Mikä sillä on päässä?

Tämä kysymys saattoi olla usean mielessä, ja todistetusti, oman mieheni huulilla, kun helteisenä iltapäivänä lehahdin upea (?), no ainakin uusi, hellehattu päässäni uimarannalle. Myönnettäköön, että hattu saattaa olla hiukkasen suuri, joten ehkä olin kuin joku kävelevä hapero tai rousku tai mitä näitä syksyisin maasta ylös päin tuikkivia sieniä nyt onkaan. Mutta, ennemmin liian suuri kuin liian pieni.

Hatun ohje löytyy Kauneimmat Käsityöt 4/2022 -lehdestä. Malli pisti oitis silmiin, ajattelin, että se voisi olla sellainen päähäni sopiva lerpake. Ja, olin jo kerran käynyt Pörrin kanssa uimarannalla, pää todellakin huusi jotain suojaksi, ettei aivopoloinen aivan sulahda paahteeseen. Tuossa kohtaa oli vesi vielä aivan jäätävän kylmää, ei puhettakaan, että olisin siellä käynyt sukeltelemassa. Pörri kävi, mutta lapset on pelottomia ja rohkeita. No, olen minäkin jo NYT käynyt itseni siellä dippaamassa, mutta Pörri kävi jo pari viikkoa sitten.

Neuloin hatun toisesta langasta, mitä ohjeessa neuvottiin. Siroa sattui olemaan varastossa ja metrit täsmäsivät, joten miksipä ei. Mallitilkun jätin perinteisesti tekemättä, koska, niin, kyllähän te tiedätte, jos kuulutte niihin, jotka ovat jokusen jutun verran tätä menoani seurailleet. Eletään jännittävästi :D

Nyt mietin, että jos tuikkaan hatun pesukoneeseen, niin kutistuisiko se hieman vai venyykö entisestään..? Tuossa langassahan on hieman pellavaa, hmmm. Tai sitten kuljen vain hattu silmillä, ei ainakaan omaa menoani hidasta :)

Malli: Neulottu pitsihattu, Kauneimmat Käsityöt 4/2022 -lehdestä
Lanka: Novita Siro (610)
Puikot: 3 1/2
Langankulutus: 72 g

Muuta:
Erikoisinta, mitä olen koskaan omin silmin todistanut: Yhtenä iltana havahduin siihen, kun lokit rääkyivät, ihan kamala mekkala kuului taloyhtiön parkkipaikalta (Koskin keskustassa). Ja, mitä silmäni sitten näkivätkään: Kettu luikki parkkipaikalla, mielessään makoisa lokinpoika-ateria, arvaan. Mutta tämä ei ollut emoille mieleen, ja kettu sai varmasti päälleen kaikenlaista loroa lokkien peristä ynnä muuta mukavaa. Että, osasi sitten tehdä johtopäätöksen, että tästäpä pitää suoria muille maille metsästämään. Ollappa kuvallistakin materiaalia tästä häppeningistä, mutta tietystikään ei.

Parsimista oikealla sienellä

Postilaatikosta kolahti eräänä päivänä pieni, mutta hieman pullukka, kuori. Lähetyksen sisältö yllätti ja liikutti minua: Kuoresta tuli esiin Mummun vanha parsinsieni. Sirkka-täti oli huomannut blogistani, että minulla olisi parsinsienelle käyttöä, joten hän lähetti äidiltään perimänsä sienen minulle, ikäänkuin perintönä, välikäsien kautta. Ihana ja liikuttava ele.

Parsinsienen varsi oli kadonnut jonnekin. Epäilen, että Mummu on se aivan itse poistanut, sillä olettaisin, että ilman vartta sieni on näpsäkämpi käyttää pienenkin tumpun tai sukkasen sisällä. Ja, mikä parasta, tässä sienessä on myös jousi! Jousen avulla sieni pysyy paikoillaan, sekin helpottaa parsimista. 

