Näytetään tekstit, joissa on tunniste Koirajuttuja. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Koirajuttuja. Näytä kaikki tekstit

Huh, tätä loppuvuotta & ehdotuksia Neulebingo 2026 -ruutuihin vastaanotetaan

Puikot ovat taukoilleet marras-joulukuun (mutta eilen innostuin pitkästä aikaa taas neulomaan). Minuun iski marraskuun alussa sellainen tauti, ettei tehnyt mieli katsoakaan puikkoihin päin, hyvä kun muutenkaan selvisi päivästä toiseen. 

Kaikki alkoi lokakuun lopulla, kun minulla kipeytyi yksi hammas ylhäällä takana. Nohevana laitoin ajanvarauspalveluun viestiä, kuinka hammas on niin kipeä, ettei purra kärsi, ja pistelen buranaa poskeen, että pärjäilen päivästä toiseen. Ajattelin, että heti seuraavana päivänä pääsisin hammaslääkäriin, ja kivuista pois. Mutta ei, eipä tietenkään: Minulle vastattiin, että minun pitää soittaa sinne, että voivat arvioida tilanteeni kiireellisyyden. Olin ihan että, mitä?!? Meni pari päivää, ja satuin puraisemaan hampaalla jotain, ja sehän otti ja halkesi, palaset vain heiluivat suussa. Tässä kohtaa soitin, ja sain ajan samalle päivälle. Ja hampaalle ei ollut enää mitään tehtävissä, ei muuta kuin suusta pois kuleksimasta, ja naama turtana potemaan kipua. Ja, se hammaslääkäri köhi kuivaa pikku yskää...


Ja niin köhin minäkin, parin päivän päästä. Ja tuli kaikenlaista särkyä, ja kuumetta, ja kurkkukipua. Ja nenä oli tukossa, vaan ei nuhaa. Ja, sitten alkoi se ihan sairaan kova ja limainen yskä, ja tuntui, ettei happi riitä. Ja sitä kesti neljä viikkoa, ennen kuin alkoi vähän helpottaa. Yskin vieläkin limaa, mutta kipeä en enää ole. 


Ja, koska olen tällainen paukapää, niin arkea suoritin normaalisti, töitä ja kotiorjan hommia. Ja koiralenkkejä, paitsi pari kertaa jätin väliin, kun olin liian kipeä. Mutta neulominen ei tosiaan käynyt enää mielessä.


Haaveilla kuitenkin jaksoin, nimittäin toisesta koirasta, Muffille kaveriksi toinen samanmoinen. Sellaisen olin jo aiemmin, syys-lokakuun vaihteessa laittanut tilaukseen. Ja, sattui niin ihanasti, että mieluiseen pentueeseen syntyi paljon pentuja, ja tyttöjäkin, joten haaveeni toteutui sitten loppuviimein melko nopeasti, eikä tarvinnut pitkään odotella pentua kotiin. 


Mutta, ennenkuin saimme pennun, niin yksi perheenjäsenen muutti kotoa pois: Vanhin Poikanen sai viimein opiskelijakämpän, ja muutti joulukuun alussa sinne. Hän pääsi aivan uuteen opiskelija-asuntoon, ja juuri sellaiseen yksiöön, jota hänelle aivan ääneen toivoin, kun keväällä asuntoja katselimme. Aidosti sydämestä tulleisiin toiveisiin vastataan, ainakin nyt kävi niin. Poikasen muutto oli toki odotettavissa, ja olen siitä iloinen, että järjestyi lopulta, koska kulki kotoa käsin linja-autolla Tampereella, ja se oli raskasta, pelkästään matkoihin meni 3 h päivässä. Mutta, samalla olin muuton jälkeen hetken mieli maassa, ikävöin. Varsinkin iltaisin tuntui oudolta, kun ulko-ovi ei enää paukahtanut saranoiltaan kiinni. Se oli ääni, joka yleensä kuului myöhään, kun Poikanen tuli ulkorakennuksesta sisään hakemaan pientä purtavaa, ja sitten meni takaisin, kädet täynnä, ja paukautti jalallaan oven kiinni. Silloin aikanaan aina kiristelin hampaita, että pitääkö se ovi aina paukauttaa täysillä kiinni. Ja, sitten kaipasinkin juuri sitä ääntä. Ihan hullua.


Mutta, kun yksi jäsen muuttaa pois, niin toinen tilalle: Haimme pennun itsenäisyyspäivänä kotiin. Se oli taas Muffille pienoinen järkytys. Muffi tykkää toisista koirista yli kaiken, mutta oli pienen pennun laskeutuessa omaan kotiinsa aivan ihmeissään. Nuuhkutteli pennun hyvästi, pyöri ja hyöri ympärillään. Loputtomasti.


