Junassa neulotut sukat

Jouduin yhtenä päivänä istumaan junassa pitkät pätkät, ja siinä, jos missä, on aikaa neuloa... ja salatutkiskella muita matkustajia. 

Suunnittelin ennen matkaa vaikka minkämoista neuletta mukaan, mutta lopulta päädyin ihan simppeliin Adlibriksen Sockilla neulottavaan polvisukkaan. Laitoin sukan alulle jo kotona ja puikot heiluivat varsinkin menomatkalla vikkelästi, sillä pääsin päättelemään 1. sukan jo Tampereen kohdalla. Siinä vaiheessa viereeni istui hetkeksi toinenkin henkilö puikkoja heilutellen. Se tuntui jotenkin kiusallisen hassulta. Ja yhden sukan jälkeen päätin, että toinen sukka saa odottaa vuoroaan paluumatkalle eli loppumatkan luin kirjaa.  Ja kuuntelin edelleen, tai pikemminkin jouduin kuuntelemaan, kaikkien muiden vaunussa matkaavien tavoin, kolmen teinitytön taukomatonta kikatusta ja juttuja. Juna lähti aamulla kovin varhain ja he olivat nukkuneet niin vähän. He viljelivät myöskin runsaasti erästä v:llä alkavaa sanaa. Siinä tuumasi eräskin matkustaja loppumatkasta, ettei halua kokea tätä enää koskaan. 

Helsingissä oli kovin tuulinen päivä, mutta aurinkoista. Minulla oli hetki aikaa kävellä puistossa ja nauttia suurista puista ja upeista maisemista. Pääkaupunkimme on kesällä kovin kaunis ja siellä olisi ollut hauska viivähtää pidemmästikin, mutta lopulta olin tapani mukaan juna-asemalla liiankin aikaisin tököttämässä ja odottamassa junakyytiä kotiin. Siinä kohdin jouduin sulovilen -verkkarimiehen istuyrityksen kohteeksi, kuinkas muutenkaan.

Paluumatkalla laitoin toisen sukan alulle ja neuloin sitä jalkaterään asti. Sitten alkoi tuntua kerrankin siltä, että nyt on neulottu tarpeeksi. Kukaan ei onneksi tullut viereeni istumaan, joten matka kului jälleen muita tarkastellen. Paluumatkalla vaunussa istui äitejä lapsineen ja heillä riitti yhteisiä juttuja. Vaunussa vieraili myös nuorehko nainen, joka selvitteli puhelimessa hyvinkin henkilökohtaisia asioitaan. Ja koko vaunu kuunteli korvat niin höröllään kuin vain ikinä kykeni. Harmistus oli suuri, kun nainen poistui kesken kaiken toiseen vaunuun, koska istumapaikan oikea omistaja saapui paikalle. Niin moni asia jäi meiltä kuulematta. Olisikohan pitänyt lähteä kävelemään naisen perässä seuraavaan vaunuun... hmmm.. :D

Sukat valmistuivat lopulta kotosalla ja väri on minusta niin hyvä. 

Malli: Oma polvisukka

Lanka: Adlibris Socki B011 Pink Parade

Puikot: 3 1/2
Langankulutus: 149 g
Tämän postauksen myötä laitan Vanuttuneen Villasukan elokuulle asti kesälomalle. Katsotaan sitten, onko mitään valmistunut vai onko kesä mennyt muuten kujeillen.
Mukavaa kesää kaikille ja juhannusta ja tapaillaan taas elokuussa :)

Marjulit jälkikäteen neulotulla kantapäällä

Kesä ja lämpö palasivat perähikiään. Ja koska yhdestäkään parvekkeen ruukusta ei ole siemen kasviksi jalostunut (!), niin laitetaan edes jotain kukkimaan.

Aloitin Marjulit joskus helmi-maaliskuussa yhdessä syssyssä Taimihässäköiden ja harmaiden Marjulien kanssa. Sain toisen varren ja hyvän matkaa terääkin tehdyksi, kun innostus lopahti, liian monet samanlaiset sukat putkeen olivat liikaa. Mutta nyt kaivoin ne esiin ja neuloskelin ne aidosti uudella innolla loppuun. Ja joinakin iltoina jopa niin, että järki sanoi, että mene hyvä nainen nukkumaan, että ehdit edes jonkinmoiset kauneusunet vetäistä ennen kuin kello sinut aamulla herättää (ja Pörri kerran yöllä potalle).

Sukkien värimaailma ei ehkä talvella aivan napannut, varsinkin päivänsinen vihreät lehdet ja mikseipä koko päivänsini, ottivat silmään. Mutta nyt, auringon poltteessa, mikäpä ettei. 

Neuloin sukkiin ensimmäistä kertaa ikinä jälkikäteen neulotun kantapään. Ja ei jää viimeiseksi kokeiluksi tämä, istuu hyvin ainakin minun kantapäihin, jotka ovat muodokkaat (lue: valtavat). Kantapää aloitetaan varren jälkeen neulomalla jalkapohjan kahden puikon silmukat erivärisellä langalla (kuin peukalossa ikään). Ja sitten vain neulotaan jalkaterä loppuun normisti. Kun sukka on muutoin valmis, puretaan eri värillä neulottu lanka ja otetaan silmukat siitä puikoille.

