Terra

Sarjassamme paidat, jotka eivät tahdo valmistua millään... ja kun valmistuvat, niin kuvaus ja postailu ei nappaa sitäkään vertaa. No, mutta miksi? Ehkä siksi, että tuli valittua paitaan niin omituiset, ei omat, värit.

Aloitin paidan ehkä vuosi sitten, se valmistui pari kuukautta sitten. Kuvissa olen pukenut sen reippaana tyttönä päälle, ja lähdimme sen kuvaamaan. Järvessä oli vielä jäät, olisikohan ollut jotain huhtikuun alkua sitten? Muhvero-pennun otin kuvauksiin mukaan, vaan hän karkasi hyppysistä :)

Paidan ohje löytyy kirjasta Minun Islantilaisneuleeni, suunnittelija Annika Konttaniemi. Ohje oli hyvin kirjoitettu, neulojan ei tarvinnut jännittää vaikeutta tai virheitä, malli on kaunis. Helma muotoiltiin takaa pidemmäksi lyhennettyjen kerrosten avulla. Valitsin paitaan samat värit kuin mallipaidassa, mutta violetin korvasin keltaisella... öööh... tuli vähän sellainen Heja Sverige -tyylinen ratkaisu tai pääsiäismunan kääre tulee myös mieleen. Väripoukkoilut saavat nyt riittää minun osaltani, ja palaan omaan värimaailmaani.

Paidan koko on S, ja sain siihen uppoamaan 472 g Ístex Léttlopi -lankaa.

Ja, jälleen tällainen pikapostaus. Olen huomannut, että Muffi on melko lailla parantanut minun neuloosin, ja ylipäätään iltaisin koneella kökkimisen. No, onpa pihallakin tullut ihan vähän möyrittyä. Nyt tosin alkoi viikon talviloma (joskushan se on pidettävä), niin ehkäpä kerkiää ja ehtii enemmän. Ja samalla voi koittaa parannella tätä ihan kaameaa lentsua, joka iski päälle, eikä meinaa osata mennä pois... Harmittaa, sillä oli suunnitelmissa käväistä Muffin kanssa mökillä, mutta eipä nyt viitsi mennä tartuttamaan tätä muihin :/

En yleensä laita valokuviin palleroisia, mutta tässä oli sellainen älytön virnistys päällä, että sitä ei kehtaa julkisesti jakaa :D

Toinen Novita Sukkamestari boksi ja lenkuroita

Varoitus: Älä avaa postausta, jollet halua nähdä boksin sisältöä vielä. Hain oman boksini torstaina, ja nyt ajattelin sen sisällön täällä kumminkin näyttää.

Ensin kuva laatikosta, jottei sisältö hyppää vahingossa kenenkään silmille. Ja tällaisia merkkejä tuli extrana mukana. Yksi merkki näemmä ollut kuvaushetkellä päälaellaan. Neulottu rakkaudella -merkkejä riittää kahteen sukkapariin. 

Sitten varsinainen boxin sisältö: Siellä oli kolme kerää Novita Woolly Wood lankaa, tämä sävy on malakiitti (356). Aivan uusi termi minulle. Lainaus Wikipediasta: 

"Malakiitti (emäksinen kuparikarbonaatti Cu₂CO₃(OH)₂) on kuparimalmien muuttumistuloksena muodostuva voimakkaan vihreä mineraali.

Malakiitin nimi on peräisin kreikan kielen sanasta malche, malva. Oletettavasti vaikutusta on myös pehmeää merkitsevällä sanalla malakos.

Malakiitti on tiivis, hienokiteinen mineraali ja esiintyy yleensä pyöreinä, munuaismaisina muodostumina: aggregaatteina (geol. termi: toisiinsa vain ulkonaisesti liittyvien osien kokonaisuus) (ks. kuvat). Malakiitti muodostaa harvoin silminnähtäviä kiteitä tai suuria yksivärisiä kappaleita; nämä ovatkin keräilijöiden keskuudessa haluttuja harvinaisuuksia.

Malakiitti muodostaa myös toisinaan aggregaatteja atsuriitin (atsuurimalakiitti); turkoosin ja krysokollan (eilatinkivi) kanssa.

Tunnetuimmat esiintymät olivat aikoinaan Uralilla, Venäjällä, Sverdlovskin lähellä, mistä Venäjän tsaarit louhituttivat malakiittia linnojensa sisustukseen seinäkoristeisiin ja kiviupotuksiin.

