Heippa neulevuosi 2020 & tilaa vuodelle 2021

Vuosi vetelee viimeisiään, on hyvin lyhyen koosteen aika ja sitten katse tulevaan. Täällä meillä päin ei ole talvinen, kaunis, keli, joten selailin vanhoja pohjoisen kuvia ja sieltä tämä talvisempi maisema.


Sitten lähdemme haastattelemaan Vanuttunutta Villasukkaa: No, miten Vanuttuneen Villasukan neulevuosi kului? 
Aika kivasti on tullut värkättyä kaikenlaista ja mikä eniten ilahduttaa, niin muutakin kuin ainaista sukkaa. Kuten esim. peräti kaksi peittoa, kolme paitaa ja neuletakkikin. Ja sitten niitä pipoja, lapasia ja sukkia ja sukkia ja sukkia, kaikkiaan 28 työtä, jos oikein laskin. Vaikka laiskahan se töitään laskee... Neuleet yhdellä silmäyksellä Kässät 2020 -sivulla.

Ja, lankaa ei Vanuttunut Villasukka varmaan tänä vuonna kantanut huusholliin juuri ollenkaan..?
No, eipä paljon, vaivaiset 38983 g, siis melkein 39 kg. Piti laskea useamman kerran, koska luulin laskukoneen laskeneen väärin... Lankahankinnat Lankakaaoksen seuranta -sivulla.

Ja, lankaa kulutit sitten vielä enemmän kuin mitä ostit?  No, ennätys siinäkin eli 7632 g eli liki 8 kg, mutta myönnettäköön, että hieman enemmän ehkä ostin...

Eli olet sitten ihan tyytyväinen tähän vuoteen ja kaikki hyvin siltä osin, mitä neulomisjuttuihin tulee?    Kyllä!

Katsotaanpa sitten viime vuonna tekemääsi leikkimielistä listaa, mitä vuonna 2020 piti tapahtuman. Punaisella väritetyt sydämet ilmaisevat, mitä oikeasti tapahtui:

No niin, sehän meni sitten  kuten yleensäkin eli haaveilla saa ja pitääkin. Haluatko kommentoida jotenkin ed.listaa? En kommentoi...

Entäpä sitten tuleva vuosi, 2021, mitä ajattelit touhuavasi, mitä neuleisiin tulee?


No, niin, taisitpa laittaa sinne muutamia varmoja juttuja, kuten räsäreitä. Pelaatkohan nyt varman päälle? Missä kaikki unelmat?
Unelmajutut tulee, jos on tullakseen...

Päätän haastattelun tähän. Hyvää, neuloottista Uutta Vuotta Sinulle, Vanuttunut Villasukka! 
Kiitos. Ja kaunista & parempaa vuotta 2021 kaikille lukijoille, vierailijoille, neuleystäville, sukulaisille ja kaiffereille <3

Jouluakin pidemmät Joulumamman joulusukat

Lähdin viikko sitten kutomaan joulufiilistä pitkääkin pidemmillä joulusukilla. Se on niin, että mitä enemmän tulee ikää, niin sitä pidemmät pitää sukkien olla. Seuraava askel lienee kudotut villahousut, niitäkin olen jo mietiskellyt... 

Olin joskus hankkinut Cittarin korista kaksi 200 g jättikerää Veikkaa: punaisen ja valkoisen. Olen pitkin syksyä valmistanut keräsiä tulevaan koitokseen,  heistä tulisi jonkinlaiset joulusukat, sitten, kun ehdin kyseisiä sukkia tekemään. Se hetki koitti joulua edeltävänä lauantaina: Piirtelin kuviot sukkiin ja puikot heilumaan.

Alkuperäinen ajatus oli kutoa myös jalkaterä kirjoneuleella, mutta punainen lanka ei siihen riittänyt, koska kulutin sitä sukan alkuun niin paljon. Halusin, että polven yli tuleva osuus on yksivärinen ja kirjoneule alkaa vasta polven alta. Näin tapahtuikin, mutta pohjaväriä olisi saanut olla enemmän. Ehkä ensi vuonna, jospa tästä tulisi jouluperinne, joka joulu samat Jouluakin pidemmät Joulumamman joulusukat, eri värisinä? Ehkä, tuskinpa, aika näyttäköön...

