Hitchhiker kahdella langalla

Lempihuivimallini Hitchhiker, elikäs liftari, käväisi tsekkaamassa keväisen vihreän Wienin, mutta lopullisen muotonsa se sai harmaan lauantaipäivän päätteeksi, ihan täällä kotisoffalla. Ja, koska Muffi on ehdottomasti meidän perheen edustavin yksilö, niin vain hän oli sopiva toimimaan mannekiinina, ja esittelemään liftarin.

Liftari sai kuvauksen päätteeksi Muffin toimesta sellaisen kyydityksen, ettei ihan heti pääse unohtumaan, millaista kyyti voi olla, jos lähtee ihan kenen tahansa matkaan.

Liftari on neulottu käyttämällä Viking Nordlys (940) ja Novita Tuuli (604) -lankoja yhtäaikaa, puikot 4.

Neuloin huivia niin kauan, että Tuuli-lankakerä alkoi loppua. Huivista tuli näin 26-hampainen pienehkö ja kapeahko, mikä olikin toiveena, sillä en pidä suurista huiveista. 

Huivi painaa 99 g. Mukava välityö, ja näitä liftareita alkaa olla jo melko monessa värissä, mutta lisää tulee tehtyä varmasti...

Kevät etenee hitaasti. Joskus on ollut niin nättiä, kun on käynyt iltalenkillä Muffin kanssa. Tosin välillä on ollut myös ei-niin-nättiä raparallia. Mutta, kummasti se silti aina piristää, kun käy lenkin pyöräyttämässä. Tässä viimeisessä kuvassa auringonlasku oli maalannut kaiken ihanaan pastelliin. Ja yritin saada täydellisen kaunista kuvaa joutsenparista. He eivät kuitenkaan välittäneet Muffin, minun ja Jarrun (=Elmeri) seurasta, vaan päättivät vaihtaa maisemaa.

Hitchhiker kahdella langalla

Hitchhiker on ensimmäisten ohjeiden joukossa, jotka olen ostanut Ravelryn kautta. Se on myöskin ohje, jolla olen tehnyt useamman huivin. Enkä ole suinkaan ainut: Kun menee järjestelmän pääsivulle ja hakee kaikki ohjeet, on tämä malli 1. sivulla ainakin seuraavissa kategorioissa: most popular, most queued, most favorites, most projects. Siis aivan järjettömän suosittu aivan kaikissa kategorioissa. Ja nuo tilastot eivät valehtele, malli on kaikessa yksinkertaisuudessaan näyttävä ja lisäksi helppo tehdä, melkein mistä vain langasta.

Päätin nyt kokeilla, millaisen huivin saan aikaiseksi taiteellisesti käsin värjätystä Schoppel Wunderklecks -langasta. Langan sävy on Old Hag eli vanha akka/harppu. Otin sille kaveriksi Dropsin Kid-Silk uni color, sävy vanharoosa. Niin että vanharoosainen, ihan vanha liftari akkako tästä huivista nyt sitten tuli? Varmaan niin & tällä mennään.

No, kumminkin pitää sanoa, että tämä on ihana. Ja aika monesti tuli neuloessa painettua huivi kasvoja vasten, ihan vain siksi, että se tuntuu niin hyvältä. Sanokaa nyt joku muukin, että teette samaa, ainakin toisinaan, kun oikein ihana lanka osuu kohdalle? Neuloessa oli myöskin mukava seurata, miten värit tulevat kerältä ja asettuvat huiviin.

Vanhaa harppua jäi 100 g:n kerästä jäljelle 10 g, joten olisin varmaan saattanut neuloa siitä vielä ainakin yhden hampaan lisää huiviin. Dropsin lankaa käytin yhden 25 g kerän ja toisesta kerästä jäi jäljelle 14 g lankaa.

Huivista tuli 31-hampainen ja semmoisenaan aivan hyvän kokoinen: Huivin pituus on 170 cm, syvyys 33 cm. Hammasosuus on 122 cm pitkä, ja suora päättelyreuna 77 cm.

