Arkea, juhlaa ja sukkia

Pari kuukautta on hurahtanut kiireen kyydissä, nyt pieni seisahdus, ja tilanteen päivitystä: Kevät oli kiireistä aikaa, ja varsinkin äärettömän stressaavaa. En ymmärrä, miksi kasasin itselleni niin valtavan määrän paineita ylioppilasjuhlien järjestelystä, kaikenlaista pitää-pitäisi tehdä, jo viikkoja sitten. 

Piti suunnitella, siivota, tarjottavat, ikkunat pestä... näitä pyörittelin päässä. Ja, kun loppujen lopuksi en järjestele mitään juhlia viikkoja ennen, en koskaan, vaan viimeisen viikon tai päivien aikana. Olen tarpeen mukaan todella aikaansaava ja ripeän nopea :D No, ikkunat pesin toki aikaisemmin, sekä siivoilin ja järjestelin paikkoja. Hyvä niin, sillä tuossa oli paljon hommaa normi arjen päälle, nuo jutut todellakin kannatti aloittaa hyvissä ajoin. Onneksi Muffi auttoi minua ikkunoiden pesussa: Kun laskin ikkunan kuivausräsyn kädestäni, tuli hän, nappasi sen, ja vei aarteena pesäänsä...

Jossain vaiheessa, ylioppilasjuhlien väistämättä lähestyessä, koin ahaa-elämyksen. Ymmärsin, mistä minulle oli uinut käsittämätön vouhotus näiden juhlien suhteen: Se oli median luomaa, olin selaillut liikaa juttuja täydellisistä the Ylioppilasjuhlista täydellisine tarjoiluineen. Ymmärsin, että minulla oli jo kaikki tarpeellinen, oli hyväksi havaittuja leivontaohjeita, tarpeellinen määrä astioita, kuoharilaseja, ihan kaikkea. Ymmärsin, että tämä on meidän juhla, ja voimme juhlia sitä aivan omannäköisesti. Ja niin tapahtui. Tosin tarvitsin tähän vielä kaksi herätystä lisää, ennenkuin lopullinen ymmärrys saapui, ja pelasti minut ties miltä aivohalvaukselta:

1. Vajaa kaksi viikkoa ennen juhlia huomasin kesken työpäivän, että minulla oli kai katkennut verisuoni silmästä, puolet silmästä oli aivan punainen. En ollut tehnyt mitään fyysisesti raskasta, mutta sitäkin enemmän kiristellyt sekä töiden, että juhlien suhteen. Odotin, että silmä olisi lähtenyt vaalenemaan, mutta ei! Tapahtui päinvastaista, muutama päivä tapahtuneen jälkeen oli koko silmä punainen kuin tomaatti. Kuvittelin mielessäni, miten olen koululla, sekä otan vieraita vastaan, aurinkolasit päässä, tai kenties merirosvosilmälappu päässä. Tai, ehkä ihan sillä tomaatinpunaisella silmällä tuijotan ihmisiä tiiviisti suoraan silmiin??? Tein jotain ennenkuulumatonta: hakeuduin lääkäriin. Ja ei, ei mitään vakavaa, vain verenpurkaus silmässä. Vaikka vastaanottovirkailija totesi silmäni nähdessään, että: Ai kamala! Silmä ehti onneksi vaaleta juhliin mennessä normaaliksi, joten pääsin siis säikähdyksellä.

2. Helle. Aivan kaamea helle, viikkoja kestävä. Tokihan meillä on viilennyslaitteet talon molemmissa kerroksissa. Mutta alakerran laite on koristeena seinällä, sitä ei ole kytketty päälle. Ja yläkerran vastaava ei ole seinällä laisinkaan. Olin suunnitellut leipovani kaiken itse, kaikkea sorttia! Mutta yhden illan kokeiltuani ymmärsin, ettei se ole mahdollista. Liian kuuma muutenkin. Keksin siis ylioppilasjuhlille uuden teeman: juhlat ilman uunia, ja siitä se sitten lähti rullaamaan. Tosin kiire meinasi tulla, ja tulikin: Valmistelin juhlia viime hetkeen saakka, ja lähdin juhlapäivään suihkun raikkaana, mutta ilman meikin häivääkään, ei ollut aikaa meikata :D Onneksi olen luonnonkaunis, hehhee-hekoheko.