Nykyisin Kongon demokraattinen tasavalta tuottaa eniten, ja hienolaatuisinta malakiittia. Osa kivestä hiotaan paikan päällä muotoonsa, osa siirtyy suoraan raakakivenä maailmanmarkkinoille.

Muita esiintymiä on mm. Australiassa, Chilessä, Arizonassa Yhdysvalloissa, ja Namibiassa, josta löytyy erityisesti kirkkaanvärisiä muunnoksia.

Malakiittia on käytetty jo antiikin ajoilta asti. Sitä ovat käyttäneet mm. egyptiläiset, kreikkalaiset ja roomalaiset koruihin, amuletteihin, ja malakiittijauhetta luomivärinä. Keskiajalla sen uskottiin suojaavan noidilta, ja pikkulapsia vaaroilta.

Malakiitti on suhteellisen pehmeä ja helposti naarmuuntuva (Mohs’in asteikolla 3,5–4): puukko (teräs) ja lasi naarmuttavat sitä helposti. Naarmuuntuvuudestaan huolimatta se on erittäin suosittu korukivenä ympäri maailman. Sen lohkeavuutta voidaan vähentää pyöröhionnalla, joka edesauttaa iskun jakaantumista ja siten estää halkeilua.

Malakiitti on myös erittäin suosittu materiaali erilaisten veistosten, pienten laattojen ja koriste-esineiden raaka-aineena, koska mineraali esiintyy suhteellisen suurina kappaleina ja pehmeytensä ansiosta sitä on erittäin helppo työstää.

Malakiitin viiru on vihreä mineraalin perusvärin mukaan. Tämä on huomattavissa esimerkiksi jo mineraalia työstettäessä: kivipöly on kirkkaanvihreää."

Lankaa on paketissa 300 g eli niin paljon, että siitä voi neuloa sekä lyhytvartiset, että pitkävartiset Merja Ojanperän suunnitelemat pitsisukat. Tai neljä paria nilkkamittaisia! Kauniit ovat, ihan kuin koruset <3

Arveluttaa vain Woolly Woodin käyttö sukissa. Onkohan se niissä kuinka kestävää..? Ei ole mitään kokemusta ennestään... Joten, jos teen nämä sukat, niin jostain muusta langasta, ihan vain varmuuden vuoksi, ettei ala harmittaa suuri työ. Toki, jos joku on Woolly Woodista sukkia neulonut ja pitänyt, niin mielellään kuulen kokemuksia, voihan tämä olla minulta aivan turhaa ennakkoluuloisuutta, siis olla neulomatta Woolly Woodista sukkia.

Kävimme Muhveron kanssa illalla Rapolassa. Rakastan rauhallisia aamu- ja iltalenkkejä. Varsinkin metsässä ja luonnon helmassa!

Nyt aamulla lähdimme jo seiskan pintaan kävelylle, maa oli vielä jäässä, muutama aste pakkasta. Aurinko oli nousemassa. Eräs avantouimari oli Apian uimarannalla käynyt juuri pulahtamassa.

Mallasvesi oli aivan tyven, vain lintujen laulua ja vesilintuja siellä täällä. Yksi koira omistajineen tuli vastaan, ja yksi mies aamukävelyllä, muut nukkuivat vielä.

Äiti, tuletko sinä sieltä? 

Minä tässä odottelen Äiti-hissiä tulevaksi, minä en saa vielä kulkea jyrkkiä rappusia.

No, niin, mennäänkö jo?

Vanuttunut Villasukka - Q1/2023 tulos - Q2/2023 tavoitteet

Ensimmäinen quartaali meni menojaan, miltäs Vanuttuneen Villasukan tulos näyttää, ollaanko vielä hyvin kyydissä vai menikö aivan plörinäksi? Haastatelkaamme Vanuttunutta Villasukkaa. Ja aivan ensimmäiseksi voisimme kuitenkin kysäistä tästä, siinähän on koira, mitä ihmettä?

Kyllä vain, toimittaja näkee aivan oikein, koirahan siinä, 4-kuukautinen Muhvenderi. Olemme tässä aamulenkuralla, ja Muhvenderi on jo niin iso tyttö, että uskaltautui vallan pitkän laiturin päähän, mikä aikaisemmin oli ihan kauhean pelottava juttu. Täällä Koskissa oli oikein upea keli tänä aamuna, linnut lauleskeli niin nätisti.

Niin, mutta eikös koira, kissa, aasi, hevonen, ja mitä näitä elukoita nyt onkaan, eikös ne pitäneet olla teidän perheessä aivan mahdottomuus, ei ikinä, eikä missään olosuhteissa? Siis eikös Elmeri ala aivastella pelkästä ajatuksestakin?

