SNY-asioita vielä...

Ajattelin, että tämä SNY-kierros on jo taputeltu, mutta oma SNYni yllätti minut vielä kerran postilaatikkoon kolahtaneella paljastuksellaan. Kävi ilmi, että asumme naapurikunnissa: Jos kätemme olisivat hiukkasenkaan pidemmät, voisimme jo käsipäivää sanoa. 
Saukkis kirjoittelee blogissa Saukkiksen leipomuksia, käykäähän kurkkaamassa: kauniita kuvia, leipomuksia, sukkia, lisää sukkia, kukkiva päärynäpuu (!) miten-on-mahdollista??? Saukkis on viherpeukalo ja jauhopeukalo ja joillain sormilla ehtii myös neuloa. Ihanaa löytää uusi blogi luettavaksi :)
Osallistuin 1. kertaa Salainen Neuleystävä -rinkiin ja kokemus on ollut erittäin positiivinen! Ensinnäkin juuri siksi, että Saukkis laittoi minulle kuukausi toisensa perään paketteja, joiden sisältö oli yllättävä ja ihana. Aivan kuin hän olisi lukenut minua ja tiennyt, mistä pidän ja mistä en. Toisekseen olen joutunut ajattelemaan vähän muutakin kuin näitä ainaisia omia villasukkiani, koska saamani esitietojen perusteella omaa salaista pariani kiinnosti erittäinkin moninaiset asiat, toisaalta meillä oli myös yhteisiä kiinnostuksen kohteita, joihin ripustauduin. Annella ei ole blogia, mutta sain häneltä palautetta SNY-sivun kautta ja SNY-emolta, kiitos kaikista!
Kesäkuussa laitoin Annelle mm. osia keijupuutarhaan. Tämä oli minullakin ollut to-do-listalla, lähinnä Pörriä varten, joten hankin samalla osia omille keijuilleni, en vain ole ehtinyt keijuille kotia kasata. 
Toukokuussa tuskailin kierrätysteemaisen paketin kanssa ja päädyin kasaamaan pakettiin huovutetun vaatteen neulahuovutuksen pohjaksi ja siihen liittyviä materiaaleja. Laitoin mukaan myös useamman kerän Kotiväki-lankaa, koska Anne tykkää virkkaamisesta.
Huhtikuun paketti sisälsi mm. väritettävää kangasta ja kangastusseja ym. pientä osaa, sillä maaliskuun teema oli taikapallo + 10 pientä juttua. Vähän sovelsin, sillä Anne ei halunnut saada palloa :)
Maaliskuun paketissa timanttityö, lehti, neulottu panta yms.
Panta on neulottu Novitan Palmikkoneulepanta -ohjeella. Helppo ja nopsakin yhden illan työ. Panta neulotaan 5:n puikoilla ja lankaa kului 40 g
 Lankana Novita Alpaca Wool, tykkään :)
Muuten olen neulonut todella vähän: Olen suunnitellut yhdet sukat, kahdessa pohjekoossa, molempia kokoja on neulottuna yksi sukka, parit pitäisi vielä tikuttaa. Ja ohje kirjoitella. Sukkien esittelyaika on vasta joulukuussa, mutta ohje ja sukat pitäisi saada lähiaikoina valmiiksi. Olemme katsoneet viimeiset 5 iltaa HBO:lta Chernobyl-sarjaa, suosittelen! Viimeisinä iltoina en ole neulonut telkun ohessa mitään! En edes yksiä toisia jumittavia sukkia, jotka eivät tunnu valmistuvan millään. Elmeri jo luulee, että olen parantunut neuloosista ja tullut normaaliksi ihmiseksi, mutta ehkä minulla on vain poikkeuksellinen neulejumi päällä :)

