Milla KAL - Villatakki tytölle

Novitaknitsillä pyöri tänä kesänä Milla KAL -niminen yhteisneulonta, johon innostuin mukaan. Ohjeessa oli mahdollista neuloa 4 erilaista takkia: Classic, Long, Cropped, Wrap. Lisäksi pystyi tekemään lyhyet, puolipitkät, pitkät hihat. Taskut tai ei. Nappi, nauhakiinnitys tai ei mitään. Erittäin muunneltavissa oleva malli siis. 

Minä neuloin perusmallin (Classic) koossa XS, ja puoli numeroa pienemmillä puikoilla, mitä mallissa, että saisin 9-vuotiaalle sopivan takin. Olin nimittäin kotiuttanut alekorista 5 kerää Hehkua Tytön lempivärissä, joten Milla KAL ei olisi voinut osua parempaan saumaan. Takki neulottiin saumattomasti niskasta alkaen. Ohje oli tosi selkeästi tehty, helposti seurattavissa. 

En ole näemmä ottanut takista välivaihekuvia juuri ollenkaan, ja olemassaolevatkin supersuttuisia. Alla oleva kuva yrittää esittää sitä, miten lopuksi poimittiin silmukat etureunaa varten, ja neulottiin kaitale. En ole koskaan tehnyt etukaitaleitta tällä tavalla, mutta olipa näppärä juttu! En edes yritä selittää sitä täällä, Novitan ohjeessa selviää paremmin.

Koko takki neulottiin siis saumattomasti, ilman mitään loppuyhdistelyä, vain langanpäät pääteltäviksi!

Nappihommelin ratkaisin näin: Löysin kotoa kahdenlaisia juttuja: muovisia reikäisiä ommeltavia nappeja, sekä hopeanvärisiä sydänmerkkejä. Nämä sattuivat olemaan juuri samankokoisia, joten ompelin ne päällekkäin, ja sain näin takkiin sydännapit.

Tyttö venyy nyt pituutta sellaista kyytiä, että taitaa takki jäädä nopeasti pieneksi. Mutta jospa jonkun hetken sitä ehtisi pitää. Tuli myös sellaista palautetta, että takki kutittaa, joten vaatii alleen pitkähihaisen paidan.

Malli: Milla KAL, linkki Novitaknitsin sivuille, missä ohjeet saatavilla: Milla KAL

Lanka: Novita Hehku Inspis 7021

Koko: XS (soveltaen 9-vuotiaalle tytölle)

Puikot: 4 ja 4.5

Langankulutus: 193 g

Taye Cardigan

Helmikuun alussa aloitettu villatakki valmistui eilen. Kolme kuukautta se näköjään otti, että pääsin tämän kanssa maaliin. Neule oli tosin pitkiä aikoja lepotilassakin, kun neuloskelin muuta. Ja sairastelin perättäisiä en-tiedä-mitä-himputin-tauteja. Uskaltaisinkohan todeta, että olen nyt melko lailla terve... yskä on ainakin aikalailla yskitty (kop-kop). Niin se yskä lähtee yskimällä, mutta kovasti pitää jaksaa yskiä. 

Takkiin taas: Olin joskus aiemmin hommannut Croft DK -ohjekirjasen, ja takki pisti jo silloin silmiin. Mutta varsinaisena kimmokkeena toimi se, kun lanka tuli hyvään tarjoukseen, jolloin muistin lehden, kaivoin sen esiin, selailin sitä, ja hommasin West Yorkshire Spinners - The Croft DK -lankaa ihan varta vasten tätä villatakkia varten. Aivan erikoisen suunnitelmallista ja harkitsevaista lankaostosten tekoa, minulta.

Mallineule ei ollut minulle ennestään tuttu, joten jouduin vähän kokeilemaan, miten pinta syntyy. Googlettelin myös youtube-videoita, mutta niistä ei ollut minulle iloa, sillä niissä neulottiin ei-suomalaisittain lankaa hullusti heittelemällä, enkä pysty millään katsomaan moista, alkaa omatkin silmät pomppia ja pulpahdella niin, että pahaa tekee. Miksi ihmeessä niin nopeasti neulovat, opetusvideolla? Päätin siis, että josko malli menisi niin kuin sen tein, ja menin sillä. Ohjekirjanen on enkutiksi, mutta se ei sinällään ollut ongelma, vaan se, ettei mallista ollut lähikuvaa. 

Kaikki kappaleet neulottiin paloina, ja yhdisteltiin lopuksi. 

 

Kaula-aukon reunus ja etureunukset tehtiin myös lopuksi. En ole ihan vähään aikaan neulonut mitään näin palasina. Lopun yhdistely ja reunukset olivatkin useamman illan urakka. 