Mittasin sukkien pituuden ja se on 63 cm. Toivottavasti sukat pysyvät jaloissa, eivätkä pyöri nilkkoihin, kuten villapolvareille tuppaa käymään paljaissa kintuissa. Ja se, jos mikä on ärsyttävää. 

Malli: Jouluakin pidemmät Joulumamman joulusukat, oma malli

Lanka: Novita 7 Veljestä punainen (523) ja valkoinen (010)

Puikot: 3,5 mm

Langankulutus: 269 g

Joululoma jatkuu, laitoin eilen räsärit alulle ja niiden ohessa mietiskelen muitakin malleja. Rentouttavia välipäiviä neulekamuille!

Runoilija-värjäri Räsärit

Näin kaupassa nämä kaksi kerää ripirinnan ja siitä se ajatus lähti: Piti päästä kokeilemaan, minkälaiset räsärit näistä keristä syntyisi.

Ja pitemmittä puheitta, tämmöistä raitaa niistä syntyi.


Josko sinisen värin paikalla olisi ollut oranssi, niin olisipa melko magiat värit.


Mutta tulee nämä pidettyä näinkin.


Näissä kokonaisissa sukkakuvissa on pimeät värit, oikeat värit ylimmissä kuvissa.


Malli: Räsärit omiin jalkoihin
Lanka: Novita 7 Veljestä Multiraita Värjäri (858) ja Runoilija (808)
Puikot: 3 1/2
Langankulutus: 162 g
Ja nyt meinaan laittaa puikoille joulusukat, saapahan nähdä, minkälaiset niistä tulee...

Myötätuuleen

Mies sai Vaimon kutoman villapaidan, halusipa tai ei ;D Ja, jos ei halunnutkaan, niin saa syyttää ihan itseään, sillä Luodottaren nähtyään huudahti innoissaan (tai niin sen ainakin tulkitsin): "Onko tuo minulle?" No, eihän se ollut, vaan Luodotar oli minulle itselleni, mutta nyt on Miehelläkin käsinkudottu, ihan oma, villapaita (pitoon tai kaapin täytteeksi, sen saa saaja itse päättää).

Hommasin paitaa varten 700 g Novita Nordic Wool -lankaa sävyssä tumma rubiini. Väri on yksi Miehen lemppareista. Aloin neuloa paitaa heti Luodottaren valmistumisen jälkeen, mutta se oli välillä tauolla, esim. Novita Knitsin Muistoja menneestä -KALin ja Piparisukka-KALin ajan. Jossain vaiheessa aloin epäillä, ettei lanka mitenkään voi riittää, sillä miehustaa neuloessa keriä kului. Surffailin ja löysin samaa sävyä Menitalta ja sattui hauskasti, että oli vieläpä samaa värjäyserää kuin aikaisemmin Novitalta hankkimani lanka. No, loppuviimein se 700 g olisi riittänyt aivan hyvin, muttei vara venettä kaada.


Tässä paidassa ei sinänsä ollut juurikaan tapahtumia, mallineule oli kahden kerroksen kestävää samanlaista tikutusta: 3 oikein, 1 nurin ja seuraava kerros kaikki silmukat oikein. Että sitä sitten neulottiin. 


Paitaa on ryhdytty neulomaan Novita Knitsin Myötätuuli-paidan mukaan. Kaarrokkeessa hieman muutin raglankavennuksia leveämmiksi, sekä neuloin paitaan "tavallisen" kauluksen. 


Tässä paita maahan levitettynä ja valmiina, pyöräytin sen kuvan oton jälkeen vielä pesukoneessa, villapesuohjelmalla. Paita olikin sitten kuivatuksen jälkeen hieman pidempi sekä hihoistaan, että kokonaismitaltaan myös. Mutta mies on melko pitkä, joten ei huono asia ollenkaan.


Ja tänään Mies pääsi tai suostui sillä ehdolla mannekiiniksi, ettei hänen kasvojaan kuvissa näy :) 


No, niin, siinäpä paita Miehen päällä ja hauislihastaankin esittelee. On se komea!


