Solmuja Kaihossa

Käväisimme syksyllä Pörrin kanssa kaupassa ja satuimme kävelemään lankahyllyn ohi. Pörrin katse osui värikkääseen lankaan, siitä piti neuloa hänelle sukat. Kyseinen lanka kuuluu Novita 7 Veljestä Kimara -lankaperheeseen. Kaikki tämän familyn langat ovat olleet joskus aikoinaan Novitan mallistossa ja siten ennestään muistissa. Osa on käväissyt puikoilla jo aikoinaan. Nyt ne on tuotu erikoiseränä takaisin tuotantoon. Kimaran sävyt ovat neulojat, siis me, äänestäneet tuotantoon. Minäkin kävin antamassa ääneni, mutta en todellakaan Pörrin lempisävylle Kaiho. Tunnustettakoon, että kävin äänestämässä en vain kerran, vaan melko useasti. Noinkohan kaikki ääneni rekisteröityivät... Varsinkin sävy "Retro" sai melko monta napautusta, himoitsin sitä puikoilleni. Olipa sitten iloinen yllätys, että Reto-sävy tuli myytiin. Innostus tosin hieman hiipui, kun huomasin kerän hinnan. Muistissa oli vielä ne hinnat, joilla Veikka-monivärisiä sai entisvanhaan, kun lanka oli 150 g kerissä, kuten Kimara nyt. Muut Kimaran sävyt ovat myöskin mieleen, mutta ei missään tapauksessa, eikä ikinä, tämä Pörrille mieluinen Kaiho. Inhosin sävyä jo silloin aikoinaan, ja tunne on pysyvä. Mutta, jos lapsi haluaa saada Kaihosta sukat, niin lapsi saa. Suunnittelin katsovani neuloessani mahdollisimman paljon muualle.

Laitoin aloitukseen 44 silmukkaa ja neuloin 40 krs 2o 2n. Sitten neuloin yhden kerroksen oikein. Seuraavalla kerroksella neuloin jokaisen puikon lopussa 2 o yhteen eli kerroksella kaventui 4 silmukkaa, jäljelle jäi 40 s. Jatkoin sileää neuletta kunnes sileitä kerroksia oli joustimen jälkeen 45 krs. 

Sitten tein kantalapun 4. ja 1. puikon silmukoilla. Kavensin yhden silmukan pois, jäljelle jäi 29 s. Neuloin kantalapun vahvistettuna. Lisäksi neuloin lapun molemmissa laidoissa koko ajan 2 s aina oikein, että silmukat on helppo poimia kantapään käännön jälkeen. Kun lapun vasemmassa laidassa oli 10 aina oikein nypyä, käänsin kantapään jaolla 4-11-4. Käännön jälkeen jaoin keskimmäiset 11 silmukkaa: puikolle 4 tuli 6 s ja puikolle 1 jäi 5 s. Poimin lapun molemmista reunoista 10+1 silmukkaa lisää. Jatkoin kaikilla silmukoilla jalkaosaa, samalla kiilakavennellen 1. puikon lopussa ja 4. alussa ylimääräiset silmukat pois, kunnes jäljellä oli taas 40 s. 

Kun olin neulonut 42 krs, tein leveän nauhakavennuksen kärkeen. Kaventelin ensin joka 2. krs ja kun jäljellä oli 6 s/puikko, kaventelin joka krs. 

Sukan varren pituus on n. 29 cm ja jalkaterän 20 cm. Eli saatiin sopiva sukka ekaluokkalaisen melko pitkiin ja sorjiin sääriin. 

Niin, ne solmut sitten. Niitä oli kaksi kappaletta, melko peräkkäin, ensimmäisen sukan alkupuoliskolla. Jälkeen päin harmittaa, etten reagoinut solmuihin neuloessani, aukaisin vain solmut ja neuloin menemään, enkä katsellut, miten lanka jatkui solmujen jälkeen. No, kuviothan meni ihan persiilleen. Mutta tätähän en muualle (Areena) katsellessani huomannut, vaan vasta sitten, kun toinen sukka valmistui ja laitoin sukat vierekkäin. Ai, että sitä keljutuksen määrää... Soimasin itseäni siitä, etten tsekannut & laittanut väriraporttia täsmäämään, olisin sen osannut tehdä. Toisekseen, minusta tämäntyyppisessä langassa ei saisi olla solmuja, ei ainuttakaan. Tai jos olisi, niin sitä ei saisi myydä täydellä hinnalla, vaan huokeammalla, solmu hinnalla. Ja maininnalla, että langassa on solmuja. 