   

Sinällään tykkäsin neuloa tätä: Mallineuletta oli mukava tehdä ja lankaa kiva neuloa. Ja takki oli toisaalta kevyempää neulottavaa, kun yksi pieni kappale oli kerrallaan puikoilla, ei koko pusero, kuten esim. kaarrokeneuleessa on. 

Niin napit, ne löytyivät onneksi kotoa, ei tarvinnut lähteä erikseen nappiostoksille. Laitoin takkiin pienemmät napit kuin mallissa on, ja laitoin niitä myös enemmän.

 

Niin että, tämmöinen tästä nyt tuli, en tiedä, onko ihan justiin mallin mukainen, mutta tällä mennään.

 

Julistan tämän nyt ikuiseksi villatakiksi. Oletan, että lanka on niin laadukasta, että tämä kestää niin kauan kuin minäkin. Takki tuntui vain parantuneen 1. villapesuohjelman jälkeen: Oli pakko pestä takki lopuksi, että sain sen nätimmän tasaiseksi. 

 

 

Puikoille tuli takin jälkeen taas yhdet sukat, mutta ne ei kiinnostele laisinkaan. Tekisi mieli aloittaa taas joku pusero. Vai joko se alkaisi virkkauskausi? Ikkunat on kylläkin edelleen pesemättä, ja pihatalossa odottelee iso kasa kasveja, jotka pitäisi istutella kasvamaan. Ehkä jotain valmistelevia toimia voisinkin tehdä, mutta yöpakkaset ja viileys vaivaavat, joten ei vielä taimia maahan. Siispä mitä neuloisin, ettei vain tarvitsisi alkaa pestä ikkunoita..?

Malli: Taye Cardigan by Sarah Hatton, koko M
Lanka: West Yorkshire Spinners - The Croft DK, Sandvoe 135
Puikot: 3.25 reunuksiin, muutoin 4

8 puista nappia
Langankulutus: 476 g

Raparperi limukkaa - Vetoketjullinen villatakki

Joskus työt vain jäävät vetelehtimään, tämäkin odotteli tovin päättelyä, sitten vetoketjun ompelua, valokuvausta ja kaikista tikkuisin oli matka blogiin. Mutta nyt meinaan tämän tänne lisätä, ennen kuin aivan unohtuu.

Itse takki lähti puikoille vikkelästi: Postilaatikkoon kolahti aikoinaan uusi Kotiliesi Käsityö -lehti ja sitä selatessani iskin silmäni heti tähän Järbo Svensk Ull:sta neulottuun takkiin. Ja sattui vielä niin hyvä mäihä, että olin aiemmin tänä vuonna hamstrannut Adlibriksestä juurikin svenssoneitten villalankaa johonkin hämäriin tuleviin töihin, miksipä ei sitten juurikin tähän! Neule pääsi puikoille samaisena iltana!

Takkiin neulottiin ensin hihat. Alkuun neulottiin putkineulosta, josta poimittiin silmukat resoriin. Resori on normaalia pidempi ja siihen tehtiin aukko peukalolle. Resorin jälkeen päästeltiin pintaneuletta.

Miehustan alkuun tehtiin myös putkineulosta, josta poimittiin silmukat. Niillä lähdettiin neulomaan heti pintaneuletta, samalla neulottiin lyhennettyjä kerroksia, joilla muotoiltiin takkia, selkäpuoli on pidempi kuin etupuoli. 

Hihat odottamassa miehustan valmistumista, tässä selkäpuolen muotoilu lienee jo valmiina.

Tässä olen näemmä saanut tikuteltua jo takin valmiiksi ja olen myös päätellyt sen. Odottelee pehmentävää pesua ja vetoketjun ompelua. 

Alareunan putkineulos ja lyhennetyillä kerroksilla tehty muotoilu. Kuvassa näkyy myös etukappaleiden i-cord-reunukset.

Hihan peukalon aukko.

Tämä lienee ensimmäinen paita/takki, jossa olen tehnyt myös kaula-aukon muotoilun lyhennetyillä kerroksilla, tykkäsin kovasti tästä tavasta. Kuvassa näkyy myös etureunan i-cord ja se jatkuu katkeamattomana, sillä silmukat on myös päätelty putkineuloksena.

Selkää muotoiltiin myös lyhennetyillä kerroksilla, jotta istuisi paremmin (tämä siis miesten takkimalli) & niskaan luonnollisesti myös lyhennettyjä kerroksia istuvuutta parantamaan. 

 

Kas, tässä olen pessyt takin 30-asteen villapesuohjelmalla & villapesuaineella, joten takki hieman pehmeni. Käsittely kannatti todellakin tehdä, sillä takki oli pirun tikkuinen ennen pesua, pesun jälkeen rouhea, mutta pidettävissä. Takin koko ei pesussa muuttunut. Vetokejun pituus on 65 cm ja se on metallinen, kestää siten kiskoa vähän enempikin menemättä heti rikki. Käytin ompeluun mustaa karhulankaa ja ompelin käsin, kahteen kertaan. 