Malli: Hitchhiker by Martina Behm

Lanka: Schoppel Wunderklecks Old Hag (2140) & Drops Kid-Silk uni color vanharoosa (04)

Puikot: 4,5

Langankulutus: 125 g

Old Hag vyöte yläkuvassa. Dropsin vyötettä en ole kuvannut, mutta siinä on 75% mohairia ja 25% silkkiä, 25 g kerässä on 210 m lankaa.

Kevätaurinko

Minäkin aloitin... ja purin... ja aloitin uudestaan... ja seurasin ohjetta... ja sitten en enää seurannut... ja lopulta jotain valmistui.

Ensin valkkasin huolella lankojani ja aloitin huivin pehmeästä Adlibriksen Merinistä. Neuloin vähän matkaa ja siirryin muihin neuleisiin. Sillä välin Kevätaurinko eteni 2. osaan ja sepä ei näyttänyt minusta hyvältä, joten purin pienen alkuni ja päätin olla tekemättä koko huivia.

Sitten huivi eteni 3. osaan ja sen nähdessäni päähäni ui kuva kuin vanhasta suomalaisesta elokuvasta: Vanhahko nainen vetäisee harmaan pässinpökkimäisen huivin harteilleen ja kurkkii huolestuneena akkunasta ulos... Vanhoja suomalaisia elokuvia tuli lapsena katsottua todella paljon, varsinkin mökin akulla toimivasta pikkutöllöttimestä, joka toimi, miten toimi. 
Eli: Kaivelin Luodottaresta jääneet 2-säikeiset esiin ja laitoin huivin uudelleen alulle.

Neuloin huivia 1. kertaa käytössä olevilla Prymin Ergonomicseilla, jotka olivat uutukaisina huomattavan nihkeät karstalangan kaverina. En kuitenkaan antanut periksi ja huivin loppupuolella puikot pelittivät jo aivan hyvin ja olin varmasti myös tottunut niihin.

Neuloin kolme ensimmäistä pätkää ohjeen mukaan, mutta sitten lähti laukalle: 4. osuus olisi ollut pitsiä, jota olisi ainakin alussa pitänyt neuloa tiiviisti ohjeen kanssa. Sehän ei minulle sopinut, joten neuloin tämän osuuden harvakseltaan valepalmikolla. Mutta niin leveästi en viitsinyt neuloa kuin olisi pitänyt.

5. osuus meni mallineuleen osalta suurin piirtein ohjeen mukaan, mutta viimeinen 6. osuus lähti menemään hieman omaa polkuaan. Ja sitten alkoi lanka käydä kerällä vähiin, joten ajattelin, että olisiko se sitten tässä. Ja päättelin huivin i-cordilla. Se olikin hauska päättelytapa. Ja taisin muutenkin neuloa 1. kertaa i-cordia, huivin reunoihin.

Mutta, oliko se sitten muka yllätys, että huivista ei tullutkaan tasasivuinen, kun en sitä ohjetta ihan noudattanut :D Sanottakoon, että tykkään itse pitää ohuita, kapeahkoja ja riittävän pitkiä huiveja, sellaisia, jotka voi kietaista kaulan ympärille takin kanssa. Ja langan pitää olla silkkimerinoa tai merinoa tai alpakkaa; ei saa kutittaa vähääkään. Että, missähän minä tätä huivia pidän..? Ilmoitelkaahan, jos tarvitsette luonnenäyttelijää vanhantyyliseen elokuvaan, kurkkimaan akkunasta ulos...

Taitaa mennä Pörrin leikkeihin, luulen. Ellei sitten tule todella kova pakkanen, sellainen kuin pohjoisessa. Ja pitää kieputtaa pää paksun huivin alle, vain silmät jäävät kurkkimaan.

