Luotolainen -> Luodoton -> Luodotar

Luotolainen on valmis! Tai, koska menin peukaloimaan perinnemallia, niin kutsun tätä Luodottomaksi. Vai olisiko tämä Luodotar? No, kumminkin oikeasta pässinpökkimästä kudottu paita, joka oli vakaasti matkalla Luotolaiseksi, mutta joutui kevättuulen tarttumaksi, harhaili tuntemattomille vesille, juuttui matalikkoon, lämmitteli kesän, syksyn koittaessa irtosi omille teilleen, seilasi, ja saapui lopulta aivan eri satamaan, minne alunperin edes tiesi olevansa matkalla.

Kaikki alkoi keväällä, kun luin netistä juttua Luotolaisesta ja muistin ostamani Sydämenlämmittäjä ja tikkuripaita -kirjan. Noista alkutunnelmista olen postaillut jo huhtikuun lopulla, joten en ala niiden osalta toistaa itseäni. Toukokuun alussa olen intoillut täällä lisää Luotolaisesta ja kerijälaitteesta. Lyhyt versio: Lankaa tupsahti taloon kilon verran... ja sitä kerittiin... ja oltiin enemmän kuin ihan töpinöissään.

Otin paidan ohjenuoraksi Novitan Hailuodon paidan, joka myöskin mukailee perinnemallia, Luotolaista.  Loin paitaani varten 244 s (koko S) puikoille 2,5 ja neuloin 2o2n-joustinta 9,5 cm. Novitan mallissa olisi resorin jälkeen kuulunut lisätä reilusti silmukoita, minä kavensin 4 s pois -> 240 s. Tässä vaiheessa paitani leveys oli kevyesti venyttäen 52 cm eli ympärys n. 104 cm. Niin, siinähän se syy tuleekin, miksi en lisännyt paitaani yhtään silmukkaa. Jatkoin mallineuletta: 4o1n.

Kun paidan pituus oli 21 cm, aloin kavennella. Tämäkään ei ollut enää ohjeen mukaista. Kaventelin molemmissa reunoissa silmukat pois, siis 4 silmukkaa joka 8. krs. Jatkoin näin, kunnes minulla oli 220 s jäljellä. Räknäsin, että mallineule on jaollinen 20:llä, joten 220 s on ihan ok silmukkaluku jatkoa ajatellen. Jatkon ajattelin toki tekeväni mallin mukaan, vielä. 

Päätin olevani kainaloiden kohdalla, kun paidan pituus oli 45 cm, tässä vaiheessa en tainnut ohjetta katsoa. Ja sitten tulikin se paidan juttu: västäräkki. Yritin tehdä sitä, mutta purin. Ja toisenlaistakin versiota siitä, mutta purin senkin. Ei mahda mitään, en vain tykkää siitä. Päädyin siis tekemään omaa pintaneuletta tähän kohtaan, sellaista, josta tykkään tosi paljon. 

 Mikäs sitä oli neuloessa, keväistä tulvaa katsellen.

Etukappale valmistui, virkkasin siihen samantien olan piilosilmukkakerrokset. Kainaloiden korkeus olisi saanut olla minulle kyllä matalampi, ei minulla mitään jättihauiksia kuitenkaan ole. 

Virkatut olat ovat pitäneet paidan aikoinaan vahvana, Tikkuri on alunperin ollut työpaita, jonka piti kestää miehen menossa mukana. Siis ruumiillista työtä tekevän miehen, ei minkään tietokonetta näppäilevän kynäniskan.

Takakappale valmistui, siihen en tosin tehnyt selkään lisäyksiä, koska en omaa miehistä selkää ja hartioita. Saattoi ehkä hihakin lähteä alulle, mutta sitten tulivat kesälämmöt ja sylissä oleva villapaita oli ehdottomasti liikaa!

Mutta elo-syyskuun tullen kaivoin sen esiin ja päätin, että nyt pitää paita saada valmiiksi, että pääsen aloittamaan uuden, isomman työn. Ei puhettakaan, että olisin ohjetta enää seuraillut. Paidassa ei ole kyynärpääkavennuksia, vaan kaikki kavennukset on tehty sisäsaumassa, kunnes olin hihan leveyteen tyytyväinen. Lopuksi tein n. 9 cm resorin ja reunaan virkkasin kerroksen piilosilmukoita. 

Neuloin paitaa aika monenlaisilla puikoilla: oli puista ja metallista, sukkapuikkoja ja pyöröjä. Alunperinhän Tikkuri on neulottu vain sukkapuikoilla, ei entisvanhaan ollut mitään pyöröpuikkoja, ne on ihan nykyajan vouhotusta nekin. Minä onnistuin katkomaan yhdet puiset pyöröpuikot, joten jouduin siksi vähän aikaa tikuttelemaan usealla sukkapuikolla ja pääsin vanahanajan tunnelmiin, kas reissun päällä ei ollut varapyöröä mukana. Pyöröpuikot on oikeasti ihan mahtava keksintö!