Malli: Oma malli, oman 7-vuotiaan tyttären jalkaan
Lanka: Novita 7 Veljestä Kimara Kaiho (492)
Puikot: 3,5
Langankulutus: 113 g

Tästä eteenpäin pitää käyttää kaikki vapaa-aika muuttoon liittyviin tapahtumiin, tulevat viikot ovat hyvin kiireisiä, joten näihin neulejuttuihin voi palailla joskus joulukuun puolella... Jospa se minun kadonnut ompelukonekin pompsahtaa jostain esiin, ja pääsen viimeistelemään vuosi sitten neulomani paksun takin... 

Sateenkaari laituri

Välillä yhdet räsärit miehen nelivitoseen jalkaan. Sekoitin Novitan 7 Veljestä Kimara Sateenkaaren ja Novita Kaksoset Laiturin keskenään. Tuli värikkäät sukat, sukkien tuleva omistaja tykkää iloisista sukista. 

Aloituksessa on 60 silmukkaa, Kaksosten sinisellä huomiolangalla. Neuloin sillä myös 1 krs ainaoikein reunuksen. Sitten neuloin vielä 2 krs resoria Kaksoset "normaalivärillä". Muutoin sukan varsi ja terä on neulottu 1+1 eli vuorotellen Sateenkaarella ja Laiturilla. 

Varressa 44 krs joustinta. Sitten järjestelin silmukat siten, että jalkapöydän molemmissa laidoissa on 2 oikeaa silmukkaa, jalkapöydällä myöhemmin jatkuva joustin näyttää näin nätiltä. Kantalappua varten kavensin yhden silmukan pois ja tein lapun 29 silmukalla Kaksoset-langalla. Lapun molemmissa laidoissa neuloin 2 s aina oikein, muuten vahvistettuna. Lapun korkeus on 15 "nurjaa nypyä". Kantalapun kääntö: 8-13-8. Nostin lapun molemmista reunoista 15+1 silmukkaa. Sitten jatkoin jalkaosaa, kiilakavennukset joka 2. krs kunnes jäljellä taas 60 s. Neuloin jalkaa 50 krs, ja sitten leveä nauhakavennus joka 2. krs Kaksoset-langalla. Kun jokaisella puikolla oli 9 s, kaventelin joka krs.

Malli: Oma sukka miehen jalkaan
Lanka: Novita 7 Veljestä Kimara Sateenkaari (980) ja Novita Kaksoset Laituri (815)
Puikot: 3 1/2
Langankulutus: 133 g







Paidan kauluksen modaus ja kekri

Olin neulonut helmikuussa 2020 Alafosslopi-puseron, jossa ilmeni kuitenkin ulkokäytössä kaksi heikkoutta. Päätin fiksailla toisen niistä kuntoon. Puserossa oli liian matala kaulus, joten käytönnössä pidin sitä aina huivin kanssa. Kauluslankaa oli jäljellä vielä reilusti, täysi kerä, ja enemmänkin, joten päätin neuloskella puseroon kunnollisen kauluksen.

Varauduin henkisesti siihen, että joudun saksimaan olemassa olevan kauluksen päättelyn auki, mutta yllätyksekseni sen purkaminen onnistui tuosta vain, vain vähäistä takkua oli havaittavissa. Otin sitten jotkut isohkot puikot ja neuloin kauluksen korkeudeksi entisen 4 cm sijaan n. 20 cm. Mittasin puikon paksuuden jälkeen päin, ja se oli 6 mm. Etsiskelin myös alkuperäisen blogipostauksen paidastani nyt, ja olin näemmä silloin käyttänyt puikkoja 4 1/2 ja 6. Sillä tavalla. Olen myös kirjoitellut blogiin, että pidän enemmän matalasta kauluksesta, ja siksi olin aiemmin tehnyt paitaan sellaisen. Niin väärin. Saanen muuttaa mielipidettäni nyt?

Kaulus valmistui mukavasti the Chelsea Detectiveä katsellessa, siihen kului lankaa 48 g. 

Paitaan jäi vielä yksi vika, jota en ala korjaamaan: Se on liian lyhyt. Ulkoilupaita saisi mennä reilusti pepun alle, että olisi lämmin. Tämä ei mene. To do -listalla on siten vielä pidempi Alafosslopi-paita, sellainen täydellinen.

