Lahjoitetut

Välillä on tullut neulottua miesten sukat ja yksi myssykkä, jotka olen lahjoittanut pois. Molemmat neuleet on neulottu saajiaan ajatellen, joten mieliväri, malli ja koko on koitettu ottaa huomioon.
Sukat on neulottu uusista Novita 7 Veljestä Raita -väreistä. Saaja toivoi värikkäitä sukkia, joten päätin naittaa värit Kesähetki (823) ja Niittykimppu (803) keskenään. 
Loin 56 silmukkaa ja aloin neuloa räsäriä eli vuorotellen molemmilla väreillä, puikot 3 1/2. Neuloin 16 cm joustinta.
Kantalapun tein joustimella, lapun molemmissa reunoissa neuloin 2 silmukalla aina oikein, jotta reunasta olisi helppo poimia silmukat. Jokuset viimeiset kerrokset ennen kantapään kääntöä on neulottu sileää, ettei joustin tulisi jalan alle eli kestäisi paremmin.
Jalkaterän alussa tein kiilakavennukset joka 2. kerros. Neuloin edelleen joustinta jalkapöydän päällä, että sukka istuisi hyvin jalkaan.
Kärkeen tein leveän nauhakavennuksen. Neuloin edelleen joustinta jalkapöydän päällä niin kauan kuin kavennukset antoivat myöten. Sukan jalkaterän mitta venyy 26 cm:stä 28 cm:iin (joustinneuleinen kantalappu antaa lisää pituutta). Lankaa kului 127 g.
Sukkia säilytin neulomisen aikaan pienessä korissa, olohuoneen pöydällä. Siitä ne oli näppärä ottaa, kun oli tarve neuloa. Paitsi, että neule lojui aika pian lasipöydän päällä, koska Pörri huomasi korin, joka on kuulema hänen...
Mutta niin valmistuivat supervärikkäät sukat sopiviksi miehen jalkaan, koko noin 43. Nämä jaloissa on varmasti kesä mielessä ja kukkakedot, vaikka pakkanen sattuisi paukkumaankin (nykysäät mielessä epäilen vahvasti). Jos asentaisi nastat villasukkien pohjaan, saattaisi ne jaloissa ehkä pysyä pystyssä vaarallisen liukkailla keleillä. Itse ainakin otin pari päivää takaperin sellaiset ilmaveivit jäisillä portailla, että vieläkin on persusta kipeänä ja mustelmilla. Onneksi osasin taitavasti laskeutua pehmustetulle pepun osuudelle ja selvisin vähin vammoin ;) 

Sitten myssykkään: Myssyn saaja kertoi pitävänsä sinisestä, violetista ja punaisesta, joten tilasin Adlibriksesta muutaman kerän Dropsin Airia, joka on kevyt ja ilmava lanka. Adlibriksen sivulla ainakin luki tämän langan kohdalla, ettei lanka kutita, joten kaikki voivat pitää sitä. Eli päätin uskoa kirjoitettua tekstiä ja valitsin Airia myssykkään.
Mallin suhteen suttasin ensin paikoillani, sillä myssyn saaja ei toivonut pipoa, vaan "vähän kuin turbaania". Eli vietin aika monta hetkeä netin ääressä malleja hakien ja kuvitellen erinäisiä päähineitä saajan päähän. Ja muistelin myös, millaisia päähineitä hän yleensä on käyttänyt. Lopulta löytyi Kotivinkin Kaunis neulemyssy, jonka mukaisesti päätin myssykän neuloa. 
Mallin mukainen myssykkä olisi pitänyt neuloa Novitan Nallella ja Isoveljellä, mutta minä neuloin laivastonsinisellä Airilla (09), ohjeen mukaisilla silmukkamäärillä. Reunuksen ainaoikein-osuuden neuloin puikoilla 4 1/2 ja sitten puikoilla 5. Lopun kavennuksissa vähän sävelsin, että myssykkään tulisi lisää syvyyttä. Pipon leveys tasolla mitaten on 28 cm ja pituus 22 cm. Pipo venyy varsinkin pituussuuntaan 27 cm:iin, koska siinä on noita "makkaroita". 

Sininen pipo olisi pitänyt kuvata ulkona valoisassa säässä, mutta pipon valmistumisen aikaan oli vain sadetta ja pimeää, joten kuva on otettu sisällä ja tulos on sen mukainen. Lankaa kului vaivaiset 46 g eli yksi Airin kerä riitti pipoon hyvin. Tykkään kyllä neuloa pipoja, ne valmistuvat nopsaan: Tämäkin myssykkä on neulottu eräänä sunnuntaipäivänä :)

Nyt on vain lisää keskeneräisiä töitä: keskeneräinen kirjotakki viime vuodelta, yksi kirjopolvisukka, yksi pitsipolvisukka, yksi peruspolvisukka. Ja: Alafosslopit saapuivat, joten erittäin todennäköisesti tänään tulee aloitettua vielä yksi uusi työ, muista keskeneräisistä viis :D

