Mies toisinaan ihmettelee, miten uskallan neuloa autossa sukkia?! Kas, jos jotain äkkinäistä sattuisi, niin puikot olisivat ties missä sojottamassa. Tiedä sitten, kuinka paljon Elmerin puheet ovat vaikuttaneet mielen syövereissä... tai ehkä minun vain teki mieli vaihteeksi virkata, eikä neuloa: Oli korkea aika tehdä uusi kesähattu Pörrille. No, tuokaan ei pidä paikkaansa, sillä
kesällä 2018 virkattu hattu on vielä täysin sopiva ja mieluinen. Mutta, kyllähän joka tytöllä pitää olla useammanvärisiä, että voi sovittaa ne mekon väriin, eikö?
Perhe mahtui kuin mahtuikin yhteen autoon, auto kääntyi pihalta tielle, minä aloin virkata kesähattusta keltaisesta Miami-langasta. Takapenkki hiljeni, ja kaikki alkoivat kuorsata teiniä myöten ennen kuin oltiin ehditty ajaa kymmentäkään kilometriä. Oli ne niin suloisia nukkuessaan, että useampi valokuva piti etupenkiltä räpsiä. Ja sitten taas virkkaamaan, kunnes tuli tarve mitata hattusen kokoa. Mittanauhaa ei ollut tietenkään mukana, mutta onneksi vyötteen reunassa oli mitta, joten nou probleemooos. Siinä mitatessa kuului vain plim, ja virkkuukoukku putosi jonnekin auton syövereihin. Yritin kopeloida sitä käsin esiin, mutta koukku pysyi piilossaan. Elmeri ohjasti auton tien sivuun, että sain ihan kunnolla mönkiä auton sisällä, liikutella penkkiä kaikkiin ilmansuuntiin ja haparoida epätoivoisin sormin koukkua esiin. Ei mitään tuntumaa, ei ihan missään! Matka jatkui ja olipa se vaikeaa vain istua ja olla, kädet tekemistä vailla.
Ylivieskan Kärkkäisen kohtiilla alkoivat synnytystalkoiden tuotokset heräillä, ja mikäs sen sopivampi taukopaikka kuin Kärkkäinen. Samalla sain hankittua itselleni pikaisesti uuden koukun, lankaheräteostoksen ja lakuja poskeen. Takapenkkiläiset alkoivat syödä karkkia, etupenkkiläiset myös.
Matka jatkui, hattu alkoi valmistua, mutta seuraavaksi alkoi tehdä mieli kovasti kahvia ja muutakin juomista janoon. Eipä muuta kuin kurvaamaan auto Kaustisella huoltsikalle. Pörriä pissatti, joten veskihommat samalla pysähdyksellä. Siinä tohinassa tipahti viimekesäinen hattunen pönttöön pulikoimaan, voih...
Mutta eipä muuta kuin takaisin autoon ja matka jatkumaan.
Issukka nro3 alkoi lähestyä siinä vaiheessa, kun takapenkiltä alkoi kuulua ensin yskimistä ja sitten sitä alkoi tulla, oksoa. Isoveljet katsoivat vierestä ja käskemällä pitivät pussia, kun Pörri koitti osua sinne, huonoin tuloksin. Onneksi matkan ensimmäinen etappi alkoi olla ajettuna loppuun, joten pääsimme pesemään pienimmän matkalaisen ja vaatteet. Tuliaisemme oli ylitsevaluvainen ja se jätettiin ulos...
Matka ei vielä siihenkään loppunut, minulla oli aikaa tehdä toinenkin hattu. Siitä ei kylläkään pitänyt tulla missään nimessä näin suuri, vaan ajattelin tehdä Pörrille suloisen pinkin lakin. Ohjeita kannattaisi todellakin välillä lukea... tai harrastaa purkamista...
Tämän lakkirallin lopputulos oli se, että Pörri sai lakin, joka on "poikavärinen" ja ei halua pitää sitä! Missä vaiheessa keltaisesta on tullut poikaväri? Minulle se mieltyy ennemmin tyttövärinä - tai jos pitää vähän antaa perksi, niin unisex-värinä. Minun pinkki lakki on taas aivan liian pinkki, jopa minulle. Eikä päätäni kaunista minkäänlainen lakki. Paitsi ehkä silmille vedettynä. Että nyt meillä on värikkäitä, liian värikkäitä tai/ja väärällä tavalla värikkäitä lakkeja. Mutta veikkaan, että jossain kohtiin tänä kesänä pidämme molemmat lakkejamme, ilman mitään ongelmia, ehkä...
Lanka: Novita Miami
Koukku: 4
Langankulutus: keltainen 3-5v: 50 g & pinkki ison pallon hattu: 77 g
Reissulla jäi tämä maisema ja idylli jonnekin sydämen mutkaan hiertämään. Paikka tuntui heti niin kodilta - meidän seuraavalta kodilta.