Kävimme perjantaina Elmerin kanssa ensimmäistä kertaa ikinä Kekrissä, nimittäin Sääksmäen Kekrissä, joka pidettiin Kelhissä. Kelhi on upea 1920-luvulla rakennettu ja hyvässä kunnossa pidetty rakennus <3 Lisäsin tuohon linkin, jos haluatte kurkistaa rekennuksen historiaa ja kuvia. Ihan mahtavaa, että tällaisia rakennuksia pidetään kunnossa! 

Itsehän näpsäsin tilasta vain tämän yhden kuvan eli Kalle Carlstedtin maalaamista koristeista:


Ja tarjoilu oli niin tajuttoman hyvää, että oli pakko ottaa santsikierros. Valmistaisipa joku meilläkin tällaisia aterioita...

Vaikka kyllä nämä minunkin tekemät sapuskat käyvät alati nälkäiselle pesueelle kaupan. Kolmestaan pisteli jälkikasvu tämänkin vuoan tyhjäksi. Mutta kylläpä kasvavatkin pituutta silmissä, kaikki kolme. Ja keskimmäinen, teini, varsinkin!


Mutta Kekristä vielä: Tokipa siellä oli ohjelmaakin. Oli puheita, juontoa, palkitsemisia.  Ja esiintyjiä,  nimittäin kaksikin porukkaa. Ensin esiintyi Duo Kippura, joka soitti ja lauloi jalan alle menevää haitarimusiikkia. Jos sali ei olisi ollut täynnä pöytiä, ja jos olisi tarjottu pari mukillista höpöjuomaa ennen esiintymistä, niin oltaisiin menty Elmerin kanssa polkan tahtiin, osattiin tai ei. 
Illan pääesiintyjä oli Tuuletar. Miten en ole heitä ennen kuullut tai nähnyt? Olen uusi fani <3 <3 <3

Pahvilaatikon vuoksi

Tajusin tänään, että olen mahdollisesti hieman samanlainen kuin äitini, myös pahvilaatikoihin liittyen. Kas, kun äitini jäi aikoinaan eläkkeelle, sai hän työkavereiltaan läksiäislahjat pakattuina hyvin moneen erilaiseen pahvilaatikkoon, se kertonee kaiken... Niinpä siis minäkin, heti kun silmät pahvilaatikkoon tarkentuivat, tilasin Novitan Juhlan Aika -peittoboksin. Ettäpä osaakin olla tyylikäs pahvilaatikko.

Ja se laatikko tuli tänään.


Lankojen värit ei kylläkään sisustukseen natsaa.


Mutta voihan näistä neuloskella jotain muuta & joitakin keriä voi pistellä peittoonkin.


Laatikossa oli peittoon tarvittavat langat, ohje, nahkainen merkki. Ja siis the Laatikko, tietenkin. Peiton ajattelin neuloa, mutta valitsen ruuduista mallit, joista eniten tykkäilen. Ja hieman toisenlaiset sävyt kaivelen peittoon. Ja todennäköisesti pienemmän peiton teen. Aloitin 1. ruudun eli Retropalmikon tuossa äskettäin, kiva oli neuloa ja nätti tulee. Mukavaa, että tällaisia yhteisneulontoja järjestetään! Vaikka olen vannonut, etten lähde mihinkään KAL-juttuihin mukaan. Hei, taas mennään...

Juhlan Aika -peitto KAL, ohjeet ilmestyvät Novita Knits- sivulle pikkuhiljaa. Paitsi, jos on tilannut boksin, sitten kaikki käsillä heti ja voi suunnitella, mitä tekee, mitä ei.

Päivänsäde ja Eräretki

Tutustuin kaksosiin, ensin Päivänsäteeseen, sitten Eräretkeen. Molemmat tarvitsivat myös Esi-isän, muuten ei olisi tullut valmista. 

Puikoille hypähteli ensin Novita Kaksoset Päivänsäde, pirteä ja iloa pirskahteleva Veikka-vahvuinen lanka. Kerässä on 150 g lankaa, raidoissa maleerattuja sävyjä aniliininpunaista, keltaista, vaaleanpunaista ja harmaata. Aikomuksena oli tehdä polvisukat itselleni, joten 150 g ei siihen riitä. Etsin siksi Päivänsäteen kaveriksi Muumitalo-langan sävyssä Esi-isä. 

Loin 3,5 puikoille Esi-isällä 56 silmukkaa ja neuloin kaikki silmukat samalle puikolle oikein. Reunaan syntyi näin ainaoikein-reunus. Käänsin työn ja jatkoin 2o 2n -joustinneuleella pyörönä, 20 krs. 

