DIY - Pennulle pesä

Tarvitset nämä: Vanhat, mutta puhtaat, jättimäisen kokoiset villasekoitehousut, sellaiset pappamalliset pieruhousut, vyötärö kainaloon asti, ja lahkeet aivan liian pitkät lyhytjalkaiselle. Vanha, mutta puhdas tyyny. Vanha, mutta puhdas peitto. Lisävaruste: Vanha, mutta puhdas vauvantyyny. Vanha, mutta puhdas pieni fleecepeitto, josta ompelet edellämainitulle tyynylle päällisen. Yksi pentu. 

1. Asettele pappapöksyt lattialle.

2. Rullaa peitto pitkittäin rullalle, ja tunge lahkeeseen.

3. Työnnä toinen peiton puolisko toiseen lahkeeseen.

4. Ota tyyny, ja tunge se pappapöksyjen persauksen/lantion kohdalle.

5. Liitä lahkeet yhteen työntämällä toinen lahje toisen sisään.

6. Käännä peti toisinpäin, ja aseta lisävaruste petiin. Ompele siihen fleece-päällinen.

7. Anna asiakkaan tutustua uuteen pesään. Ja perusteellisen tutustumisen jälkeen pesä on aivan eri muotoinen kuin alunperin, ja näin pitääkin olla, silloin se on pennun oma.

Pahoittelut suttuisten kuvien johdosta, joku asetus nyt pielessä, kun kaikista kuvista tulee editoituna (pienennettynä) ihan sameaa suttua. Vaikka ihan omituisia ne oli alunperinkin. 

Lämpöiset ja pehmuiset lapaset

Ei ollut suunnitelmissa neuloa lapasia, mutta tuli pakottava tarve neuloa sellaiset sekä Miehelle, että Tytölle. Molempiin lapasiin liittyy tarina.

Tytön lapaset

Olipa kerran pikkuinen Pörri, joka ei halunnut pitää lapasia, hän halusi pitää kaupasta saatavia lasten käsineitä. Äiti oli tehnyt Pörrille useammatkin lapaset, mutta aina vain kaupan käsineet eksyivät käsiin. Kunnes eräänä päivänä Pörrin käsineet olivat kastuneet aivan märiksi, eikä niitä oltu muistettu laittaa kuivamaan. Neuvokas Äiti otti laatikosta omat, superihanat, lämpimät ja pehmuiset lapaset, ja sanoi Pörrille: Saat lainata näitä minun lapasiani tänään, laita lapseni nämä lapaset käsiisi, niin eivät pienet kätösesi palellu. Mutta haluan saada ne sitten takaisin itselleni, sillä pidän näistä lapasista kovin paljon. Pörri laittoi lapaset käsiinsä ja hyppeli ulos.

Mutta kävi niin, että Pörri ihastui pehmuisiin ja lämpöisiin lapasiin niin ikihyväksi, ettei Äiti saanut niitä takaisin ollenkaan, ei sittenkään, vaikka lapaset olivat hieman liian suuret tyttöselle. Äiti ei ollut oikeasti ollenkaan pahoillaan, vaan salaisesti myhäili itsekseen. Äidillä oli kasapäin lapasia pidettäväksi, myöskin samaisesta huippulangasta tehdyt lapaset aivan itselleen. 

Kului päiviä, ja eräänä päivänä Pörri tuli itkuisena kotiin, toisessa kädessä ei ollut lapasta laisinkaan, sormet olivat jäisen kylmät! Tyttö kertoi nikotellen, kuinka joku isompi lapsi oli heittänyt hänen lapasensa kotimatkalla järveen, eikä sitä saanut sieltä pois! Äiti lohdutti lastaan ja samalla selvisi, että toinen lapanen oli pudonnut, jolloin isompi lapsi oli heittänyt sen kanavaan. Tämä oli oletettavasti vahinko (?), mutta lapanen oli menetetty, yhtä kaikki. 

Äiti sanoi tytölleen: Älä huoli lapseni, minä neulon sinulle uudet, entistäkin paremmat, lapaset. Lapsen kasvoille nousi hymy, ja elämä hymyili jälleen.

Äiti meni lankavarastolleen ja kaiveli esiin kaikki Bo Peep Pure -langat, joita kotoa löytyi. Suurin osa oli aivan pieniä jämänöttösiä, joiden Äiti laski ehkä riittävän pieniin lapasiin. Mutta jollei näin kävisi, niin valkoista lankaa oli täysi keränen. Lapasista ei tulisi ehkä niin kauniit jämäväreissä, mutta takuuvarmasti lämpimät.