Kyllä vain, niin minäkin luulin, ja olin ajatukseen niin tottunut, eikä mielessä käynytkään, että meille koira voisi tulla. Mutta niinpä vain tuli, ja idea oli ihan Elmerin oma. Kas, tämä koira on ALD (australianlabradoodle), joka on juuri Elmerinlaisille henkilöille "tehty". Toistaiseksi kaik' ok. 

Mutta voisiko toimittaja ystävällisesti mennä nyt varsinaiseen aiheeseen? Minä olen kiireinen ihminen, ja minulla on paljon tekemistä.

Kyllä, tietysti, mennäänpä aiheeseen. Tässä näkyy 1. quartaalin tulos. Se on vähän niinkuin fiftisiksti, mitä palleroisiin tulee. 

Toimittaja näkee aivan oikein.

Niin, toki haluaisimme kuulla ehkä pientä analyysiä, miten tähän päädyttiin. Puolet jäi tekemättä, tai ei niistä ainakaan täällä blogissa ole mitään havaintoa. 

No, ei ole, ei. 

Keijukais-lapaset ovat kyllä valmiit, mutta viimeistelemättömät, kuin myös ohje. Sukat aivan korkkamattomat. 

Oman alueen sukat valmiit, ohje kirjoittamatta. Paita aivan vaiheessa, tai ehkä pitää tehdä uusiksi.

Terra on täysin valmis, pitäisi kuvata ja esitellä.

Hygge-paita on vaiheessa.

Polvareita tuli, ei ehkä ihan niitä, mitä meinasin, mutta tuli kuitenkin.

Astrid meni viimein maaliin. Olen kovasti sitä pitänyt, melko nuhjuiselta näyttää jo. Näytän ihan keski-ikäiseltä hippitädiltä se päällä.

Mitä keskeneräisiä, siis öööh.

Olen ostellut lankoja, esim. lapasiin, ja varastoon kuule laitoin, ihan kaikki. 

KALeihin en ole osallistunut, enkä osallistu.

No, onko siinä analyysiä, mitäh?!?

 

Ehkä en aivan tällaista hakenut, mutta olkoon. Eli summatkaamme, että olet ilmeisesti jotain tehnytkin tai ollut tekevinäsi tai ainakin meinannut? 

Kuulehan toimittaja, pitääkö sinua vähän pyöräyttää..?

No, niin, rauhoittukaamme, ei kai tämä nyt niin vakavaa ole. Huomasin, että olet tekaissut parit lapaset, niitä ei suunnitelmassa näy?

Kyllä, piti pelastaa parin perheenjäsenen kädet paleltumiselta. Mitalia siitä en kuitenkaan saanut. Tässä samassa yhteydessä haluan mainita, että WYS Bo Peep Pure -langasta tulee kyllä ihanat lapaset, mutta älkää vain menkö neulomaan siitä lapasia lapselle! Kas lapset möyrii lumessa, ja lapaset kastuu, ja sitä myöten lapaset vanuttuvat ihan pieniksi kittanoiksi! 

Hyvä, lapasten neulomiselle löytyi oikein hyvä syy. Lähetämme sinulle mitalin postissa, voit kulkea se kaulassasi pitkin Koskin katuja. 

Kiitos, jään odottamaan sitä.

Miten siis kaikenkaikkiaan luonnehtisit 1. quartaalin tulosta?

Hyvä, kaikkeni annoin.

Selvä. Siirrymme sitten 2. quartaalin suunnitelmaan. Sehän pyörähtikin jo käyntiin viikko sitten. Minkälaisia haasteita siellä on edessä? Nyt kun tätä katson, niin näyttäisi siltä, että olet siirrellyt edellisen quartaalin asioita tänne?

No, kai toimittaja ymmärtää, että ei ne keskeneräiset muuten valmistu. Ei täällä mikään keiju lentele öitään neulomassa, kyllä niillä keijuilla on kuule ihan muuta tekemistä. Itse nämä on tehtävä, ja sillä sipuli. 

Aivan, ja tästä eteenpäin alkaa blogissa aivan ennennäkemätön pölinä, kun esittelet kaikki aiemmin esittelemättömät työt..?

Niin saattaa hyvässä lykyssä tapahtua.

Entäpä sitten tämä Arabia x Novita kilpailu, taasko meinaat kisailla?

