Luotolainen -> Luodoton -> Luodotar

Luotolainen on valmis! Tai, koska menin peukaloimaan perinnemallia, niin kutsun tätä Luodottomaksi. Vai olisiko tämä Luodotar? No, kumminkin oikeasta pässinpökkimästä kudottu paita, joka oli vakaasti matkalla Luotolaiseksi, mutta joutui kevättuulen tarttumaksi, harhaili tuntemattomille vesille, juuttui matalikkoon, lämmitteli kesän, syksyn koittaessa irtosi omille teilleen, seilasi, ja saapui lopulta aivan eri satamaan, minne alunperin edes tiesi olevansa matkalla.

Kaikki alkoi keväällä, kun luin netistä juttua Luotolaisesta ja muistin ostamani Sydämenlämmittäjä ja tikkuripaita -kirjan. Noista alkutunnelmista olen postaillut jo huhtikuun lopulla, joten en ala niiden osalta toistaa itseäni. Toukokuun alussa olen intoillut täällä lisää Luotolaisesta ja kerijälaitteesta. Lyhyt versio: Lankaa tupsahti taloon kilon verran... ja sitä kerittiin... ja oltiin enemmän kuin ihan töpinöissään.

Otin paidan ohjenuoraksi Novitan Hailuodon paidan, joka myöskin mukailee perinnemallia, Luotolaista.  Loin paitaani varten 244 s (koko S) puikoille 2,5 ja neuloin 2o2n-joustinta 9,5 cm. Novitan mallissa olisi resorin jälkeen kuulunut lisätä reilusti silmukoita, minä kavensin 4 s pois -> 240 s. Tässä vaiheessa paitani leveys oli kevyesti venyttäen 52 cm eli ympärys n. 104 cm. Niin, siinähän se syy tuleekin, miksi en lisännyt paitaani yhtään silmukkaa. Jatkoin mallineuletta: 4o1n.


Kun paidan pituus oli 21 cm, aloin kavennella. Tämäkään ei ollut enää ohjeen mukaista. Kaventelin molemmissa reunoissa silmukat pois, siis 4 silmukkaa joka 8. krs. Jatkoin näin, kunnes minulla oli 220 s jäljellä. Räknäsin, että mallineule on jaollinen 20:llä, joten 220 s on ihan ok silmukkaluku jatkoa ajatellen. Jatkon ajattelin toki tekeväni mallin mukaan, vielä. 


Päätin olevani kainaloiden kohdalla, kun paidan pituus oli 45 cm, tässä vaiheessa en tainnut ohjetta katsoa. Ja sitten tulikin se paidan juttu: västäräkki. Yritin tehdä sitä, mutta purin. Ja toisenlaistakin versiota siitä, mutta purin senkin. Ei mahda mitään, en vain tykkää siitä. Päädyin siis tekemään omaa pintaneuletta tähän kohtaan, sellaista, josta tykkään tosi paljon. 

 Mikäs sitä oli neuloessa, keväistä tulvaa katsellen.


Etukappale valmistui, virkkasin siihen samantien olan piilosilmukkakerrokset. Kainaloiden korkeus olisi saanut olla minulle kyllä matalampi, ei minulla mitään jättihauiksia kuitenkaan ole. 


Virkatut olat ovat pitäneet paidan aikoinaan vahvana, Tikkuri on alunperin ollut työpaita, jonka piti kestää miehen menossa mukana. Siis ruumiillista työtä tekevän miehen, ei minkään tietokonetta näppäilevän kynäniskan.


Takakappale valmistui, siihen en tosin tehnyt selkään lisäyksiä, koska en omaa miehistä selkää ja hartioita. Saattoi ehkä hihakin lähteä alulle, mutta sitten tulivat kesälämmöt ja sylissä oleva villapaita oli ehdottomasti liikaa!


Mutta elo-syyskuun tullen kaivoin sen esiin ja päätin, että nyt pitää paita saada valmiiksi, että pääsen aloittamaan uuden, isomman työn. Ei puhettakaan, että olisin ohjetta enää seuraillut. Paidassa ei ole kyynärpääkavennuksia, vaan kaikki kavennukset on tehty sisäsaumassa, kunnes olin hihan leveyteen tyytyväinen. Lopuksi tein n. 9 cm resorin ja reunaan virkkasin kerroksen piilosilmukoita. 



