Oikeaa villaa

Miltä se oikea villalanka tuntuu ja tuoksuu? Sellainen, joka on käyskennellyt suomenlampaan mukana Vanajaveden rantamilla, kerännyt sisäänsä perhosten siipien lepatusta, kostean heinän tuoksua, tuulen huminaa männyissä, mehiläisten loputonta surrausta ja lintujen lauleloita rantapusikoissa? Sellainen, joka on ilmojen vaihteluissa pöyhiintynyt ja kasvanut, yhtä aikaa lampaan kanssa? 

Minulle saapui tällaista lankaa mutkan kautta, mennäänpä mutkat läpi: Ensinnäkin, Luotolainen, tai luodoton, tai luodotar, se on jäänyt kaivelemaan minua. Siitä ei tullut minulle täydellinen, kainaloiden seutu jäi ihan kauhean paljon kaihertamaan, varsinkin mieltä. Olen aina tiennyt yrittäväni joku päivä uudestaan, jollain toisenlaisella versiolla. Laitoin tällä viikolla Virtain Villaan postia, että vieläkö heiltä löytyisi samaista lankaa, josta paidan aikanaan tein, tuo lanka oli kovasti mieluista. Sain ystävällisen vastauksen, jossa kerrottiin, ettei heillä ole omia lankoja myynnissä, vaan kehräävät muille, ja olivat juuri kehränneet erän Tolvilan kartanolle. 

 

Laskeuduin Tolvilan kartanon nettisivuille. Lueskelin heidän lampaistaan, katselin kuvia. Aukaisin lankasivustot... ja tilasin myös, aivan heti. En varmasti ehdi paitaa nyt keväällä, en ehkä kesälläkään, aloittaa. Mutta ehkä ehdin miettiä ja suunnitella, jollain tasolla edistää. Tämä on ihanaa lankaa, haluan saada tästä aikaiseksi itselleni täydellisen puseron, tavoite korkealla. Ja, sanottakoon, että ihan ihastuksesta lankaan tätä kirjoittelen, en hyödy tästä millään tavalla, vaan aivan täyden hinnan langoistani maksoin. Minua kiehtoo myös se, että tämä lammastila on tässä "meidän nurkilla", villa ei ole hypännyt kovinkaan pitkää matkaa lampaan seljästä minun puikoilleni.

Tämä viikko on ollut muutenkin villateemainen. En tiedä miksi, onko se tämä takatalvi, ja yleinen kylmyys, joka on saanut minut kulkemaan villalaareja kohti. Vai, onko se työpaikan bonusohjelma, joka toi muutaman ylimääräisen roposen kukkaroon, ja niistä on kiireellä päästävä eroon. "Älkää tuhlatko kaikkea kerralla", totesi eräs työtoveri, sarkastisesti. Tällä kertaa tosiaan noinkin on mahdollista tehdä. Mutta, eikö lanka ole hyvä sijoitus, se lämmittää kroppaa ja mieltä pitkään, ehkä jopa koko loppuelämän ajan, jos onnistun tekemään täydelllisiä puseroita? Tai, edes yhden? Minulla on menossa täydellisen puseron metsästys.

Pirtin Kehräämön sivuilla tuli piipahdettua myöskin, ja poistuttua tilauksen kera. Tarvitsin lankaa lapasiin. Taito-lehden numerossa 1/2024 oli ihanat kaksiväriset Hiutale-lapaset, jotka haluan ehdottomasti tehdä. Tämä malli olisi mennyt minulta muuten ohi, mutta minulla on neulovainen serkku, jonka kanssa höpsöttelemme neulejuttuja, ja tämä malli tuli hänen kauttaan verkkokalvoilleni. En osannut päättää, minkä väriset lapaset teen, joten otin kolmea eri väriä, katsotaan, mitä tästä tulee.

