Pehmeitä lankapallukoita

Yksi asia on johtanut toiseen... joten jokuiset pehmoiset lankapalleroiset ovat pomppineet meille. Ja niiden hiplailu ja nuuhkuttelu ja painaminen poskea vasten on tuntunut niin hyvältä! Mies tokaisikin yhtenä iltana touhujani seuraillessaan, että olisikohan minun aika hakeutua hoitoon... Miehet, ne ei vain ymmärrä.

Niin, kaikkihan alkoi siis siitä, kun Lapasten missikisat kävivät kuumimmillaan ja olin niitä varten löytänyt varastosta Gründl Hot Socks Riva (6) -lankaa. Ja ihastunut siihen ikihyväkseni. Ja samalla tajusin, että sitä on saatava lisää, heti, mutta mistä? No, ei tietenkään ihan mistään. Kun säilöö ja kääntelee lankoja varastossa pitkään, niin NIITÄ EI ENÄÄ SAA, meni jo, turha uikuttaa perään. Surffailin sitten muita vastaavia lankoja, saman vahvuisia... ja dadaa, päädyin Vyyhdin verkkokauppaan. Siinäpä se sitten oli, värikäs lanka, Madena.

Olen nyt Hot Socks -fani. Sellainen tositosi fani. Fani, joka harkitsee vakavissaan, josko alkaisi käyttää huomattavasti vähemmän erästä kotimaista ja korvaisi ne osittain tällä, osittain muilla.  

Kaksi kerää High Twist:ia, he ovat sukkalankoja, mutta niin pehmoisia, että ei mitään järkeä! Aivan kuin kuohkeat 100 % merinolangat, jotka eivät todellakaan kestä sukissa. Ajattelin pistellä näitä kahta väriä yhdessä. 

Wolken Spiel, käsin värjättyä... ja kyllä, vaikka sukkiin! Mutta millaisiin? Pehmoisiin... uuh! Tai miksei johonkin muuhunkin pehmoiseen.

En melkein kestä enää. Manos del Uruguay Alegria, väri Ceibo, mitä tarkoittaneekaan? Ainakin värien liukua, minulle <3

Schoppel Zauberball, täysmerinoa, tämä pääsee ehkä huiviksi, jonkun toisen langan kaverina...

Schoppel Wunderklecks, taiteellisesti värjättyä lankaa. Lankataidetta! Ja niin minun värini... tätä haluaisin monta monta monta kerää lisää. Aloitin tästä kerästä huivin, toisen langan otin seuraksi sille. Tämä lähti ensimmäisenä puikoille, koska on kaunein kaikista.

Toinen pehmuinen paketti tuli sattuman kautta. Kuulun FB:ssa aika moneen käsityöryhmään, mutta en lueskele niitä melkein ikinä, paitsi silloin, kun joku julkaisu pompsahtaa sieltä esiin. Ja nyt pompsahti! Oli neulottu ihana Medusa-malli, mutta mekoksi soveltaen, ja aivan eri langasta, ei mistään Veikasta. Ja se oli upeista upein! Oli saatava Lana Gatto VIP -lankaa. Värien kanssa piti vähän miettiä, päädyin keltasävyisiin. Olen tällä hetkellä näemmä täti Keltainen. Nyt en ole varma, teenkö tästä maailman pehmeimmästä merino-cashmere -langasta mekon Medusa-mallilla vai millä, mutta mekoksi tämä päätyy. Onneksi Titityy:ssä oli tätä lankaa.

Vähän aikaa sitten oli telkussa joku keksijänero (olikohan jaappanilainen) kehittänyt sellaisen laitteen, että sillä saattoi maistella makuja. Ensiksi valittiin, mitä makuja haluaisi maistella ja sitten nuoltiin sellaista näyttöä, naminami. Vaikka kualjkiäryle tai kalakukko tai mämmi, no, ei varmaan oikeasti. Mutta kumminkin, erilaisia makuja. Niin tuli mieleen, että mikseipä tuokin keksijänero olisi käyttänyt aivojaan siihen, että olisi keksinyt meille hypistelykäden ja nuuhkunenän. Tekin voisitte nyt ottaa kyseisen toiminnon käyttöön ja saisitte nuuhkutella ja hypistellä kuvieni lankoja. Varmasti kyseisille toiminnoille joku keksisi heti pervompaakin käyttöä, mutta oikeasti minä nyt ehdotan ihan vain meille neulootikoille lankojen tutkailuun. Käsi ylös, kelle EI olisi käyttöä.