Autoilua ja kesähattusia

Mies toisinaan ihmettelee, miten uskallan neuloa autossa sukkia?! Kas, jos jotain äkkinäistä sattuisi, niin puikot olisivat ties missä sojottamassa. Tiedä sitten, kuinka paljon Elmerin puheet ovat vaikuttaneet mielen syövereissä... tai ehkä minun vain teki mieli vaihteeksi virkata, eikä neuloa: Oli korkea aika tehdä uusi kesähattu Pörrille. No, tuokaan ei pidä paikkaansa, sillä kesällä 2018 virkattu hattu on vielä täysin sopiva ja mieluinen. Mutta, kyllähän joka tytöllä pitää olla useammanvärisiä, että voi sovittaa ne mekon väriin, eikö?
Perhe mahtui kuin mahtuikin yhteen autoon, auto kääntyi pihalta  tielle, minä aloin virkata kesähattusta keltaisesta Miami-langasta. Takapenkki hiljeni, ja kaikki alkoivat kuorsata teiniä myöten ennen kuin oltiin ehditty ajaa kymmentäkään kilometriä. Oli ne niin suloisia nukkuessaan, että useampi valokuva piti etupenkiltä räpsiä. Ja sitten taas virkkaamaan, kunnes tuli tarve mitata hattusen kokoa. Mittanauhaa ei ollut tietenkään mukana, mutta onneksi vyötteen reunassa oli mitta, joten nou probleemooos. Siinä mitatessa kuului vain plim, ja virkkuukoukku putosi jonnekin auton syövereihin. Yritin kopeloida sitä käsin esiin, mutta koukku pysyi piilossaan. Elmeri ohjasti auton tien sivuun, että sain ihan kunnolla mönkiä auton sisällä, liikutella penkkiä kaikkiin ilmansuuntiin ja haparoida epätoivoisin sormin koukkua esiin. Ei mitään tuntumaa, ei ihan missään! Matka jatkui ja olipa se vaikeaa vain istua ja olla, kädet tekemistä vailla.
Ylivieskan Kärkkäisen kohtiilla alkoivat synnytystalkoiden tuotokset heräillä, ja mikäs sen sopivampi taukopaikka kuin Kärkkäinen. Samalla sain hankittua itselleni pikaisesti uuden koukun, lankaheräteostoksen ja lakuja poskeen. Takapenkkiläiset alkoivat syödä karkkia, etupenkkiläiset myös.
Matka jatkui, hattu alkoi valmistua, mutta seuraavaksi alkoi tehdä mieli kovasti kahvia ja muutakin juomista janoon. Eipä muuta kuin kurvaamaan auto Kaustisella huoltsikalle. Pörriä pissatti, joten veskihommat samalla pysähdyksellä. Siinä tohinassa tipahti viimekesäinen hattunen pönttöön pulikoimaan, voih...
Mutta eipä muuta kuin takaisin autoon ja matka jatkumaan.
Issukka nro3 alkoi lähestyä siinä vaiheessa, kun takapenkiltä alkoi kuulua ensin yskimistä ja sitten sitä alkoi tulla, oksoa. Isoveljet katsoivat vierestä ja käskemällä pitivät pussia, kun Pörri koitti osua sinne, huonoin tuloksin. Onneksi matkan ensimmäinen etappi alkoi olla ajettuna loppuun, joten pääsimme pesemään pienimmän matkalaisen ja vaatteet. Tuliaisemme oli ylitsevaluvainen ja se jätettiin ulos...
Matka ei vielä siihenkään loppunut, minulla oli aikaa tehdä toinenkin hattu. Siitä ei kylläkään pitänyt tulla missään nimessä näin suuri, vaan ajattelin tehdä Pörrille suloisen pinkin lakin. Ohjeita kannattaisi todellakin välillä lukea... tai harrastaa purkamista...
Tämän lakkirallin lopputulos oli se, että Pörri sai lakin, joka on "poikavärinen" ja ei halua pitää sitä! Missä vaiheessa keltaisesta on tullut poikaväri? Minulle se mieltyy ennemmin tyttövärinä - tai jos pitää vähän antaa perksi, niin unisex-värinä. Minun pinkki lakki on taas aivan liian pinkki, jopa minulle. Eikä päätäni kaunista minkäänlainen lakki. Paitsi ehkä silmille vedettynä. Että nyt meillä on värikkäitä, liian värikkäitä tai/ja väärällä tavalla värikkäitä lakkeja. Mutta veikkaan, että jossain kohtiin tänä kesänä pidämme molemmat lakkejamme, ilman mitään ongelmia, ehkä...

Lanka: Novita Miami
Koukku: 4
Langankulutus: keltainen 3-5v: 50 g & pinkki ison pallon hattu: 77 g

Reissulla jäi tämä maisema ja idylli jonnekin sydämen mutkaan hiertämään. Paikka tuntui heti niin kodilta - meidän seuraavalta kodilta.