Malliksi löytyi ystävä, Hallandin lapaset, joka on muokattavissa sekä pienempiin, että isompiin käsiin. Mallikerta on 6:lla jaollinen. Äiti laittoi resoriin 44 silmukkaa ja neuloi 9,5 cm resoria (ei aivan ohjeen mukaan). Sitten Äiti neuloi kaaviota, kaventaen kuitenkin 1. krs:lla 2 s = 42 s. Kun Äiti oli neulonut n. 5,5 cm kaaviota, teki hän jämälangalla peukalolle paikan (9 s). Ja jatkoi lapasen loppuun, sovittaen välillä Tytön käteä vasten, mikä olisi sopiva lapasen mitta. Kärkeen Äiti teki leveän nauhakavennuksen. Peukun Äiti teki ohjeesta poiketen1+1 kirjoneuleella. 

 

Äiti päätteli lapaset ja antoi ne Tytölle. Pörri ilostui ikihyväkseen. Ja siitä hetkestä eteenpäin on Pörri pitänyt vain näitä pehmuisia lapasia. Sen pituinen se.

Miehen Lapaset

Olipa kerran Mies, joka ei halunnut koskaan pitää lapasia, joten niitä ei hänelle koskaan tehty. Eräänä päivänä oli pyryttänyt kovasti lunta, ja Mies, Vaimo ja Tyttö olivat pihalla lumitöissä. He ahersivat kovasti, Tyttö pienellä lapiollaan ja lumilinnaa tehden, Vaimo kolalla kolaten ja Mies lumilapiolla huiskien. Vaimo huomasi, kuinka hänen Miehensä käsiä paleli. Mies huomasi tämän itsekin, ja meni kotiin, ja vaihtoi käsiinsä toiset käsineet. Vaimon käsiä ei palellut, hänellä oli käsissään lämpöiset ja pehmuiset lapaset. Kun he saivat lumityöt valmiiksi, he menivät kaikki kotiin, kukin omiin touhuihinsa.

Vaimo päätti, että nyt pitää Miehellekin saada lämpöiset ja pehmuiset lapaset. Mutta koska Vaimolla ei ollut Bo Peep Pure -lankaa, piti hänen keksiä lapasiin jokin muu lanka. Vaimo kipaisi hakemassa kaksi kerää Novita Wonder Wool -lankaa, ja alkoi tehdä lapasia Hallandin lapaset -ohjetta soveltaen. 

Vaimo neuloi ensin resorin 52 silmukalla, 9 cm. Sitten hän aloitti mallineuleen lisäten 1. krs:lla 2 s = 54 s. Vaimo neuloi mallineuletta, kunnes oli neulonut sitä reilun 7 cm. Sitten hän teki peukalolle paikan, jämälangalla, 12 s. Vaimo neuloi vielä 10 cm ja aloitti sitten kärkikavennukset, tehden leveän nauhakavennuksen. Peukalon Vaimo neuloi 1+1 kirjoneuleella. 

Kun lapaset olivat valmistuneet, päätteli Vaimo ne huolella. Sitten hän meni ruokapöydän luokse, missä Mies istui puhelintaan plaraten. Vaimo laittoi lapaset Miehen käsiin, ne sopivat juuri hyvin. Mies oli hieman ihmeissään, mutta Vaimo käski Miestään edes kokeilemaan niitä, sillä hän ei tulisi pettymään. Mies lupasi yrittää. Eräänä päivänä Vaimo huomasi, kuinka Miehen lenkkitakin taskussa pilkotteli lapaspari. Mies oli kuin olikin ottanut lapaset käyttöön. Millaiset lapaset ovat, Vaimo kysäisi uteliaana? Lämpöiset, vastasi Mies. Sen pituinen se.

 

Lapsen lapaset: Hallandin lapaset -ohjetta soveltaen
Lanka: WYS Bo Peep Pure, Blackcurrant (319), Sand (208), Voikukka (446), Luonnonvalkoinen (010)
Puikot: 3,5
Langankulutus: 61 g



Miehen lapasetHallandin lapaset -ohjetta soveltaen
Lanka: Novita Wonder Wool (043 Kivi, 044 Grafiitti)
Puikot: 3,5
Langankulutus: 94 g

Viimeinkin - Astrid

Siltä se ainakin tuntuu! Astrid-neuletakin valmistumiseen meni reilu vuosi, ja senkin jälkeen piti vetkuilla. Mutta, saanen esitellä: Astrid-neuletakki!