Helmikuun alun fiilikset

Tammikuu meni todella nopeasti, ja nyt ollaan jo helmikuussa. Valon määrä on lisääntynyt huomattavasti, ja ulkona on todella kaunista, varsinkin nyt, kun on pakkasen, lumen ja auringon yhdessä kuvittamat satumaisemat. Olen viettänyt viimeisen viikon pohjoisessa taloa tyhjentäen, löytyipä sieltä vielä lanka poikineen, mitä ihmeellisimmistä paikoista. Lahjoittelin ja möin niitä kilokaupalla pois. Muutakin kaiken kirjavaa tavaraa löytyi... osa oli sellaista, joka oli työnnetty jonnekin yläkaappiin tai varaston uumeniin taloon muutettaessa ja sen jälkeen niitä ei ole kaivannut tai muistanut vuosikausiin kukaan. Kieltämättä välillä nauratti ja välillä suorastaan hävetti, kun noita "aarteita" ihmetteli. Eilen ajelin kauniissa talvisissa maisemissa takaisin, ja mies hyppäsi vuorostaan autoon ja lähti polkemaan kohti pohjoista, viimeistelemään tyhjennystä. Niin tiivis viikko on ollut, että en ole ehtinyt neuloa viikkoon yhden yhtä silmukkaa: Päivät kuluivat etätöitä tehden ja illat tavaroita lajitellen. Mutta, nyt ajattelin aloittaa uudet lapaset, sillä minua odotti täällä jotain niitä varten.

Kokeilin jo ennen reissua aloitella Pärnun lapasia, mutta kävi aika pian selväksi, ettei minulla ollut niitä varten riittävän pieniä puikkoja. Pienin puikkokokoni oli 2 mm ja niillä olisi lapasista tullut kokoa XXXXXXL, Pärnun lapaset neulotaan peräti 84 silmukalla. Joten, laitoin pienemmät puikot tilaukseen ja nyt pääsen kokeilemaan neulomista ohuen ohuilla tikuilla, KnitPron Karbonz 1.5 mm puikoilla. Kokeilen tehdä lapaset Louhittaren Luolan Ilmattaresta, mutta jos tällä kombolla en saa sopivia lapasia, niin seuraavaksi laitan langan vaihtoon, koitan löytää jotain muuta tilalle. Ilmattaret löytyivät lankavarastostani, mutta punasävyisen langan tilasin puikkojen mukana, en voinut vastustaa tuota väriä, langasta tulisi ihana huivi <3

Lopuksi vielä sielunmaisemaa, sielu ei unohda koskaan <3

Lomakuvia ja höpinää

Kesäloma on ohi ja ensimmäinen loman jälkeinen työpäiväkin selätetty, sananmukaisesti Buranan voimalla ja puolella kankulla istuen. Onnistuin jotenkin saamaan ahteriluuston melko kipeään kuntoon. En kuitenkaan laita nyt kuvaa pyllystäni, vaan katsellaan ennemmin tätä auringonlaskutunnelmaa tähän väliin, uskokaa pois, tämä näyttää paremmalta.

Onnistuin siis jotenkin saamaan istumakaluston melko kipeään kuntoon: Loman loppupuolella huhkin yhden päivän istutellen omena-, luumu-, päärynä- ja tammipuita, kärhöjä, viinirypäleen ja 30 tuijaa. Rupeaman päälle hyppäsin en-oman-pyöräni päälle ja polkaisin sillä pari kilometriä. Jossain puolessa välissä alkoi tuntua takamuksessa niin, ettei tiennyt, miten päin olisi satulassa istunut, että olisi pystynyt jatkamaan matkaa. En kyllä muista, että minulla olisi ollut koskaan mitään kummoisempia vaivoja, aika erikoista. Syytän tästä pyörän satulaa tai voihan se olla vanhuuskin, joka jo kolkuttelee ovelle. Istuminen ei tällä hetkellä siis tunnu kovinkaan herkulta, mutta onneksi voi välillä myös seistä.