Ja, kun tilasin lapasiin lankaa, niin samalla myös lankaa puseroon. Jo vain, mielessä on toisia puseroita myös, oikea puseroiden sarja. Tiedostan, että olen helposti innostuvaa sorttia, ja intoilen vähän väliä, mistä milloinkin. Mutta tämä Pirtin lanka on sellaiseen mystiseen puseroon varattuna. Ja oikeaa villalankaa tämäkin, ei mitään muovihöpöhöttöä. Pirtin langat ovat myös mieluisia, ja tämäkään ei ole maksettu mainos, eikä mitään yhteistyötä, enkä tästä mitään hyödy. Sijoittelen vain vaivaisia roposiani lämpöisiin lankoihin.

 

Mies tuli eilen kaupasta kukkapuskan kanssa, toi tytöilleen kukkia. Pieni ele, mutta ilahduttaa mieltä. Olen kuullut miehen opastavan joskus Poikasiaan myös, että ostakaa naisillenne kukkia, se ei maksa paljon, mutta on kaunis ele, ja tuo hyvän mielen sekä antajalle, että saajalle.

Tämä takatalvi, lumi, se huolestuttaa minua. Täällä on ollut muutenkin koleaa, pohjoistuuli puhaltanut luihin ja ytimiin saakka. Eilen aamulla herättiin lumisiin maisemiin. Täällä meillä oli todellinen lintujen sirkutus jo, nyt on paljon hiljaisempaa, toivottavasti kesän linnut pärjäävät tämän yli.

Kahden keisarinnan mentävä Keisarinna

En ole kuukauteen kirjoitellut mitään, mutta se johtuu vain siitä, että olen valmistanut itselleni liian suurta säkkiä ja muutamaa muutakin työtä. Mutta joo, Keisarinna tunika valmistui eilen itselleni yllätykseksi, ei niinkään iloiseksi.

Huomasin Keisarinna-tunikan ohjeen aika lailla heti sen ilmestymisen jälkeen ja tilasin valmiin M-kokoisen tekemispaketin Taito Shopista. Ja heti lankojen saapumisen jälkeen kerimään ja neulomaan. Pienenpienen mallitilkun poikkeuksellisesti tein ja totesin neuletiheyteni olevan 20 silmukkaa kympillä eli ohjeen mukainen. Yleensä en mallitilkkua edes tee, sillä yleensä tulos on ollut aina mitä pitääkin, koska käsialani on omasta mielestäni normaali. Ja koska yleensäkään en niin jetsulleen neulo, vaan sovellan. Ja olen tässä suhteessa vain niin jääräpäinen hölmö. Mutta nyt tein pienenpienen mallitilkun ja eikun puikot suihkimaan. Oli sopivasti hiihtolomakin, joten ehdin neuloa viikossa tunikaa todella pitkälle ja siinä sivussa aloitella kaksi muutakin työtä :D

Ja en kokeillut tai mallaillut tai mittonut tunikaa kertaakaan neulomisen aikana, neuloin vain iloisesti... Tai pituutta mittasin sen verran, että lopetin kainalo-helma osuuden, kun tunikan pituus oli 66, ohjeen 70 mukaan, koska arvelin sen olevan minulle riittävä, koska en ole mallitytön pituinen tyttö, vaan enempi pätkä. Ja hihan pituuden tietysti mittasin sopivaksi. Ja puikot suihkivat vaan...

Neuloin taakse ohjeen mukaisen pienen korotuksen istuvuuden parantamiseksi.

Eilen sitten kauluksen pääteltyäni vetäisin tunikan päälleni ja kävelin peilin eteen. Ja olihan se tyrmäävä hetki! Olin neulonut itselleni M-kokoisen tunikan sijasta L-kokoisen säkkimäisen polvipituisen koltun. Olin kuvitellut, miten kulkisin uusi tunika päälläni pitkin keväisiä metsiä ja aaah, se ihanan sopivasti lämmittäisi minua ja keräisiä satunnaisilta kanssakulkijoilta; oravilta, tipusilta ja jänöiltä, ihailevia, pitkiä katseita! 