Kyllä. Ensin ajattelin, että en. Ja ei tullut mitään mieleen. Mutta sitten tulikin mieleen, ja koko ajan enemmän. Mutta en ehdi toteuttaa niitä kaikkia. Jotain kuitenkin lähtee kisaan mukaan, yrittänyttä ei laiteta.

Vielä pistää silmään tämä, että et anna itsellesi lupaa neuloa peruspolvareita. Eivätkö ne ole juuri sitä, mitä aina teet? 

Niinpä juuri. Oliko muita kysymyksiä, vai päästätkö minut ja Muhvenderin pisulle?

Toki, toki. Palatkaamme asiaan taas 3 kk päästä. Oikein hyvää kevättä kaikille lukijoille näin minunkin puolestani!

Kuin myös minä toivotan!

Mineraali & Perhonen

Puikot ovat touhunneet polvisukkia erinäisten tv-sarjojen ohessa. Viime aikoina olen katsellut Serranon perhettä, ja siinä samassa oppinut vähän espanjaa. Esittelyssä kahdet polvarit.

Olen tainnut aiemminkin hehkuttaa, kuinka tykkään Novita Kaksoset -langasta. Löysin langan puikoilleni vasta silloin, kun se oli jo poisto-alessa. Mutta se oli toisaalta hyvä sauma ostaa kaikki mahdolliset värit jemmaan... sieltä on nyt hyvä kaivella niitä esiin. Neuloin resorin ja kantapään Veikan Jäkälä-sävyllä, näin sain yhden Kaksoset-kerän riittämään helposti polvareihin.

Aloitin kerän sisäpuolelta, ja toisinaan hieman malttamattomana vedin piiitkän pätkän lankaa esiin, ihan vain nähdäkseni, mikä väri seuraavaksi tulee. Vähän niinkuin kurkistelisi joulukalenterin luukkuja etukäteen, ja jäljestä päin harmittaa, kun ei malttanut odottaa.

Neulon nykyisin Veikka-vahvuiset polvarit 52 aloitussilmukalla. Olen käytännön kautta huomannut, että tuolla silmukkamäärällä saan paljaille jaloilleni sopivat sukat, eivät valahda nilkkaan. Nilkan ja terän kohdalla silmukoita on 44. Veikka-vahvuiset polvarit on minulle rentoutumisneule, malli muistissa, ja voi vain päästellä menemään.

Malli: Oma polvari omaan jalkaan

Lanka: Novita Kaksoset Mineraali (820) ja Perhonen (826). Novita Veikka Jäkälä (047)

Puikot: 3,5

Langankulutus: 165 g & 160 g

Onhan ilmoja pidellyt! Positiivisessa mielessä! Uutena koiranomistaja arvostan eri tavalla lunta ja pakkasia, koiruli pysyy puhtaana. Ja, voi aamukävelyn ihanuutta, kun on rauhallista, ja niin super kaunista! Tuolta ammennan voimaa päivän touhuihin <3

Muffi

Blogimaailmassa on ollut viime aikoina hiljaista, joten nostetaanpa esiin syy: Muffi.

Muffi saapui meille helmikuun alussa, 8-viikkoisena. Hän on Australianlabradoodle-narttu. Pentueessa oli 8 pentua, joista 3 narttua ja 5 urosta. Pennuista kolme oli mustia tai mustia valkoisin merkein, loput eri sävyin vaaleahkon ruskeita. Meille annettiin musta pentu, jonka jokaisessa tassussa on valkoiset ballerina-tossut, vatsassa on valkoinen kuvio, enkeli, kuten Pörri sitä kuvailee. 

Matkalla kotiin, suuri osa matkasta kuono mun uuden Äidin kädellä. 

Ensimmäisenä yönä Muffi oli levoton ja itkesteli ikäväänsä, mutta sitten nukahti lattialle ihan viereeni. Minä nukuin olohuoneen muhkuisella sohvalla ensimmäiset 4-5 yötä, mutta sitten alkoi oma sänky kutsua kovin puoleensa. Ensimmäiset päivät Muffi ei päästänyt minua läheltään, hän seurasi minua kaikkialle. 

Muffin jättämä viesti: Äiti, olet rakas

Siitä on aikaa, kun minulla on viimeksi ollut koiranpentu, muistini mukaan edellinen koira oppi sisäsiistiksi muutamassa viikossa. Saattaapi olla, että aika on kullannut muistot. Muffi on nyt 3,5 kk, ja voiton puolella ollaan, uskallan sanoa... toki vieläkin saan luuttua heilutella, mutta meillä on jo puhtaita öitä ja päiviä, vain satunnaisia pökäleitä ja lätäköitä silloin ja tällöin. 