SNY kesäkuu

Olenpas minä ollut laiska blogin päivittelyn suhteen, edellinen postaus oli SNY-aiheinen ja samalla teemalla mennään taas! Vaikka eipä tätä mukavampaa aihetta juuri olekaan. SNY-kierroksen viimeinen paketti on saapunut määränpäähänsä, siis minulle :) 
Ja sisältö on taas erittäin runsas ja mieluinen: 
SNY on muistanut minua usealla lankakerällä ja kaikki paketin langat ovat sellaisia, etten ole niitä ennestään kokeillut neuloa: Suvi on viskoosin ja pellavan sekoitusta, kiiltävän ja sileän oloista lankaa. Suvi on lisäksi kaunis naisen nimi ja kesän hehkein hetki. Suvi on myös ihana ruusu, joka sopisi Juhannusruusun kaveriksi kasvamaan kuin koru korvaan. Suviruusua minulla ei tosin omalla pihalla nyt kasva. 
Stretch Strompegarn on fingering-vahvuista sukkalankaa, 69% superwash villaa, 23% nylonia ja 8% polyester stretchiä. Siitä saisi ohuet sukat kenkiin sopimaan tai 2-kertaisella paksummat töpöttelysukat. Nähtäväksi jää, kumman puoleen kallistun. Mutta lanka on taasen pehmeäntuntuista, SNY tietää, etten pidä karheista langoista. 
Mutta miksei kukaan ole käynyt minulle erikseen kertomassa, että Hjertegarn on tanskalaista lankaa?!? Olen jotenkin mieltänyt, että Hjertegarn on saksalaista lankaa (!), mutta ei, se on tanskalaista, since 1926 eli todella, todella entisvanhaista lankaa... Ja nyt rupesi muuten vaivaamaan tämä väärä saksalaismielleyhteys niin paljon, että piti käydä laittamassa "hjertegarn" google-kääntäjään ihan vain nähdäkseni, että se tunnisti sanan heti tanskalaiseksi ja käänsi sen sydänlangaksi. Tai oikeastaan käänsi sen ensin -> südame lõng, koska olen viimeksi käännellyt jotain suomi-viro -juttuja. Mutta ei siis mikään Garn des Herzens, saksalaisittain tai edes mitenkään sinne päinkään. Ja minä olen vieläpä lukenut menestyneesti noita molempia kieliä, joskus kauan, liian kauan, sitten :D Toisekseen, miksi pitää käyttää Strompegarn-nimessä sellaista viivallista ihme-oota, en mitenkään voi löytää sellaista tästä oman tietsikan näppiksestä/koneelta, joka on ei-suomalainen.  Ään ja öön löydän, koska muistan (huom. jotain muistan kuitenkin), missä ne sijaitsevat. Mutta löytääkö britit meidän ään ja öön, kysyn vaan..? Olenkohan ennenkin sekoittanut Hjertegarnin saksalaiseksi, alkoi kuulostaa vähän liiankin tutulta, jopa omiin korviini, tämä jorina. Ei tästä tule loppua... next lanka:
Ferner Wollen Lace. Iki-ihana Ferner Wolle, mii laik!!! Kiiiiitos!

SNY on laitellut pakettiin myös kaikenlaista hyödyllistä, inspiroivaa ja kaunista, meille molemmille tytöille. Mutta SNY ei kerro, kuka hän on! Minulla on vahva arvaus, joka lähentelee liki tietämyksen tasoa. Koitin penkoa laatikon tavarat tarkkaan läpi, olisiko jossain kätketty nimi? Mietin jopa, että onko SNY piilottanut itse leipomiensa pikkuleipien väliin jonkun pienen lapun, jossa kertoo, kuka hän on. Pitääkö minun syödä kaikki herkut, että salaisuus selviää vai selviääkö se sittenkään? Ainakaan yhden pikkuleivän välistä ei salaisuus paljastunut, vaikka makoiselta maistui. Sen enempää en tohtinut nyt syödä, sillä Pörri kailottaa jo nyt suureen ääneen, että äidin masussa on vauva. EI TODELLAKAAN OLE, eikä tuu! Tämä on vain liiallisen herkuttelun tulosta, ja Pörri ilmoitti jo keväällä, että äidin pitäisi tehdä hänelle pieni vauva, sellainen tumma (!), jota hän saisi hoitaa... Mihin minä joudun tämän tyttären kanssa... Kiitos SNY myös japaninkaalinsiemenistä ja salaattiin laitettavista siemenistä, tulevat ilmiselvästi tarpeeseen :)

Lisää juttua seuraa tuonnenpana, kun ehdin kirjoitella, jostain muista aiheista. Nyt on vähäunisen pää tyhjä, toivottavasti ensi yönä saisi taas nukkua, eikä Pörrinkäinen yskisi...

Kiitos SNYlle, ihan kaikesta, jään odottamaan paljastusta, joku kaunis päivä se selviää :) Tänä suvena, kiitos:)

Solmuja Kaihossa