Järven kierto

Poikanen kävi alkuyöstä sanomassa minulle, ettei hän saa unta, koska sade ropsii ikkunaan. Sanoin hänelle, että äidit pystyvät aika moneen, mutta sadetta eivät hekään voi pysäyttää. Vitsailimme myöhemmin Elmerin kanssa, että pitäisikö minun mennä sateenvarjon kanssa hänen ikkunansa eteen passiin tai käydä levittämässä sinne joku huopa, ettei sade ripise ja ropise, ja toinen saisi nukutuksi. Tänään ei öisestä sateesta ollut enää mitään muuta jäljellä kuin lotomärkä maa ja aamun harmaus, jonka aurinko hätisteli pois. Päätin, että nyt on hyvä aika lähteä tekemään reipas kävelylenkki! 
Aurinko oli ehkä painumassa jo alaspäin, mutta valaisi reittiäni kauniisti. Päätin kiertää Lotilanjärven, josta tuli reilu 7 km lenkki minulle.
Reitti mutkitteli ensin kevyen liikenteen väylää pitkin järven rantaa.
Joillakin on ilmeisen upeat näkymät järvelle!
Reitti vaihtui erinäisiin polkuihin, ohi vanhan talon ja pienten viljelypalstojen.
Polku kulki järven rantaa pitkin, reitti oli koko ajan hyvin merkitty.
Kävelin vastavaloon, aurinko häikäisi niin, etten nähnyt mitään. Onneksi tällä polulla ei törmäysvaaraa juurikaan ollut, vain muutama muu vaeltaja tuli silloin ja tällöin vastaan...
Metsä oli oikeaa, vanhaa ikimetsää, lintuja näkyi ja kuului. Metsä on varmasti keväästä syksyyn vieläkin ihanampi paikka. Mutta onhan tämä toisaalta ihan mukavaakin, ettei lunta ole, sillä pääsen kävelemään metsään myös tammikuussa! Ja, itikoita ei näkynyt, ei kuulunut ;)
Katsoin kaukaa, että mikä sumu tuolla edessä oikein on?
Mutta se ei ollutkaan sumua, vaan ihastuttava, tiheä, koivikko! Koivut olivat vanhoja, niissä kasvoi jäkälää pinnalla.
Maassa oli myös kaatuneita koivuja, joku myräkkä oli ollut niille selvästi liikaa.
Erään polun mutkan kohdalla oli todella suuri kivi, jonka päälle oli kaatunut puu kuin katoksi. Se näytti aivan talolta.
Tähän metsään tulen varmasti takaisin <3

Tammikuun alun Superpiristävät asiat!

Pitkähkö loma on vietetty ja lyhyet viikot sen päälle, takkuista on totuttelu arkeen. Kukuin lomalla vähintään puolille öin, joskus jopa 2-3 asti. Aamuisin heräilin 8-9 maissa virkeänä lomalaisen kiireettömiin hommailuihin, ja virkeänä siitä huolimatta, että unet olisivat jääneet vähän lyhyiksi. On sanomattakin selvää, että rytmin kääntäminen on vaikeaa ja kello soi aamuisin piiiitkäään ennenkuin käsi liikkuu sitä kohden, yleensä sen jälkeen, kun kylkeen on tullut kipakka tökkäys viereiseltä semi-horroksessa olevalta koomailijalta. Sama vaikeus tuntuu olevan koko perheellä, poikasiakin saa herätellä aamuisin monesti.  Keräsin tähän kuitenkin muutaman asian, jotka ovat tuoneet piristystä ja nostetta päiviini:
Amaryllis alkoi kukkia, ensimmäisessä kukkavarressa on pian neljä kukintoa auki. Toinen kukkavarsi odottaa nupulla vuoroaan. Tätä saan ihailla pitkään <3

Tänään ei satanut vettä. Tänään paistoi aurinko, näin pitkästä aikaa sinisen taivaan. Pitihän se ikuistaa, kukaan ei muuten usko ;)

Etsin eräänä iltana oikean kokoisia puikkoja tästä läjästä. Läjä oli toki ensin laatikossa, josta puikkojen etsiminen oli vieläkin vaikeampaa. Otin itseäni puikkomitalla näpeistä kiinni ja järjestelin nämä kaikki koon mukaan. Pörri auttoi mittaamisessa. Nyt ovat kaikki siististi nipuissaan. Uskokaa pois, vaikka järjestelykuvaa ei ole tähän hätään näpsättynä. Tämän läjäkuvan otin lähinnä serkulleni, sillä järkytyin itsekin siitä, miten paljon minulla on puikkoja :o

Lankamaailman mainoskirje kertoi Maija-langan olevan tarjouksessa, 5 kerää kympillä. Se sai toisena iltana minuun tietynlaista liikettä Maija-varaston suuntaan. Kippasin kaiken lattialle ja sain Pörristä iloisen apulaisen lajittelemaan keräset värien mukaan. Totesin Maija-varastoni olevan aivan hyvä, tilasin vain 10 kerää täydennysvärejä :)

