Viimeinkin - Astrid

Siltä se ainakin tuntuu! Astrid-neuletakin valmistumiseen meni reilu vuosi, ja senkin jälkeen piti vetkuilla. Mutta, saanen esitellä: Astrid-neuletakki!

Astridin malli on kirjassa Islantilaisia neuleita. Se kuuluisi neuloa Alafosslopi-langasta. Aloitin sen neulomisen marraskuussa 2021 Hjertegarnin Natur Uld -langasta. Veikkaanpa, että lanka oli ollut tarjouksessa, ja sitä kautta päätyi takkiin. Ja onhan Natur Uld toki ihanaa täysvillaista lankaa, 100 g lankaa = 100 m.

Olin näemmä meinannut tehdä värit ensin näin päin, mutta sitten muuttanut mieleni. Ei mitään muistijälkeä, miksi. Tämän kuvan olen ottanut marraskuun 11. päivä 2021.

Ja marraskuun 28. päivä 2021 oli takki steekkausta vailla valmis... ja sitäpä se sitten sai odotella yli vuoden, koska ompelukone oli mennyt piiloon... 

En voinut steekata, voivoi...

Joten en voinut viimeistellä myöskään taskuja...

Ja varsinkaan kainaloita en voinut silmukoida umpeen...

Etukaitaleita en voinut neuloa, kun ei voinut steekata, ei...

Kunnes, muuton yhteydessä, kone putkahti esiin viime marraskuussa. Ja pääsin tekemään takin valmiiksi! Toin kaikki langanpätkät oikealle puolelle ja laitoin ne valmiusasentoon ompelua varten. Ompelin niidenkin päältä, joten sillä tuli hoidettua myöskin päättely, näiltä osin.

Ja sitten ompelemaan. Kaksi ommelta eteen keskelle, nurjien silmukoiden päälle.

Sakset käteen, ja leikkaus ommelten välistä. 

 

Huolittelin vielä varmuuden vuoksi 3-askel siksakilla molemmat reunukset.

Otin alas lepäämään jätetyt kaitaleen silmukat puikoille, ja neuloin kaitaleet molempiin reunuksiin, ylös kauluksen alkuun asti, missä loput silmukat odottelivat kaula-aukon resorin neulomista. Siirsin kaitaleen silmukat niiden jatkoksi ja neuloin kaula-aukon resorin valmiiksi.

Sitten ompelin kaitaleet miehustaan kiinni. Käytin ompelussa pellavanväristä Nalle-lankaa.

Kaitaleiden ompelu onnistui yllättävän hyvin, tuli siisti lopputulos.

Ompelin vielä alavarat kiinni, steekkausommel jäi niiden alle piiloon. 

Sitten päättelin lankoja. Ja otin taskunsuuta varten lepäämään jätetyt silmukat puikoille ja neuloin taskunsuut.

Ompelin taskut kiinni etukappaleisiin.

Otin kainaloiden aukkojen silmukat puikoille.

Silmukoin aukot umpeen. Juu, silmukointi ei ole minun juttu, mutta silmukoin kuitenkin, jotenkuten.

Sittenhän takki olikin jo "etukiinnitysjuttua" vaille valmis. 

Tässä piti tuumailla melkoisesti, että mitäköhän teen, laitanko neppareita vai vetoketjun Laskeskelin, että jos laitan neppareita, niin saan ommella niitä kiinni ihan hirmuisen monta... joten yllätysyllätys,  päädyin vetskariin ;D Kas, sehän on näppärä siihen ihan vain ompelukoneella hurauttaa... ja jonkinlainen ketju löytyi jo kotoakin. Mallailin vetskaria paikoilleen.

Sitten aloin ommella. Ja lanka syrttäytyi koko ajan kiinni. Olin saanut toisen puoliskon puoleksi ommeltua, js hermot menivät. Siis aivan totaalisesti! Keräsin takin tekeleen ja koneen nippuun ja laitoin ne vaatehuoneeseen viikoksi miettimään, että haluavatko ne alkaa tekemään yhteistyötä vai eivät? Viikon jälkeen yritin uusiksi, ja miettimisaika oli nähtävästi auttanut, sillä kaikki sujui aivan leikiten. Ompelin molemmat puoliskot varmuuden vuoksi kahteen kertaan. 

Takki oli valmis! SE OLI VALMIS! No, kuvaus toki puuttui vielä. Ja sitä se on odotellut tässä jokusen viikon. Tämä takki on kyllä jumittanut aika monessa vaiheessa... Mutta tänään menimme kuvaamaan...