Pistetään paita nyt vaatehuoneen hyllylle odottamaan käyttöä...

Malli: Novita Knits Myötätuuli, suunnittelija Lea Petäjä (mallia hieman muokattu yläosan osalta)
Koko: XL
Lanka: Novita Nordic Wool, tumma rubiini (590)
Puikot: 3,5 ja 4 mm
Langankulutus: 609 g

Mitäs muuta on tapahtunut? 
No, eipä juuri mitään ihmeellistä, mutta Itsenäisyyspäivää tietysti vietimme, polttelimme kynttilöitä sekä sohvapöydällä, että ikkunalla myös. Leivoimme joulutorttuja ja söimme Fazerin sinivalkoista suklaata. Laitoin suklaat kulhoon ja herkkusuu Pörri meinasi ottaa niitä koko kourallisen kerralla. Toppuuttelin häntä ja sanoin, että ne ovat yhteisiä eli niitä otetaan muutama kerrallaan. Tällöin Pörri laittoi ylimääräiset takaisin kulhoon ja tokaisi minulle: "Ethän sinä ole edes perustanut tätä Suomen maata!"
Illalla ei olisi Pörri malttanut myöskään laittaa nukkumaan, sillä Suomen synttärit olivat vielä kesken...


Saimme viikonloppuna tänne ohuen lumihunnun, hieman valaisee maisemaa.


Kävimme kävelemässä Valometsässä, emme nähneet tonttuja.


Piparisukat

Novita knitsin sivulla alkoi marraskuun puolivälissä Piparisukka KAL, joka jatkuu vielä viikon... Mutta omat piparit on nyt leivottu ja valmiit esiteltäviksi.

Neuloin sukat ohjeen mukaisella Nallella, sävyt luonnonvalkoinen, vaahtera ja kaarna. 


Puikot vaihdoin 2,5 mm:iin, koska sukan aloitussilmukkamäärä, 80 silmukkaa, olisi ollut minulle auttamattomasti liian paljon. Pohkeesta tuli näin muuten sopiva, mutta resorissa olisin saanut pudottaa silmukkamäärää vieläkin pienemmäksi. 


Sukkaan alkoi piirtyä piparikakkutaloa, mutta minun talojeni asukkaat tahtoivat muuttaa talopaketin ikkunat pieniruutuisiksi. Neuloin myös toisen sukan kuvion vasemmalta oikealle, että sain kuvion toiseen sukkaan toisinpäin.


Kun talot oli paistettu, oli aika leipoa sydänpipareita. Silloin tämän talon emäntä huomasi, että leivinpaperi oli vähissä, joten sydämet piti asetella pellille tiiviisti, joka toinen toisinpäin. Mallimuottikin vaihtui leipurin omaan. Sama tilanne jatkui pipariukkojen kohdalla.


Ja tähtien. Ja sitten leipurille tuli jo kiire saada piparit leivottua. Leipuri teki uuden taikinan ja leipoi pelkkää levyä... ja söi taikinasta ainakin puolet, koska taikina on vaan niin hyvää...


Ja jouluiset piparit valmistuivat ajallaan. Vaikka kärvähtivät toinen toisensa perään, koska leipuri istui neulomassa, eikä vahtinut paistumista...


Sukat eivät siis ole mallin mukaiset. Lähdin muuttelemaan mallia, koska halusin välttää pitkiä langanjuoksuja, enkä halunnut tehdä sukkiin silmukointia, koska olen siinä vain niin huono. Ja taisi siinä käydä vähän niinkin, että kun muutin talojen akkunat, niin en sitten malttanut vain lopettaa sitä...


Mutta käykää ihmeessä katsomassa oikea Piparisukka KAL, sukista on tulossa syötävän makeat <3 Tekee justiinsa mieli lähteä hakemaan kaupasta pipareita ja koristella ne.