Kiitos matkustusrajoitusten hellittämisen, pääsin myös Pärnuun. Meille sattui melko mukavat kelit, varsinkin alussa ja lopussa oli oikeinkin lämmintä ja pystyimme olemaan rantsulla ja varsinkin uimaan. En ole olekaan sellainen, että jaksaisin pötkötellä vain paikoillani, joten en pötkötellyt nytkään, vaan virkkailin verkalleen ruutuja. Ja, no, vähän kyllä pötköttelinkin.

Yhtenä päivänä menin rannalle kävelemään, mutta siellä olikin hurja myräkkä ja hiekkapuhallus, piti paeta melko nopsaan pois.

Ja mennä ihaniin, vihreisiin puistoihin kävelemään. Aivan ihania paikkoja, sielu lepää, aina.

Eräänä päivänä Elmeri ja pojat menivät kävelemään aallonmurtajalle, minä ja Pörri jäimme rannalle odottamaan ja jahtaamaan pikkukaloja. Eihän me saatu niitä napattua, mutta Pörri yritti, todella.

Menimme sitten leikkipuistoon ja Pörri tahtoi "maksullisiin", siis niihin vempaimiin, jotka maksoivat jokusen euron, esim. "trampaliinissa" ja "pomppulinnassa" sai temuta 10 minuuttia, kunhan maksoi ensin 3 €. Se aika käytettiin tarkasti.

Sitten minäkin, yhtenä toisena päivänä, menin aallonmurtajalle kävelemään. Mutta palasin melko pian takaisin, sillä kivet olivat auringossa polttavan kuumia ja läpykkäillä en uskaltanut kivillä liukastella. Tämä jää vielä seuraavaan kertaan. Aallonmurtajalle oli palatessani tullut hääpari kuvauksiaan varten, voin kuvitella, miten sulhanen hikoili tummassa puvussaan. Morsimella oli jostain syystä nippu ilmapalloja kädessään, miksi? Halusiko hän leijailla niiden kanssa karkuun? Melko turha toivo, sillä ilta oli vähätuulinen.

Yhtenä päivänä piti käväistä tietysti pienessä lankaputiikissa, siinä, jossa käyn aina Pärnussa käydessäni. Tämä pienenpieni liike on lankoja pullollaan ja sitä pitää täti, jonka kanssa meidän yhteinen kieli on langat ja puikot.

Kasvatin hieman lankavarastoani. Ylävasemman langan valitsi Pörri sukkiinsa. Alavasemmasta teen hänelle myssyn, muista alarivin langoista todennäköisesti lapasia. Ja ylärivin muut langat muuttunevat sukiksi.

Langat lähtivät tähän hintaan.

Loman alussa ajattelin saavani peittoprojektin loppuun. Oikeasti kuvittelin, että olisin saanut virkattua kaikki puuttuvat ruudut valmiiksi ja minulla olisi ollut enää yhdistäminen jäljellä. Todellisuudessa virkkasin puolet tästä määrästä. Minulla on nyt 61 valmista ruutua ja 19 väkerrettävänä. Onhan se kuitenkin jo 3/4 tavoitteesta, joten taputapu ja hyvähyvä kumminkin. 

Postipoika toi myös uuden Novita-lehden. Mutta se tuotti minulle tällä kertaa pettymyksen, en löytänyt siitä juuri mitään itseäni kiinnostavaa. Ehkä eniten silmiini pisti tämä neuletakki, joka olisi todella ihana omistaa ja pitää, vaikkakin työläs valmistaa. Olisiko ihan hullun hommaa alkaa tehdä tätä? Houkuttelisi ihan kamalasti. 

Niin, ja olen myös hankkinut yhden uuden neulekirjan, josta olen tekemässä myös ensimmäistä työtä, näistä langoista. Mutta siihen palajan, kunhan valmistuu.