Posti toi itse itselleni hankkimat joululahjat, nämä ihastuttavat kirjat, jotka tilasin Adlibriksesta, mistäpä muualtakaan. Olen jo useamman vuoden kiertänyt ja kaartanut Kofteboken-kirjoja, niitähän on jo kaiken kaikkiaan kolme osaa. Minun tekisi valtavasti mieli hankkia ne kaikki, mutta en raaski. Pitkän harkinnan jälkeen otin osan 2. Nyt siis mietin, olisiko vai eikö olisi, pitänyt ottaa ykkönen tai kolmonen... Toki kakkosessakin on kauniita malleja, mutta mikään niistä ei lähde nyt heti puikoille ainakaan, sillä toinen kirja on Villmarksgensere ja se on ihan ooh ja uuh. Ja sieltä on nyt vain ihan pakko alkaa neuloa Føyka genser. Ja jotenkin, vaikka kirjat ovat norjaksi, niin se ei haittaa, koska osaan neuloa + osaan ruotsia = ymmärrän auttavasti norjalaisia neuleohjeita. 
Eli eilen piti mennä taas Adlibriksen sivuille, koska siellä on edullisimmat Alafosslopi -langat.  Ja eiköspä olleet vielä tarjouksessa! Harmikseni myös moni muu oli havainnut saman asian, sillä kovin moni väri oli loppunut, eikä ollut saatavilla justiin tähän nimenomaiseen neulomusvaivaani. Ja, kun nyt kävin kurkkaamassa värejä, niin tänään niitä on vielä vähemmän. Omat keräni ovat jo iloisesti matkalla luokseni tai ainakin niille on jo tilattu kyyti, näin uskon ja toivon.

Tällä hetkellä tuntuu siltä, että tekisi mieli neuloa kaikkea mahdollista yhtä aikaa ja käsiä on edelleenkin vain kaksi. Eli olen käyttänyt vapaa-aikani lähinnä kaikenlaiseen haahuilevaan suunnitteluun, enkä niinkään itse neulomiseen. Neuloin tosin viime sunnuntaina yhden myssykän, mutta se on vielä kuvaamatta. Puikoilta tippui loman aikana myös yksi kirjosukka, mutta sen pari ei ole vielä edennyt puikoille asti. Keskeneräinen kirjotakki pölyttyy laatikossaan. Mutta yhden telkkuneuleen olen laiskanlaisesti laittanut alulle.
Ja nyt pitää lähteä vähän piirtelemään Pörrin kanssa.

Paratiisilintu vaahtokarkissa

Viimeistelin viime vuonna aloittamani sukat, joista tuli ehkä makeimman väriset, mitä olen koskaan tehnyt. Minulla oli aikomus lahjoittaa nämä eräälle työkaverille, joka pitää väreistä, mutta näistä mahtoi tulla hänelle kuitenkin liian pienet.
Kaivelin kaapista kaksi väriä, joita tuskin uskalsin ajetella laittavani yhteen. Mutta laitoin kuitenkin. Tasaraidallinen lanka on Novita 7 Veljestä Raita Vaahtokarkki ja moniraitainen on Adlibris Socki Bird of paradise.
Tässähän alkaa tehdä mieli pelata Räsymattobingoa, niin yllättäviä tuloksia erivärisistä langoista nytkin tulee. Mutta sitä varten pitäisi kaivella kaikki sockit ja veikat jostain nimeämättömistä laatikoista tai pussukoista... hmmm...
Laitoin sukat alkamaan identtisesti, koska halusin niistä tismalleen samanlaiset. Toisen sukan jalkapöydän kohdalla tuli tietysti lankasolmu vastaan, Adlibriksen langassa. Se sotki hieman kuviota, mutta ei häiritsevän pahasti.
Kantapään kohdalle tuli sopivasti Adlibriksen langan musta kohta, näyttää tuossa kivalta ja suunnitellulta, vaikkei näin olekaan. Mutta se yllätti ehkä eniten, kuinka vähän vihreää väriä sukkiin tuli, kerällä sitä olisi ollut enemmänkin tyrkyllä.
Löysin tänään Areenasta vuonna 1995 (!) valmistuneen Ylpeys ja ennakkoluulo -sarjan, perustuen Jane Austenin kirjaan. Olen katsonut sen tietysti aikoinaan, mutta siitä on niin kauan aikaa, että hyvinkin tuorein silmin saa katsella. Ja olen varmasti lukenut joskus myös kirjan. Olen aivan koukussa. Onneksi kuudesta osasta on vielä usea katsomatta, pitäisi vain äkkiä kehitellä joku uusi telkkuneule käsiä heiluttelemaan.

Malli: Miehen joustava räsärisukka, 52 silmukalla, omasta päästä
Lanka: Novita 7 Veljestä Raita, Vaahtokarkki (847) & Adlibris Socki, Bird of paradise (B045)
Puikot: 3 1/2
Langankulutus: 116 g

Supersalmiakki 1