Lempihuivini on edelleen tämä. Langan materiaalista ei mitään tietoa, mutta toimii :)

Malli: Kevätaurinko-KAL,Taito E-P, alkuperäinen malli by Niina Laitinen
Lanka: Virtain Villan karstalanka, 100 % villaa, 2-säikeinen, 100 g = 240 m
Puikot: Prym Ergonomics, 4 
Langankulutus: 276 g

Nyt pitäisi saada tehdä jotain, josta olisi aivan yli-töpinöissään, mutta sellaista ei ole juuri nyt aloitettuna, on vain pakkopullia. En jaksa tehdä pakkopullia ja KALit meinaan kiertää nyt kaukaa. Josko vaihteeksi lukisi ja odottelisi töpinäneuletta...

Vähänkös lauantaina oli mahtava ilma! Rapolassa aurinko helli, tuuli tuiversi, ensimmäset perhoset lentelivät ja tietysti muuttolinnut, sinivuokko aloitteli kukintaa, sielu lauloi <3 

Huivi mysteerilangasta

Kaivelin kesäkuussa lankahyllystä aurinkoisen vyyhdin, josta ajattelin tekeväni huivin. Lanka oli selkeästi ohutta ja kerässä oli sitä n. 120 g. Muuta en langasta tiennyt, sillä vyöte oli kadonnut taivaan tuuliin. Kävin läpi myöskin blogini Lankakaaos-sivun, eikä kerää näkynyt siellä. Kerästä/vyötteestä on varmasti kuva jossain vanhemmissa postauksissani, joten koitin myös hakea blogistani erinäisillä hakusanoilla esim. paketti, posti jne., mutta lanka pysyi mysteerinä. Siitä olen kuitenkin aivan varma, että olen hankkinut langan blogini olemassaoloaikana, ja silloin lankakerästä täytyy olla kuva jossain blogissani. Eihän se voi olla mahdollista, etten ole raportoinut uusia lankoja???

Otin vyyhdin hyppysiini, oikaisin ja asettelin tuolin selkämykselle kerimistä varten. Tässä pääsi tapahtumaan pieni virhe, joka poiki minulle jättimäisen lisätyön: Joku lanka meni ristiin, ja keriminen oli sen jälkeen yhtä takkuamista! Kerin lankaa useamman tunnin monessa pätkässä: kerran kesäkuussa ja kahdesti heinäkuussa! Mutta lopulta oli tämäkin lanka nätisti pyöreällä pallukalla. 

Aloin neuloa langasta huivia Dropsin ohjeella Aire. Dropsin mallin lanka olisi ollut Drops Lace, joka on todella ohutta lankaa. Minulla olisi ollut sitäkin varastossa, muistaakseni vaaleanharmaana, mutta lähdin tekemään huivia kuitenkin mysteerilangastani. Huivin kanssa kävi lopulta niin, että neuloin koko huivin ohjeen peruskaavan mukaan, enkä tehnyt kevennettyä reikäneuletta, reunuksesta puhumattakaan. Pitänee neuloa huivi joskus uudestaan aivan ohjeen mukaan, sillä malli on minusta erittäin kaunis.

Huivin koko oli neulomisen jäljiltä 110x47 cm eli todella pikkuinen. Kastelin huivin ja pistelin sen nuppineuloilla 2-kerroin sohvatyynyyn venymään, koska minulla ei ole mitään oikeaa huivin venyttäjälaitosta olemassa. Huivi kasvoi pingotuksen jäljiltä kokoon 140x75 cm eli sellaiseksi kaulaan kietaistavaksi lämmikkeeksi.

Malli: Typistetty Dropsin Aire
Lanka: Sen kun tietäisin, niin ei jäisi vaivaamaan!
Puikot: 4
Langankulutus: 114 g

Huivi ja höpinää - ja höpinää höpinän päälle: tänä ja ensi vuonna

Vuosi alkaa olla taputeltu, mutta vielä ehtii esitellä vuoden viimeisen neuleen, suuren huivin, sekä pohdiskella, mitä asioita haluaisi tulevana vuonna tehdä. Mutta tekeekö oikeasti, niin se on toinen juttu.