Mukavaa heinä-elokuun vaihdetta <3

Prymin syksyn lankapaketti

Taloon saapui sormia syyhyttävä lankapaketti: Anne Prymiltä laittoi minulle lankoja, joita en ole ennen kokeillut, kiitos Annelle <3 Mukana oli ensiksikin Rowan Cashmere Haze, pehmoinen 25 gramman pompula, sekoitus baby alpacaa, cashmerea ja silkkiä. Kerässä on jopa 230 m lankaa. Lankaa neulotaan 4 puikoilla ja tiheys on 23x30. Puikoilla ei ole juuri nyt mitään, mutta tämä kaksikko pääsee sinne seuraavaksi keikkumaan.

Toinen uusi lankatuttavuus on Rowan Denim Revive. Lanka on tehty kierrätysfarkusta ja -puuvillasta. Tuntu on juuri sellainen kuin hyvin pidetyissä farkuissa on: sekoitus tuttua, mukavaa ja pehmeää. 50 g kerässä on 100 m lankaa, jota voi tikutella 3 3/4 puikoilla, tiheys 22x29. Mieleen tuli, että tästä langasta syntyisi kivoja pipoja, lankaa on 200 g, joten saattaisi riittää kahteenkiin pipoon. 

Kolmas lanka on Rowania sekin, nimittäin vyyhdillä lepäilevä, tiilenpunainen, Valley Tweed. Lanka on käsinpestävää 100 % villaa, kerässä on 207 m lankaa, puikoilla 3 1/4 on tiheys 24x36. Lankaa on 100 g ja tällä hetkellä en osaa sanoa, mitä langasta voisin tehdä. Tulisiko tästä vaikkapa ohuet sormikkaat tai lapaset?

Täytyy kyllä todeta, että Rowan on painanut lankojen tiedot niin pienellä printillä, että piti etsiä ihan suurennuslasi esiin, että näki lukea. Ei ole tuo lähinäkö enää ihan parhain mahdollinen :D Mutta mennäänpä takaisin lankapussukan sisältöön: Anne oli sujauttanut mukaan vielä puikkoset, nimittäin Prym Ergonomics 4 mm, 80 cm. Näillä voisi puikotella huivia tulemaan.

Mukava syyskuun aloitus, vaikkei säiden puolesta mitenkään syksyiseltä tunnukaan vielä :)

Vähän iloa ja lämpöä pimeään ja harmaaseen syksyyn

Totta totisesti! Olen pari viimeistä viikkoa manannut pimeää ja märkää marraskuuta,  mutta se kirkastui kuin taikaiskusta, kun aukaisin äsken Prymiltä saapuneen ylläripaketin! Kiitos Anne, tästä on paljon iloa minulle :)

Tutkitaanpa näitä lankoja tarkemmin: Perfect Reflect on heijastinlankaa, jossa on 20 % villaa, 65 % akryyliä ja 15 % polyesteriä. Positiivista tuo, että on myös vähän villaa mukana. Lankaa neulotaan 6 mm puikoilla, tiheys 14x18. Vyötteen sisällä on ohje pipoon, joten nämä langat lähtevät varmuudella puikoille, on vielä oma lempivärikin eli valkoinen. Näkyypä ainakin, missä minä tuolla pimeydessä vaellan (yleisesti ottaen kuitenkin sisällä, ja mahdollisuuksien mukaan, neulomassa).

Sitten tuli kaksi kerää riittoisaa Fashion Kid Light -lankaa: Yhdestä kerästä syntyy tuubihuivi, johon ohje vyötteessä, jollen aivan väärin katsonut. 100 g kerässä on 600 m lankaa, kaksi kerää riittää vyötteen mukaan jo puseroon! Neulotaan puikoilla 4-5, tiheys 18x24. Koostumus 38 % nylonia, 32 % acryyliä, 30 % mohairia. On pehmoista.

Joskun alkaa tehdä mieli uusia sukkia, niin voipi koklata Alpaca soft -lankaa. 100 g kerässä on 310 m lankaa, tiheys 24x32, puikoilla 2,5-3,5 neulotaan menemään. Hyvä paksuus, pehmeän tuntuista, sopinee muihinkin neuleisiin. Näen jo silmissäni, miten vedän lempisukat jalkaan... Pitäisiköhän tehdä näistä ne varpaista varteen -sukat, jotka minulla on vielä kokeilematta ja tulisi koko kerä käytettyä mahdollisimman tarkasti..