Joten, kun minulla nyt oli kunnollinen väline parsimiseen, niin pitihän se kokeilla, että olisiko sieneen jäänyt vähän Mummun taikaa, ja onnistuisin parsimisessa edellistä kertaa paremmin. Sattui käymään vieläpä niinkin, että Muumitalo-langasta neulomani sukat olivat reikiintyneet kantapäistä, ja toinen sukka myös kärjestä. Siispä hommiin. 

Sivuhuomautuksena Tupsulle, kun eräänä päivänä pohdimme, johtuuko sukkien reikiintyminen siitä, että sukat ovat sisältä huopuneet: Nämä sukat olivat myös sisältä huopuneet, kantapäistä erityisesti. Ja reikä oli "kuin haljennut". Kuvassa kantapään halkeama valmiina parsimiseen. 

 

Eli sieni sukan sisään ja jousella paikoilleen. Sitten vain pistelemään reikää umpeen. Yritin tällä kertaa hieman hillitä itseäni, tehdä hitaammin ja hartaudella. Ehkä näistä sitten tuli hieman siistimmät kuin edellisistä. 

Nurjapuolikuva on otettu kärjestä, huopumista havaittavissa sielläkin, mutta kantäpäässä sitä oli ehkä enemmän.

Välineissä oli eroa kuin yöllä ja päivällä. Ei varmasti tarvitse erikseen edes sanoa, kummalla on näppärämpi parsia: Oikealla Vanhanajan Parsinsienellä vai Tupperin muovikauhalla?

Vielä kerran lämmin kiitos Sirkka-tädille, tämä esine on hyvin arvokas, monella tavalla <3

Pöljät Patukat

Novitan ja Fazerin järjestämä sukansuunnittelukilpailu laittoi minut alkuvuodesta suunnittelemaan ja neulomaan ihan rallilla. Fazer namusten ja neulomisen liitto oli vissiinkin liian houkutteleva minulle. Suunnittelin ja neuloin kaikkiaan neljä mallia, mutta kisaan lähetin niistä vain kolme. Nämä Pöljät Patukat alkoivat tuntua liian hölmöiltä, joten näillä sukilla en kisaan lopulta osallistunut. Tuli fiilis, että pitääkö sitä ihan kaikki typerät ideat lähteä aina toteuttamaan. Nyt tietysti harmittaa, eihän siinä olisi mitään hävinnyt, olisi Novitan porukkakin saanut makoisat naurut.

Sukat saivat alkunsa, kun kävelin lähikauppaan ja rohmusin sieltä kaikki kivan näköiset pikku patukat mukaani. Näissä on siten Fazerina, Geisha, Fami, Susu, Da Capo ja Suffeli. Jiminkin piirsin sukkiin alunperin, mutta värimaailma heitti niin sivuun, että jätin tekemättä, ja söin Jimin pois. Suunnittelun jälkeen mutustelin kaikki muutkin patukat. Ja kävin hakemassa kuvauksia varten uuden satsin. No, sen jälkeen oli sukat tauolla tovin muiden kiilatessa eteen, joten söin sen toisen kuvausrekvisiitan pois. Siihen meni reilusti vähemmän aikaa kuin neulomiseen. Tätä päivää varten hain kolmannen, ja huom., viimeisen satsin. Kuvasin, ja Famin söin jo. Suffeli meni juuri Pörrille. Kyllä Fazer tekee varmaan hyvää tulosta pelkästään sillä, että me neulojat vedetään kaksin käsin karkkia tässä ohessa. Tai ainakin minä vedän.

Pörri on vähän sitä mieltä, että sukat ovat kuin housut. No, melko pitkät näistä tuli, varren pituus on 63 cm eli yli polven mennään reilusti. Sain upotettua näihin n. 300 g Veikkaa. Veikka on omaan makuuni liian paksua kirjoneuleeseen, mutta menköön tällä kertaa. Ehkä nämä sukat ovat sellaiset, joita voi pitää talvella lyhyen hamosen kanssa. Tai joku muu voi, vaikka Pörri, jokusen vuoden päästä. 

Kaikkea sitä päähän putkahtaa. Tulisipa vaihteeksi jotain järkevää. Sitä odotellessa...