Sanottakoon, että kuva otettu aamulla, kuvaajana Pörri, ja malli (=minä) seisoo tikkusuorassa.  Missä meni pieleen? Otin säkkini esiin ja mittasin neuletiheyden ja koltun mitat: No, se neuletiheys olikin yllättäin sileässä osuudessa 19 silmukkaa, kirjoneuleessa 20. Minun olisi siis kannattanut neuloa sileä osuus pienemmillä puikoilla, samoilla kuin joustinkin, eli 3 1/2:lla. Neuleen ympärysmitta on 100 cm:n sijaan 110 cm, että on siinä vähän kasvunvaraa. Muutenkaan tasapaksu pötkylämekko ei sovi minulle, vaan sen pitäisi olla muotoonneulottu kapeahko. Tai vaikka A-linjaa. Mutta, ehkä alunperinkin valitsin itselleni liian suuren koon, S-koko olisi tässä ohjeessa ollut minulle sopivampi, koska neule on minulle liian suuri myös yläosaltaan, missä neuletiheys on "oikea". Ja joo, olisi kannattanut jossain vaiheessa sovittaa, niin olisi herännyt tähän päivään paitsi leveyden, niin myös pituuden suhteen.

Sitten muutama sana langasta: Paketissa tuli 800 g lankaa, kaksi vyyhtiä valkoista ja 6 vyyhtiä harmaata. Minulle jäi 1 aloittamaton vyyhti valkoista (115 g) + 30 g valkoista ja 40 g harmaata. Eli valkoista olisi riittänyt yksi vyyhti vähemmänkin. Lankaa kului kaikenkaikkiaan 645 g. No, tein siis ohjetta lyhyemmän helman, joten jos olisin tehnyt siitä ohjeen mukaisen, niin harmaata ei olisi jäänyt paljoakaan jäljelle... Saimaa-lanka on karstalankaa, valmiin neuleen ehkä olisin jollakin tapaa hieman pehmentänyt ennen käyttöä, mutta se ei siis itselleni voi tulla käyttöön, se varmaan käynyt tässä aivan selväksi kaikille. Jostain syystä ei ostamistani langoista ole ollenkaan kuvaa, vaikka omasta mielestäni ne kuvasin..?

Ja, anteeksi valituksen jatko, mutta lyhyesti ohjeen virheet ja ärsyttävyydet: Ohje oli sinänsä lyhyt ja selkeä, mutta kaksi asiaa hieman kismitti: Ensinnäkin ohjeessa neuvottiin kohdistamaan mallikerta niin, että kuvion keskimmäinen silmukka tulee etukappaleen keskelle. Odotan, että jos minulla on valmis neuleohje, niin siihen olisi kaavioon merkitty nuolella, mistä silmukasta missäkin koossa tulee aloittaa, eikä neulojan tarvitsisi tuollaista laskeskella itse. Sitä paitsi mallikuvioon oli merkitty 13. silmukka keskikohdaksi, vaikka ainakin koossa M keskikohta on 12. ja 13. silmukan välissä. Mutta, pari kertaa kun purki ja laskeskeli "kaikessa rauhassa" uudestaan, niin kyllähän se siitä kohdistui. Toinen asia oli kavennukset, muutamissa paikoissa: Ne oli merkitty kaavioon siten, että jos ne olisi tehnyt ohjeen mukaisissa paikoissa, niin kavennusten aikana olisi tullut tuhonneeksi edellisen kerroksen kuviosilmukan muodostaman kuvion. Siirtelin näiden kavennusten paikkoja muutamassa kohdassa hieman, ettei noin pääsisi tapahtumaan. 

Vetäydyn siis nuolemaan haavojani ja neulomaan muita keskeneräisiä neuleitani. Ihania keväisiä päiviä kaikille <3

Malli: Keisarinna kaarrokeneuletunika, tarvikepaketti, koko M
Lanka: Saimaa-lanka, Pirtin kehräämön karstalanka 140 tex x3, 100g/ 230m 
Puikot: 3 1/2 ja 4
Langankulutus: 645 g

Tulipas vuodatus... ja hyvin pitkälti oma-syy-pipi.

Lankaa kahdesta ilmansuunnasta

Tuuli puhalteli Luotolaiselle lankaa. Ensin tuli tuulahdus koillisesta, sitten puhuri pohjoisesta. Minä odottelin täällä kädet levällään, että tulkaapa tänne mamin luo! Ja ne tulivat. Luotolaistuulet alkoivat puhaltaa voimallisesti viime viikonloppuna, joskin myös sitä ennen on ollut ajoittaista vinkkaa, joka on aina laantunut. 