Vielä yksi kerä, Merino Yak. Nyt on ylellisen tuntuinen sukkalanka, siis raaskiiko neuloa ollenkaan, sukiksi ;) Mitäpä, jos tämän jälkeen ei muut langat enää maita? Kerässä on 58 % villaa, 28 % polyamidia ja 14 % jakkia. Tuoksuu oikealle, hyvälle villalle. Tiheys 30x42, puikot 2-3, 100 g = 400 m. 

Eikä siinä kaikki. Minua härnätään vielä uusilla Prym Ergonomicsin puikoilla. En ole ennen testannut, mutta onkohan nämä sellaisia, ettei muut puikot tunnu enää oikeilta, kun näillä neuloo? Meinaan siltikin koittaa.

Mukana vielä kortteja, sopivia iskulauseita neulootikolle. "There is no bad weather, if you have enough yarn at home". Tämän allekirjoitan, ja ei pääse näköjään langat loppumaan. Kiitos vielä kerran, tämä yllätys teki minut hyvin onnelliseksi :)

Lankahamstrauksen jälkeen...

Tässä joku hetki takaperin sain serkultani kuuman vinkin, että Viking Aurora on A:ssa tarjouksessa, ollen vain 5,52 € / kerä. (Viestittelemme A:sta eli Adlibriksen langoista niin usein, että pitkä sana on lyhentynyt pelkkään alkukirjaimeen.) Viking Aurora kuuluu sukkalankalemppareihini, joten suoriuduin melko nopeasti koneelle tutkimaan tarjontaa ja siinä sivussa vertailin myös hintoja. En ole melkein koskaan raaskinut ostaa lankaa. Olen ostellut sitä harvakseltaan Lankamaailmasta silloin, kun se on ollut tarjouksessa... ja pari kerää kerrallaan. No, olihan se nytkin siellä tarjouksessa: 9,80 € normaalin 14 € sijaan. Mutta A:ssapas se olikin 5,52 € normaalin 6,8 € sijaan.  En edes tiennyt, että se kuului A:n valikoimiin. En ole varmaan koskaan tehnyt tilausta niin nopeasti kuin sen hetken jälkeen, kun olin pari sekuntia kalkuloinut lukemia päässäni. Nyt minulla on lankaa, mutta katsotaankos ensin kuvia sukista, joita olen siitä neulonut?

Nappasin lankakuormasta heti yhden kerän ja aloin tehdä siitä perussukkia itselleni. Otin puikot 3.25, jotka tiesin tälle langalle hyväksi ja silmukoita laitoin 48. Tein 16,5 cm varren ja terällä on pituutta 23,5 cm. Ja sukalle kaveriksi toinen, täsmäsin raidat.

Lankaa jäi jäljelle sen verran, että arvelin sen riittävän myös pienemmän tytön sukkiin. Laitoin nyt silmukoita 40 ja neuloin 13 cm varren. Teräosuudessa on silmukoita 36 ja terän pituus on 15 cm.

Kahta samanlaista sukkaa en pystynyt tekemään, sillä lankaa oli jäljellä vain yksi värisatsi. Aloitin toisen sukan kohdalla kerän sisältä ja sain näin sukan alkuun samanlaisen kellertävän raidan ja varsinkin vaaleanpunaisen jalkaterän. Tuli hassut sukat höpöhassulle tytölle.

Hän halusi hieman koristella minun tylsää sukkakuvaani... 

Ja kamera on onnistunut pilaamaan värit kaikissa kuvia, sukkien väri on oikeasti lämpimämpi. Kesää ja valoisampia kuvauskelejä odotellessa...

Niin, tässäpä tämä kammottava lankahamstrauskuva. Käyttämäni kerä on alimmainen vasemmalla.

Malli: Omaa perussukkaa pukkaa itselle ja tytölle

Lanka: Viking Aurora, väri 661

Puikot: 3.25

Langankulutus: Isot 82 g ja pienet 47 g

Seuraavaksi ehkä kirjoneuletta... ja ehkä koitan yhden ufon saatella valmiiksi... katsotaan...