Malli: Pöljät Patukat, oma malli Fazer x Novita -sukansuunnittelukisaan... en osallistunut tällä mallilla 
Lanka: Novita 7 Veljestä, värit: kahvipapu 692, turve 691, marjapuuro 053, kirsikka 550, ruusu 522, appelsiini 278, auringonkukka 268
Puikot: 3,5
Langankulutus: 302 g

 

Värjärit

Värjärisukat valmistuivat viimein, puolen vuoden lötköttelyn ja keräongelman jälkeen. Aloitin sukat jo loppuvuodesta, yksi sukka valmistui ennen joulua. Sitten etuili aika moni muu neule näiden edelle. Ja, kun nyt toukokuussa ajattelin lopettavani sukat, niin se ei ollutkaan ihan suoraviivainen homma.

Olen 99,9 % varma, että minulla oli alunperin kaksi kerää Värjäri-lankaa. Mutta, vaikka kuinka etsin sitä puuttuvaa kerää, niin se pysytteli piilossaan. Lopulta ei auttanut muu kuin käydä vilkaisemassa Tapion Lankakaupasta, olisiko siellä vielä vanhoja keriä myytävänä. Ja onneksi oli! Tapsan kauppa on kyllä siinä mielessä mainio, että sieltä löytyy myös sellaisia värejä, joita ei missään muualla enää näy. Ostin kaksi kerää, niin jäi yksi kerä jemmaan vaikka räsäreitä varten. Ja varmaan se kadonnut keräkin jostain tupsahtaa esiin nyt, kun sai minut jekutettua lankaostoksille.

Siispä posottelin neuloa parittomalle sukalle parin. Omiin silmiini ei satu mahdollinen eri värierä, voihan se olla, että ovat samaakin erää. Väristä tykkään todella paljon, pirteät sukat. En varmaan sattumalta ole alkanut vuoden pimeimpään aikaan neuloa värikkäitä sukkia ;D

Voikukkia inhoan yli kaiken ja saavat kyytiä, jos yrittävät ujuttautua omaan pihaani. Kyykin pihalla ja otan joka ikisen juurineen hevon kuikkaan. Kyseiset kasvit pääsivät nyt tämän kerran kuvaan, kun niin kovasti taloyhtiön pihalla rehottavat ja sopivat värimaailmaan. Ja koska nyt on niin kiireistä aikaa, etten ehdi blogiin paljon mitään laittaa, saatika miettiä mitään kuvauksellisia juttuja :D Mutta blogattavaa ON... olisi...


Malli: Oma peruspolvarisukka
Lanka: Novita 7 Veljestä Multiraita, Värjäri (858)
Puikot: 3,5
Langankulutus: 165 g

Kevät

Kevät, vuodenajoista toiseksi parhain, on täällä nyt. Otin pitkästä aikaa osaa Novitan Juhlatuulella KALiin. Muokkasin ohjeen silmukkaluvun pienemmäksi, minulla niitä 72. Myös tupsut jätin pois ja muitakin muutoksia ja pelkistyksiä tein sukkiin. Nämä sukat sai oma Rakas Äitimuorini <3

Kevättähdet ovat jo lopettaneet kukintansa, sinivuokot ovat kukkineet jo tovin, helmililjat nousevat. 

On vietetty vappua, ankat uiskentelivat kanavassa niin lujaa kuin räpylöillään kykenivät.

On maistettu eka kertaa hattaraa. Ei ollutkaan hyvää. 

On tehty salaisia askarteluja... ja viimein tänään päästy lahjoittamaan ne. Kyllä kelpaa olla Äiti kolmelle ja Vaimo yhdelle. Myös muina päivinä kuin tänään :)


Malli: Novita Juhlatuulella KAL, muokattu
Lanka: Novita Nalle, eri värejä
Puikot: 3
Langankulutus: 146 g


Apupupu-tyttö

Minäkin halusin valmistaa pienelle tytölle ystävän halattavaksi. Puputyttö syntyi kahdessa illassa ja huomattavan keskittyneen väkerryksen tuotoksena. Itsekin havahduin välillä siihen, miten keskittynyt olin, ajatukset eivät harhailleet missään muualla kuin Pupussa. Ohje oli todella selkeä, mutta hieman halusin puputyttöä muovailla enemmän tyttömäiseksi.