Kehrä on ollut meillä nyt kolme viikkoa, hän on 10-viikkoinen todella reipas ja rohkea viipottaja. Mutta, koska meillä on nyt kaksi koiraa, niin meillä on myös melkoinen ralli päällä aamusta iltaan. On pissa-kakkarallia. Ja, on Muffin ja Kehrän välistä kanssakäymistä pienemmästä nujuamisesta isompaan ralliin. Kehrä mieluusti tarraa Muffin kuonoon tai korviin terävillä piraijan hampaillaan, ja Muffi leikissä mukana. Välillä pitää viheltää peli poikki, ja rauhoittaa kaverukset, mennä lattialle heidän väliinsä istumaan. Jolloin Kehrä kömpii syliini, ja Muffi minun viereeni makaamaan. Sitten hieman rapsulia molemmille, ja alkavat pusutella (nuolla) toisiaan. 


Mielenkiintoista on seurata koirien välisen suhteen kehitystä, ja on tämä itsellekin ihan uusi tilanne, kun on yhden koiran sijasta kaksi. Ja, totisesti yhden pennun kanssa oli paljon helpompaa kuin pennun, sekä aikuisen hyvin leikkisän Muffin kanssa. Koirien kokoero on melkoinen. Ja, Muffi on tottunut olemaan minun pikkuinen lellikki, ja mieluusti omistaisi minut yksinään. On ollut melkoista myllerrystä, kun kuviot menivät uusiksi uuden tulokkaan myötä. 


Mutta, siinäpä syy, miksi joulukuussa en ole neulonut, paitsi eilen aloin neuloa yksiä lapasia, kun pitkästä aikaa alkoi tuntua siltä, että pitää saada neuloa. Ja, rentojen jouluvapaiden aikana on saanut kuitattua univelkaa ja väsymystä, tuntuu, että taas jaksaa painaa menemään. Ja, on ollut mukavaa, kun perhe ollut kasassa taas, vanhinkin Poikanen viihtyi reilun viikon kotosalla, palasi opiskelijakämppäänsä vasta eilen. Oman hyvinvointini kannalta eniten vaikutusta on sillä, että pääsee tähän pimeään aikaan päivällä lenkille, valoisaan aikaan. Yritän aina viikonloppuisin käydä metsässä Muffin kanssa, sillä metsää parempaa paikkaa ei vain ole. Nyt joulun aikaan samaiseen tarjoutui mahdollisuus useana päivänä, mitä juhlaa! Arkisin tuppaa olemaan aina pimeää, kun on pidemmän koiralenkin aika Muffin kanssa. Pieniä nopeita hyppelyjä tehdään tietysti pihalla tämän tästä, kun opetamme Kehrää sisäsiistiksi. 


Vuoden 2025 Neulebingon ruudut täyttelin sen mukaan, mitä tämän vuoden aikana on tullut tehtyä (=katkoviivaiset punakirjaimiset ruudut kuvassa). Päätin myös, että samainen bingo saa jatkua myös ensi vuonna. Ne ruudut, jotka jäivät tänä vuonna tekemättä, yrittävät tulla tehdyiksi ensi vuonna. Ja, ne ruudut, jotka tein, tarvitsevat uuden sisällön ensi vuodelle. 
Kertokaa siis minulle, mitä ruutuihin ensi vuodelle laitetaan? Tarvitsen 16 ehdotusta..? Olisi kiva joskus päästä huutamaan BINGO! Tänä vuonna sitä ei tapahtunut, ehkä ensi vuonna..?


Mitä laitetaan vuoden 2026 Neulebingoon, tyhjiin ruutuihin?



Muffin takki

Muffin turkista puuttuu aluskarva, mikä tarkoittaa sitä, että turkki ei varsinaisesti lämmitä pakkasella tai tuulisella säällä. Ja meidän peruslenkki kiertää enimmäkseen järven rantaa pitkin, joten josko yhtään tuulee, niin se tuntuu myös. Koiralla on kaksi takkia: tuulitakki ja toppatakki. Ensiksi mainittu on ollut varsin kätevä: kevyt, pikku sateen ja tuulen pitävä. Mutta toppatakki on melko tönkkönen päällä, ja sen tilalle piti ehdottomasti saada toisenlainen takki. 

