Kesä ja loma kului nopeasti, nyt ollaan jo elokuussa, ja ensimmäinen työviikko takana päin. Tällä viikolla on pitänyt taas mukautua työrytmiin, mutta arki alkaa todella jauhaa vasta ensi viikolla, kun koululaisetkin lähtevät kouluihinsa.
Ensimmäinen työpäivä loman jälkeen loppui ihan överinauruihin, kun kävimme tuossa vieressä, Apian kesäteatterilla, kuuntelemassa Ismo Leikolan jorinoita. Tästä on tullut meille jo perinne: Aina mennään, kun hän saapuu tänne. Tällä viikolla pääsin käymään myös yhden Miehen tuttavan kotosalla, yli 140-vuotiaassa kartanossa. Ai, että, menin liki sanattomaksi, niin ihana paikka oli! Nykytalot eivät ole kyllä mitään tuollaisten yli satavuotiaiden rinnalla. Ja varsinkin, kun tuo kartano oli pidetty hyvässä kunnossa, ei oltu päästetty rapistumaan.
Palatakseni vielä lomaan: Sillä välin, kun minä, lapset ja Muffi mökkeilimme, oli mies laittanut kotosalla hösseliksi. Ja, kun palasimme, oli piha aivan uudessa kuosissaan! Tänne oli tuotu täyttömaata, jotain sorantapaista höttöä, ja multaa. Eli pihamme oli siistiytynyt ja saanut sellaisen muodon kuin pitikin. Minun kannaltani tämä kaikki tapahtui aivan automaagisesti, taikuutta. Miehellä oli ollut joku pieni kaivinkone, jolla oli huristellut menemään, pitkin pihaa.
Ryhdyimmekin sitten heti nurmikonkylvöhommiin, kylvimme kolme isoa pussillista siemeniä. Heti tämän jälkeen ylitse pyyhkäisi aivan jäätävä ukkosrintama, vettä tuli kuin tuhannesta saavista. Mietimme jo, että noinkohan siemenet menivät puroina muille maille, mutta ei, ruoho lähti melko hyvin kasvuun. Ja sadetta on todella tullut sen jälkeenkin, ihan ryöpsyinä. Ei olisi onnistunut nurmikon kasvatus alkukesästä, kun täällä oli viikko viikon perään aivan sateetonta. Vaikka hieman epäilytti nyttenkin, kun pihalla alkoi viihtyä suuria varpusparvia, jotka tulivat porukalla meille syömään. Nurmikon kasvuunlähtö otti 5 päivää, melko nopsa juttu.
Olen päässyt laittamaan myös muita istutuksia, vaikkakin varsinaiset kukkapenkit perustan ensi kesänä. Meidän pitää istuttaa kaavan mukaisia ruusupensaita tien varteen, siihen tulevan aidan viereen. Laitoimme aiemmin jo muutaman pensaan kasvamaan, ja nyt istutin 6 lisää, ja sisäpihan puolellekin 5 puskaa. Kävin kahdella eri puutarhalla hakemassa pensaita. Ensimmäinen satsi maksoi 3x niin paljon kuin jälkimmäinen, joten päätin, että jatkossa suuntaan aina tuolle edullisemmalle puutarhalle. Hintavammat ruusut olin ostovaiheessa aikonut tien varteen, mutta päätinkin laittaa ne sisäpihalle, sillä ovat niin kauniita, että näen niitä siellä itse enemmän. Olen ristinyt ne luxus-ruusuikseni. Alla muutama kuva niistä ruusuista, jotka ovat vielä näin loppukesästä jaksaneet kukkia. Muiden kukintaa joutunen odottamaan ensi kesään.
Bourbonruusu Louise Odier
Postillion
Westerland (ihana tuoksu)
John Cabot (köynnösruusu) Tarhakurtturuusu Lac Majeau
Muuta pihan kukintaa:
Kävimme myös kesälomalla Hämeenlinnassa, jossa en ole koskaan aiemmin käynyt. Hämeenlinna on tosi sokkeloinen, täynnä kapeita käytäviä, jyrkkiä portaita, pieniä huoneita. Siellä jos alkaisi piilosille, niin varmasti puolet leikkijöistä jäisi ikiajoiksi löytämättä. Kummasti tuli kuvattua noita pieniä akkunoita, valoa on ollut niukasti tarjolla. Miten siellä ihmisparat ovat nähneet edes neuloa :D
Ennen linnakierrosta nautimme pullakahvit ulkosalla. Hieman nauratti seinällä oleva kyltti, joka kielsi kivillä ja seinillä kiipeilyn. Ei tullut itselleni hetikään mieleen lähteä kiikkumaan seiniä pitkin ylös. Mutta, jollain toisella oli vissiinkin tullut, ja tuumasta toimeen, muutenhan sitä kylttiä ei ehkä olisi siihen laitettu.
En ole varmaan vielä kehaissut, joten kehaisempa nytten: Täällä Valkeakoskellahan on nyt todella upea vierasvenesatama. Siis, aivan viimeisen päälle hieno, tuohon kelpaa rantautua ja viipyä! Meillä itsellämme ei tosin ole minkäänlaista paattia täällä, millä liplatella satamaan.
Kävimme myös eräänä päivänä Voipaalassa kahvilla. Muffi keräsi kehuja, sekä arvuutteluja, minkä rotuinen hän on.
Ja loman lopetimme Miehen kanssa samoin kuin aloitimmekin: kannullinen sangriaa. Kyytipojaksi otimme vuohenjuustosalaatit. Mikäs oli istuskellessa rantaravintolassa, leppoisassa ja lämpimässä kesäillassa.
Siispä, oikeinkin mukava loma oli tällä kertaa: leppoisaa puuhastelua, uimista, pieniä retkiä, lenkkejä... ja kaikki yleensä fiiliksen ja ilmojen mukaan, ei mitään aikataulutettua toimintaa. Luulisi, että nyt on latauduttu, ja taas jaksaa painaa arkea menemään.
Seuraavalla kerralla esittelen Alfama-laukun, se on melkein valmis.