Pupulle neulottiin ensin koivet pyörönä. Koivet yhdistettiin ja jatkettiin alavartalon housut loppuun. 


Tämän jälkeen poikkesin ohjeesta ja neuloin housusilmukkamäärällä Pupulle hamosen. Hameen viimeisen kerroksen neuloin paitavärillä.

Sitten pujotin hameen housujen päälle ja neuloin housusilmukat ja hamesilmukat yhteen paitavärillä.


Paitaan suunnittelin lennosta sydämiä... paitsi, että ei niistä ihan sellaisia tullut. Joten silmukoin jossain välissä niitä hieman sydämellisemmiksi. 
Paita neulottiin pyörönä kainaloihin asti, sitten käsien kohdat tasona.


Pää neulottiin pyöränä, kunnes koitti korvien vuoro: Korvien välistä pääteltiin muutama silmukka pois ja molemmat korvat neulottiin erikseen pyörönä.


Ensimmäisen illan vaihtuessa puoliyöksi olin päässyt aloittamaan ensimmäistä kättä. Olin päätellyt jo osan langoista, ettei lopussa olisi niin paljon pääteltäväksi. Ja olin myös täytellyt Pupua pikkuhiljaa, kun se oli vielä helppo tehdä. Olimme käyneet Pörrin kanssa aiemmin hakemassa Koskin tietääkseni ainoasta kangaskaupasta, Minnan Kangasaitasta, pussillisen vanua. Vanua riittäisi totisesti melkoiselle pupuperheelle...


Toisen illan touhuja en ole näemmä muistanut dokumentoida. Mutta piti sisällään käsien valmistuksen, lisää päättelyä, täyttöä, kirjomista ja kaulaliinan neulomisen. Kaulaliina oli koko projektin tylsin kohta.

 

Ja puputyttö oli valmis. Pörrin rakas Puppe-pupu näytti olevan myös kovin tykästynyt Pupu-tyttöön ja otti hänet kainaloonsa. Mutta vain hetkeksi, sillä tämä Pupu-tyttö lähtee SPR:n apupupu keräykseen, tuomaan lohtua sitä tarvitsevalle. Ehkä tuleva ystävä antaa Pupu-tytölle myös nimen.

Malli: Apupupu2022, muokaten. Täällä ohje ja lisätietoa
Lanka: Novita 7 Veljestä, eri värejä
Puikot: 3,5
Langankulutus: ?

 

Parsiminen ei ole supervoimani

Minulta reikiintyi peräti 4 sukkaparia samanaikaisesti, siis oikeasti ihan peräjälkeen: Otin puhtaat sukat jalkaan ja tallustelin niillä vähän aikaa, kunnes aloin ihmetellä, miten tuntuu paikoin kylmä kohta jalkapohjassa. Ja, niinhän siinä mollotti iso reikä tai ohueksi kulunut kohta kantapäässä. Laitoin sukat sivuun ja hain uuden parin... ja sama homma. Vaikka pidän sukkia koko ajan kotosalla, niin tosi harvakseltaan ne ovat menneet puhki. Kaikki nämä sukat ovat kyllä olleet kovassa käytössä, mutta olen tänä talvena käyttänyt villasukkia myös uudella tavalla, nimittäin talvikengissä. Olen melko varma, että tuo on syyllinen tähän massareikiintymiseen, sillä lankaa en tässä kohtaa voi syyttää, kaikissa sukissa on erilaisia, ja eri ikäisiä, lankoja.

Neljä sukkaparia yhtä aikaa on melkoinen määrä roskiin laitettavaksi, joten päätin ottaa supervoiman nimeltään parsiminen käyttöön. Paitsi, että se ei todellakaan ole minun supervoimani. Mutta pakkohan se lopulta oli koittaa, sillä vaikka makuutin sukkia ensin kuukauden ja odotin, josko olisivat korjanneet itse itsensä, niin näin ei kuitenkaan tapahtunut. 

