka: West Yorkshire Spinners - The Croft DK, Sandvoe 135
Puikot: 3.25 reunuksiin, muutoin 4

8 puista nappia
Langankulutus: 476 g

Lapasten Missikisat - Kilpailijatar nro 2: Riva Sun

Ja sieltä lehahtaa paikalle kilpailijatar nro 2, joka valaisee koko estraadin astuessaan sisään! Yleisö henkäisee ja peittää silmiään, Riva Sun on häikäisevä!

Mutta, kuka on tämä edellisen kilpailijattaren kaima, Riva Sun? Kysytäänpä häneltä itseltään: "Olen pieni ja aurinkoinen, missioni on tuoda lisää valoa tähän maailmaan", kertoo Riva. Ja jatkaa: "En käytä aikaani surulliseen ja kurjaan pohdintaan tai asioiden vatvomiseen. Minä menen eteenpäin, asiat järjestyvät omalla tavallaan ja elämä kantaa. Etsin jokaisesta asiasta valoisan puolen ja nappaan siitä kiinni. Rakastan nauraa ja hihitellä." 

Riva Suniin ei voi olla ihastumatta, mutta haluaisiko hän kertoa hieman mekostaan? "Mekkoni on kestävä ja lämmin, se on kudottu vahvistetulla tavalla. Mekon helmassa on nirkkoreuna. Väritys kulkee, miten kulkee, se ei menoani hidasta nyt, eikä jatkossa."

Mitä Riva sitten haluaa tulevaisuudessa tehdä? "Tahdon viettää aikaa erään 6-vuotiaan kanssa. Luulen, että meillä on oikein hauskaa yhdessä." Se kuulostaa oikein hyvältä suunnitelmalta. Päästetään Riva Sun paikoilleen. Verhon takaa kurkistaa jo seuraava kilpailijatar...

Malli: Riva Sun, Lapaset vahvistetulla neuleella (= kuin kantalapussa)
Lanka: Gründl Hot Socks Riva (6)
Puikot: 3
Langankulutus: 55 g
Strategiset mitat: pituus 22 cm, leveys 8 cm

24h Avec

24h Avec on Novita Arabia 1873 -sukkalehden satoa ja toinen sieltä neulomani sukkapari. Valitsin sen puikoille, koska halusin jonkun helpohkon mallin, joka ei ole kirjoneuletta. Nämä sukat oli kiva neuloa.

Nurjilla silmukoilla tehtävä kuvio antaa sukille ryhtiä, lisäksi kuvio oli helppo oppia, sukkia neuloakseen ei tarvinnut pitää mallia alati silmissään. 

Neuloin varren ohjeen mukaan, mutta kantapään tein "omalla kantapäällä". Jalkapöytään tein mallikuvion kuten ohjeessa, mutta kärjen kohdalla en malttanut seurata ohjetta, vaan tein "oman kärjen". Minulla oli jalkaterässä myös yksi silmukka enemmän kuin pienemmässä koossa 37, mutta yksi silmukka vähemmän kuin suuremmassa koossa 39. Kas, keskitien kulkija, 38, sitten varmaan.

Ja, vaikka en olekaan nilkkasukkien ystävä, niin näistä sukista tuli niin sopivat minulle ja pidän niistä kovasti, joten ne jäävät omaan käyttööni. Ja itse asiassa jäivätkin jalkoihini jo kuvauksen jälkeen.

Malli: 24h Avec, Novita Arabia 1873 -sukkalehti, suunnittelija Niina Laitinen

Koko: 37
Lanka: Novita 7 Veljestä 047
Puikot: 3,5
Langankulutus: 108 g

Seuraavaksi puikoille vilahtanee lehden upein malli: Pastoraali II. Mutta sitä ennen pitää ommella se yksi pirskatin vetskari neuletakkiin (joka edelleen ompelematta) ja neuloa yhdet Pörrin sukat loppuun, ne aloitin myös tässä välissä. Juupassejuu... puikoille tunkua :D

Kevätaurinko

Minäkin aloitin... ja purin... ja aloitin uudestaan... ja seurasin ohjetta... ja sitten en enää seurannut... ja lopulta jotain valmistui.

