Ihan pian

Ensi vuonna... ja ehkä vähän tarkemmin... viikon päästä... ilmestyy jälkimmäinen Fazer x Novita sukkalehti! Sieltä löytyy niin suklaan, lakujen kuin keksienkin innoittamia sukkia, myöskin nämä minun suunnittelemat sukat.

Inspiraation lähde näkyy ja lukee kuvissa, mikä maailman paras keksi? Jota pitää olla aina vähän erittäin salaisessa keksipiilossa? Miksi piilossa? Koska muutoin tenavat rouskuttavat syödä ne heti pois, ja minä jään ilman... ja... pitäähän sitä vierasvaraakin olla...öhöm...

Ja, jotta lehden sukat pääsevät oikeuksiinsa, on kameran takana ollut @annawallendahr , nämäkin kuvat ovat hänen ottamiaan.
Sukkalehti on näiden kahden herrrrkullinen yhteistyö: @fazersuomi @novitaknits

Laitoin juuri pari päivää sitten toisen parin alulle, sillä pitäähän minunkin saada omat sukat jalkaani, ensimmäinen pari kun lähti Novitalle. Valitsin omiin sukkiini värit hieman toisin, sitten näette, kunhan valmistuvat :) Eli piinaan vielä (ainakin) toisella postauksella tästä samaisesta aiheesta :D 

Ja hei, olen nähnyt kuvat lehden muista sukista, onkohan siellä enemmän nilkkapituisia vai polvipituisia sukkia? Vai onko yhtä paljon?

Raitasukkia nuorille miehille

Perheen nuoret miehet eivät enää usko Joulupukkiin, joten voin huoletta postailla tulevia joululahjoja jo etukäteen. Sitä paitsi en ole edes salaisesti näitä sukkia kutonut, se on sitten eri asia, että miten tarkasti, jos ollenkaan, katsovat, mitä puikoillani milloinkin pyörähtelee. 

Tämä malli tai tapa raidoittaa sukkia on varmasti jonkun muun keksimä, mutta kenen? Ja mallilla on varmasti ihan oikea nimikin, mutta mikä? Ja todennäköisesti raidoitus tai kantapää tai joku muu ei ole mallin mukainen, koska ohjetta ei minulla ole. Itse olen nähnyt hyvin monta vuotta sitten somessa tällä tyylillä raidoitetuista sukista kuvan ja verkkokalvolla ollutta mallia nyt viimeinkin toteutin lapsosilleni. Kertokaa kommenteissa, jos tiedätte noita avoimia asioita, niin menee kunnia idean äidille.

Molemmat parit on neulottu samalla tavalla. Aloituksessa on 60 s, joilla lähdin raidoittamaan sukkaa siten, että raidan leveys vähenee aloitusvärissä ja vastaavasti kasvaa toisessa värissä. Aloituksen paksun raidan krs määrä on 10, toisen värin 1. Sitten 9 ja 2 jne. Neuloin varren 2o 2n -joustimella. Kun sukan varren pituus oli n. 15 cm, ja olin viimeksi neulonut 7 krs aloitusvärillä ja 2 krs toisella värillä, järjestelin silmukat puikoille näin: Jalkapöydän kahdella puikolla oli yhteensä 30 silmukkaa ja molemmissa reunoissa oli 2 o silmukkaa. Halusin saada jalkapöydällä jatkuvan joustimen symmetrisesti, sekä alkamaan ja loppumaan oikeilla silmukoilla. 

Sitten tein kantapään aloitusvärillä. Kantapään jälkeen jatkoin 2 krs toisella värillä, 6 krs aloitusvärillä ja 5 krs toisella värillä jne. Tein kärkeen leveän nauhakavennuksen, kun olin neulonut 50 krs kantapään jälkeen. Raidoitus meni tällä tavalla justiinsa nappiin: Sukan lopussa on 1 krs aloitusvärillä ja 10 krs toisella värillä. 

Laitoin toiseen sukkaan värit kulkemaan toisin päin. Sukan pohjan pituus on 28,5/29 cm eli sukat ovat kokoa 44/45, kuten Poikasten sirot pikkuiset jalat ovat...

Neuloin ensin vihreäsävyiset sukat. Sukan langat tulivat minulle Novitalta tilaamani peitto boxin mukana. Langan sävyt ovat 391 kuusikko ja 330 artisokka. Sitten neuloin sinisävyiset sukat, langat otin omasta jemmasta, sävyt ovat 102 sini-lilja ja 187 illansuu.

Vihreiden sukkien paino on 135 g ja sinisten 129. Kuitenkin molemmat sukat on neulottu prikulleen samalla tavalla. Tässäpä mysteeri...