Vauhtia piisaa

Olen utelias

Minua on vaikea vangita kuvaan, liikkuvuuden ja värin vuoksi

Odottelupaikka... kohta otan ritolat naapuritontille

Ruoka maistuu hyvin ja koira todellakin kasvaa silmissä. Noudatamme kasvattajan suosittelemaa ruokavaliota, puolet ruuasta on kuivanappulaa, ja puolet pakastettua raakaravintoa. Pennun paino on kasvanut luovutusaikaisesta 3,5 kg -> 8,4 kg. Myös turkki on kasvanut pituutta ja tuuheutunut. 

Osaan levitoida

Muffista on tullut meidän perheenjäsen, hän on vastustamaton. Toki hänessä on yksi hyvin rasittava piirre vielä: hampailu. Suussa on terävät piraijanhampaat, ja niitä myös käytetään. Kun kävimme katsomassa pentuja, sanoi kasvattaja, että kaikki pennut purevat, mutta se loppuu 4 kk iässä kuin seinään. Nyt Pörri odottaa tuota ikää, ja laskee päiviä siihen. Hän olettaa, että pureminen todellakin loppuu samantien, kun Muffi täyttää 4 kk. Hampailu lisäksi ei muuta ikävää ole: Muffi on "Isin pikku tyttö" ja "Äidin Muffi Muffenderi"... paijaajia riittää. 

Auringonlaskun aikaan, Rapolan harjulla metsäkävelyllä

Hahhaa, Äiti sanoi, että otetaanpa hyvä kuva minusta ja hänestä, väritys teki tepposia: Että mä repesin, kun näyttää siltä, ettei Äitillä ole housuja jaloissa laisinkaan :D :D :D

"Koira ei sitten soffalle tule", paitsi että saan mä sittenkin...

Ruoka-aika lähestyy, tarttee tulla lähemmäksi ruokakuppia vartoon, ettei mene sivu suun 

Mä en ole jylsinyt listoja, kenkiä, enkä keittokiljoja. Koska mähän vain kuolsailen kenkä kainalossa, sekä jylsin pululuuta.

Mulla oli vähä kiireisempi tyäpäivä, paljo hommaa, mutta painoin vain menemään

Iltahippasulla Äitin kanssa

Vähän lepoa tänään, ulkoilun jälkeen, minulla on jo piiitkät ja nopsat kintut

Muffi on meidän perheenjäsen, mutta minä kannan vastuun kaikesta hoidosta. Toistaiseksi perheen koira-allergiset ovat pärjänneet hyvin. Ja oletettavasti vielä paremmin jatkossa, kun omaan koiraan siedättyy, sekä oireet vähenevät samalla, kun pissan spreijailu sisälle loppuu kokonaan.

Mutta, tässä siis syy kaikenkattavaan blogihiljaisuuteen. Ehkäpä tämä tästä taas lähtee laukalle...

DIY - Pennulle pesä

Tarvitset nämä: Vanhat, mutta puhtaat, jättimäisen kokoiset villasekoitehousut, sellaiset pappamalliset pieruhousut, vyötärö kainaloon asti, ja lahkeet aivan liian pitkät lyhytjalkaiselle. Vanha, mutta puhdas tyyny. Vanha, mutta puhdas peitto. Lisävaruste: Vanha, mutta puhdas vauvantyyny. Vanha, mutta puhdas pieni fleecepeitto, josta ompelet edellämainitulle tyynylle päällisen. Yksi pentu. 

1. Asettele pappapöksyt lattialle.

2. Rullaa peitto pitkittäin rullalle, ja tunge lahkeeseen.

3. Työnnä toinen peiton puolisko toiseen lahkeeseen.

4. Ota tyyny, ja tunge se pappapöksyjen persauksen/lantion kohdalle.

5. Liitä lahkeet yhteen työntämällä toinen lahje toisen sisään.

6. Käännä peti toisinpäin, ja aseta lisävaruste petiin. Ompele siihen fleece-päällinen.

7. Anna asiakkaan tutustua uuteen pesään. Ja perusteellisen tutustumisen jälkeen pesä on aivan eri muotoinen kuin alunperin, ja näin pitääkin olla, silloin se on pennun oma.

Pahoittelut suttuisten kuvien johdosta, joku asetus nyt pielessä, kun kaikista kuvista tulee editoituna (pienennettynä) ihan sameaa suttua. Vaikka ihan omituisia ne oli alunperinkin.