Apupupu-tyttö

Minäkin halusin valmistaa pienelle tytölle ystävän halattavaksi. Puputyttö syntyi kahdessa illassa ja huomattavan keskittyneen väkerryksen tuotoksena. Itsekin havahduin välillä siihen, miten keskittynyt olin, ajatukset eivät harhailleet missään muualla kuin Pupussa. Ohje oli todella selkeä, mutta hieman halusin puputyttöä muovailla enemmän tyttömäiseksi.

Pupulle neulottiin ensin koivet pyörönä. Koivet yhdistettiin ja jatkettiin alavartalon housut loppuun. 

Tämän jälkeen poikkesin ohjeesta ja neuloin housusilmukkamäärällä Pupulle hamosen. Hameen viimeisen kerroksen neuloin paitavärillä.

Sitten pujotin hameen housujen päälle ja neuloin housusilmukat ja hamesilmukat yhteen paitavärillä.

Paitaan suunnittelin lennosta sydämiä... paitsi, että ei niistä ihan sellaisia tullut. Joten silmukoin jossain välissä niitä hieman sydämellisemmiksi. 

Paita neulottiin pyörönä kainaloihin asti, sitten käsien kohdat tasona.

Pää neulottiin pyöränä, kunnes koitti korvien vuoro: Korvien välistä pääteltiin muutama silmukka pois ja molemmat korvat neulottiin erikseen pyörönä.

Ensimmäisen illan vaihtuessa puoliyöksi olin päässyt aloittamaan ensimmäistä kättä. Olin päätellyt jo osan langoista, ettei lopussa olisi niin paljon pääteltäväksi. Ja olin myös täytellyt Pupua pikkuhiljaa, kun se oli vielä helppo tehdä. Olimme käyneet Pörrin kanssa aiemmin hakemassa Koskin tietääkseni ainoasta kangaskaupasta, Minnan Kangasaitasta, pussillisen vanua. Vanua riittäisi totisesti melkoiselle pupuperheelle...

Toisen illan touhuja en ole näemmä muistanut dokumentoida. Mutta piti sisällään käsien valmistuksen, lisää päättelyä, täyttöä, kirjomista ja kaulaliinan neulomisen. Kaulaliina oli koko projektin tylsin kohta.

 

Ja puputyttö oli valmis. Pörrin rakas Puppe-pupu näytti olevan myös kovin tykästynyt Pupu-tyttöön ja otti hänet kainaloonsa. Mutta vain hetkeksi, sillä tämä Pupu-tyttö lähtee SPR:n apupupu keräykseen, tuomaan lohtua sitä tarvitsevalle. Ehkä tuleva ystävä antaa Pupu-tytölle myös nimen.

Malli: Apupupu2022, muokaten. Täällä ohje ja lisätietoa
Lanka: Novita 7 Veljestä, eri värejä
Puikot: 3,5
Langankulutus: ?

 

Hertta-pupu

Tai olisiko tämä ennemminkin  Hertta-rusakko tai Nipsu, jolle on ilmestynyt tupsuhäntä? 

Hertan ohje on Novitan uusimmassa lehdessä ja kun päätin alkaa sitä tehdä, niin materiaalit otettiin sieltä, mistä ne ensimmäiseksi ja helpoiten löytyivät -> Kävelin varastoon ja Novitan Miamit olivat helpoiten saatavilla. Käsiin osui vaaleanruskeaa, jota kaikissa muissa töissä (Pörrin kesähatuissa) on vuodesta toiseen hyljeksitty. 

Muistakaa: Aina on lupa uneksia. Aina on lupa haaveilla. Aina on Miami.

Aloin virkata pupua perjantai-iltana ja en pystynyt lopettamaan, ennen kuin pupu oli valmis. Kun olisi pitänyt jo lopettaa ja mennä viimeinkin nukkumaan, niin minun piti virkata vielä yksi käsi, ja sitten yksi korva, ja toinenkin. Kiinnittelin osat paikoilleen sitä mukaa, kun valmistuivat ja päättelin langanpäät saman tein. 

Oikeaa täytemateriaalia olisi varmasti ollut jossain, mutta otin vanhan tyynyn, tein siihen pienen reiän ja kaivelin Hertalle täytteet siitä. Täytettä riittää nyt useampaankin äkkinäiseen tarpeeseen. Täyttelin Herttaa sitä mukaan, kun työ edistyi. Ja kerrankin seurailin ohjeita liki tarkalleen, hyvät ja selkeät olivat Hertan teko-ohjeet.

Ja vielä viimeisenä rastina tein jonkinlaist silmät ja nenän... sekä suu, jota oikeassa Hertassa ei ole ollenkaan, mutta mikä pupu se sellainen on, jolla ei ole suuta, millä se porkkanoita ja salaattia narskuttaisi? Kello kävi jo yhtä yöllä, kun pupu oli muuten valmis, mutta vaatteita vaille. Hertta pötkötteli siis työpöydälläni ilkosillaan viime yön, mutta tänä aamuna sille piti kiireesti alkaa valmistella vaatteita. Pörri valitsi Hertan vaateparren väriksi sinisen. Niin, Pörri tosiaan tykkää sinisestä väristä. 