Valitsin langaksi keltaisen Veikan, sitä oli pieni nöttönen sopivasti käsillä. Vilkuilin myös vähän ohjeistusta oikeaoppiseen parsimiseen ja KUITENKIN ohjeita soveltaen hommiin: Rajasin ensin reikä alueen pienin pistoin. Seuraavaksi pistelin lankoja tiheästi pystysuuntaan. Ja sen jälkeen olisi pitänyt pistellä joka toisen langan ali ja joka toisen langan yli toiseen suuntaan. Tässä kohtaa menin nopeasti neulalla vähän sinne päin. Lopuksi käänsin sukan vielä nurin päin ja pistelin reikäkohdalta vähän lisää. Katsotaan, miten pysyy reikä ummessa. 

Minulla ei ollut semmoista parsimistyökalua, mötykkämäistä esinettä, joka sukan sisään laitetaan. Mikä sen nimi on? Varmaan Google tietäisi, jos siltä kysyisin, mutta en nyt jaksa googlettaa. Kokeilin ensin parsia ilman sitä, mutta oli se melko hankalaa. Kaivelin sitten keittiön laatikoita ja hoksasin siellä Tupperin mittakauhan, joka on kuin luotu sukan parsimisen apuvälineeksi. Sen kun sujautin sukan sisään, niin olipa paljosti helpompaa.

Nyt olisi vielä kolme muuta paria odottamassa parsimistaan, vasta yksi neljästä on ehjätty... Melko siedettävää hommaa tämä on välityönä, vaikka työn jälki onkin melkoisesti sinne päin. 

Täällä blogin suunnalla on ollut viime aikoina hipihiljaista, mutta neulominen ei ole ollut tauolla. Olen suunnitellut useammat sukat ja neulonut niitä ihan "rallilla", kuten Pörri sanoo. Tuloksia tulee esiteltäväksi aikanaan, ja ohjeetkin olisi aikomuksena niistä tuottaa. Kunhan siihenkin vain löytyisi aikaa...

Polvarit eskarilaiselle

Olin ottanut iloisen värisen kerän lähemmäksi silmiäni, aikomus oli tehdä siitä itselleni sukat. Mutta Eskarilainen iski silmänsä siihen, ja julisti, että siitä pitää tehdä Hänelle sukat. Näin tapahtui, vaikka jokunen työ pääsi etuilemaan väliin. 

Hot Socks Riva on kyllä mahtava lanka neulottavaksi, nyt pitäisi saada siitä käyttökokemusta, miten kestää jalkojen alla. Sitä varten olisi pitänyt neuloa sukat itselleni, ei Pörrille, joka ei pidä villiksiä oikeasti juuri koskaan. Välillä mietin, miksi niitä edes teen hänelle, varmaan siksi, koska pyytää :)

Laitan tähän vähän tietoja sukista, ehkä ovat hyödyllisiä, jos joku miettii, minkä kokoiset sukat eskarilaiselle (6v) mahtuu. Pikaresepti:
Puikot 3, 48s -> 20 krs 2o,2n -> 25 krs o -> Pohjekavennukset (2s) joka 7. krs, kunnes 40s -> Varren pituus 27 cm, kantalappu p 4&1 silmukoilla: Kavenna yksi silmukka pois = lapussa 19s. Lapun molemmissa reunoissa 2s aina oikein, muilla silmukoilla vahvistettua neulosta -> Lapun vasemmassa reunassa 10 nurjaa nypyä -> kantapään käännös jaolla 4-11-4 -> Jaa 11s puikoille 1&4 (5s&6s), nosta lisäksi 11s+11s lapun reunoista -> Jatka pyörönä, kiilakaventele silmukat pois joka 2. krs, kunnes joka puikolla 10s -> Neulo 46 krs -> sädekavennus. 

Sukan mittoja: varren pituus 27 cm, leveys resorin alla 10 cm, nilkassa 8 cm. Jalkaterän pituus ennen kärkeä 17 cm. Jalkaterän koko pituus 20 cm. Jalkaterän leveys 8 cm.