Malli: Astrid-villatakki kirjasta Islantilaisia neuleita. 
Lanka: Hjertegarn Natur Uld. Pohjaväri vaalea beige (910), kuviovärit tummanruskea (930), oliivi (523), valkoinen (100), vaaleanruskea (920).
Puikot: 5 & 6
Langankulutus: 1122 g

Rakovalkealla

Ihanan raikas sinivalkoinen Rakovalkealla sai puikoillani vähän tunkkaisemmat ruskeapunasävyt, ja lankakin vaihtui toiseen.

Rakovalkealla on Merja Ojanperän suunnittelma kaarrokeneule, joka komeilee myös Minun islantilaisneuleeni -kirjan kannessa. Se oli toinen niistä malleista, jotka iskivät heti silmään. Olen sittemmin selaillut kirjaa lisää ja siellä on myös kaksi muuta mallia, jotka kiinnostaisi neuloa, siis yhteensä neljä mallia pyrkimässä puikoille. Mutta kuinka monta paitaa ihminen tarvitsee?

Rakovalkean oikea lanka olisi Alafosslopi, mutta en ryhtynyt sitä etsimään, vaan käytin puseroon Hjertegarnin Natur Uld -lankaa, jota on kerässä sama metrimäärä kuin Alafosslopia. Kyseinen lanka tuli ystäväkseni neuloessani siitä pitkää takkia aiemmin loppuvuonna (kyseinen takki odottelee edelleen steekkausta, sillä varasto on piilottanut ompelukoneen uumeniinsa ja pitää sitä siellä visusti vankinaan...). Natur Uld sattui olemaan myös ennen joulua sopivasti tarjouksessa, joten sekin mätsäsi oikein sopivasti.

Pohjaväri on sävy 2260, punertava beige. Tilasin sitä yhden kerän enemmän kuin ohjeen M-koossa pyydettiin. Jostain syystä lankaa kului kuitenkin enemmän ja se ei riittänyt kaarrokkeen kirjoneuleeseen, vaikka tein puserosta myös lyhyemmän kuin mallissa sanottiin. Jouduin sitten säveltämään kaarrokkeen värit uudestaan, sillä en viitsinyt lähteä ostamaan yhtä lisäkerää pohjaväriä isosta citystä ja tilaaminen ei myöskään sopinut tähän neulekiireeseen. Paita on leveyssuunnassa M-koon mukainen, joten neuletiheys lienee sama molemmilla langoilla. Eri lanka käyttäytyy kuitenkin jollain tavoin erilailla, tämä on hyvä tietää jatkossa, jos korvailen Alafosslopia tällä langalla.

Mainitsin jo alussa, että Rakovalkea sai aivan toisenlaisen vaikutelman, kun sävyt muuttuivat aivan toisiin. Pörrin mielestä paita on ruma ja se on kuulema hänen "aivan rehellinen mielipiteensä ja rehellisen mielipiteen saa sanoa".  Ruskea ja punainen eivät kuulu Pörrin lempiväreihin. Paita passaa minulle aivan hyvin metsäretkille. Neuloin myös kauluksen resorilla ja 15 cm korkeaksi, että tarkenee. En kestä kylmää kaulalla, takki auki leuhottelu ei sovi minulle. 

Natur Uld on pehmeämpää neulottavaa kuin Alafosslopi, käytettävyys varmaan myös eri, vaikka en osaa kertoilla vertailukokemusta vielä. Minulla on myös Alafosslopista neulottu paita, joten ehkä palaan tähän myöhemmin. Sen ainakin huomasin jo päätellessäni, että Natur Uldin langanpäät olivat takkuuntuneet toisiinsa, joten oletan, että lanka on herkästi huopuvaa. En siksi uskaltanut laittaa paitaa pesukoneseen, vaikka olen siellä huoletta pessyt kaikki neuleeni villapesuohjelmalla ja villapesuaineella. Minulla on sopimus koneeni kanssa, ettei se mene pilaamaan neuleitani, mutta nyt en tohtinut tuohon soppariin luottaa. 

Malli: Rakovalkealla, malli Minun islantilaisneuleeni -kirjassa, suunnittelija Merja Ojanperä
Lanka: Hjertegarn Natur Uld, 100 % villaa, pääväri 2260, muut värit: luonnonvalkoinen 100, tummanpunainen 1902, meleerattu roosa 700, vaaleankeltainen 822, tummanruskea 930
Puikot: 6
Langankulutus: 931 g

Tämän tekeleen myötä kiitän kaikkia tästä vuodesta ja toivottelen hyvää uutta vuotta 2022! Naputtelen lyhyen 2021 koosteen ensi vuoden alussa, kunhan selviän vuoden vaihtumisesta (siinä oikeasti mitään selvittävää ole).