Ensin valkkasin huolella lankojani ja aloitin huivin pehmeästä Adlibriksen Merinistä. Neuloin vähän matkaa ja siirryin muihin neuleisiin. Sillä välin Kevätaurinko eteni 2. osaan ja sepä ei näyttänyt minusta hyvältä, joten purin pienen alkuni ja päätin olla tekemättä koko huivia.

Sitten huivi eteni 3. osaan ja sen nähdessäni päähäni ui kuva kuin vanhasta suomalaisesta elokuvasta: Vanhahko nainen vetäisee harmaan pässinpökkimäisen huivin harteilleen ja kurkkii huolestuneena akkunasta ulos... Vanhoja suomalaisia elokuvia tuli lapsena katsottua todella paljon, varsinkin mökin akulla toimivasta pikkutöllöttimestä, joka toimi, miten toimi. 
Eli: Kaivelin Luodottaresta jääneet 2-säikeiset esiin ja laitoin huivin uudelleen alulle.

Neuloin huivia 1. kertaa käytössä olevilla Prymin Ergonomicseilla, jotka olivat uutukaisina huomattavan nihkeät karstalangan kaverina. En kuitenkaan antanut periksi ja huivin loppupuolella puikot pelittivät jo aivan hyvin ja olin varmasti myös tottunut niihin.

Neuloin kolme ensimmäistä pätkää ohjeen mukaan, mutta sitten lähti laukalle: 4. osuus olisi ollut pitsiä, jota olisi ainakin alussa pitänyt neuloa tiiviisti ohjeen kanssa. Sehän ei minulle sopinut, joten neuloin tämän osuuden harvakseltaan valepalmikolla. Mutta niin leveästi en viitsinyt neuloa kuin olisi pitänyt.

5. osuus meni mallineuleen osalta suurin piirtein ohjeen mukaan, mutta viimeinen 6. osuus lähti menemään hieman omaa polkuaan. Ja sitten alkoi lanka käydä kerällä vähiin, joten ajattelin, että olisiko se sitten tässä. Ja päättelin huivin i-cordilla. Se olikin hauska päättelytapa. Ja taisin muutenkin neuloa 1. kertaa i-cordia, huivin reunoihin.

Mutta, oliko se sitten muka yllätys, että huivista ei tullutkaan tasasivuinen, kun en sitä ohjetta ihan noudattanut :D Sanottakoon, että tykkään itse pitää ohuita, kapeahkoja ja riittävän pitkiä huiveja, sellaisia, jotka voi kietaista kaulan ympärille takin kanssa. Ja langan pitää olla silkkimerinoa tai merinoa tai alpakkaa; ei saa kutittaa vähääkään. Että, missähän minä tätä huivia pidän..? Ilmoitelkaahan, jos tarvitsette luonnenäyttelijää vanhantyyliseen elokuvaan, kurkkimaan akkunasta ulos...

Taitaa mennä Pörrin leikkeihin, luulen. Ellei sitten tule todella kova pakkanen, sellainen kuin pohjoisessa. Ja pitää kieputtaa pää paksun huivin alle, vain silmät jäävät kurkkimaan.

Lempihuivini on edelleen tämä. Langan materiaalista ei mitään tietoa, mutta toimii :)

Malli: Kevätaurinko-KAL,Taito E-P, alkuperäinen malli by Niina Laitinen
Lanka: Virtain Villan karstalanka, 100 % villaa, 2-säikeinen, 100 g = 240 m
Puikot: Prym Ergonomics, 4 
Langankulutus: 276 g

Nyt pitäisi saada tehdä jotain, josta olisi aivan yli-töpinöissään, mutta sellaista ei ole juuri nyt aloitettuna, on vain pakkopullia. En jaksa tehdä pakkopullia ja KALit meinaan kiertää nyt kaukaa. Josko vaihteeksi lukisi ja odottelisi töpinäneuletta...

Vähänkös lauantaina oli mahtava ilma! Rapolassa aurinko helli, tuuli tuiversi, ensimmäset perhoset lentelivät ja tietysti muuttolinnut, sinivuokko aloitteli kukintaa, sielu lauloi <3