Malli: Alkuperäinen malli Novita Knits Piparisukka KAL, alkuperäinen suunnittelija Sisko Sälpäkivi. Olen muokannut mallia.
Lanka: Novita Nalle luonnonvalkoinen, vaahtera, kaarna (010, 641, 649)
Puikot: 2,5 mm
Langankulutus: 157 g

Mitä muuta olen tehnyt? No, ainakin pikku jekkuja lapsille. Yhtenä päivänä näin pöydällä kaksipuolista teippiä, joten teippasin sillä poikasten hiiret pöytään kiinni. Jäin odottamaan, että tulevat koulusta kotiin ja miten reagoivat. JA: Eivät reagoineet mitenkään! Irroittivat hiiret ja ryhtyivät pelaamaan. Ihan ihme viilipyttyjä, hukkaan meni koko jäynä ja hikertely.

Joten olen nyt siirtynyt hauskuttamaan Pörriä. Hän aina aamuisin asettelee Pupen penkille katsomaan ja vahtimaan minun työntekoani. Kun menen hakemaan hänet hoidosta, niin hän kysyy aina, että onko Puppe ollut kiltisti? Viime aikoina Puppe on kyllä keksinyt kaikenlaista:
Eräänä päivänä hän oli hakenut omin luvin tikkarin ja istui lukemassa, kun tulimme hoidosta kotiin.
Yhtenä päivänä Puppe oli mennyt Pörriä piiloon.

Niin, ja kävin minä hakemassa kaupasta lankaa seuraavaa KAL-sukkaa varten. Kaupan kassan lähellä oli korissa Lotan ja Papan kirja: Papan kanssa kahvilla. Aloin sitä yhtenä iltana ihan vähän lukea ja en meinannut malttaa millään lopettaa... 
Jouluun on enää muutama viikko aikaa, mutta ei tunnu siltä, että se olisi aivan kulman takana. Täällä ei ole lunta, tai eilen oli, muttei enää: Pörrin ja Poikasen tekemä lumiukkokin pötköttää nyt maassa tuupertuneena, vettä sataa.

Huomenna juhlitaan kuitenkin Itsenäisyyspäivää, kiitos siitä, että saamme juhlia sitä <3 

Muistoja menneestä

Kolme ja puoli viikkoa hirmuisen kivaa, tuskaista, vimmaista, puuduttavaa ja vaikka mitä muuta tunnetilaa puikotellen. Ja siihen päälle pari päivää palojen yhdistelyä, joka on oikeasti kivaa hommaa. Kaikki tämä tuntui kannattavalta siinä vaiheessa, kun viimeinenkin pala oli neulottu & yhdistelty. Peitto oli käynyt pyörähtämässä pesukoneessa ja tullut sieltä ulos pehmenneenä. Viltti oli levitelty yöksi kuivaustelineiden päälle pötköttämään. Ja sitten: Hän, uusi peittomme, oli valmiina kietomaan viluisen ihmisen mutkaansa ja tekemään sen, mitä varten oli synnytetty: Pelastamaan ihmisen marraskuulta ja mörriltä.

Muistoja menneestä KAL eli yhteisneulonta alkoi Novitaknitsin sivuilla 19.10.  Peitosta ei mahdettu kovin ilmoitella etukäteen, minä ainakin havahduin siihen liki silloin, kun se alkoi. Mutta innostuin aiheesta niin paljon, että kaivelin parit helposti löytyneet kerät esiin ja laitoin lisää lankaa tilaukseen, näin pääsin ajallaan alkuun. Omalla kohdallani kävi aivan hyvin, sillä Isoveli sattui olemaan vielä yhden päivän alennuksessa Tapion lankakaupassa, mistä sitä tilasin. Värit valitsin sen mukaan, mitkä sopivat punasävyisiin keriin, joita kotoa muutaman löysin.

Peiton suunnittelijat Minna Metsänen ja Sisko Sälpäkivi olivat katselleet Neovius Oy:n 1940-luvulla julkaistuja Virkkaus ja neuletyöt -lehtiä ja sopeuttaneet sieltä pintaneuleita peittoon. Jokainen pala esiteltiin ihastuttavasti: Palalla oli vanhan neuleohjeen nimi ja palan mukana näkyi osa kyseistä vanhaa neuleohjetta. Olisipa mahtavaa saada tuollaisia vanhoja neuleohjeita käsiinsä <3 

Peiton 1. pala oli nimeltään Pujoliivi. Tämä pala muodostui omaksi suosikikseni, mikä yllätti minut itsekin, sillä palassa oli inhokkiani: korinpohjaneuletta. Mutta, pala oli todella mukava tehdä! Jopa niin mukava, että tein lopuksi yhden ylimääräisen palan sillä ohjeella. 