Astridin malli on kirjassa Islantilaisia neuleita. Se kuuluisi neuloa Alafosslopi-langasta. Aloitin sen neulomisen marraskuussa 2021 Hjertegarnin Natur Uld -langasta. Veikkaanpa, että lanka oli ollut tarjouksessa, ja sitä kautta päätyi takkiin. Ja onhan Natur Uld toki ihanaa täysvillaista lankaa, 100 g lankaa = 100 m.

Olin näemmä meinannut tehdä värit ensin näin päin, mutta sitten muuttanut mieleni. Ei mitään muistijälkeä, miksi. Tämän kuvan olen ottanut marraskuun 11. päivä 2021.



Ja marraskuun 28. päivä 2021 oli takki steekkausta vailla valmis... ja sitäpä se sitten sai odotella yli vuoden, koska ompelukone oli mennyt piiloon... 

En voinut steekata, voivoi...

Joten en voinut viimeistellä myöskään taskuja...


Ja varsinkaan kainaloita en voinut silmukoida umpeen...


Etukaitaleita en voinut neuloa, kun ei voinut steekata, ei...


Kunnes, muuton yhteydessä, kone putkahti esiin viime marraskuussa. Ja pääsin tekemään takin valmiiksi! Toin kaikki langanpätkät oikealle puolelle ja laitoin ne valmiusasentoon ompelua varten. Ompelin niidenkin päältä, joten sillä tuli hoidettua myöskin päättely, näiltä osin.

Ja sitten ompelemaan. Kaksi ommelta eteen keskelle, nurjien silmukoiden päälle.

Sakset käteen, ja leikkaus ommelten välistä. 

 

Huolittelin vielä varmuuden vuoksi 3-askel siksakilla molemmat reunukset.


Otin alas lepäämään jätetyt kaitaleen silmukat puikoille, ja neuloin kaitaleet molempiin reunuksiin, ylös kauluksen alkuun asti, missä loput silmukat odottelivat kaula-aukon resorin neulomista. Siirsin kaitaleen silmukat niiden jatkoksi ja neuloin kaula-aukon resorin valmiiksi.


Sitten ompelin kaitaleet miehustaan kiinni. Käytin ompelussa pellavanväristä Nalle-lankaa.


Kaitaleiden ompelu onnistui yllättävän hyvin, tuli siisti lopputulos.


Ompelin vielä alavarat kiinni, steekkausommel jäi niiden alle piiloon. 


Sitten päättelin lankoja. Ja otin taskunsuuta varten lepäämään jätetyt silmukat puikoille ja neuloin taskunsuut.


Ompelin taskut kiinni etukappaleisiin.



Otin kainaloiden aukkojen silmukat puikoille.


Silmukoin aukot umpeen. Juu, silmukointi ei ole minun juttu, mutta silmukoin kuitenkin, jotenkuten.


Sittenhän takki olikin jo "etukiinnitysjuttua" vaille valmis. 


Tässä piti tuumailla melkoisesti, että mitäköhän teen, laitanko neppareita vai vetoketjun Laskeskelin, että jos laitan neppareita, niin saan ommella niitä kiinni ihan hirmuisen monta... joten yllätysyllätys,  päädyin vetskariin ;D Kas, sehän on näppärä siihen ihan vain ompelukoneella hurauttaa... ja jonkinlainen ketju löytyi jo kotoakin. Mallailin vetskaria paikoilleen.


Sitten aloin ommella. Ja lanka syrttäytyi koko ajan kiinni. Olin saanut toisen puoliskon puoleksi ommeltua, js hermot menivät. Siis aivan totaalisesti! Keräsin takin tekeleen ja koneen nippuun ja laitoin ne vaatehuoneeseen viikoksi miettimään, että haluavatko ne alkaa tekemään yhteistyötä vai eivät? Viikon jälkeen yritin uusiksi, ja miettimisaika oli nähtävästi auttanut, sillä kaikki sujui aivan leikiten. Ompelin molemmat puoliskot varmuuden vuoksi kahteen kertaan. 


Takki oli valmis! SE OLI VALMIS! No, kuvaus toki puuttui vielä. Ja sitä se on odotellut tässä jokusen viikon. Tämä takki on kyllä jumittanut aika monessa vaiheessa... Mutta tänään menimme kuvaamaan...



Malli: Astrid-villatakki kirjasta Islantilaisia neuleita
Lanka: Hjertegarn Natur Uld. Pohjaväri vaalea beige (910), kuviovärit tummanruskea (930), oliivi (523), valkoinen (100), vaaleanruskea (920).
Puikot: 5 & 6
Langankulutus: 1122 g