Ja, meillähän oli jo todella paljon lunta, keskikokoista hauvaa vatsaan asti. Niin paljon, että koira meni pomppien hangessa (kuva 15.12.24). Harmi vain, että liki kaikki suli pois, nyt näkyy jo maa siellä ja täällä (kuva 27.12.24). 

 

Minulla oli varastossa sekalaisia keräsiä Novitan Icelandic Wool -lankaa. 50 g kerässä on 90 m lankaa, täyttä villaa. Aika moni kerä on päätynyt kotiin ale-koreista. 

Valitsin kasasta kolme Muffi-väriä, otin numeron 4.5 puikot ja loin silmukat takkiin. Takki on neulottu aina oikein silmukoilla, peffasta päätä kohti.

 

Käytin mallina Muffin tuulitakkia, joka on aika lailla sopivan kokoinen hänelle, ja muutenkin kätevä käyttää. Siinä ei ole oikeastaan kuin yksi vika: Selässä oleva talutushihnan aukko on liian ylhäällä, valjaiden kiinnitys on paljon alempana, takin aukko ei osu kiinnityslenkin kohdalle ollenkaan. Tuon asian päätin tehdä neulomaani takkiin toisin. Muffi kuvitteli, että lattialle levitetty takki on hänelle laitettu matto, jonka päällä sopii istua ja katsella ulos...

 

Kuvittelin, että takki olisi parissa päivässä tehty, mutta siinä olikin yllättävän paljon näpertelyä, ja piti miettiä, että miten minkäkin kohdan takissa toteutan. Takki valmistui kuitenkin eilen, ja kävimme sen  kuvailemassa. Muffi antoi pukea sen nätisti päälle, eikä takki tuntunut haittaavan millään tavalla menoa, aivan normaalisti viipotteli menemään. Ja onhan takissa kaupanpäällisenä minun sormieni tuttu tuoksu. Koira on muutenkin tottunut villatakkiin, sillä nukkuu monesti minun vanhan villatakin alla tai päällä. Nyt neulomani takki on melko kevyt ja joustava päällä, paino 274 g. 

 

Pitää vielä katsoa, pitääkö ommella yksi nappi lisää, että saan remmikiinnitykseen enemmän säätöä. Ja pitääkö aukkoon laittaa myös yksi nappi, jolla rako säätyisi tarvittaessa pienemmäksi. 

 

Ja sitten alamme vain käyttää takkia, ja keräämään kokemuksia siitä. Tulemme seuraamaan ainakin sitä, että miten karva käyttäytyy takin alla, alkaako takkuuntumaan vai ei. Katsotaan myös, miten neuleen pinta elää käytössä. Ja tietenki sitä, miten muhvelopuhvelo viihtyy siinä, ja pitääkö jotain säätää lisää. 

Malli: Muffin takki, oma malli
Lanka: Novita Icelandic Wool (596, 702, 550)
Puikot: 4.5
Langankulutus: 274 g
Fffiilis: Aivan ok protoksi



Joulun aika kului kotosalla rauhaisasti akkuja ladaten.

 

 

Säiden puolesta on ollut melko harmaata. Joskin todistettavasti yhtenä päivänä aurinko hieman kurkisteli. 

 

Minun seuraneitini, stalkkerini.

Polvisukkia ja höpinää

Esittelyssä kahdet tänä vuonna neulotut polvarit, ja lisäksi ainakin koirahöpinää. Ehkä muutakin, jos vauhtiin pääsen.

Puikot eivät ole viime aikoina juuri heiluneet, molemmat sukat ovat odottaneet pitkän tovin vain sitä, että pääsisivät tänne seinälle komeilemaan. Nyt on niiden lyhyt hetki parrasvaloissa.

Novitan Veikka Karkkiraita Geisha (9041) oli niin herkullinen väri, että tulipa sitä hankittua muuan kerä. Lisäksi hankin yksiväristä Geishaa, mutta siihen en lopulta koskenut, vaikka aluksi meinasin siitä resorin, kantapään ja kärjen sukkiini tehdä. Sukka on tehty perus-Veikka-ohjeellani, joten eipä siitä sitten sen kummempaa. Lankaa kului 168 g.

Toiset sukat tein 7 Veljestä Kimara (491) -värillä. Tämä oli yksi niistä väreistä, joita kuka tahansa sai äänestää Novitan mahdollisista väreistä jatkoon. Minä äänestin, monesti. Sitten odotin tätä väriä kieli pitkällä saapuvaksi kauppaan, ja kun se vihdoin ilmestyi, niin hommasin pari kerää, vaikka kerän hinta kauhistuttikin, isosti! Ja nyt minulla on jättiraitapolvarit jalkoihin laitettaviksi. Lankaa kului 169 g.