Malli: Omasta päästä polvari omalle eskarilaiselle
Lanka: Hot Socks Riva (1)
Puikot: 3
Langankulutus: 79 g 

Kevätmyssykkä

Kevät on kulman takana, mutta sepäs ei yllätä minua. Minä olen varustautunut, valmistautunut, sillä viimeinkin, usean vuoden meinailun jälkeen, sain aikaiseksi neuloa itselleni uuden pitsimyssykän, ja tällä kertaa oikeasta langasta.

Malli on siis Dropsin Delilah ja lankana Drops Baby Alpaca Silk. Tein ensimmäisen myssyni tällä ohjeella lokakuussa 2014. Kyseinen myssy on ollut kaikista rakkain koskaan tekemäni, ja erittäin paljon, ja kamalaan kuntoon, pidetty. Näin siitäkin huolimatta, että myssy on päässäni vähän lurppa, siis liian iso. Tein siksi samalla ohjeella myös toisen myssykän, eri langalla vain ja pienemmän koon. Tämä tapahtui maaliskuussa 2020 ja lankana tuolloin Hjertegarn Alpaca Silk, pienempi kokokin. Mutta, tuosta myssykästä ei tullutkaan samalla tavalla lemppari, olen sitä kyllä pitänyt, mutta niin olen pitänyt myös sitä ihka ekaa. Joten nyt laitoin puikoille kolmannen, Dropsin langasta ja pienin koko. Tästä se lähtee. En vielä uskalla laittaa sitä ekaa roskiin...

Lanka: Drops Baby Alpaca Silk, väri 1760 vaalea harmaanlila
Koko: S/M (54/56)
Puikot: Reunaan 2,5, sitten 3
Langankulutus: 44 g

Pelargonian kasvatus

Se on kevät lähestymässä: Kaupassa käydessäni kuikuilen lankahyllyjen lisäksi myös siemenpussukkahyllyt. Eräältä reissulta tarttui mukaan pienoiskasvihuone ja pelargonian siemeniä. Rakastan pelargonioita ja ensi kesänä niitä pitää kasvaa ruukuissa terassilla, vaikka terassi pitää sitä ennen raksailla.

Tällainen pienoiskasvihuone on varsin kätevä. Se sisältää 12 sammalnappia, joten mullan kanssa ei tarvitse alussa sotkea. Kun kasvihuoneen pohjalle kaataa vettä, niin napit imevät hetkessä itseensä vettä ja kasvavat isommiksi. Harmittavasti en tätä vaihetta älynnyt kuvata, koska olen 1. kertaa näiden nappuloiden kanssa tekemisissä. 

12.1.

Sitten vain kylvämään. Tämä pelargonia on Super Hybrid Mix F2, sekoite loistavia, voimakkaita värejä. Kylvöaika on helmi-maaliskuu, jota en tietenkään etukäteen lukenut, vaan kylvin siemenet 12.1. eli aivan liian aikaisin. Voin kuvitella, että näitä pelergonioita taivastellaan muun perheen toimesta koko kevät, ennen ulos laittoa. Pelargonian kasvatus on todella helppoa, siemenet vain painetaan kosteaan multaan, ei peitetä. Ruukku ikkunalaudalle, kansi päälle ja sitten seuraillaan, mitä tapahtuu. Välillä voi suihkepullolla vähän suhutella tai lisätä kasvihuoneen pohjalle tilkan vettä. Kantta olen pitänyt hieman raollaan.

13.1.

14.1.

15.1.

16.1.

17.1.

18.1.

19.1

20.1

21.1.

22.1.

23.1.

24.1.

25.1.

26.1.

27.1.

28.1.

29.1.

Kylvin 20 siementä, joista iti 19. Eilen vähän tikulla sörkin osaa noista, että juurtuisivat paremmin. Katsotaan, oliko siitä enemmän haittaa vai hyötyä. Toivottavasti nämä selviävät kukkiviksi asti. Nyt pitänee vähentää kosteutta, ettei näille käy hullusti. Tuolla oli yksi itämätön siemen homehtunut, toivottavasti tämä kasvusto ei ole nyt menetetty... seuranta jatkuu...

Mikä sillä on päässä?