Mies oli hoitanut itse juhlakohteemme puvustamisen, ja hänelle oli kaikki valmiina, samoin muu perhe oli asianmukaisesti puettuina. Ja oli tullut ymmärrys: Tämä on meidän esikoisen juhla, häntä me juhlimme, hänen saavutustaan. Ei tämä ole mikään Euroopan kaunein koti tai Koko universumi leipoo tai Masterchef Valkeakoski tai mikään muukaan höpöhöpöjuttu. Mieskin oli ollut aivan läkähtyä, kun oli omalta osaltaan puuhastellut talon keskeneräisyyksiä valmiimmaksi. Ja, ei mitään tarvetta sellaiseen, siistiminen riitti vallan mainiosti. 

Juhlapäivä oli helteinen, sukua saapui paikalle, matkan takaa. Oli hienoa nähdä heitä kaikkia. Itse juhlakalu suoriutui päivästään hienosti, oli komea puvussaan, rusetti kaulassa. Minun hieno Poikanen. Päivään mahtui kyyneliä myös, kyllähän se herkkää herkistää.

Poikanen sai hyvän todistuksen, ja stipendin kylkeen. Ja ennen kaikkea oli tullut jo tieto, että hän pääsi opiskelemaan yliopistoon sitä alaa, jonka ensimmäiselle sijalle laittoi. Mutta ensin armeija alta pois. Kyllä vain, minun vanhin Poikanen on lipumassa maailmalle, mutta ei onneksi kovin kauaksi.

 

Annoin hänelle ylioppilaslahjaksi totta kai myös sukat. Hänen pitää tulla käymään välillä kotosalla, ainakin silloin, jos sukkiin tulee reikiä, minä parsin ne. Sukat ovat iloisen väriset, hyvän tuulen sukat, pahan päivän pelastajat.

         

Sukat meidän Ylioppilaalle. Lanka Grundl Hot Socks Sirmione (2), 6-fach. Olen ihastunut Hot socks -lankoihin, tähän vahvuuteen. Neuloin sukat 60 silmukalla, koko 45, puikot 3. Varren mitta on 13 cm, terän 29 cm. Lankaa kului 103 g. 


Tein molemmat sukat ensin kärkikavennusvaiheeseen, ja sitten kerin lankaa siten, että sain kärjet menemään samalla värillä.
  

 


Juhlapäivän iltana, auringonlaskun aikaan, saimme pienen ropsauksen sadetta.


Toisetkin kuumat sukat tähän samaan postaukseen: Olin aloittanut Hot Socks Arco (3), 6-fach -langasta sukat jo joskus talvella, tein ne nyt loppuun. Nämä ovat itselleni. Aloituksessa on 60 silmukkaa, nilkan kohdalla ja terässä 48 silmukkaa. Neuloin puikoilla 3 ja lankaa kului 129 g. 

 





Sukkien kärkiin on neulottu kaareva koira :D


Tämä kaareva koira vilvoittelee tässä itseään viileää laattalattiaa vasten. Hänen jalkansa tavoittelevat spagaatia. 


Olen alkanut käydä Muffin kanssa aamuisin, siis tosi tosi varhaisin, ihan kunnon aamulenkillä. Olen aivan koukuttunut näihin lenkkeihin! Varhain on ihanan hiljaista, rauhallista, viileää. Seuranamme on lähinnä lintuja, sekä joitakin harvoja aamuvirkkuja lenkkeilijöitä. Joinakin aamuina kävin myös lenkin päälle uimassa, vein vain Muffin ensin kotiin, keitin kahvin odottamaan, ja sitten juuri heränneen Miehen kanssa kävelimme lähirannalle uimaan. Miten ihanaa! Vesi oli parhaimmillaan jo 23-asteista!



Nämä ovat naapurin juhannusruusuja tien varrelta, minulla ei ole vielä juhannusruusua kasvamassa.




Valkeakoskella vietettiin myös markkinoita, eräskin metrilaku on tullut syötyä... Ja tietysti herkulliset letut hillolla ja kermavaahdolla. 

Virkattu toppi

Muistui mieleen viime kesänä aloittamani virkattu palatakki, joten kaivelin palaset esiin ja laskin ne. Oli melko kiva yllätys, että niitä oli peräti 30. Olin tehnyt jokaista väriyhdistelmää kohden jo viisi palaa eli näpeltänyt niitä enemmän kuin muistinkaan. 

