Hillshadow-kaarrokeneule

Kaikki neulomiseen liittyvä on ollut pitkään tauolla. Menen noihin syihin seuraavassa postauksessa, nyt ensiksi tahdon kirjoitella hieman Hillshadow-paidasta, joka on odottanut vuoroaan useamman kuukauden. 

Päätin neuloa paidan heti, kun sen Novitan syksy 2025 -lehdessä näin. Kaikki paidassa viehätti: väri, kirjoneulekuviot, sekä uusi, aran-vahvuinen Novita Arctic Wool -lanka, aivan täyttä villa. Laitoin langat tilaukseen, mutta vaihdoin mallin valkoisen Tuiskun sävyyn Poro.  

Neuloin puseroa pitkin loppukesää ja syksyä. Resori valmistui vaivattomasti, lankaa oli todella mukava neuloa. 

Mutta resorin jälkeen alkoi puuduttava, samaa kuviota toistava, kirjoneuleosuus. 

Siinä kohtaa alkoi takkuamaan, ja neuloinkin hihat välissä, ja jatkoin sitten taas miehustan kirjoneuletta kainaloihin, hammasta purren. 

Kaarrokeneuleosuus meni taas jouhevasti, tässä kohtaa loppu jo häämötti, ja niin häämötti myös Poro-sävyn langanpää: Lanka ei olisi muuten riittänyt, ellen olisi neulonut viimeisiä kirjoneulekerroksia muilla sävyillä! Yleensä lankaa jää reilusti yli, kerranpa näinkin päin.

Olen kirjannut vihkooni puseron valmistumispäiväksi 31.10. Se oli myös päivä, jolloin vetaisin puseron päälleni ensimmäistä kertaa. Kyllä vain, ei soviteltu matkan varrella, ei :D:D 

Ja: Puserosta tuli kaikin puolin aivan liian suuri minulle. Varsinkin kaarrokeosuus on liian korkea, paita on selkeästi pidemmän ihmisen päälle tarkoitettu, yli 180-senttiselle, ei tällaiselle teletapille kuin minä. Myös hihat roikkuvat pitkästi sormien yli. Tyttären mielestä paita on aivan hyvä !?! mikä kertoo minulle vain sen, etten ole millään tavoin nuorisomuodin kyydissä mukana. No, se ei taasen yllätä, olenkohan koskaan ollutkaan?!?

Paita on kuvattu Poikasen päällä, joka on miehen mittainen, eikä mikään ruippana kynäniska. Paita sopii hänelle hyvin, joten tarjosinkin paitaa hänelle... tietäen jo vastauksen etukäteen: Tuota, hän ei kylläkään tykkää oikein pitää villapaitaa. Joten, tällä hetkellä tämäkin paita marinoituu vaatekaapissa.

Malli: Hillshadow-kaarrokeneule, suunnittelija Sisko Sälpäkivi, Novita syksy 2025
Lanka: Novita Arctic Wool sävyissä tikli, poro ja tundra
Puikot: 4 ja 4.5
Langankulutus: 654 g

Tää paita piti saada neuloa

Graffitivalkoinen kirjoneulepaita tyrkytti itse itsensä, ja aivan suunnittelemattomasti, puikoilleni. En todellakaan ajatellut neulovani nyt mitään kaksiväristä kirjoneulepaitaa. Mutta tässä taas yksi asia johti toiseen.

Paidan syntytarina alkoi siitä, kun kaivelin lankalaatikoitani, ja silmiini sattui pieni pussi, johon olin survonut kahdenlaisia lankoja. Ja, samalla muistin, että olin nähnyt jonkun ohjeen lehdessä, ja oitis hankkinut siihen sopivat langat. Mutta, vaikka kuinka mietin, en saanut paitaa mieleeni. Ja, sen mysteerilehden olin säilönyt eri paikkaan, se ei ollut lankojen kanssa samassa pussissa. Asia alkoi todella vaivata minua. 