Peukalonaukko

Raglankavennukset. Raglaneuleet on mun lemppareita.

Pintaneuletta, oikealla puolella neulottiin oikein ja nurjalla puolella nurinoikein -joustinta. Näpsäkkä juttu. 

Sitten laitettiin takki päälle ja lähdettiin esittelemään sille Rapolan metsiä. Ajatuksena oli saada upeita kuvia, joissa neule pääsisi oikeuksiinsa. Olosuhteet olivat siihen kovin otolliset, sillä syksy antoi parastaan, aurinko paistoi, luonto loisti. Mutta mallityttö petti odotukset, joten tässä kaikki, mitä kehtaan julkisesti esitellä. Alla kuitenkin näkyy, miten kurottelen koivua kohden ja näette takin muotoilun, edestä lyhyempi kuin takaa, hihat pitkät, peukunaukkoineen. (Ja, kyllä minulla on toinenkin käsi, vaikka tässä kuvassa sitä ei taivutettuna näy.) 

Josko ihmettelette, mikä on tuo upea myssy päässäni tai vaihtoehtoisesti, että mikä mätäs päässä makaa, niin tässäpä faktaa: Se on minun lemppari syys/kevätmyssy vuodelta 2014. Eli Dropsin Baby alpaca silkistä neulottu Delilah. Olen blogissa kirjoitellut, että "Tätä en hylkää, en ikuna." No, en ole hyljännytkään, vaikka ehkä jo pitäisi, sillä myssy on paitsi kulahtanut, niin myös liian suuri. Kerrottakoon, että tein viime vuonna toisen tällaisen, pienemmän koon, Hjertegarn Alpaca Silkistä. Ja olen pitänyt sitä ihmisten ilmoilla. Ja Dropsin mätäsmyssykkää olen pitänyt metsissä ja lenkkipoluilla. Jotenkin tykkään vaan tuosta Dropsin langasta enemmän, pitäisi tehdä siitäkin pienempi versio...

Rapolan kuppikivelle oli joku käynyt jättämässä lahjoja.

Takin väri on joissakin kuvissa hyvin haalea, mutta väri ei ole oikeasti sellainen. Väri on lähinnä oikeaa aivan ensimmäisissä & ulkokuvissa. Lankaan ovat ruotsin lampaat luovuttaneet hienon villansa ja se on värjätty upeisiin sävyihin. Ja juju tässä on se, ettei ole värjätty valkoista, vaan harmaata lankaa, siitä lankojen eläväinen pinta. Luin netistä, että lanka kehrätään Latviassa, mutta omaan neulevihkooni olen kirjoittanut, että lanka tehty Virossa. En jaksa kaivaa vyyhtiä enää esille, olkoon miten on. Lampaiden villa roudataan kumminkin muualle jatkokäsiteltäväksi, ruotsalaiset ei itse osaa, ei kykene, hehhee, vitsivitsi.

Malli: Vetoketjullinen villatakki, Kotiliesi Käsityö 5/2021
Koko: S (ohjeessa paljon kokoja XS-4XL)
Lanka: Järbo Svensk Ull (Rhubarb lemonade, 59006), 3-säikeinen lanka
Puikot: 4 ja 4,5
Langankulutus: 518 g

Ai niin, neuloin oman takkini vahingossa puolta numeroa liian suurilla puikoilla: Katsoin puikon koon vyötteestä, en ohjeesta. Eli takin mitat vastaakin sitten kokoa M, ei haluttua kokoa S. No, onhan se vähän väljä, oma-syy-pipi, jälleen kerran...

Mutta sanottakoon, että ohje oli aivan super hyvin kirjoitettu ja selkeä. Ja tykkäsin paljon i-cord-reunuksista ja lyhennetyistä kerroksista, hyvin viimeistellyn oloinen lopputulos. Kerrankin ohje, josta en löytänyt yhden yhtä virhettä. Bravoo ja läpyläpyläpy!!!

Langasta Järbon sivulla:

Kvalitet: 100% svensk ull
Nystan: Ca 100 g = 180 m
Rekommenderade stickor: 4 mm
Stickfasthet: Ca 21 m x 26 v = 10 x 10 cm
Garntjocklek: Worsted
Rekommenderad virknål: 4,5 mm
Virkfasthet: Ca 14 fm x 16 v = 10 x 10 cm
Garngrupp: Worsted/Aran

Använd ej sköljmedel

Tämä linkki vie myös Järbon sivuille ja tässä on kerrottu langasta enemmän, ihan mielenkiintoisia juttuja.