Ja nyt kauhesti jännittämään, kumpi Poikanen saa vihreät, kumpi siniset sukat..?

Kauluri kaitaleesta

Näin Instagramissa vuosi sitten videon, kuinka neulotusta kaitaleesta saa näppärästi tehtyä kaulurin... ja heti tuumasta toimeen. Paitsi että löysin kyseisen tekeleen nyt muuton yhteydessä keskeneräisten kassista, ja tein sen vasta nyt loppuun.

Lankana minulla oli Marks & Kattens Alpaca Silk (710), jossa on 70 % alpacaa ja 30 % silkkiä. Olen ostanut tätä lankaa joskus aikoja sitten, sitä on vieläkin muuan keräsiä jäljellä. Toisena lankana minulla oli Dropsin Kid-Silk (03 vaalea roosa), jonka koostumus on 75 % mohairia ja 25 % silkkiä. Molemmat langat ovat kevyitä, mutta lämpöisiä, eivätkä varmasti kutita kaulalla.

Instagram-videon tekstit ovat minulle osaamattomalla kielellä, mutta poimin sieltä oletetun kaitaleen koon, 30x50 cm. Ja sitä lähdin tavoittelemaan 85 silmukalla, puikoilla 5. Lopetin neulomisen, kun M&K:n lanka alkoi loppua, kaitaleen kooksi tuli 54x34 cm eli suurempi kuin ohjeessa. 

Sitten se taitteluosuus. Olin onneksi tallentanut puhelimeen Instagram-postauksen, joten taittelin kaulurin suurinpiirtein samoin. Ripiitillä piti videota kelata melko monesti ennenkuin meni jakeluun ;D

Sitten ompelin sauman nurjalta kiinni.

Ja käänsi kaulurin oikein päin, sekä taitoin kaksin kerroin. 

Ja mietin, että tulikohan tästä nyt ihan oikeanlainen. 

Ja mitenköhän päin tämä kuuluisi pukea päälle. 

Puin sitten jotenkin. Ja todellakin pienempi kaitaleen koko olisi tehnyt kaulurista tietysti pienemmän. Mutta ehkä tämä takin alla tiivistyy kaulalle sopivaksi. Pitää ottaa testiin. Mutta lämmin on kuohkea kauluri, sen huomasin jo kuvauksen aikana. 

Jos tekisin toisen, niin miten tekisin? Ehdottomasti vähemmän silmukoita, 78-80 olisi ollut riittävästi näillä langoilla ja puikoilla ja käsialalla. Lankaa kului 72 g.

Ohjetta voi etsiä Instagramista käyttäjältä hobiroskop. Näin oli tägännyt julkaisunsa:

#örgü #orgu #crochet #knit #fikiramaçlı #fikir #atkı #bere #atkımodelleri #kışörgüleri #sendeör #boyunluk #örgüboyunluk #harikafikirler #harikaörgüler #hobiroskop #pinterest #instagram #instagramcrochet #like #liketime #hobby #hobbies #elemeği #crocheted #knitting #alıntı #alinti #video #teknikvideo

Uusi neuleiden kuvauspaikka tulee olemaan varmaan tämä portaikko, jossa nämäkin kuvat on otettu. Meillä on lattiat kauttaaltaan (wc, khh ja kylppäri poislukien) tällaista sileää vaaleaa laattaa. Niitä Mies kontti koko kesäloman paikoilleen, ja ei mahtanut kesäloma siihen aivan riittääkään. Saumaus ja pesu ovat työllistäneet myös minua. Että näiden laattojen edessä on oltu kontillaan ja revitty muutamat housun persaukset rikki. 

Samainen portaikko aiemmin, vasta osittain asennettuna. Rakentamisessa on paljon työtä. 

Uudessa kodissa

Olemme viimein päässeet asumaan omaan taloon, ja hyvältä tuntuu. Tai, nyt kun noin kirjoitin, niin onkohan "hyvä" oikea ilmaisu tälle, mietinpäs sitä tässä hetken, taustojen kautta.

Asuimme ennen väljästi omakotitalossa, luonnon helmassa, lapsilla oli paljon kavereita ja meillä kaikilla tilaa temmeltää. Asiat olivat mallillaan, mutta pitkä talvi ei ollut meidän lemppari (no, lapsia ei haitannut). Sitten muutimme pitkän matkan päähän, etelämmäksi. Ei pakosta, vaan omasta tahdostamme. Mutta muutimme väliaikaisesti kerrostaloon, ahtaasti. Viritettyjen mopojen ym. keuliminen ja kaasuttelu, autojen pärinä, siinäpä ainaiset taustaäänet. Asunto oli kesällä kuuma, talvella vetoinen, ei ole ikävä takaisin. Ei meistä yhdelläkään. Kyseisen asunnon piti olla aivan pienesti väliaikainen, mutta erinäisten käänteiden jälkeen asuimme siinä yli 3 vuotta. Se on pitkä aika. 