Keksin sitten vierailla omassa blogissani, lankakaaos-sivulla. Ja, onneksi pussukkalangat olivat kuvattuina siellä, olin ostanut langat vuonna 2022. Mistä päättelin, että ohje oli ollut jossain vuoden 2022 lehdessä, ja kävin miettimään, mitä käsityölehtiä minulle oli tuolloin tullut. Sitten mieleeni putkahti Ravelry. Laitoin sinne hakusanaksi erinäisiä käsityölehtiä, joita minulla on, sekä vuoden 2022. Ja, dadaa! Näin siellä kuvan paidasta, joka oli saanut minut ostamaan mysteeripussilangat. Se oli Suuri Käsityö 3/2022. Tämännäköinen lehti, ja tämä malli. (Tieto nyt tähänkin, ettei enää huku, kun tulee aika neuloa.)

Kyllä nyt pitää perustaa Vanuttunut Villasukka Etsivätoimisto, tänne vain kaikki ihmeelliset ongelmat, Vanuttunut Villasukka ratkaisee, nopeasti ja ripeästi.

Mutta mitenkä sitten graffitivalkoinen kirjoneulepusero liittyy tähän kuvioon? No, tietenkin sillä tavalla, että kun nyt tiesin, mitä lehteä minun pitää lehtipinoistani etsiä, niin tietenkin kävin niitä siinä ohessa satunnaisesti myös selailemaan. Niin, kun kumminkin olin siellä lattialla kyykkyasennossa ja lehtipinot edessä. Ja, kun katselin Suuri Käsityö -lehteä 9/2018, ja näin siellä kuvan kirjoneulepaidasta, niin aivoni kertoivat käsilleni, että tuo paita pitää muuten neuloa, ja heti. Eikä siinä auttanut pyristellä vastaan.

Tietysti yksi ongelma oli heti käsillä, nimittäin se, ettei minulla ollut ohjeen mukaista lankaa. Mutta löysin Novita Wonder Wool -lankaa, ja sitä näytti olevan riittävästi, joten pienen juupaseipästelyn jälkeen päätin tehdä paidan siitä. Ja samaten päätin, että pistellään koon M ohjeella ja puikoilla 4. Ja samana päivänä paitaa tulemaan, ihan intopinkeänä. Aikataulullisesti se meni näin: 

1. viikko kainaloihin
2. viikko hihat
3. viikko kaarroke ja päättely
4. viikko kuvausten odottelua

5. viikko, kun en ole saanut aikaiseksi bloggailla, mutta tässähän tätä tarinaa nyt tulee.

Löysin ohjeesta kaksi virhettä ja yhden symmetriaa häiritsevän fataalin asian. Kaksi ohjeessa olevaa virhettä olivat sellaisia, että ne kävivät ilmi ihan normaalilla neulojan aivotoiminnalla, en joutunut niiden takia neulomis- ja purkamisrumbaan. Mutta, symmetria-asia, se tuli minulle puskista, kun pääsin kaarrokevaiheeseen, ja aloin ohjetta tarkemmin siltä osin katsoa. 

Ja, siis ei ollutkaan kaarroke, vaan oli ragla. Ja oli ragla, jossa kuviot menee, tulee ja katkeilee raglan kohdalla miten nyt milloinkin sattuvat. Tai ehkä oletettiin neulojan itse laskeskelevan, mistä kohtaa kannattaa, tai ei kannata, kuviota aloittaa. Aivan tekemätön paikka. Ja, älysin myös, että ei näytä paidassakaan kovin hilpeältä, sillä raglat oli kuvassa hiustupsuilla ja kädellä visusti piilotettuina. 

Ja, sitten. No, kun minä olen minä. Sellainen, joka ei sovita keskeneräisiä vaatteita. Joka ei tee mallitilkkua. Joka elää vaarallisesti. Ja taidoillaan, vaistoillaan menee maaliin, ja siellä katsotaan, miten milloinkin kävi. Että, koitin vain kuutioida, kuinka paljon, ja millä välein, kaventelen silmukoita kaarrokkeessa pois, että saattaisi olla hyvä. Ja tein niitä kuvioita, joita halusin, kaventelumielessä. Ja sävelsin ainakin yhden kuvion lisää. Yhden kerran laitoin silmukat useammalle puikolle, ja leväytin tekeleen lattialle, että näyttääkö se paidalta laisinkaan. Mutta en kokeillut päälle, se olisi ollut liian vaivalloista, varmasti muutama silmukkakin olisi livahtanut karkuteille.  Ja sitten, kun olin neulomassa kaulusta, aloin miettiä, että tehdäkö korkea, vai matala kaulus. Silloin oli laitettava keskeneräinen päälle, että osasin päättää. Ja, matala oli oikeanlainen aukko.