Siinäpä neuleosuus tällä erää. 

Siirrytäänpä hauvvaan. Muffi on nyt puolivuotias ja kasvanut hurjasti. Oikeastaan ei haittaisi minua ollenkaan, vaikkei enää kasvaisikaan... mutta kasvanee jokusen kuukauden vielä. Koira painaa nyt n. 13 kg ja on keskikokoinen. Annetaanpa Muffin itse kertoa, mitä 4-6 kuukauden välillä on tapahtunut:

Käyn päivittäin, ja useasti, nuuhkuttelemassa järven rantoja, polkuja ja hiekkateitä. Ja varsinkin edellä mainittujen reunuksia. Voi jummijammi, että on hyviä tuoksuja!

Minut tällättiin tähän kuvaan, koska haluttiin saada sinivuokot näyttämään vieläkin kauniimmilta.

Sattui sellainen yhden illan ripurapuralla. Ja seuraavaksi oli vatta kovalla. Piti pistäytyä lekurilla. Ei ollut kiva homma, mutta pärjäsin. Kallista hommaa tuo elukkalääkärin homma, ei tartte kuin oven aukaista ja saranoiden narahtaa, ja lompakosta katoaa useampi seteli.

Annoin Hammaskeijulle mun hampaat, sain tilalle pienen makupalan. Noo, saatoin osan hampaista syödäkin, koska vain yksi löytyi Äitin hyppysiin. 

Me käydään aamuvarhain ja iltamyöhäin pisulla. Tässä kuvassa aurinko laskee mun selkäni taa.

Tässä mä otan vähän lisäravintoa kiven päältä. Älkää kysykö, mitä tällä kertaa. Tykkään napostella kaikenlaista meijän reissuilla.

Täs kuvassa mää mennä jolkuttelen etiäpäin.

Ja täs mää kirmailen takasin, kun mun Äiti kutsui mua.

Palvelusväki imuroi, joten mää katsoin parhaimmaks' mennä soffalle lepäämään siksi aikaa, ja ottaa kevyet unet.

Mää vaihdoin välillä asentoa, melko unettavaa hurinaa.

Täs kuvassa näkyy meidän keskeneräistä möksää. Ja sit täs olen mää, mut on juuri harjattu. Mun Äiti tykkää rapsutella mua harjalla.

Täs mää olen juuri tullut salongista, mut pestiin ja mulle laitettiin kesäluukki. Uskotteko, että olen pehmunen..?

Tää kuva on otettu vähän takaviistoon, niin mun perä näyttää vähän isolta. Eiseole. Se on ihan sopivankokoinen pylly mun vartaloon. Ja tässä mä olen juuri tullut sieltä kauneussalongista.

Sithän mä kävin myös pentukoulussa. Ja nenänuuhkukoulussa. Tää kuva on otettu jälkimmäisestä. Mää nuuhkuttelin kyllä, mut mun Äiti ei ollut ihan varma, etsinkö mää sitä mitä piti, vai ehkä toisten ripottelemia makupaloja...

Näissä maisemissa mää monesti käyn pienet pisulenkit tekemässä.

Syreenit kukkivat nyt, ai että!

Olemme laittaneet pihalle hieman pensaita ja puita kasvamaan. Kaikki ovat toistaiseksi hengissä. Meillä on tulossa syreeniaitaa, on kaksi omenapuuta, päärynäpuu, luumupuu ja kaksi kirsikkaa. Sen lisäksi hieman ruusupensaita. Kovin paljoa ei voi vielä laittaa, sillä lisää maata pitää tuoda pihaan. Sormet syyhyäisi kyllä...

Ai, niin. Osallistuin ArabiaxNovita suunnittelukilpailuun. Tänään luin Instagramista, että voittajille on laitettu mailia. Minä en saanut mailia, joten en ole voittaja. Luulin etukäteen, ettei minua harmittaisi tämä, että olisi ihan sama, jatkoon tai ei. Mutta kylläpä se sitten harmittaakin. No, ehkä ei enää iltalenkin jälkeen. 

Niin, ja, yskä ei lähde mihinkään. Olen sitä tyyppiä, että kun yskä tulee, niin se viihtyy pitkään. Melko ärsyttävää, ja väsyttävää. Onneksi olen etätöissä, niin ei yskiminen häiritse juuri muita. Paitsi perhettä, joka neuvoo minua näin: Älä yski.

Lapaset x4