Luotolainen on valmis! Tai, koska menin peukaloimaan perinnemallia, niin kutsun tätä Luodottomaksi. Vai olisiko tämä Luodotar? No, kumminkin oikeasta pässinpökkimästä kudottu paita, joka oli vakaasti matkalla Luotolaiseksi, mutta joutui kevättuulen tarttumaksi, harhaili tuntemattomille vesille, juuttui matalikkoon, lämmitteli kesän, syksyn koittaessa irtosi omille teilleen, seilasi, ja saapui lopulta aivan eri satamaan, minne alunperin edes tiesi olevansa matkalla.
Kaikki alkoi keväällä, kun luin netistä juttua Luotolaisesta ja muistin ostamani Sydämenlämmittäjä ja tikkuripaita -kirjan. Noista alkutunnelmista olen postaillut jo huhtikuun lopulla, joten en ala niiden osalta toistaa itseäni. Toukokuun alussa olen intoillut täällä lisää Luotolaisesta ja kerijälaitteesta. Lyhyt versio: Lankaa tupsahti taloon kilon verran... ja sitä kerittiin... ja oltiin enemmän kuin ihan töpinöissään.
Otin paidan ohjenuoraksi Novitan Hailuodon paidan, joka myöskin mukailee perinnemallia, Luotolaista. Loin paitaani varten 244 s (koko S) puikoille 2,5 ja neuloin 2o2n-joustinta 9,5 cm. Novitan mallissa olisi resorin jälkeen kuulunut lisätä reilusti silmukoita, minä kavensin 4 s pois -> 240 s. Tässä vaiheessa paitani leveys oli kevyesti venyttäen 52 cm eli ympärys n. 104 cm. Niin, siinähän se syy tuleekin, miksi en lisännyt paitaani yhtään silmukkaa. Jatkoin mallineuletta: 4o1n.
Kun paidan pituus oli 21 cm, aloin kavennella. Tämäkään ei ollut enää ohjeen mukaista. Kaventelin molemmissa reunoissa silmukat pois, siis 4 silmukkaa joka 8. krs. Jatkoin näin, kunnes minulla oli 220 s jäljellä. Räknäsin, että mallineule on jaollinen 20:llä, joten 220 s on ihan ok silmukkaluku jatkoa ajatellen. Jatkon ajattelin toki tekeväni mallin mukaan, vielä.
Päätin olevani kainaloiden kohdalla, kun paidan pituus oli 45 cm, tässä vaiheessa en tainnut ohjetta katsoa. Ja sitten tulikin se paidan juttu: västäräkki. Yritin tehdä sitä, mutta purin. Ja toisenlaistakin versiota siitä, mutta purin senkin. Ei mahda mitään, en vain tykkää siitä. Päädyin siis tekemään omaa pintaneuletta tähän kohtaan, sellaista, josta tykkään tosi paljon.
Mikäs sitä oli neuloessa, keväistä tulvaa katsellen.
Etukappale valmistui, virkkasin siihen samantien olan piilosilmukkakerrokset. Kainaloiden korkeus olisi saanut olla minulle kyllä matalampi, ei minulla mitään jättihauiksia kuitenkaan ole.
Virkatut olat ovat pitäneet paidan aikoinaan vahvana, Tikkuri on alunperin ollut työpaita, jonka piti kestää miehen menossa mukana. Siis ruumiillista työtä tekevän miehen, ei minkään tietokonetta näppäilevän kynäniskan.
Takakappale valmistui, siihen en tosin tehnyt selkään lisäyksiä, koska en omaa miehistä selkää ja hartioita. Saattoi ehkä hihakin lähteä alulle, mutta sitten tulivat kesälämmöt ja sylissä oleva villapaita oli ehdottomasti liikaa!
Mutta elo-syyskuun tullen kaivoin sen esiin ja päätin, että nyt pitää paita saada valmiiksi, että pääsen aloittamaan uuden, isomman työn. Ei puhettakaan, että olisin ohjetta enää seuraillut. Paidassa ei ole kyynärpääkavennuksia, vaan kaikki kavennukset on tehty sisäsaumassa, kunnes olin hihan leveyteen tyytyväinen. Lopuksi tein n. 9 cm resorin ja reunaan virkkasin kerroksen piilosilmukoita.
Neuloin paitaa aika monenlaisilla puikoilla: oli puista ja metallista, sukkapuikkoja ja pyöröjä. Alunperinhän Tikkuri on neulottu vain sukkapuikoilla, ei entisvanhaan ollut mitään pyöröpuikkoja, ne on ihan nykyajan vouhotusta nekin. Minä onnistuin katkomaan yhdet puiset pyöröpuikot, joten jouduin siksi vähän aikaa tikuttelemaan usealla sukkapuikolla ja pääsin vanahanajan tunnelmiin, kas reissun päällä ei ollut varapyöröä mukana. Pyöröpuikot on oikeasti ihan mahtava keksintö!
Kauluksen neuloin viime sunnuntaina. Nostelin virkkuukoukulla 114 silmukkaa ja sitten vain päästelin 14 cm joustinta menemään. Tässä vaiheessa sitä intoa oli taas melko paljon, loppumetreillä. Kauluksen reunaan virkkasin taas piilosilmukoita.
Vielä: Kaulus käännettiin kaksinkerroin, ommeltiin päät umpeen. Olkahalkioon ja kauluksen reunaan virkattiin piilosilmukoita ja tehtiin napinlävet. Kiinnitettiin napit. Minä laitoin paitaani puiset napit. Päättelin silmukat.
Sekö oli sitten valmis?
Langassa on kotoisasti valmistettu tuntuma. Lanka ei ole tasapaksua ja siinä on pieniä tikkujakin seassa. Sopii minusta hyvin perinneneuleeseen, vaikka minun paitani ei perinnemallia osannutkaan seurata. Tykkäsin neuloa Virtain Villan lankaa kyllä. Voisin kuvitella tilaavani sieltä lisääkin lankaa. Vaikka oliko se lankojen hamstraus minulta vähän niinkuin kiellettyä?
Paidan pituus 68 cm, leveys venyttämättä kainaloiden alta 45 cm, hihan pituus 50 cm.
Malli: Piti tulla perinnepaita Luotolainen, mutta tuli Luodoton Luodotar.
Lanka: Virtain Villan 2-säikeistä pässinpökkimää
Puikot: 2,5
Langankulutus: 681 g
Oonko nyt sitten tyytyväinen? Olen! Paitsi kainalot olisivat voineet olla matalammat, mutta sittenhän olisikin ollut liian täydellinen.