Muhvelopuhvelo kävi tarkastamassa laadun ennen päättelyä. Hänen mielestään ihan jees.

Keskimmäinen lapsonen suostui kuvaamaan minut lähirannalla. Taisin saada ihan kivan paidan. Tämä tarina oikeastaan jatkuisi vielä, sillä tällä kirjoneulepaidalla on yhtymäkohta toiseen paitaan, jota olin ollut, ja nyt taasen, tekemässä. Mutta, jätetään se tarina sen paidan ohessa kerrottavaksi. 

Malli nro 34, Suuri Käsityö 9/2018, Susanna Mertsalmi
Lanka: Novita Wonder Wool, 004 ja 044
Langankulutus: 585 g (kuvioväriä 165 g ja pohjaväriä 420 g)
Puikot: 4

Terra

Sarjassamme paidat, jotka eivät tahdo valmistua millään... ja kun valmistuvat, niin kuvaus ja postailu ei nappaa sitäkään vertaa. No, mutta miksi? Ehkä siksi, että tuli valittua paitaan niin omituiset, ei omat, värit.

Aloitin paidan ehkä vuosi sitten, se valmistui pari kuukautta sitten. Kuvissa olen pukenut sen reippaana tyttönä päälle, ja lähdimme sen kuvaamaan. Järvessä oli vielä jäät, olisikohan ollut jotain huhtikuun alkua sitten? Muhvero-pennun otin kuvauksiin mukaan, vaan hän karkasi hyppysistä :)

Paidan ohje löytyy kirjasta Minun Islantilaisneuleeni, suunnittelija Annika Konttaniemi. Ohje oli hyvin kirjoitettu, neulojan ei tarvinnut jännittää vaikeutta tai virheitä, malli on kaunis. Helma muotoiltiin takaa pidemmäksi lyhennettyjen kerrosten avulla. Valitsin paitaan samat värit kuin mallipaidassa, mutta violetin korvasin keltaisella... öööh... tuli vähän sellainen Heja Sverige -tyylinen ratkaisu tai pääsiäismunan kääre tulee myös mieleen. Väripoukkoilut saavat nyt riittää minun osaltani, ja palaan omaan värimaailmaani.

Paidan koko on S, ja sain siihen uppoamaan 472 g Ístex Léttlopi -lankaa.

Ja, jälleen tällainen pikapostaus. Olen huomannut, että Muffi on melko lailla parantanut minun neuloosin, ja ylipäätään iltaisin koneella kökkimisen. No, onpa pihallakin tullut ihan vähän möyrittyä. Nyt tosin alkoi viikon talviloma (joskushan se on pidettävä), niin ehkäpä kerkiää ja ehtii enemmän. Ja samalla voi koittaa parannella tätä ihan kaameaa lentsua, joka iski päälle, eikä meinaa osata mennä pois... Harmittaa, sillä oli suunnitelmissa käväistä Muffin kanssa mökillä, mutta eipä nyt viitsi mennä tartuttamaan tätä muihin :/

En yleensä laita valokuviin palleroisia, mutta tässä oli sellainen älytön virnistys päällä, että sitä ei kehtaa julkisesti jakaa :D

Rakovalkealla

Ihanan raikas sinivalkoinen Rakovalkealla sai puikoillani vähän tunkkaisemmat ruskeapunasävyt, ja lankakin vaihtui toiseen.

Rakovalkealla on Merja Ojanperän suunnittelma kaarrokeneule, joka komeilee myös Minun islantilaisneuleeni -kirjan kannessa. Se oli toinen niistä malleista, jotka iskivät heti silmään. Olen sittemmin selaillut kirjaa lisää ja siellä on myös kaksi muuta mallia, jotka kiinnostaisi neuloa, siis yhteensä neljä mallia pyrkimässä puikoille. Mutta kuinka monta paitaa ihminen tarvitsee?