Vaihdoin Päivänsäde-lankaan. Langassa on sininen merkkilanka, joka keritään pois ja sitten aloitetaan neulominen. Näin molemmista sukista tulee samanlaiset. Neuloin 30 krs oikein. Sitten aloin pohjekavennella joka 6. krs: 4. puikon lopussa 2 o yhteen, 1 oikein ja 1. puikon alussa 1 oikein ja kahden noston kavennus. Lopetin kaventelun, kun puikoilla oli taas 44 s.

Neuloessa huvitti hieman se, että olin kahtena peräkkäisenä päivänä pukenut päälleni lankaan sopivat mekot :)

 

Kun olin neulonut yhteensä 99 krs oikein, ja väriraita oli sopivasti vaihtumassa krs alussa, oli aika tehdä kantalappu 4. ja 1. puikon silmukoilla. Vaihdoin Esi-isään ja kaventelin yhden silmukan pois ja tein sitten vahvistetun kantalapun 21 silmukalla. Neuloin kantalapun molemmissa laidoissa 2 silmukkaa aina oikein. Noista syntyneistä nypyistä on helppo nostaa kantapohjan käännön jälkeen silmukat (ja tulee omasta mielestäni nätti.)

Kun oikean puoleista kantalappua katsomalla oli vasemmalla lapun reunassa 12 nurjaa nypykerrosta, oli aika aloittaa kantapään kääntö, jonka tein jaolla 4-13-4. Eli kantapohjankavennusten jälkeen jäi keskelle 13 silmukkaa. Neuloin 7 s puikolle 4 ja 6 silmukkaa puikolle 1. Nostin molemmille puikoille kantalapun reunoista vielä 12+1 silmukkaa kaveriksi. Vaihdoin langan Päivänsäteeksi ja jatkoin sillä jalkaosan. Kiilakaventelin samalla joka 2. kerroksella eli 1. puikon lopussa 2 o yhteen ja 4. puikon alussa kahden noston kavennus. Lopetin kiilakavennukset, kun puikoilla oli taas yhteensä 44 silmukkaa. 

Neuloin 47 krs Päivänsäteellä ja sitten aloitin leveän nauhakavennuksen kärkeen: neuloin 1. ja 3. puikon lopussa 2 o yhteen, 1 oikein. Ja 2. ja 4. puikon alussa 1 oikein, kahden noston kavennus. Kaventelin ensin joka 2. krs ja kun jäljellä oli 7 s/puikko, kaventelin joka krs, kunnes jäljellä oli 8 silmukkaa, joiden läpi vedin langanpään. 

Vanuttuneen Villasukan peruspolvari oli valmis. Lankaa kului 157 g ja Päivänsädettä jäi jäljelle ihan mitättömän pienet nöttöset.

Koin Päivänsäteen niin kivaksi kaveriksi, että päätin neuloa heti perään sävyllä Eräretki sukat. Eräretkessä on myös maleerattuja sävyjä: keltainen, vihreä, oranssi ja harmaa.

Mutta nyt ajattelin kokeilla, että tulisiko 4 silmukkaa vähemmällä aloitussilmukkamäärällä minun pohkeelleni sopivammat sukat. 56 silmukalla neulotut sukat eivät nimittäin meinaa pysyä paljaissa jaloissa ylhäällä, vaan valahtelevat nilkkaan. Loin aloitukseen siten 52 silmukkaa, tällä kertaa suoraan Eräretkellä. Muutoin tein varren samoin kuin Päivänsäteellä. No, yhden kerroksen neuloin enemmän varteen, 100 kerrosta, koska väri vaihtui siten sopivasti Eräretkessä. 

Sukan pohjeleveydestä lähti n. 2 cm pois, joten katsotaan, miten tässä käy kunhan olen hetken pitänyt sukkia. Voihan se olla, että aloitan jatkossa itselleni Veikka-vahvuiset polvarit 52 silmukalla, enkä enää 56:lla.

Eräretki ei riittänyt aivan koko sukkaan, vaan jouduin tekemään kärkeä Esi-isällä. Kärkikavennukset aloitin, kun olin neulonut 48 silmukkaa kantalapun jälkeen. 