Mutta ennen huiviin perehtymistä muutama tämän viikon kohokohta: Viikko sitten pyysin lapsosia kasaamaan piparkakkutalon. Ajattelin, että se olisi heistä hauskaa puuhaa ja pääsen samalla itte vähemmällä. Kiinnosti myös tietää, saavatko Poikaset sen tiimoilta kovinkin ison kinastelun aikaan vai onnistuisiko kasaaminen ihan sulassa sovussa. 

Menin vähän ajan päästä tarkistamaan tilannetta ja kävi ilmi, että sehän oli koko tönö ollut aika tsipaleina siinä laatikossa ja Poikaset olivat ensiksi palasista koittaneet sitä huussettia kasata, vaan se ei  onnistunut. Olivat sitten päätyneet liimaamaan palasia kasaan, ja kuivumista odotellessa maistelivat koristeita, Pörri auttoi. 

Seurasi uusi yritys saada seinät pysymään pystyssä. Nyt alkoi Poikasilta loppua kärsivällisyys, kun seinät vaan kaatuilivat, eivätkä korjatut osat pysyneet kasassa, vaikka kuinka pruutasivat liisteriä väliin. Kuljetusfirma oli pahasti tyrinyt, kun ei ollut saanut rakenteita ehjinä työmaalle. Mihin lie kuoppaan oli matkalla ajaa kurauttanut? 

Minä olisin itse varmaan sinnillä laittanut sen möksän pystyyn, vaan ei ollut minun juttuni enää, joten annoin luvan syödä seinäelementit ja kattopellit. Ja hyvältähän ne maistuivat, kun laittoi paljon sokerimassaa ja karuskeja päälle. Minusta tuntuu, että nämä piparit mahtoivat olla joulun makoisimmat, lautanen ainakin vikkelästi tyhjeni.

Neulerintamalla olin jo hyvissä ajoin ennen joulua laittanut alulle kirjoneulesukat näistä väreistä ja aikomus oli neuloa sukat jouluna valmiiksi. Mutta jotenkin ne vaan tökkivät, eikä huvittanut neuloa. Eli menin selailemaan vähän nettiä ja kohtapa oli huivi aluillaan Prymiltä saamillani Ergonomics-puikoilla. Pääsin testaamaan niitä, koska niiden koko, 4 1/2, sopi justiinkin ohjeeseen. Ohjeen langan ja puikon tosin vaihdoin toiseen ja mitään mallitilkkuja en tehnyt ;D

Puikot ovat erittäin kevyet ja muodoltaan kolmikulmaiset. Puikkojen päät ovat hassun pullukat, mutta tavallaan litteät. Tuntui, että puikot eivät luista ehkä niin kuin "normipuikot". Toisaalta tuon arvioimiseen olisi pitänyt neuloa tätä samaa lankaa myös muilla puikoilla, mitä en tehnyt, joten en 100-varmuudella voi sanoa, mutta tuntumana kuitenkin. Pitänee testailla lisää.

Mutta sitten pieni hyppäys taas pois huivista ja takaisin jouluviikon juttuihin: Joulu meni lepposissa tunnelmissa ohi, Pukkikin oli älynnyt käydä jo yöllä tuuttaamassa lahjat kuusen alle, niin ettei niitä tarvinnut sen enempää jännitellä, että tuleeko vai eikö tule, ja koska tulee. Ja onko Pukilla joku kovinkin epänormaalin näköinen naamari päällä ja mistä aukosta Pukki pölähtää paikalle.  Kinkku oli supermakoisaa, koska oli köllinyt yön yli leipparissa itsensä ylikypsäksi. Kaikkea muuta joulujuttua oli riittävästi meidän tarpeisiin eli kaikki hyvin. 