Rauhallista Joulua

Punaiset langat ovat viimeisen viikon ajan vetäneet minua puoleensa, on tehnyt kovasti mieli aloittaa joku punainen neule, mieluiten suuri huivi, poncho tai villapaita. Olen kaivellut lankavarastojani, tilannut uuttakin punaista ja istunut tässä monta kertaa ohjeita selaillen. Mutta ei, mikään ei ole vielä kolahtanut sillä tavalla kohdilleen, että tuon minä haluan just nyt neuloa. Ja kuitenkin, haluaisin neuloa tänä jouluna jotain punaista. Lopulta päädyin lankojen puolesta vanhaan Drops Brushed Alpaca Silk -lankaan, jota minulla on varastossa 225 g. Lanka on höyhenenkevyttä, joten 225 g riittäisi vaikka puseroon. Työpisteessäni töissä on oudon vetoista, joku ilmastointiputki tohottaa siihen niin kylmää ilmaa, että tarvitsisin pikaisesti sinne jonkun kevyen huivin, ponchon tms. johon kietoutua ahertamaan. 

Mutta oikeastaan aloin tänään jo arpoa, että pitäisikö sittenkin neuloa jotain valkoista... mutta, jotta joulu ei ehtisi mennä menojaan ennen kuin saan edes mitään aluille, niin lukitsen nyt tämän punaisen langan ja sillä mennään.

Meillä on paljon valkoista lunta ja aurinkokin yritti meille näyttäytyä. Hassua ajatella, että aurinko on tässä jo laskemassa ja puolen vuoden päästä tätä pimeämpää ei olekaan. 

Vietämme joulua kotosalla rauhoittuen, verkkareissa ja pyjamassa hiihdellen. Napostellaan kaikanlaista hyvää ja välillä ulkoillaan.

Lapset koristelivat eilen joulukuusen ja 2-vuotias oli erityisen innokas koristelija, kuului vain, että "Onpa hieno!" ja koristeet siirtyivät pahvilaatikosta kuuseen, kaikki ihanaan sekamelskaan. 

Joulupukki oli käväissyt viime yönä ja jättänyt lahjat saunaan, saunatontun vartioimiksi. Ne päästiin jo aamulla aukaisemaan. "Hyvää joulua, hyvää syntymäpäivää!" huudahti 2-vuotias ja aukoi pakettejaan. Sen jälkeen laskeutui ihana rauha taloon: Lahjajännitys hellitti isoveljiltä ja pääsivät nauttimaan lahjoistaan. 

2-vuotias nukkuu päivänokosiaan, minä olen vetänyt jo puoli rasiaa konvehtaja. On ähky. Ja nyt seuraavaksi valitsen sen ohjeen ja laitan neuleen alulle. Vai pitäisikö lähteä lenkille, kun on vielä valoisaa?

Rauhallista Joulua :)

Sylillinen lehtoa ja aallokkoa

Nämä värit vetävät jostain syystä aivan kamalasti puoleensa, vaikka en missään nimessä, enkä varmasti, ole rouva Vihreä. Mutta kun kävin vähän kaivelemassa lankavarastoja, niin nämä piti poimia mukaan. Sylissä on kolme kerää Novita Puro Lehtoa (kellertävää mukana) ja samainen määrä Aallokkoa. Olen joskus kerännyt nämä alekorista kahdella eurolla/kerä. Olisinpa hamstrannut lankaa silloin enemmänkin, sillä tätä ei ole saanut enää pitkiin aikoihin...
Ajattelin, että olisiko aivan hullua tekaista näistä huivi?

Mutta sitä ennen pitää tehdä valmiiksi yhdet teeveenkatselusukat. Ja kirjoneuleita jumii puikoilla useampia. Niistä on valmiina yhdet, toiset puolisääressä menossa ja näiden lisäksi tulee vielä kahdet muut. Blogin hiljaiselo jatkunee siis edelleen, mutta puikot heiluvat aina kuin pystyvät ja joku kaunis päivä on jotain esiteltävääkin, toivon näin :)