Vanuttuneen Villasukan perussukka oli valmis. Lankaa kului 152 g, Eräretki-kerä meni kokonaan. Yllättävän pieni langankulutusero oli näillä kahdella sukkaparilla (5 g), vaikka jälkimmäisessä oli aloituksessa 4 silmukkaa vähemmän. Toisaalta neuloin jälkimmäisellä 1 kerroksen pidemmän varren ja 1 kerroksen pidemmän terän. Mutta yhtä kaikki, varsi on noin 39-40 cm pitkä ja terä sopiva 38 koon jalkaan. 

Tykkäsin kyllä kovasti tästä Novita Kaksoset -langasta, sitä oli kiva neuloa. Ja se varsinkin oli huippua, että kerässä on 150 g lankaa, kuten Veikassa entisvanhaan. Mutta yksi kehitysidea tuli mieleen: Kerässä on pitkä pätkä sinistä huomiolankaa, mutta sitä ei ole tarkoitus neuloa sukkaan. Mitäpä, jos huomiolanka sopisi sukan sävyyn, joku sellainen tehosteväri, että sen voisi silmiään rikkomatta neuloa (niin halutessaan) sukkaan? 


Kaksoset on tällä hetkellä Novitaknitsin verkkokaupassa poistolangoissa ja siten edullisemmin saatavilla. Saattaa olla, että jokusen kerän tilasin ihan pahan päivän varalle, eri sävyjä... 

Sarjavärjärin värjäyksiä - Punakaali

Sarjavärjärin hommat ovat edenneet tällä erää viimeiseen osaan. Värjäykseen vahvasti koukuttunut Serkku jakoi kuuman vinkin punakaalista, se oli siis pakko kokeilla. Valkoiset langat olivat kylläkin satumaisesti kadonneet jonnekin, mutta onnistuin silti kaivelemaan esiin kaksi 150 g kerää Veikkaa, jotka vyyhditin ja laitoin ämpäriin purettumaan alunan kera, sitä oli 4 rkl.

Kipaisin kaupasta kerän punakaalia, josta leikkasin noin puolet ja laitoin isoina lohkoina 10 litran kattilaan kiehumaan. Lopun kaalin laitoin jääkaappiin, ja olipa muuten hyvä ja rapsakka kaali popsittavaksi. 

 

Värjäyskattilassa olevaa kaalia ei tarvinnut kauan keitellä, siitä irtosi todella hyvin väriä. Haju oli myös melkoinen: Illalla kotiutunut Elmerikin totesi, että meillä haisee jotenkin omituiselta. No, haisi joo, mutta ehkä olisin itse käyttänyt jotain vahvempaa ilmaisua. 

Lisäsin langat kuumaan siivilöityyn liemeen. Liemessä oli todella hyvin väriä, joten odotukset olivat korkealla violetin värin suuntaan. Kattilan nostelin melko pian ulos, ja tuulettaa piti melko rankasti.

Langat olivat seuraavana päivänä edelleen kalpeita. Jotain piti selkeästi tehdä. 

 

Lämmittelin liemen uudelleen ja lisäsin sinne 2 rkl alunaa. Lisäsin toisen lankavyyhdin sinne. Siirsin myöhemmin langan liemineen purkkiin tekeytymään.

 

Lämmitin loppuliemen kattilassa uudestaan ja lisäsin sinne ison lorauksen etikkaa, koska etikka kuulema saa aikaan lämpimän violetin sävyn, kun taas ilman etikkaa lopputulos on kylmä violetti. Laitoin langan liemineen toiseen purkkiin.

 

Elmerin kommentit kävivät astetta kovemmiksi, olin kuulema kuin noita-akka, joka keittelee liemiään. Hööö, miehet eivät sitten ymmärrä yhtään mitään.

Mutta alkoi kieltämättä itseäkin ärsyttää näiden lankojen kanssa vehtailu. Otin seuraavana iltana langat pois purkeistaan.

Kippasin ensin ilman etikkaa olevan punakaalilangan lavuaariin. Se näytti aivan lupaavalta. Mutta sinnehän se viemäriin meni enin väri. Ja minulle jäi vaaleansininen lanka.

 

 

Kippasin sitten etikan kanssa muhineen punakaalilangan lavuaariin. Väri oli ennen pesu todella lupaava, mutta siitä vilahtivat värit heti pois, ei puhettakaan mistään punavioletista langasta. Olin värjännyt itselleni harmaata lankaa.

Joku tässä meni pieleen, kun värit eivät pysyneet, pitänee joskus kokeilla uudestaan. Mutta varmaan näillekin väreille löytyy käyttöä, vaikka tulikin jotain aivan muuta kuin piti.

 


Solmuja Kaihossa