Koillistuuli kuljetti porstuaan kilon Pirtin Kehräämön 3-säikeistä karstalankaa.

Pohjoistuuli vieritti syliin kilon Virtain Villan 2-säikeistä karstalankaa.

Tikkuripaita, luotolainen, on ollut sillä kuuluisalla to do -listalla niin pitkään, että tämän setämiehen mairea hymy on päässyt jo aivan unohtumaan. Mutta mistä tämä pikainen myrsky sitten alkoi? 

No, Sydämenlämmittäjä ja tikkuripaita -kirjan hommasin varmaan jotain 10 vuotta sitten, jostain antikvariaatista, koska silloin oli tunne, että tikkuripaita on kudottava, per heti. Luulen, että minulla oli tuolloin melko kiireistä, koska pojanpallukat olivat pieniä, joten saattoi olla, että neulomiseen ei ollut kovin aikaa tai jaksojakaan. Mutta: Joku aika sitten törmäsin yhdessä FB:n neulontaryhmässä kuvaan: Joku ihana oli tehnyt tyttärelleen luotolaisen Dropsin Alpacasta. Se oli superihana! Alkoi pieni tuulenvire käymään ja se muuttui myrskyksi viime viikonloppuna, kun luin Ylen sivuilta tämän aivan mahtavan kirjoituksen luotolaisesta. Se oli menoa sitten, surffailua viimeisen päälle: lisää juttuja, ja ennenkaikkea: mistä langasta?

Tilasin heti viikonloppuna karstalankaa Virtain Villalta. Mutta, koska en ollut aivan varma, olisiko 3-säikeinen sittenkin parempaa, niin tilasin maanataiaamuna lankaa vielä Pirtin Kehräämöltäkin.

En ole koskaan saanut lankatoimitusta niin nopeasti kuin mitä Pirtiltä tuli: Tilasin maanantaiaamuna ja lanka oli noudettavissa tiistaina! Virtain lankaan otin pesun mukaan, joten se kesti vähän kauemmin, mutta sekin oli haettavissa eilen eli torstaina. Erittäin hyvää ja nopeaa palvelua molemmilla :)

Virtain langan tilasin tosiaan pestynä, koska pesulisä oli vain 3,50 € satsilta. Lanka on siten lammashajusta vapaata ja pehmoisempaa kuin Pirtin lanka. Mutta ei Pirtinkään lanka liian karheaa tai pahanhajuista neulottavaksi ole, ja varmasti pestynä samanmoista. Pirtin yhden kerän ehdin jo Virtain lankaa odotellessa pyöritellä vyyhdiltä kerälle, aivan miellyttävä kokemus oli. 

Vasemmalla kaarella Virtain 2-säikeistä ja oikealla suorempana Pirtin 3-säikeistä karstalankaa. Virtain lanka on ehkä hieman tummempaa valkoista. En tiedä, voiko näitä nyt oikein hinnan puolesta verrata, koska toisessa on enemmän säikeitä, mutta sanottakoon kuitenkin, että Virtain villanöttönen tuli n. 25 € halvemmaksi kuin toinen. Ja se, kumpi sopii paremmin Luotolaiseen, jää arvailujen varaan. Päätin kuitenkin aloittaa Luotolaisen Virtain 2-säikeisestä langasta, vaikka ennakkoon arvelin tekeväni sen 3-säikeisestä. Teen Pirtistä sitten jotain muuta :) Vaikka Tikkuripaita-kirjan mukaan "Tikkuripaita Hailuodosta" varten pitää olla juuri "Pirtin Kehräämön 3-säikeistä pässinpökkimää villalankaa."

Tämä kuva on sieltä, Hailuodosta, liki 10 vuotta sitten. Lisää sitten, kun paita joskus hamassa tulevaisuudessa valmistuu. Pari muuta työtä yrittää myös väkisin kiilata edelle...