Apupupu-tyttö

Minäkin halusin valmistaa pienelle tytölle ystävän halattavaksi. Puputyttö syntyi kahdessa illassa ja huomattavan keskittyneen väkerryksen tuotoksena. Itsekin havahduin välillä siihen, miten keskittynyt olin, ajatukset eivät harhailleet missään muualla kuin Pupussa. Ohje oli todella selkeä, mutta hieman halusin puputyttöä muovailla enemmän tyttömäiseksi.


Pupulle neulottiin ensin koivet pyörönä. Koivet yhdistettiin ja jatkettiin alavartalon housut loppuun. 


Tämän jälkeen poikkesin ohjeesta ja neuloin housusilmukkamäärällä Pupulle hamosen. Hameen viimeisen kerroksen neuloin paitavärillä.

Sitten pujotin hameen housujen päälle ja neuloin housusilmukat ja hamesilmukat yhteen paitavärillä.


Paitaan suunnittelin lennosta sydämiä... paitsi, että ei niistä ihan sellaisia tullut. Joten silmukoin jossain välissä niitä hieman sydämellisemmiksi. 
Paita neulottiin pyörönä kainaloihin asti, sitten käsien kohdat tasona.


Pää neulottiin pyöränä, kunnes koitti korvien vuoro: Korvien välistä pääteltiin muutama silmukka pois ja molemmat korvat neulottiin erikseen pyörönä.


Ensimmäisen illan vaihtuessa puoliyöksi olin päässyt aloittamaan ensimmäistä kättä. Olin päätellyt jo osan langoista, ettei lopussa olisi niin paljon pääteltäväksi. Ja olin myös täytellyt Pupua pikkuhiljaa, kun se oli vielä helppo tehdä. Olimme käyneet Pörrin kanssa aiemmin hakemassa Koskin tietääkseni ainoasta kangaskaupasta, Minnan Kangasaitasta, pussillisen vanua. Vanua riittäisi totisesti melkoiselle pupuperheelle...


Toisen illan touhuja en ole näemmä muistanut dokumentoida. Mutta piti sisällään käsien valmistuksen, lisää päättelyä, täyttöä, kirjomista ja kaulaliinan neulomisen. Kaulaliina oli koko projektin tylsin kohta.

 

Ja puputyttö oli valmis. Pörrin rakas Puppe-pupu näytti olevan myös kovin tykästynyt Pupu-tyttöön ja otti hänet kainaloonsa. Mutta vain hetkeksi, sillä tämä Pupu-tyttö lähtee SPR:n apupupu keräykseen, tuomaan lohtua sitä tarvitsevalle. Ehkä tuleva ystävä antaa Pupu-tytölle myös nimen.

Malli: Apupupu2022, muokaten. Täällä ohje ja lisätietoa
Lanka: Novita 7 Veljestä, eri värejä
Puikot: 3,5
Langankulutus: ?

 

Parsiminen ei ole supervoimani

Minulta reikiintyi peräti 4 sukkaparia samanaikaisesti, siis oikeasti ihan peräjälkeen: Otin puhtaat sukat jalkaan ja tallustelin niillä vähän aikaa, kunnes aloin ihmetellä, miten tuntuu paikoin kylmä kohta jalkapohjassa. Ja, niinhän siinä mollotti iso reikä tai ohueksi kulunut kohta kantapäässä. Laitoin sukat sivuun ja hain uuden parin... ja sama homma. Vaikka pidän sukkia koko ajan kotosalla, niin tosi harvakseltaan ne ovat menneet puhki. Kaikki nämä sukat ovat kyllä olleet kovassa käytössä, mutta olen tänä talvena käyttänyt villasukkia myös uudella tavalla, nimittäin talvikengissä. Olen melko varma, että tuo on syyllinen tähän massareikiintymiseen, sillä lankaa en tässä kohtaa voi syyttää, kaikissa sukissa on erilaisia, ja eri ikäisiä, lankoja.

Neljä sukkaparia yhtä aikaa on melkoinen määrä roskiin laitettavaksi, joten päätin ottaa supervoiman nimeltään parsiminen käyttöön. Paitsi, että se ei todellakaan ole minun supervoimani. Mutta pakkohan se lopulta oli koittaa, sillä vaikka makuutin sukkia ensin kuukauden ja odotin, josko olisivat korjanneet itse itsensä, niin näin ei kuitenkaan tapahtunut. 

Valitsin langaksi keltaisen Veikan, sitä oli pieni nöttönen sopivasti käsillä. Vilkuilin myös vähän ohjeistusta oikeaoppiseen parsimiseen ja KUITENKIN ohjeita soveltaen hommiin: Rajasin ensin reikä alueen pienin pistoin. Seuraavaksi pistelin lankoja tiheästi pystysuuntaan. Ja sen jälkeen olisi pitänyt pistellä joka toisen langan ali ja joka toisen langan yli toiseen suuntaan. Tässä kohtaa menin nopeasti neulalla vähän sinne päin. Lopuksi käänsin sukan vielä nurin päin ja pistelin reikäkohdalta vähän lisää. Katsotaan, miten pysyy reikä ummessa. 

Minulla ei ollut semmoista parsimistyökalua, mötykkämäistä esinettä, joka sukan sisään laitetaan. Mikä sen nimi on? Varmaan Google tietäisi, jos siltä kysyisin, mutta en nyt jaksa googlettaa. Kokeilin ensin parsia ilman sitä, mutta oli se melko hankalaa. Kaivelin sitten keittiön laatikoita ja hoksasin siellä Tupperin mittakauhan, joka on kuin luotu sukan parsimisen apuvälineeksi. Sen kun sujautin sukan sisään, niin olipa paljosti helpompaa.

Nyt olisi vielä kolme muuta paria odottamassa parsimistaan, vasta yksi neljästä on ehjätty... Melko siedettävää hommaa tämä on välityönä, vaikka työn jälki onkin melkoisesti sinne päin. 

Täällä blogin suunnalla on ollut viime aikoina hipihiljaista, mutta neulominen ei ole ollut tauolla. Olen suunnitellut useammat sukat ja neulonut niitä ihan "rallilla", kuten Pörri sanoo. Tuloksia tulee esiteltäväksi aikanaan, ja ohjeetkin olisi aikomuksena niistä tuottaa. Kunhan siihenkin vain löytyisi aikaa...

Supersalmiakki 1