Melkeinpä Hiihtoloma KAL -lapanen

Olen liiankin herkkä lähtemään mukaan kaikkeen hupsuun, kun joku vähänkään yllyttää tai vinkkaa, mutta jaksanko mennä määrätyn kaavan mukaan loppuun asti... monestikaan en. Tällä kertaa innostuin Novitaknitsin Hiihtoloma KAL -lapasista. Ne olisi pitänyt neuloa kovin oudoilla Veikan sävyillä, joten minä tilasin Novitaknitsistä kokeiluun West Yorkshire Spinnersin lankoja. Ja koska en osannut päättää värejä, niin otin kaikki, jotka miellyttivät. Lapasiin otin Bo peep purea, DK-vahvuista lankaa.

No, mikä se tämä lanka on oikein miehiään tai naisiaan, sitä mietin pitkän tovin, varsinkin sen jälkeen, kun olin laitellut siitä lapaset alulle... vähän purkanutkin... ja neulonut uudelleen... kokeillut käteen. Totta puhuen en ole ehkä koskaan (?) neulonut mitään vastaavaa, niin pehmeää, muttei höttöpehmeää, niin ihanaa ja itsestään neuloutuvaa. Koitin neuloessani pohtia, onko joku neulomani lanka vähän vastaavaa, mutta ei. Ehkä lähin, joka tuntuu vähänkään samalta, on Vidal Alpaca, mutta se on alpakkalanka ja Bo peep pure on 100 % Falklandin saaren villaa. Että tykkäänkö? Kyllä!

Jouduin purkamaan vähän lapasen reunusta, sillä tein sen ensin liian pienillä puikoilla. Huomasin, että purettu ja uudestaan neulottu kohta muuttui pöyheäksi, mutta katsotaanpa pinta uudestaan, kunhan olen lapasia hetken aikaa pitänyt, sillä käyttöön ne otin samantien.

Päädyin tekemään lapaset vain kahdella värillä ja tein kiilapeukun sijaan aukkopeukun, sillä en halunnut lapasiin enempää väljyyttä. Toisen vihjeen jälkeinen 3. vihje jatkui samalla tavalla kuin edellinenkin, joten päätin suihkia lapaset loppuun ihan miten haluan, minulta katosi mielenkiinto. Minusta KALin idea on se, että uusi vihje yllättää neulojan... Vihjeitä tuli myös melko harvakseen, kahdesti viikossa, KALin kokonaiskesto olisi ollut 3 viikkoa, minusta hyvin pitkä, lapasille. No, pääsenpähän pitämään hiihtolomalapasia hiihtolomalla, enkä sen jälkeen.

Minut yllätettiin yhtenä iltana ihanalla tuoksulla ja lämpöisillä pullukoilla. Keskimmäinen ja pienimmäinen muksu touhusivat keittiössä ja suorittivat kaikesta päätellen varsin kokonaisvaltaista leivontaa. Sen lopulla kuulosti siltä, että käytiin pesemässä myös jalkapohjat, hmm (?). Mutta, pullukat olivat niin hyviä ja suuria!

Olen myös neulonut valmiiksi yhden kirjoneulepolvisukan. Sen kaveri valmistui jo vuosi sitten, mutta sitten on tullut väliin jotain muuta ja tekele unohtunut koriin. Tämän parin taidan esitellä vähän myöhemmin, jos vaikka saisin sille aikaiseksi vielä lisää kavereita, niin sitten :) Ja päättelyä pitää joka tapauksessa harrastella aika paljon.

Malli: Hiihtoloma KAL -lapanen (Novitaknits), mukaeltu.
Lanka: West Yorkshire Spinners Bo peep pure, sävyt voikukka (446) ja luonnonvalkoinen 010
Puikot: 3,5 mm
Langankulutus: 69 g

Vanhaa ja uutta 5-vuotiaalle

Pakkasten keskelle iski oikea emerkensy sitsuasuun, kun tyttösen parhaat villasukat olivat menneet paikkaan nimeltä "hukka" ja kaikki muut sukat olivat joko liian pieniä tai "väärän värisiä". Tämä oli kieltämättä vähän sellainen suutarin lapsilla ei ole kenkiä -niminen tilanne, joka piti samantien ratkaista: Pyysin Pörriä valitsemaan haluamansa värin, laitoin muut työt tauolle ja äkkiä sukka puikoille tulemaan.

Pörri valitsi Novita Muumitalon langoista turkoosin ja valkoisen, hän halusi raidalliset sukat. Mutta minä pyysin valitsemaan vielä näistäkin vain toisen, joten valkoinen pääsi puikoille.  