Tapaninpäivän jälkeen koko muu perhe päätti lähteä mummolaan, ja Pörri sanoi, että "Äiti ei lähde mukaan. Äiti jää kotiin yskimään." Tämä oli suoranainen viittaus siihen, mitä olin koko joulunajan ja lähiviikot tehnyt: yskinyt. Niin paljon, että kylkiluuhun tai jonnekin sinne huudeille sattui. Eli niinhän minä jäin yssikseni vilkuttelemaan ikkunasta, kun perhe ajoi pois. Tämän jälkeen tapahtui jotain taianomaista: ihmeparantuminen! Keräsin kaikki epämääräiset roinat paikoilleen ja kaivoin imurin esiin ja imuroin yhdellä kädellä koko huussollin. Toisella kädellä en voinut, koska sattui sinne jonnekin. Pyyhin pölyt jne. Kun koko talo oli taas siisti, minä nautin. Ja nautin lisää, kun oli hiljaista. Oli aivan hipihipihiljaista. Kukaan ei halunnut minulta mitään, oli pari päivää aikaa vain minulle, vain omille tarpeille, mitä sitten olisivatkaan. Urheilu oli luonnollisesti poissuljettu, joten otin huivintekeleen kainaloon ja menin Elmerin mänceiviin neulomaan ja katsomaan sarjoja... ja jäin koukkuun: Katsokaa HBO:lta My Brilliant Friend, ihan huippu, kakkosseasonia odotellessa! Ja kyllä, minä pystyin neulomaan, niin kipeä en sentään ollut.

Yskää lääkitsin Inkivääriteellä, jonka maustoin hunajalla ja sitruunalla. Itse teen hörpsin suuresta mansikkakupista.

 Tiedä sitten auttoiko, yskä ei ole vielä loppunut, ehkä jo ensi vuonna. 

Porkkanalaatikko ei ole myöskään vielä loppunut, vaikka olen syönyt sitä pian viikon. Nyt alkaa ehkä jo riittää, ei kiinnosta enää!

Huivi on neulottu Novitan ohjeella: Messuhuivi 2017 Novita 7 Veljestä Pohjola. Ohjeen langalla ja puikolla neuloen sen koko olisi ollut 70x190 cm. Mutta koska minulla oli jemmassa täysvillaistakin lankaa, niin neuloin omani Novita Nordic Wool -langasta ja puikoilla 4 1/2. Pesin valmiin neuleen ja sen lopulliseksi kooksi tuli n. 70x220 cm. Eli sen sisään mahtuu kietomaan aika monenkokoisen naisihmisen.

Valmis neule kannatti pestä, sillä siitä tuli heti taipuisampi ja mukavampi pitää, jopa heti aamusta ns. luonnonkauniina ;D

Huivin neulominen oli jossain puolivälin paikkeilla erittäin puuduttavaa, mutta päätin vaan neuloa sen pois kuleksimasta. Ja huivin loppuosa, lyhennetyt kerrokset, sujuivat nopsasti.

Tämä huivi päätynee työpaikalle, sen voi siellä heittää tarvittaessa päälle.

Malli: Novitan ohjeella: Messuhuivi 2017 Novita 7 Veljestä Pohjola.
Lanka: Novita Nordic Wool (554)
Puikot: Prym Ergonomics 4,5 mm
Langankulutus: 240 g