Sitten neulotaan yksi kerros oikein.

Ja sen jälkeen kavennetaan kuin leveässä nauhakavennuksessa joka 2. krs.

Kunnes jäljellä on muutamia silmukoita. Minä lopetin kaventelun, kun jäljellä oli yhteensä 10 silmukkaa. Sitten pääseekin vähän ompeluhommiin muutaman reiän takia. 

Kantapäästä tulee terävä ja hassunnäköinen, mutta oudosti se silti istuu jalkaan. Ja kuten sanottu, niin varmasti teen toisenkin kerran. Kantapäävalintaani sain kimmokkeen vilkuiltuani Arnen ja Carlosin sukkia vähän sivusilmällä. 

Malli: Marjulit (Oma malli)

Koko: Minulle

Lanka: Muuten Nallea, mutta päivänsini Maijaa ja viimeinen hajuherne Rotvallia

Puikot: 3

Langankulutus: 153 g

  

Aina on lupa uneksia

Aina on lupa haaveilla. Aina on Miami.

Paitsi: Novita Miami-lankaa ei enää valmisteta, mikä on mielestäni harmi, joskin minulla on tätä lankaa jemmassa kaikissa sateenkaaren väreissä. Miami on mukava lanka neuloa ja virkata, paksuuskin on juuri hyvä, ei mene liian hitaaksi nyhertämiseksi. 50 g kerässä on 125 m lankaa, sitä neulotaan 4 - 4 1/2 puikoilla ja 10 cm palassa on 19 s ja 28 krs (jos nyt näin oikein vyötteestä tihrustaa). Puolet langasta on puuvillaa ja puolet akryyliä. Tykkään ja voin suositella.

Toisekseen: Tästä takista uneksittiin ja haaveiltiin enemmän ja vähemmän kiihkeästi n. 5 vuotta ennen kuin se valmistui. Olimme vuonna 2013 lähdössä perhelomalle Santorinille, kun pienessä paniikissa koitin keksiä jonkun kesäisen neuleen mukaan eli tämän takin. 

Tätä oli kovin mukava neuloa varjossa, mutta se ei kuitenkaan valmistunut loman aikana. Ja takki ns. ufoutui, vuosikausiksi. Kunnes toukokuussa päätin hoitaa homman kotiin ja neuloa sen valmiiksi.

Kaivelin sen korista esiin. Takakappale ja toinen etukappale olivat valmiit ja toinenkin etukappale jossain kainalon huudeilla menossa. Toisessa etukappaleessa oli myös suklaata muistona etelän lämmössä nautitusta Magnum-jäätelöstä.

Jokunen viikko siinä meni, että sain osat nyherrettyä valmiiksi kaiken muun kevätkiireilyn ja muun ohessa. Sittenpä minulla oli viisi kappaletta odottamassa päättelyä ja yhdistelyä. Mietin, että kukahan senkin hoitaa, joten päätin hoitaa ihan itse. Päivä siihen meni taas muun hösötyksen ohessa. Seuraavan takin neulon varmasti yhtenä tai melkein yhtenä kappaleena...

Nostelin eilen virkkuukoukulla vielä silmukat kaula-aukon reunasta ja neuloin kauluksen. Sitten laitoin takin pesukoneeseen puhdistumaan vuosikausien pölystä ja Santorinin tuhkasta ja siitä suklaasta. Tänään ompelin napit ja sitten kuvaamaan. Jihuu!!!

Sattui muutenkin olemaan valkoista ja harmaata päällä, joten ei muuta kuin takki päälle ja parvekkeelle malliksi.

Tuulikin oli eilisen myrskyn jälkeen vähän hellittänyt, ei tarvinnut pelätä, että tuuli nappaa mukaansa ja nakkaa naapurin puolelle.

Olen oikeastaan vähän yllättynyt siitä, että kuinka hyvä takista kuitenkin tuli. Kyllä tällä varmaan kehtaa kesällä kuljeskella ja mikseipä talvellakin pitää. 

Napit eivät kuitenkaan ole mitään tarkoin tätä takkia valittuja, vaan tänään kaivelin laatikosta ainoat mahdolliset, joita saattoi edes jollain lailla ajatella...

Nallukka on lattialta löytynyt rekvisiitta.

Malli: Novita Kesä 2012 -lehdestä, Naisen kohoneulejakku, suunnittelija Lea Petäjä. Tästä klikkaamalla ohje ehkä aukeaa Novitan Vanhasta Neulomosta: KLIK. Ohjeen mukaan helmaan olisi kuulunut sellainen röyhelö, mutta olen enempi pelkistetyn mallin ystävä, joten jätin sen pois. Tässä linkki myös Ravelryn ohjesivulle: KLIK

Koko: M

Lanka: Novita Miami 011

Puikot: 4

Langankulutus: 471 g

Mallineule oli aika hauska neuloa ja siinä mielessä kiva, että sen oppi hetkessä ulkoa. Pelkäsin vähän, että takki venähtää sivusuuntaan pesukoneessa, mutta niin ei ainakaan vielä käynyt...

No, niin. Näin ne ufot valmistuvat. Minkähän suuruudenhullun tai muuten vain huikean projektin tässä aloittaisin, että voin joskus viiden tai kymmenen vuoden päästä tuuletella, kuinka ahkera olen?