- Laitoin aloitukseen 48 silmukkaa ja neuloin 20 krs 2o, 2n joustinta. 
- Sitten neuloin sileää. Aloitin pohjekavennukset 15. krs:lla, tein kavennukset joka 6. krs, kunnes jäljellä oli 40 s. Kun olin neulonut yhteensä 35 krs sileää, oli varsi 15,5 cm pitkä.
- Kavensin kantalappua varten yhden silmukan pois ja tein vahvistetun lapun 21 silmukalla. Neuloin lapun molemmissa reunoissa 2 s aina oikein. Kun lapun korkeus oli 10 "reunasilmukkanypyä", käänsin kantapään jaolla 4-11-4. 
- Poimin kantalapun reunasta silmukat ja jatkoin teräosaa. Kiilakaventelin samalla joka 2. krs, kunnes jäljellä oli taas 40 s. 
- Kun olin neulonut 42 krs sileää, tein kärkeen sädekavennuksen.
- Sukan varren pituus on 15,5 cm, varren leveys ylhäällä 10 ja nilkan kohdalla 8. Jalkaterän pituus on 18 cm ja leveys 8 cm.

Sukkia etsiessä löytyi säärystimet, jotka olen tehnyt melkein 5 vuotta sitten... ja sitten unohtanut. Pörri oli tuolloin aivan pieni vauva, kun nämä Kikkara-Misu -säärystimet olen tehnyt. Näille on olemassa myös sukkamallinen serkku, Kikkara-Kisu. Olen käyttänyt molemmissa samaa kaaviota, mutta Kikkara-Misussa olen neulonut kaavion eri suuntaan. Nyt pitäisi löytää jostain nuo Kikkara-Kisutkin, nehän saattaisivat olla aivan sopivat Pörrille. Tosin noissa on punaista ja vaaleanpunaista, joten voi olla, ettei ala sukkia pitämään, normipunainen ja vaaleanpunainen on aivan ei-voi-pitää. Säärystimet puolestaan ovat valko-turkoosit, joten otti ne heti käyttöön ja on pitänyt niitä niin kotosalla kuin hoidossakin. Kyseiset värit sattuvat olemaan hänen lempivärejään. Tällä hetkellä haaveilee päivittäin myös Frozen Annan mekosta, sellaisesta pitkästä, jossa on lisäksi viitta. Pyytää minua aina kauppaan mennessäni tuomaan hänelle sellaisen, ei meinaa millään uskoa, ettei meidän S-Marketin valikoimissa ole ehkä nyt sellaista :D

Kikkara Misu ja Kikkara Kisu Ravelryssä, omat ilmaisohjeeni.
Malli: Oma perussukka lapselle
Lanka: Novita Muumitalo valkoinen (007)
Puikot: 3
Langankulutus: 67 g

Helmikuun alun fiilikset

Tammikuu meni todella nopeasti, ja nyt ollaan jo helmikuussa. Valon määrä on lisääntynyt huomattavasti, ja ulkona on todella kaunista, varsinkin nyt, kun on pakkasen, lumen ja auringon yhdessä kuvittamat satumaisemat. Olen viettänyt viimeisen viikon pohjoisessa taloa tyhjentäen, löytyipä sieltä vielä lanka poikineen, mitä ihmeellisimmistä paikoista. Lahjoittelin ja möin niitä kilokaupalla pois. Muutakin kaiken kirjavaa tavaraa löytyi... osa oli sellaista, joka oli työnnetty jonnekin yläkaappiin tai varaston uumeniin taloon muutettaessa ja sen jälkeen niitä ei ole kaivannut tai muistanut vuosikausiin kukaan. Kieltämättä välillä nauratti ja välillä suorastaan hävetti, kun noita "aarteita" ihmetteli. Eilen ajelin kauniissa talvisissa maisemissa takaisin, ja mies hyppäsi vuorostaan autoon ja lähti polkemaan kohti pohjoista, viimeistelemään tyhjennystä. Niin tiivis viikko on ollut, että en ole ehtinyt neuloa viikkoon yhden yhtä silmukkaa: Päivät kuluivat etätöitä tehden ja illat tavaroita lajitellen. Mutta, nyt ajattelin aloittaa uudet lapaset, sillä minua odotti täällä jotain niitä varten.

Kokeilin jo ennen reissua aloitella Pärnun lapasia, mutta kävi aika pian selväksi, ettei minulla ollut niitä varten riittävän pieniä puikkoja. Pienin puikkokokoni oli 2 mm ja niillä olisi lapasista tullut kokoa XXXXXXL, Pärnun lapaset neulotaan peräti 84 silmukalla. Joten, laitoin pienemmät puikot tilaukseen ja nyt pääsen kokeilemaan neulomista ohuen ohuilla tikuilla, KnitPron Karbonz 1.5 mm puikoilla. Kokeilen tehdä lapaset Louhittaren Luolan Ilmattaresta, mutta jos tällä kombolla en saa sopivia lapasia, niin seuraavaksi laitan langan vaihtoon, koitan löytää jotain muuta tilalle. Ilmattaret löytyivät lankavarastostani, mutta punasävyisen langan tilasin puikkojen mukana, en voinut vastustaa tuota väriä, langasta tulisi ihana huivi <3

Lopuksi vielä sielunmaisemaa, sielu ei unohda koskaan <3

Berry Moline