Rakovalkean oikea lanka olisi Alafosslopi, mutta en ryhtynyt sitä etsimään, vaan käytin puseroon Hjertegarnin Natur Uld -lankaa, jota on kerässä sama metrimäärä kuin Alafosslopia. Kyseinen lanka tuli ystäväkseni neuloessani siitä pitkää takkia aiemmin loppuvuonna (kyseinen takki odottelee edelleen steekkausta, sillä varasto on piilottanut ompelukoneen uumeniinsa ja pitää sitä siellä visusti vankinaan...). Natur Uld sattui olemaan myös ennen joulua sopivasti tarjouksessa, joten sekin mätsäsi oikein sopivasti.

Pohjaväri on sävy 2260, punertava beige. Tilasin sitä yhden kerän enemmän kuin ohjeen M-koossa pyydettiin. Jostain syystä lankaa kului kuitenkin enemmän ja se ei riittänyt kaarrokkeen kirjoneuleeseen, vaikka tein puserosta myös lyhyemmän kuin mallissa sanottiin. Jouduin sitten säveltämään kaarrokkeen värit uudestaan, sillä en viitsinyt lähteä ostamaan yhtä lisäkerää pohjaväriä isosta citystä ja tilaaminen ei myöskään sopinut tähän neulekiireeseen. Paita on leveyssuunnassa M-koon mukainen, joten neuletiheys lienee sama molemmilla langoilla. Eri lanka käyttäytyy kuitenkin jollain tavoin erilailla, tämä on hyvä tietää jatkossa, jos korvailen Alafosslopia tällä langalla.

Mainitsin jo alussa, että Rakovalkea sai aivan toisenlaisen vaikutelman, kun sävyt muuttuivat aivan toisiin. Pörrin mielestä paita on ruma ja se on kuulema hänen "aivan rehellinen mielipiteensä ja rehellisen mielipiteen saa sanoa".  Ruskea ja punainen eivät kuulu Pörrin lempiväreihin. Paita passaa minulle aivan hyvin metsäretkille. Neuloin myös kauluksen resorilla ja 15 cm korkeaksi, että tarkenee. En kestä kylmää kaulalla, takki auki leuhottelu ei sovi minulle. 

Natur Uld on pehmeämpää neulottavaa kuin Alafosslopi, käytettävyys varmaan myös eri, vaikka en osaa kertoilla vertailukokemusta vielä. Minulla on myös Alafosslopista neulottu paita, joten ehkä palaan tähän myöhemmin. Sen ainakin huomasin jo päätellessäni, että Natur Uldin langanpäät olivat takkuuntuneet toisiinsa, joten oletan, että lanka on herkästi huopuvaa. En siksi uskaltanut laittaa paitaa pesukoneseen, vaikka olen siellä huoletta pessyt kaikki neuleeni villapesuohjelmalla ja villapesuaineella. Minulla on sopimus koneeni kanssa, ettei se mene pilaamaan neuleitani, mutta nyt en tohtinut tuohon soppariin luottaa. 

Malli: Rakovalkealla, malli Minun islantilaisneuleeni -kirjassa, suunnittelija Merja Ojanperä
Lanka: Hjertegarn Natur Uld, 100 % villaa, pääväri 2260, muut värit: luonnonvalkoinen 100, tummanpunainen 1902, meleerattu roosa 700, vaaleankeltainen 822, tummanruskea 930
Puikot: 6
Langankulutus: 931 g

Tämän tekeleen myötä kiitän kaikkia tästä vuodesta ja toivottelen hyvää uutta vuotta 2022! Naputtelen lyhyen 2021 koosteen ensi vuoden alussa, kunhan selviän vuoden vaihtumisesta (siinä oikeasti mitään selvittävää ole).

Talvikarnevaali

Winter Carnival valmistui sopivasti lumiseen maisemaan.

Tämä paita ei alkanut mitenkään suunnitellusti, tosin sama kaava on toistunut joskus ennenkin jonkun tietyn mallin kohdalla: Katselin muuten vain Dropsin ohjeita - tämä malli hyppäsi esiin - jäin tuijottamaan - enhän villapaitaa halua neuloa - enhän kirjoneulevillapaitaa halua neuloa - menin pois - palasin uudestaan tuijottamaan - menin kaivelemaan Karismat esiin - valkkasin värejä - etsin sopivat puikot - aloin neuloa. Ja kaikki tämä saman illan aikana, eikä suunnitelmissa ollut neuloa minkään sortin kirjoneulevillapaitaa. 