Neuloin ensiksi lakin, joka tehtiin aina oikein neuloksena. Ja korvia varten piti tehdä tietysti aukot. 

Myssy neulottiin vain tasona ja jonkin matkaan aukkojen teon jälkeen alettiin kaventelemaan, jotta myssy istuisi paremmin päähän.

Taakse jäänyt viiste ommeltiin osittain kiinni.

Lopuksi virkattiin vielä solmiamisnyörit ja reunus hatun etuosaan. Ja pääteltiin aika monta langanpätkää.

Sitten myssykkää saattoi jo sovitella Hertan päähän.

Hyvinhän se sopi. Melkoinen velmu tuo Hertta.

Sitten puseroa nyhertämään, se neulottiin ylhäältä alaspäin.

Tässä en olekaan ottanut välikuvia näemmä ollenkaan, vaikka melkoi kauan tätäkin pikku paitaa nysväsin. Paitaan olisi kuulunut tehdä vielä röyhelökaulus, mutta kysyin Pörriltä, että "Eihän tähän paitaan tarvitse tehdä röyhelökaulusta, eihän?" Ja Pörri vastasi, että "Ei tarvitse, sellainen on ihan turha nyt." Joten, jos kerta Pörri ei halunnut ja kaivannut, niin en kai sitten väkisin... ööh.

Nappipurkista löytyi pieni sininen nappi selkään ja sitte puin paidan Hertan päälle. Se tykkäsi siitä kovasti, vaikka paita ei olekaan niin fiini kuin pitäisi. 

Pitäisiköhän Hertan vaihtaa nimeä, jotenkin ei näytä ihan Hertalta..?

Malli: Hertta-pupu, suunnittelija Sari Nordlund, Novita-lehti 4/2020

Lanka: Novita Miami (602) ja Gjestal Baby Ull (826)

Koukku: 3

Puikot: 2 1/2

Langankulutus: Pupu 44 g, myssy 7 g, paita 10 g

Huh-huh, olipas se koukuttavaa nyherrystä, samassa ajassa olisi tehnyt sukkaparin jos toisenkin. Nyt pitää vähän puhallella ja toivoa, ettei Hertalle tarvitse tehdä ihan heti uusia vaatteita. Tai varsinkin, ettei Pörri keksi, että hänen muutkin (kymmenet) pehmolelut pitää vaatettaa, etteivät ne palele.

Hertta meni täksi yöksi Pörrin kainaloon tuutumaan...

Apukissa Punainen Lanka -blogin keräykseen

Huomasin viikonloppuna, että Punainen Lanka -blogin Seijasisko oli haastanut kaikki käsityötaitoiset tekemään turvaleluja Oulun Ensi- ja turvakodin lapsille. Ajatus tuntui hyvältä, joten otin haasteen hetimiten vastaan ja ryhdyin tutkimaan kirjoja, joissa on itsetehtyjä leluja. Palasin kuitenkin aika pian takaisin Seijasiskon blogiin, sillä siellä on paljon linkkejä leluohjeisiin, ei tarvitse muuta kuin valita mieluiten ja alkaa toteuttaa. Päädyin tekemään Apukissaa Seijasiskon omalla ohjeella, mutta ohjeesta poiketen pyörönä. Tässäpä tämä katti muikistelee valmiina ja odottaa, että pääsisi jonkun pienen tytön halattavaksi.

Langaksi otin Karismaa kissaväriin, sekä Karismaa ja Veikan jämäkeriä pukuun. Neulominen alkoi käpälistä ja eteni siitä ylöspäin. Kun jalat olivat valmiit, jatkettiin siitä aina kainaloihin saakka. Sitten neuloin hetken etu- ja takakappaletta erikseen ja sitten taas pyörönä pään. Nostin etutassuja varten silmukat ja neuloin ensin pukuvärillä ja sitten kissavärillä tassunpäät.

Oli ihan hauskaa raidoittaa kisua kuin räsymattosukkaa konsanaan. Mutta tassuja neuloessa muistui mieleen, miksi peukun ja sormikkaiden tekeminen ylipäätään on niin hi-das-ta. Neuloin ne tällä kertaa neljällä puikolla.

Puin kisulle iloisenvärikkään haalarin päälle. Kissan voi tosiaan ohjeen mukaan tehdä myös taka- ja etukappaleet erikseen ja ommella sitten kappaleet yhteen. Ja haalarissa oli käytetty aina oikein -neuletta, mutta minä neuloin omani sileänä. Minun kissasta tulikin sitten sellainen pitkä ja laiha, eikä ollenkaan sellainen kuin alkuperäinen. Mutta omin käsin on tehty ja ajatuksen kanssa :)

Ohje: Apukissa vähän mukaillen, Punainen Lanka -blogissa ohje: KLIK. 

Tässä linkki myös haasteeseen, mikäli haluat osallistua: KLIK
Lanka: Karisma 55&33, Veikan jämäkeriä
Puikot: 3 1/2
Langankulutus: 69 g, (kissaväriä n. 24 g)
Kissan pituus 37 cm ja leveys 11 cm