Kauluksen neuloin viime sunnuntaina. Nostelin virkkuukoukulla 114 silmukkaa ja sitten vain päästelin 14 cm joustinta menemään. Tässä vaiheessa sitä intoa oli taas melko paljon, loppumetreillä. Kauluksen reunaan virkkasin taas piilosilmukoita.

Vielä: Kaulus käännettiin kaksinkerroin, ommeltiin päät umpeen. Olkahalkioon ja kauluksen reunaan virkattiin piilosilmukoita ja tehtiin napinlävet. Kiinnitettiin napit. Minä laitoin paitaani puiset napit. Päättelin silmukat.

Sekö oli sitten valmis?

Langassa on kotoisasti valmistettu tuntuma. Lanka ei ole tasapaksua ja siinä on pieniä tikkujakin seassa. Sopii minusta hyvin perinneneuleeseen, vaikka minun paitani ei perinnemallia osannutkaan seurata. Tykkäsin neuloa Virtain Villan lankaa kyllä. Voisin kuvitella tilaavani sieltä lisääkin lankaa. Vaikka oliko se lankojen hamstraus minulta vähän niinkuin kiellettyä?

Paidan pituus 68 cm, leveys venyttämättä kainaloiden alta 45 cm, hihan pituus 50 cm.

Malli: Piti tulla perinnepaita Luotolainen, mutta tuli Luodoton Luodotar.

Lanka: Virtain Villan 2-säikeistä pässinpökkimää

Puikot: 2,5

Langankulutus: 681 g

Oonko nyt sitten tyytyväinen? Olen! Paitsi kainalot olisivat voineet olla matalammat, mutta sittenhän olisikin ollut liian täydellinen.

 

Luotolaista ja välineurheilua

Pistelin Luotolaisen alulle ja huomasin heti kaksi asiaa: 1. Vyyhteiden keriminen on perin hidasta puuhaa. 2. Metallisilla puikoilla on kova neuloa. Kun ongelmat oli havaittu, niin niihin oli ratkaisut olemassa: Pieni surffailu netissä ja löytyi kukkarolle sopiva kerimislaite. Muutaman silmukan koeneulonta puisilla sukkapuikoilla ja neulominen pehmeni heti, joten puiset pyöröpuikot myös tilaukseen. Melko kauan jouduin tilausta odottamaan, mutta nyt ei pitäisi olla mitään esteitä sille, etteikö Luotolainen valmistuisi, joskus.

Neuloin n. 16 cm metallisilla 2,5 puikoilla, ensimmäinen kerä alkaa vedellä viimeisiään. Vaihdoin nyt työhön puiset KnitPro Symfonien puikot, tuntuu niin eri hyvältä. Puikkokoko on sama kuin aiemmin, mutta jännittää, pysyykö neulepinta samanlaisena vai näkyykö vaihdoskohta. 

Puikkoja vaihdellessa saatoin myös mitata työn leveyden. Se on ihan kevyesti venyttäen tasona 52 cm, pintaneule joustaa. Aloitin työn 244 silmukalla ja resorin jälkeen olisi kuulunut lisätä silmukoita runsaasti, mutta minä kavensin neljä silmukkaa pois ja ajattelin mennä 240 silmukalla nyt eteenpäin. Mutta sitä ennen pitää neuloa yhdet sukat valmiiksi.

Tilasin tosiaan kerimislaitteen ja sen saapuminen kesti tolkuttoman pitkään. Viimein laitoin firmaan kyselyä, että missä laite luuraa, tahdon saada sen per heti. Sen jälkeen laite lähti tulemaan, hain sen tänään, ja heti testiin.

Laite koostuu kahdesta osasta eli itse laitteesta, sekä valkoisesta tötteröstä, joka tökätään laitteen päähän ja johon lanka keritään. Mukana tuli tosi selkeät kuvalliset ohjeet, joiden avulla laite oli helppo ja nopsa asentaa käyttökuntoon.

Minulla ei ole vyyhdinpuita, ja haluan puiset, en mitään muovihärpäkkeitä. Puiset tietysti maksavat enemmän, joten en raaskinut niitä nyt hankkia. Ajattelin, että laitan vyyhdin johonkin tuoliin tms. ja se on ihana sama asia. Ei ole. Siitä ei tullut oikein mitään. Joten otin itselleni apurin pyörittämään lankaa kerälle ja toimin itse vyyhdinpuina. Tämä pelitti oikein hyvin. Apurikin tykkäsi tästä luottamustehtävästä.