Joten miltä se sitten tuntuu asua taas omassa kodissa, luonnon helmassa, hiljaisuudessa ja rauhassa? Se tuntuu aivan fantastiselta! Nukumme kaikki niin hyvin! Huoneilma on raikas! Ja vaikka meillä ei ole vielä piharakennus valmis, ja sisälläkin muutamia viimeistelemättömiä paikkoja, niin ei haittaa, ei haittaa yhtään. Meillä on oma koti, jossa olla rauhassa. Olen ikuisesti kiitollinen miehelleni, joka jaksoi painaa tämän talon meille muuttokuntoon, oman hyvin kiireisen työnsä ohessa. Minä en ole rakentaja, minä olen siistijä, järjestäjä, pihan laittaja, kodin ja kaiken pyörittäjä, mutta en, en ole rakentaja. Jos rakentaminen olisi ollut minusta kiinni, niin meillä ei olisi itse rakennettua taloa, asuisimme jossain valmiissa möksässä. Viimeinen puristus, muutto, oli tiukka loppupuristus, vei meiltä viimeisetkin mehut. Mutta siitäkin selvittiin, yhdessä. Kaikesta selvitään yhdessä. Ja nyt sanoin, etten muuta enää ikinä, saavat kantaa minut jalat edellä tästä talosta pois. "Kyllä sekin onnistuu", tuumasi Mies :D Muutama laatikko odottaa vielä purkamista, mutta nyt otetaan iisisti, koko porukka. Ulkoillaan ja oloillaan, laitellaan asioita siinä sivussa.

Niin, tuo ensimmäinen kuva, Ikean jakkaraan liimattavasta tarrasta, kuvaa meidän olotilaamme nyt hyvin. Ylimääräinen taakka on pudonnut harteilta, jalat tukevasti maassa taas. Ei tarvitse venyä, olla epävakaisesti, kahdessa paikassa, ilmojen armoilla. Muutoinhan tuo tarra sai aikaan minussa röhönaurun, kyseessä oli kuitenkin tuolin korkuinen porras, johon tarra tuli. Ja aika montaa tarrassa kiellettyä asiaa on näppärästi harrastettu elämän aikana.

Nyt olen kaivanut taas puikot esiin. Tekeillä on tonttujen apulaisena muutamat sukat. Tontut eivät ehdi kaikkea itse tehdä. Piilosta leikkinyt ompelukone löytyi myös. Olin edellisen muuton aikana laittanut sen laatikkoon ja kirjoittanut laatikkoon vieläpä sisällön. Mutta se ei paljon auttanut, koska itse laatikko oli hautautunut varastoon kaikkien muiden laatikoiden taakse piiloon. Mutta lähiaikoina otan ompelukoneen ja vuosi sitten neulomani villatakin esiin, ja steekkaan etureunan, sekä viimeistelen takin, yes!

Kalevala-neuleet ovat kovasti suosiossa. Lähiaikoina on ilmestynyt kaksi aiheeseen liittyvää julkaisua: Novitan Kalevala x Novita neulelehti ja Jenna Kostetin Neulottu Kalevala -kirja. Minulla on nämä molemmat ja olen niitä tutkinut, vaikka en ole mitään puikoille päästänyt. Itselleni Novitan julkaisu iskee tällä hetkellä enemmän, siinä on oikeasti todella monta minulle mieluista mallia. Kirjan malleja olen myös katsellut, mutta ainakaan heti ei sieltä ole mitään puikoille tulollaan, ehkä joskus myöhemmin. 

Tässä postauksessa ei ole nyt paljon kuvia. Olen kierrellyt talon ikkunoita, katsellut maisemia eri vuorokauden aikoihin, eri säillä. Tuleva vuosi on oleva jännittävä: Mistä aurinko nousee ja laskee, mihin säteet yltävät, miten taivas muuttuu? Miten luonto ympärillä eri vuorokauden ja vuoden aikoina käyttäytyy! Olen niin tässä! 

Tänään leivon joulutorttuja ja nautimme niitä glögin kera, sekä katsomme pitkästä aikaa Linnan Juhlat. Laitamme ikkunoille kaksi kynttilää. Viemme haudalle kynttilöitä, kiitollisuus ei voisi suurempaa olla <3 Sata ja viisi vuotta <3 Kiitos <3 


Vihtaranta KAL - 1/14 Mökkitie