Neuloin paitaa aika monenlaisilla puikoilla: oli puista ja metallista, sukkapuikkoja ja pyöröjä. Alunperinhän Tikkuri on neulottu vain sukkapuikoilla, ei entisvanhaan ollut mitään pyöröpuikkoja, ne on ihan nykyajan vouhotusta nekin. Minä onnistuin katkomaan yhdet puiset pyöröpuikot, joten jouduin siksi vähän aikaa tikuttelemaan usealla sukkapuikolla ja pääsin vanahanajan tunnelmiin, kas reissun päällä ei ollut varapyöröä mukana. Pyöröpuikot on oikeasti ihan mahtava keksintö!


Kauluksen neuloin viime sunnuntaina. Nostelin virkkuukoukulla 114 silmukkaa ja sitten vain päästelin 14 cm joustinta menemään. Tässä vaiheessa sitä intoa oli taas melko paljon, loppumetreillä. Kauluksen reunaan virkkasin taas piilosilmukoita.


Vielä: Kaulus käännettiin kaksinkerroin, ommeltiin päät umpeen. Olkahalkioon ja kauluksen reunaan virkattiin piilosilmukoita ja tehtiin napinlävet. Kiinnitettiin napit. Minä laitoin paitaani puiset napit. Päättelin silmukat.


Sekö oli sitten valmis?


Langassa on kotoisasti valmistettu tuntuma. Lanka ei ole tasapaksua ja siinä on pieniä tikkujakin seassa. Sopii minusta hyvin perinneneuleeseen, vaikka minun paitani ei perinnemallia osannutkaan seurata. Tykkäsin neuloa Virtain Villan lankaa kyllä. Voisin kuvitella tilaavani sieltä lisääkin lankaa. Vaikka oliko se lankojen hamstraus minulta vähän niinkuin kiellettyä?


Paidan pituus 68 cm, leveys venyttämättä kainaloiden alta 45 cm, hihan pituus 50 cm.



Malli: Piti tulla perinnepaita Luotolainen, mutta tuli Luodoton Luodotar.
Lanka: Virtain Villan 2-säikeistä pässinpökkimää
Puikot: 2,5
Langankulutus: 681 g


Oonko nyt sitten tyytyväinen? Olen! Paitsi kainalot olisivat voineet olla matalammat, mutta sittenhän olisikin ollut liian täydellinen.

 


Alpakkalapaset

Keltaiset Vidal Alpacat olivat odottaneet vuosia vuoroaan puikoille, joten päästin ne valloilleen lapasten muodossa.

Neuloin lapaset puikoilla kolme, laitoin 48 silmukkaa. Varteen neuloin 8 cm helppoa palmikkoresoria. Varren jälkeen neuloin vähän reilut 6 cm, merkkasin aukkopeukun paikan langanpätkällä (7s) ja jatkoin neulomista vielä 6 cm. Sitten aloin sädekavennella tosi rauhalliseen tahtiin, jotta lapasten kärjestä tulisi haluamani suippomallinen, ei leveä läpyskä. Lopuksi purin peukkulanganpätkän pois, nostin muutaman lisäsilmukan ja neuloin 18 silmukalla peukalon. Itselleen kun tekee, niin voi välillä sovitella, että passaa.

Vidal Alpaca on superihanaa lankaa! Siis niin mahtavaa neulottavaa, ettei tosikaan! Ei mitään liian ohutta höttöä, vaan oikeaa pullukkalankaa. Minulla on vielä kaksi täyttä kerää keltaista jäljellä, mietin, että tekisinkö niistä sormikkaat. Toisaalta minulla on tätä lankaa vielä punaisenakin ja todennäköisesti jotain tummansiniviolettia myös. Eli ei tarvitse vielä hommata lisää, vaikka olisihan tämä nyt juuri tarjouksessa... mutta jospa en kuitenkaan.


Tuli niin omiin käsiin sopivat peruslapaset, että varmasti tulee pidettyä. Ei tosin tänään tai lähipäivinä, sillä tänne on laskeutunut kesäinen lämpö.


Malli: Oma lapanen omaan käteen
Lanka: Hjertegarn Vidal Alpaca (3771)
Puikot: 3
Langankulutus: 63 g


Ruska on kauneimmillaan, Pörri leikki lehtisadetta, lapaset saivat osumia.


Syksy nyt vain on lempivuodenaikani <3

Kehäkukkalapaset

Koska kerran muutkin, niin olihan minunkin neulottava ne, nimittäin Niina Laitisen suunnittelemat Kehäkukkalapaset, joiden ohjetta julkaistiin pätkittäin Taito Etelä-Pohjanmaan järjestämässä FB-KAL:ssa. Ohjeen lanka olisi ollut Taito E-P:n SeVilla, mutta minulla ei ollut sitä varastossa, enkä jaksanut alkaa hommailemaan, joten kaivelin esiin Novita Nordic Woolia ja sillä mentiin.