Tämä on myöskin 1. paita, jonka olen koskaan neulonut ylhäältä alaspäin eli neulomuslaisen maailmankatsomukseni mukaisesti täysin väärin päin. Tämä on vähän sama kuin sukassa, joka kaiken järjen mukaan pitää neuloa varresta varpaisiin ei varpaista varteen - ja sukkaa en ole vieläkään kokeillut neuloa nurinkurin, vaikkakin aikeissa on, joku kaunis päivä. Mutta paitaan jos palataan, niin kaarrokepusero on ihan lempparijuttu: Saa neuloa koko ajan oikeaa ja valmista tulee nopeasti. Tosinpa hihojen neulominen oli vähän hankalaa, koska koko muu pusero oli jo valmis, ja pyöri siinä mukana. Jos taas paidan olisi aloittanut helmasta, niin vain kaarrokeosuudessa olisi koko paitahommeli ollut samaan aikaan työn alla. Mutta, niin tai näin, tykkäsin tehdä tätä paitaa, kaikkine langanpäineenkin.

Ja niitä langanpäitä, niitähän syntyi 9 eri värillä ihan kivasti, kun väri vaihtui tiuhaan, välillä neulottiin yhdellä värillä vain yksi kerros. Mutta tässä kohdin tunnustan jotain: Minusta langanpäiden päättely on oikeasti ihan jeesjuttu, kuuluu asiaan. Ja, jos saa kaikessa rauhassa tehdä, niin on ihan rentouttavaakin hommaa. Se ei ole minulle mikään hirmuinen mörkö, ainakaan enää. Minulla on myös erittäin salainen ase: Ihan paras päättelyneula! Olenkohan jo vouhottanut tästä neulasta täällä ennenkin? Neula on n. 10 cm pitkä ja kiinnittäkääpä katse tuonne neulan kärkeen, se on ohut ja hieman käyrä. Ai, että se puikkelehtii kivasti langansäikeiden läpi ja päättelee langanpäät kuin itsekseen. No, vähän pitää auttaa, ja jaksaa istua peffallaan penkissä, ja pitää huolta, etteivät sakset lähde kävelemään erään 3-vuotiaan mukana jonnekin pois. Neulaa myytiin aikoinaan, ja toivottavasti vieläkin, sellaisessa useamman neulan pakkauksessa. Ja sen jälkeen, kun hoksasin, että millainen helmi paketissa on, ostin useamman paketin, vaikken muilla neuloilla tee juuri mitään. Mutta nyt minulla on varmasti aina tällainen neula käsillä, kun jotain pitää päätellä, vaikka yksi neula jonnekin käsittämättömästi katoaisi. Sillä tässä taloudessa on joillakin asioilla tapana kadota jonnekin ja minä olen siihen syytön. Minä en ole se, joka kadottaa, vaan minä olen se, joka etsii ja löytää.

Tänä syksynä olemme kokeneet hermoja raastavia hetkiä avaimien kanssa ja juurikin minun avaimieni kanssa! Tulin joskus lokakuussa töistä, mukana oli Pörri, Pörrin hoitokassi, oma laukku, työlaukku ja posti. Eli minulla oli niin sanotusti kädet täynnä. Nakkasin siis eteisessä avaimet lipaston päälle ja näin, miten ne sieltä pomppasivat lattialle. Tämän jälkeen seurasi kaikenlaista kotiintulotohinaa: riisutaan lapsi, katsotaan syrjäsilmällä, miten Pörri nostaa avaimet lattialta ja laittaa niitä johonkin kassin sivulokeroon, kielletään lasta, lapsi ottaa avaimet pois, riisutaan omat vaatteet, siirrellään kasseja, mennään tekemään kiireellä ruokaa, laitetaan pesukone päälle, jne. Seuraavana päivänä, kun yritin tulla kotiin, ei kassissani ollutkaan avaimia. Ei ollut, vaikka käänsin kassin monta kertaa läpi. Onneksi Poikaset päästivät Äiteen kotiin. Sitten etsittiin koko lipasto ja kaikki muutkin mahdolliset paikat. Ei ollut avaimia, ei niin missään. Ja samassa nipussa katosi myös oma postilaatikon avaimeni. Eli meillä oli jäljellä vain yksi postilaatikon avain, jota yhteisesti jatkossa käytimme. 

