Mikä sillä on päässä?

Tämä kysymys saattoi olla usean mielessä, ja todistetusti, oman mieheni huulilla, kun helteisenä iltapäivänä lehahdin upea (?), no ainakin uusi, hellehattu päässäni uimarannalle. Myönnettäköön, että hattu saattaa olla hiukkasen suuri, joten ehkä olin kuin joku kävelevä hapero tai rousku tai mitä näitä syksyisin maasta ylös päin tuikkivia sieniä nyt onkaan. Mutta, ennemmin liian suuri kuin liian pieni.

Hatun ohje löytyy Kauneimmat Käsityöt 4/2022 -lehdestä. Malli pisti oitis silmiin, ajattelin, että se voisi olla sellainen päähäni sopiva lerpake. Ja, olin jo kerran käynyt Pörrin kanssa uimarannalla, pää todellakin huusi jotain suojaksi, ettei aivopoloinen aivan sulahda paahteeseen. Tuossa kohtaa oli vesi vielä aivan jäätävän kylmää, ei puhettakaan, että olisin siellä käynyt sukeltelemassa. Pörri kävi, mutta lapset on pelottomia ja rohkeita. No, olen minäkin jo NYT käynyt itseni siellä dippaamassa, mutta Pörri kävi jo pari viikkoa sitten.

Neuloin hatun toisesta langasta, mitä ohjeessa neuvottiin. Siroa sattui olemaan varastossa ja metrit täsmäsivät, joten miksipä ei. Mallitilkun jätin perinteisesti tekemättä, koska, niin, kyllähän te tiedätte, jos kuulutte niihin, jotka ovat jokusen jutun verran tätä menoani seurailleet. Eletään jännittävästi :D

Nyt mietin, että jos tuikkaan hatun pesukoneeseen, niin kutistuisiko se hieman vai venyykö entisestään..? Tuossa langassahan on hieman pellavaa, hmmm. Tai sitten kuljen vain hattu silmillä, ei ainakaan omaa menoani hidasta :)

Malli: Neulottu pitsihattu, Kauneimmat Käsityöt 4/2022 -lehdestä
Lanka: Novita Siro (610)
Puikot: 3 1/2
Langankulutus: 72 g

Muuta:
Erikoisinta, mitä olen koskaan omin silmin todistanut: Yhtenä iltana havahduin siihen, kun lokit rääkyivät, ihan kamala mekkala kuului taloyhtiön parkkipaikalta (Koskin keskustassa). Ja, mitä silmäni sitten näkivätkään: Kettu luikki parkkipaikalla, mielessään makoisa lokinpoika-ateria, arvaan. Mutta tämä ei ollut emoille mieleen, ja kettu sai varmasti päälleen kaikenlaista loroa lokkien peristä ynnä muuta mukavaa. Että, osasi sitten tehdä johtopäätöksen, että tästäpä pitää suoria muille maille metsästämään. Ollappa kuvallistakin materiaalia tästä häppeningistä, mutta tietystikään ei.

Parsimista oikealla sienellä

Postilaatikosta kolahti eräänä päivänä pieni, mutta hieman pullukka, kuori. Lähetyksen sisältö yllätti ja liikutti minua: Kuoresta tuli esiin Mummun vanha parsinsieni. Sirkka-täti oli huomannut blogistani, että minulla olisi parsinsienelle käyttöä, joten hän lähetti äidiltään perimänsä sienen minulle, ikäänkuin perintönä, välikäsien kautta. Ihana ja liikuttava ele.

Parsinsienen varsi oli kadonnut jonnekin. Epäilen, että Mummu on se aivan itse poistanut, sillä olettaisin, että ilman vartta sieni on näpsäkämpi käyttää pienenkin tumpun tai sukkasen sisällä. Ja, mikä parasta, tässä sienessä on myös jousi! Jousen avulla sieni pysyy paikoillaan, sekin helpottaa parsimista. 

Joten, kun minulla nyt oli kunnollinen väline parsimiseen, niin pitihän se kokeilla, että olisiko sieneen jäänyt vähän Mummun taikaa, ja onnistuisin parsimisessa edellistä kertaa paremmin. Sattui käymään vieläpä niinkin, että Muumitalo-langasta neulomani sukat olivat reikiintyneet kantapäistä, ja toinen sukka myös kärjestä. Siispä hommiin. 

Sivuhuomautuksena Tupsulle, kun eräänä päivänä pohdimme, johtuuko sukkien reikiintyminen siitä, että sukat ovat sisältä huopuneet: Nämä sukat olivat myös sisältä huopuneet, kantapäistä erityisesti. Ja reikä oli "kuin haljennut". Kuvassa kantapään halkeama valmiina parsimiseen. 

 

Eli sieni sukan sisään ja jousella paikoilleen. Sitten vain pistelemään reikää umpeen. Yritin tällä kertaa hieman hillitä itseäni, tehdä hitaammin ja hartaudella. Ehkä näistä sitten tuli hieman siistimmät kuin edellisistä. 

Nurjapuolikuva on otettu kärjestä, huopumista havaittavissa sielläkin, mutta kantäpäässä sitä oli ehkä enemmän.

Välineissä oli eroa kuin yöllä ja päivällä. Ei varmasti tarvitse erikseen edes sanoa, kummalla on näppärämpi parsia: Oikealla Vanhanajan Parsinsienellä vai Tupperin muovikauhalla?

Vielä kerran lämmin kiitos Sirkka-tädille, tämä esine on hyvin arvokas, monella tavalla <3

Mikä sillä on päässä?