En ottanut aikaa, kuinka nopsasti vyyhti keräksi pyörähti, mutta se meni todella nopeasti ja kivuttomasti. 

Tuli kaunis kerä.

Kerä käytännössä vain nostetaan kerijästä pois.

Lankaa voi neuloa kerän sisältä tai ulkopuolelta, se on miten haluaa.

Kerijää odotellessa kerin yhden kerän käsin, joten tässä näkyy ero, miltä tulos näyttää kerijällä versus käsin kerittynä.

Lankaa kahdesta ilmansuunnasta

Tuuli puhalteli Luotolaiselle lankaa. Ensin tuli tuulahdus koillisesta, sitten puhuri pohjoisesta. Minä odottelin täällä kädet levällään, että tulkaapa tänne mamin luo! Ja ne tulivat. Luotolaistuulet alkoivat puhaltaa voimallisesti viime viikonloppuna, joskin myös sitä ennen on ollut ajoittaista vinkkaa, joka on aina laantunut. 

Koillistuuli kuljetti porstuaan kilon Pirtin Kehräämön 3-säikeistä karstalankaa.

Pohjoistuuli vieritti syliin kilon Virtain Villan 2-säikeistä karstalankaa.

Tikkuripaita, luotolainen, on ollut sillä kuuluisalla to do -listalla niin pitkään, että tämän setämiehen mairea hymy on päässyt jo aivan unohtumaan. Mutta mistä tämä pikainen myrsky sitten alkoi? 

No, Sydämenlämmittäjä ja tikkuripaita -kirjan hommasin varmaan jotain 10 vuotta sitten, jostain antikvariaatista, koska silloin oli tunne, että tikkuripaita on kudottava, per heti. Luulen, että minulla oli tuolloin melko kiireistä, koska pojanpallukat olivat pieniä, joten saattoi olla, että neulomiseen ei ollut kovin aikaa tai jaksojakaan. Mutta: Joku aika sitten törmäsin yhdessä FB:n neulontaryhmässä kuvaan: Joku ihana oli tehnyt tyttärelleen luotolaisen Dropsin Alpacasta. Se oli superihana! Alkoi pieni tuulenvire käymään ja se muuttui myrskyksi viime viikonloppuna, kun luin Ylen sivuilta tämän aivan mahtavan kirjoituksen luotolaisesta. Se oli menoa sitten, surffailua viimeisen päälle: lisää juttuja, ja ennenkaikkea: mistä langasta?

Tilasin heti viikonloppuna karstalankaa Virtain Villalta. Mutta, koska en ollut aivan varma, olisiko 3-säikeinen sittenkin parempaa, niin tilasin maanataiaamuna lankaa vielä Pirtin Kehräämöltäkin.

En ole koskaan saanut lankatoimitusta niin nopeasti kuin mitä Pirtiltä tuli: Tilasin maanantaiaamuna ja lanka oli noudettavissa tiistaina! Virtain lankaan otin pesun mukaan, joten se kesti vähän kauemmin, mutta sekin oli haettavissa eilen eli torstaina. Erittäin hyvää ja nopeaa palvelua molemmilla :)

Virtain langan tilasin tosiaan pestynä, koska pesulisä oli vain 3,50 € satsilta. Lanka on siten lammashajusta vapaata ja pehmoisempaa kuin Pirtin lanka. Mutta ei Pirtinkään lanka liian karheaa tai pahanhajuista neulottavaksi ole, ja varmasti pestynä samanmoista. Pirtin yhden kerän ehdin jo Virtain lankaa odotellessa pyöritellä vyyhdiltä kerälle, aivan miellyttävä kokemus oli. 

Vasemmalla kaarella Virtain 2-säikeistä ja oikealla suorempana Pirtin 3-säikeistä karstalankaa. Virtain lanka on ehkä hieman tummempaa valkoista. En tiedä, voiko näitä nyt oikein hinnan puolesta verrata, koska toisessa on enemmän säikeitä, mutta sanottakoon kuitenkin, että Virtain villanöttönen tuli n. 25 € halvemmaksi kuin toinen. Ja se, kumpi sopii paremmin Luotolaiseen, jää arvailujen varaan. Päätin kuitenkin aloittaa Luotolaisen Virtain 2-säikeisestä langasta, vaikka ennakkoon arvelin tekeväni sen 3-säikeisestä. Teen Pirtistä sitten jotain muuta :) Vaikka Tikkuripaita-kirjan mukaan "Tikkuripaita Hailuodosta" varten pitää olla juuri "Pirtin Kehräämön 3-säikeistä pässinpökkimää villalankaa."

Tämä kuva on sieltä, Hailuodosta, liki 10 vuotta sitten. Lisää sitten, kun paita joskus hamassa tulevaisuudessa valmistuu. Pari muuta työtä yrittää myös väkisin kiilata edelle...