Pohjaväri oli 100 g kerällä, jonka kerin kahdeksi pienemmäksi keräksi. Tai, jos tarkkoja ollaan, niin Pörri pyöritteli kerijän kampea ja minä syötin hänelle lankaa. Melko sokea olin, koska en tuolloin huomannut sävyn olevan Flow eli kerä muuttui vaaleasta tummemmaksi. Havahduin vaalea-tumma-eroon vasta sitten, kun olin neulonut molempiin lapasiin varret ja asettelin ne pöydälle vierekkäin.  


Toinen tiukka paikka tuli kuvion lähentyessä loppuaan ja sormia oli vielä pitkästi peittämättä. Lieneekö syynä pitkä ET-käsi vai eri lanka vai mikä, mutta niin se vain oli. Ei auttanut muuta kuin neuloa vähän lisää ennen kärkikavennuksia.


Joku, minä varmaan, teki myös pari muuta virhettä kämmenpuolelle, jotain omia yksittäisiä väärällä värillä neulottuja silmukoita sinne ja tänne.


Mutta, niinpä ne kuin huomaamatta valmistuivat. Ja varmasti lämmittävät käsiä.


Ai niin, peukun kohdalla iski laiskuus, enkä jaksanut tehdä sitä kirjoneuleella.

Malli: Kehäkukkalapaset by Niina Laitinen
Lanka: Novita Nordic Wool Flow (068) pohjaväri & Novita Nordic Wool (509) kuvioväri
Puikot: 3
Langankulutus: 60 g
Tästä populoitui kyllä jonkun sortin uinuneena ollut lapasenneulomisinnostus, seuraavat ovat jo tulollaan...

Vaaleanharmaat

Vaaleanharmaat valmistuivat jo tovi sitten, mutta mitä vaaleanharmaista nyt voisi kertoa? No, ehkä sen, että sukista ei pitänyt ensin tulla vaaleanharmaat, vaan raidalliset, sellaiset vaaleanharmaa-keltaoranssit.

Olin elokuun alussa reissussa ja minulla ei ollut lankaa ja puikkoja mukana, minulla oli vain virkkaustyö. Siinä ei auttanut muu kuin mennä kauppaan & ostaa lankaa ja puikot. Nyt minulla on puisia varapuikkoja, ihan katkottaviksi asti. Ei ole eka kerta, kun olen lähtenyt reissuun ilman neulevälineitä, mutta jokohan tästä opin?

Ajattelin, että ostamistani väreistä tulisi aivan ihanat raidalliset sukat. Mutta, kun olin neulonut vähän matkaa, niin en ollutkaan enää samaa mieltä. Olin unohtanut erään jutun: En voi sietää pätkävärjättyä lankaa ja keltaoranssi oli juuri sellaista. En pidä siitä, miten värit keskittyvät tiettyihin kohtiin läikiksi. Maastokuviot eivät ole minua varten.
Joten purin väriraidat pois ja tein pelkkää harmaata. Kyllä harmaillekin sukille löytyy käyttöä. Ja minulla ei ollutkaan ennestään täysin harmaita sukkia. Siis ainakaan ehjiä, ne "vanuttuneet" ja reikäiset, blogin alkuajan sukat, ovat jossain laatikossa. Pois en ole niitä tietenkään heittänyt. Niistähän tämä koko blogi aikoinaan sai alkunsa :D
Malli: Oma polvisukka omiin jalkoihin
Lanka: Novita 7 Veljestä (047)
Puikot: 3 1/2
Langankulutus: 158 g

Ja, koska runosuoni ei nyt jaksa kukkia, niin katsellaan vähän luontokuvia Rapolasta ja pari ekaa taitaa olla elokuiselta mökkireissulta.
Kukkuu, sanoi Kärpässieni

Pihlaja ei kanna kahta taakkaa saman vuoden aikana, vai miten se sanonta nyt menee..?

Syksyn merkkejä Rapolassa

Pahka, isolla peellä

Kiva polku, mutta pituutta olisi saanut olla enemmän

Korkeuseroja riittää, mutta ei tämä tietenkään mikään Puijo ole

Tammia kasvoi kuin pohjoisessa mäntyjä

Kasvien kirjoa

Ihanaa ikimetsää





Kevät