Kunnes, eräänä iltana, kun olin aikeissa lähteä katsomaan postilaatikon sisällön, ei sitä postilaatikon avaintakaan ollut missään. Se ei ollut siinä, missä normaalisti pidettiin, eikä se ollut missään muuallakaan epänormaalissa paikassa. Ja sitä etsittiin, porukalla. Posti makasi laatikossa, eikä siihen ollut mitään keinoa päästä käsiksi. Uskokaa, kun sanon, että sitä postilaatikon avainta etsittiin, sitä etsittiin niin maan perusteellisesti! Kunnes sitten, eräänä iltana, kun posti oli maannut laatikossa useamman päivän, ja minä pohdin vakavissani, että lähdenkö kääntämään vielä roskalaatikon läpi, tuli reissussa olevalta Elmeriltä viesti. Siinä viestissä oli kuva ja kuvassa postilaatikon avain. Elmeri oli juuri hauskuuttanut työkavereitaan jutulla, kuinka minä olin hukannut ensin kotiavaimen ja postilaatikon avaimen ja sitten vielä toisenkin postilaatikon avaimen. Olipa sitten laittanut kädet takin taskuun ja hämmästyksekseen löytänyt avaimet sieltä! Ei, Elmeri ei ollut hakenut postia silloin, kun avain katosi. Minä hain, mutta en Elmerin takki päällä. En koskaan pidä Elmerin takkia, sillä ne ovat minulle aivan käsittämättömän suuria.

Ja: Mistäs muutama päivä takaperin löytyivätkään ne minun lokakuussa kadonneet kotiavaimeni? Dadaa: Elmerin rönttätakin taskusta, sellaisen takin, jota pitää päällään, kun puuhailee pihalla tai autotallista jotain. Sitä oli silloinkin menossa tekemään, kun käsi kävi taskulla ja löysi kadonneet avaimet...

Eli, tästä eteenpäin, jos jotain joudumme etsimään (kuten Poikasten huppari tai ulkohousut tai mitä vain, pientä tai suurta) menemme ensin kääntämään Elmerin takin taskut, sillä ne tuntuvat imevän jotenkin salaperäisesti esineitä puoleensa..

Tässä kohdin tätä postausta alamme kovasti lähestyä Kuinka monta langanpäätä -veikkausta, jonka laitoin muutama päivä sitten pystyyn. Veikkauksia tulikin mukavasti ja uskokaa tai älkää, joku teistä tiesi, melkein tismalleen oikein, nimittäin Knea, joka sanoi langanpäitä olevan 256. Knea, voit käyttää tästä edespäin itsestäsi titteliä Suuri Langanpäätietäjä, sillä langanpäitä on kipossa 252. Ja Knea, koskapa tiedät näin hyvin, niin voisit ehkä salaisesti paljastaa ensi viikon oikean lottorivin :)

Toisen paketin arvoin kaikkien osallistujien kesken, onnettarena Pörri ja käteen tarttui lappunen: karjalainenkatja.

Onneksi olkoon molemmille voittajille! Kokeillaanpa saada nyt toisiimme yhteys, että saan teidän osoitteet :) Pakettien sisällöstä kuva myöhemmin blogissa, kunhan saajat ovat ehtineet ne ensin availla. Ja kiitoksia myös kaikille muille osallistujille :)

Tämä paita sopii hienosti vaikka jämälankatyöksi. Ja voisin kuvitella tekeväni tämän uudestaankin. Langanjuoksut ovat kuitenkin lyhyitä ja kuviot toistuvat samalla rytmillä koko kerroksen ajan, joten neulominen on siten sulavaa. Ja kuvioiden välillä neulottiin erivärisiä raitoja, jotka tosin näkyvät aika huonosti, sillä kaikki raidat ovat vaaleita sävyjä: valkoista, vaaleanpunaista, vaaleaa beigeä, jäänsinistä.

Malli: Drops Winter Carnival, koko M

Lanka: Drops Karisma, sävyt: 71, 76, 70, 40, 13, 66, 74, 01, 65

Puikot: resoriin 3 1/2 ja kirjoneuleeseen 4 1/2

Langankulutus: 540 g