Mitäs sitä sitten on tullut tehtyä tänä vuonna? Vasemmalla näkyy, mitä toiveita tälle vuodelle oli. Ja väritetyt sydämet toteutuivat. En ole ollenkaan pahoillani, vaikken kaikkia tehnytkään, mitä toivoin tekeväni, vuosi on pitkä aika ja harrastuksen parissa on saatava toteuttaa itseään vapaasti. Mutta lankavaraston kasvuun liittyen annan itselleni kunnolla tukkapöllyä. Miten ihmeessä olen saattanut tuoda tänne tänä vuonna 28800 g lisää lankaa?!? Miten??? Kuitenkin olen neulonut vain 6236 g pois ja lahjoittanut 200 g. Selittäkää tämä minulle!!! Vaikka en ostaisi seuraavana kolmena vuonna grammaakaan lankaa ja neuloisin samaan tahtiin, niin en sittenkään olisi vielä kuluttanut kaikkea ostamaani pois. Ja tässä ei tietenkään ole kaikki, vaan varastossa on aivan järkyttävä määrä lankaa. Tämä on nyt yhtälö, joka ei toimi. Ostin tänä vuonna melkein 10 kg enemmän lankaa kuin viime vuonna. Kuvassa näkyy 200 g lankaa (muine lisukkeineen), jotka talostani poistuivat Kuinka monta langanpäätä -arvonnan tuloksena. Langat ovat Hopeasäikeen käsinvärjättyä lankaa.
Tämän vuoden neuleita en ala käymään läpi, ne löytyvät kaikki Kässät 2018 -sivulta. Monenlaista on tullut tehtyä ja erityisen iloinen olen siitä, että viimeistelin muutamat ufot.

Sitten ensi vuoden toivelistaan: Siirsin vuoden 2018 listalta muutamat jutut vuodelle 2019. Ja uutena toivoisin ehtiväni tulevana vuonna opetella käyttämään neulekonetta, joka on odotellut minua vuositolkulla kodinhoitohuoneessa. Passap-pojun kanssa saisin aika näppärästi tuhottua lankavarastoani ja neulottua varsinkin ohuet langat kivoiksi puseroiksi, kenties?
Lisäksi toivoisin löytäväni jostain aikapiilosta lisää aikaa, että ehtisin suunnitella enemmän omia sukkajuttuja. Minulla on tähän eräs kantava teemakin mietittynä, mutta sitä en halua vielä paljastaa. Katsotaan, kuinka käy...

Ihana auringonnousu oli tänäänkin. Ja aivan kuin olisin kuullut joutsenen äänen joelta. Mutta eihän se ole mahdollista tähän aikaan vuodesta, varmaan tunnistin väärin, oli vaan joku tavarääkky.
Ihanaa vuotta 2019 kaikille! Ja kiitos (mahdollisille) lukijoille :) 

Hitchhiker Purolla

Puron Lehto pääsi kerältään huiviksi ja olen niin ihastunut sen väreihin, etten osaa sitä sanoiksi pukea. Siitäkin huolimatta, että en yleensä vihreästä ja keltaisesta välitä. Se on varmasti joku kevään kaipuu, joka tekee tepposiaan.

Menimme aamulla Pörrin kanssa joelle, tarkoitus oli kuvata huivi siellä taustanaan lukuisat joutsenet. Laskin, että heitä oli joella tänään peräti 17 heräilemässä uuteen päivään ja vielä vähän kohmeisia olivat pakkasyön jäljiltä. Me nautimme, Pörri istui pulkassa, aurinko killitti taivaalla, hanki kantoi, vesi solisi. Vaikka eihän me oikeasti kovinkaan pitkästi siellä kävelty, koska joki on tuossa aivan meidän nenien edessä. 

Nyt pitää laittaa tähän väliin aika monta kuvaa lempilinnuistani joutsenista. Olen aika tohkeissani aina, kun he täällä hetken viivähtävät.

Sitten takaisin siihen huiviin, jonka väri on ihana. Huivi on vipelletty ohjeella Hitchhiker, joka on helppo malli, sopii täydellisesti teeveeneuleeksi. Tämä on kai neljäs Hitchhiker minulle.
Kolme kerää lankaa riitti 23 hampaiseen huiviin. Huivista ei tullut mikään suuren suuri, mutta riittävän kokoinen, että sen saa kietaistua joutsenkaulansa ympärille. Nähtäväksi jää, millaiseksi huivi muuttuu käytön myötä.

Malli: Hitchhiker by Martina Behm
Lanka: Novita Puro, Lehto 839
Puikot: 6
Langankulutus: 144 g