Olin virkannut palat Novita Cotton Feel -langalla. Lankaa oli reilusti jäljellä, neljässä eri sävyssä. 

Paloja katsellessani ei kuitenkaan tuntunut enää ollenkaan siltä, että paloista tulisi takki. 

 

Välissä oli ilmestynyt Novita virkkauslehti, jota olin hartaudella selaillut. 

Ja, miten sattuikaan, että siellä oli Miradoura-niminen toppi, joka oli virkattu juurikin 30 palasta. Siinä hetkessä päätin, että minun 30 palaa olisivat oiva pusero.


Sitten pieni palapeli, miten järjestelisin 30 palaani siten, että värit olisivat paidassa nätisti? 




Väliin pieni takatalvikuva, tällaista meillä päin oli näihin aikoihin (23.4.2024) kun palapuseron paloja järjestelin. Todella huolestuttavan takatalvista, pienten lintujen kannalta, jotka olivat meidän seuduille jo lentää hönkineet.


Päätin yhdistellä palat piilosilmukoilla virkaten, joka on mielestäni näpsäkkä tapa liittää palaset siististi yhteen.  Jos tämä tapa kiinnostaa myös sinua, niin katso tämä virkkaamani pala poncho -linkki, siellä on yhdistelystä tarkemmat kuvat. 
Virkkasin ensin alaosan kaikki ruudut vaakasuuntaan yhteen, etenin oikealta vasemmalle.




Ja väliin taas maisemakuvaa, pari päivää lumimyräkän jälkeen näytti taas tällaiselta, varsin keväistä ja melko lämmintä taas. 


Muffin kanssa kierrämme pitkin maita ja mantuja. Kevät näyttää, tuntuu ja tuoksuu ihanalle!


Tässä olen virkannut alaosan palat vaakasuuntaan yhteen. Olen virkannut myös yläosan palat yhteen, ne virkkasin yhteen ylhäältä alaspäin. 


Sitten oli edessä palojen yhteenvirkkaus pystysuuntaan. Virkkaussuunta minulla ylhäältä alaspäin.


Ja sinivuokot pinnersivät lehtien alta kukkaan. 


Alaosan palat virkattu yhteen.


Aamun rauhalliset hetket ovat tärkeitä minulle, vietän ne Muffin kanssa.



Yläosa ja alaosa yhdistettynä toisiinsa.


Ja välissä kupposellinen kahvia... ja pullaa.


Aamu oli kirkas ja selkeä myös vappuna.



En olekaan muistanut kuvata kaikkia vaiheita. Tässä paita on jo päättelyä vaille valmis: Olen virkannut sivusauman yhteen, ylhäältä alas. Ja olen virkannut olat, sekä reunukset pääntielle, kädenaukkoihin ja alareunaan.

Sain tämän eilen pääteltyä, taidan vielä pestä tämän, ennen kuin otan käyttöön. Sitten kuvaus ihan päällä, ehkä.



Virkkasin reunuksiin kaksi kerrosta piilosilmukoita. Ensimmäisellä kerroksella otin koukulle molemmat reunat, toisella kerroksella virkkasin takareunasta. Näin muodostui hyvin samannäköistä ketjua kuin miltä palojen yhdistelyketju näyttää.



Olkaan virkkasin 14 pylvästä, 16 kerrosta, koukulla 3. Kädentien ja kaula-aukon reunukset on virkattu kuten yllä kerroin alareunan osalta. Kädentien alakulmiin virkkasin hieman pyöritystä puolipylväin ja pylväin.


Ylhäällä näkyvässä kuvassa minun hiuksia vasemmalla alhaalla. Eivät siis mitään kainalotupsuja :D

Malli: Virkattu palapaita. Palan ohje löytynee Novita sivulta, sillä olen vihkooni kirjannut, että pala on "Novita virkattu pala". Palapusero on muuten omanlaiseni, mutta idea tällaiseen palamaiseen puseroon tuli Novita virkkauslehdestä, joka ilmestyi juuri äsken, toukokuussa 2024
Lanka: Novita Cotton Feel liitu (008), rypäle (560), tropiikki (540), ruusukvartsi (529)
Koukku: yhdistelyssä nro 3, mutta virkattujen palojen osalta en ole kirjannut ylös, varmaan 3 tai 3.5
Langankulutus: 360 g eri värejä (yhdistelyyn kului vajaa kerä valkoista)

Arkea, juhlaa ja sukkia