Mutta siihen oli taas omat syynsä: Peiton koostetiedoissa mainittiin (ja taitaa edelleenkin virheellisesti lukea), että paloja on 7 erilaista ja kutakin neulotaan 5 kappaletta. Tämä ei kuitenkaan pitänyt paikkaansa, mikä selvisi vasta viimeisen, 7. Palmikkopalan, kohdalla, jota olisikin pitänyt neuloa kuusi. Palojen kokonaismäärää, oliko 35 vai sittenkin 36, ihmetellessä selvisi, että 3. palan, Neulottu pienokaisen peite, kokonaismäärä oli tiputettu jälkikäteen viidestä neljään. Sanon suoraan, että oli melkoista sekoilua, huonoa tiedottamista ja kaiken kaikkiaan otti päähän. Ei ehkä niinkään virheet vai olivatko sitten ohjeen muuttamista lennosta, mutta se, ettei niitä oikaistu ja tiedotettu, tuo epätietoisuus. Neuloin sitten 7. palaa vain 4 kappaletta, yhden kullakin värillä ja päätin jäädä odottamaan kokoamisohjetta. Ja, kun sen näin, niin neuloin 35. palan sillä värillä kuin halusin ja sillä mallilla kuin halusin. Ja suunnittelin oman yhdistelykaavion kuten halusin, olihan selvää, ettei minun palaset sopineet enää valmiiseen palapeliin. Mutta lopputulos on silti hyvin samantapainen. Tässä oma palapelini.

Ladoin valmiit palat ruudukon mukaisesti odottamaan kasausta. Kasaamisen jätin lauantaille. Ja ompelua riitti myös sunnuntaille, sillä lauantaille oli muutakin tekemistä, ja rajansa on myös yölliselle kukkumiselle neula kädessä.

Ai niin, tein muutoksia myös 5. palaan, joka oli Kesäinen leikkipuku. Muutokset eivät johtuneet siitä, ettenkö olisi pitänyt mallista, vaan siitä, että olin saanut neulomisesta etusormeni kipeäksi ja mustelmalle (eipä ole koskaan ennen käynyt näin), joten etsin helpomman tavan tehdä samantapaista pintaneuletta. Tulos ei ehkä ollut aivan yhtä kaunis kuin alkuperäinen, mutta sai luvan kelvata. Peiton neulomistahti ei ollut ihan KALille ominainen, sillä ohjeen pätkää pitäisi tulla sellaisella tahdilla, että neulojat pysyvät "helposti" kyydissä mukana. 10 ruutua viikossa on melko paljon, jos on muutakin tekemistä kuin neulominen, esim. työt, perhe, kotityöt, lenkkeily... ja ne muut neuleet. No, muut neuleet jäivät melko vähälle, vaikka yhden sukan aloitin yhtenä iltana, kun alkoi tympäistä. Palasin seuraavana päivänä takaisin "ruotuun". 


Sitten on enää tämä ongelma, että miten kuvaat peiton sisällä, että olisi edukseen tai mahtuisi ylipäätään kuvaan. Eipä juuri mitenkään. 


Mutta: Tämä peitto on ihana! Ja vaikka kaikki ei mennytkään ihan putkeen, niin ei haittaa enää nyt, kun viltti on valmis. Mieskin kehui valmista peittoa, sen värejä, joista tykkää todella paljon :)



1. Pujoliivi

2. Jaakon villakko 

3. Neulottu pienokaisen peite

4. Mainio villatakki

5. Ruudutettu villatakki

6. Oma mukaelmani mallista Kesäinen leikkipuku

7. Palmikkopala

Malli: Muistoja menneestä, Novitaknits (Minna Metsänen, Sisko Sälpäkivi)

Lanka: Novita Isoveli, sävyt: 010, 073, 043, 508 

Puikot: 5

Langankulutus: 1532 g (pääteltynä, oikeasti kulutus suurempi, sillä hukkalankoja/langanpäitä ei ole punnittu)

Mikä sillä on päässä?