Rakovalkealla

Ihanan raikas sinivalkoinen Rakovalkealla sai puikoillani vähän tunkkaisemmat ruskeapunasävyt, ja lankakin vaihtui toiseen.


Rakovalkealla on Merja Ojanperän suunnittelma kaarrokeneule, joka komeilee myös Minun islantilaisneuleeni -kirjan kannessa. Se oli toinen niistä malleista, jotka iskivät heti silmään. Olen sittemmin selaillut kirjaa lisää ja siellä on myös kaksi muuta mallia, jotka kiinnostaisi neuloa, siis yhteensä neljä mallia pyrkimässä puikoille. Mutta kuinka monta paitaa ihminen tarvitsee?

Rakovalkean oikea lanka olisi Alafosslopi, mutta en ryhtynyt sitä etsimään, vaan käytin puseroon Hjertegarnin Natur Uld -lankaa, jota on kerässä sama metrimäärä kuin Alafosslopia. Kyseinen lanka tuli ystäväkseni neuloessani siitä pitkää takkia aiemmin loppuvuonna (kyseinen takki odottelee edelleen steekkausta, sillä varasto on piilottanut ompelukoneen uumeniinsa ja pitää sitä siellä visusti vankinaan...). Natur Uld sattui olemaan myös ennen joulua sopivasti tarjouksessa, joten sekin mätsäsi oikein sopivasti.

Pohjaväri on sävy 2260, punertava beige. Tilasin sitä yhden kerän enemmän kuin ohjeen M-koossa pyydettiin. Jostain syystä lankaa kului kuitenkin enemmän ja se ei riittänyt kaarrokkeen kirjoneuleeseen, vaikka tein puserosta myös lyhyemmän kuin mallissa sanottiin. Jouduin sitten säveltämään kaarrokkeen värit uudestaan, sillä en viitsinyt lähteä ostamaan yhtä lisäkerää pohjaväriä isosta citystä ja tilaaminen ei myöskään sopinut tähän neulekiireeseen. Paita on leveyssuunnassa M-koon mukainen, joten neuletiheys lienee sama molemmilla langoilla. Eri lanka käyttäytyy kuitenkin jollain tavoin erilailla, tämä on hyvä tietää jatkossa, jos korvailen Alafosslopia tällä langalla.

Mainitsin jo alussa, että Rakovalkea sai aivan toisenlaisen vaikutelman, kun sävyt muuttuivat aivan toisiin. Pörrin mielestä paita on ruma ja se on kuulema hänen "aivan rehellinen mielipiteensä ja rehellisen mielipiteen saa sanoa".  Ruskea ja punainen eivät kuulu Pörrin lempiväreihin. Paita passaa minulle aivan hyvin metsäretkille. Neuloin myös kauluksen resorilla ja 15 cm korkeaksi, että tarkenee. En kestä kylmää kaulalla, takki auki leuhottelu ei sovi minulle. 

Natur Uld on pehmeämpää neulottavaa kuin Alafosslopi, käytettävyys varmaan myös eri, vaikka en osaa kertoilla vertailukokemusta vielä. Minulla on myös Alafosslopista neulottu paita, joten ehkä palaan tähän myöhemmin. Sen ainakin huomasin jo päätellessäni, että Natur Uldin langanpäät olivat takkuuntuneet toisiinsa, joten oletan, että lanka on herkästi huopuvaa. En siksi uskaltanut laittaa paitaa pesukoneseen, vaikka olen siellä huoletta pessyt kaikki neuleeni villapesuohjelmalla ja villapesuaineella. Minulla on sopimus koneeni kanssa, ettei se mene pilaamaan neuleitani, mutta nyt en tohtinut tuohon soppariin luottaa. 

Malli: Rakovalkealla, malli Minun islantilaisneuleeni -kirjassa, suunnittelija Merja Ojanperä
Lanka: Hjertegarn Natur Uld, 100 % villaa, pääväri 2260, muut värit: luonnonvalkoinen 100, tummanpunainen 1902, meleerattu roosa 700, vaaleankeltainen 822, tummanruskea 930
Puikot: 6
Langankulutus: 931 g


Tämän tekeleen myötä kiitän kaikkia tästä vuodesta ja toivottelen hyvää uutta vuotta 2022! Naputtelen lyhyen 2021 koosteen ensi vuoden alussa, kunhan selviän vuoden vaihtumisesta (siinä oikeasti mitään selvittävää ole).

Välipäiviä kohti

Hupsistakeikkaa, en ole bloggaillut mitään kahteen kuukauteen! Tämä ei ole ollut mitenkään tarkoituksellinen breikki, koneella kikkiminen ja tekstin tuottaminen enää töiden päälle ei vain ole vetänyt puoleensa. Toisaalta kaikki neuleeni ovat olleet ns. salaisia puuhasteluja, ihme säätämistä tai niistä puuttuu joku osanen, joten ei ole ollut, mitä esitellä. Mutta voinen esitellä ainakin kaksi valmista työtä ja lisäksi vähän muuta höpinää.

Minulla oli tarkoitus tehdä Nina Laitisen Joulu-KAL-polvisukat itselleni väreillä vihreä ja ruskea, mutta teinkin nilkkasukat Poikaselle. Resorin tein ohjeesta poiketen kahden silmukan palmikkoa + yksi nurja. Sukissa on Ninan sukista kolme ensimmäistä kirjoneulekuviota. Lanka on muuten Veikkaa, mutta sininen ja punainen ovat Karisman jämiä. Tuli ihan jättiläiskokoiset sukat, mutta niinhän ne on Poikasen jalatkin kasvaneet ja koko mies. Jännityksellä seuraan, miten kookas tästä keskimmäisestä lapsosesta tulee, veikkaan, että perheen pisin. Tonttu oli pakannut vain toisen sukan pakettiin, se toinen valmistui jouluaaton kuluessa... Pörristä oli hauskaa, että Joulupukki oli pyytänyt minua tekemään sukkia muorin kaverina, koska hän ei itse ehtinyt... Langankulutus 153 g.

Vanhempi Poikanen sai lahjaksi Pälkäneen Marttojen joulu KAL-sukat. No, ei tosiaankaan. Mutta tätä harmaata Veikkaa oikeasti mietin niille pohjaväriksi, vaan en kyseisiä sukkia edes aloittanut, koska olivat liian monimutkaiset kiireiseen loppuvuoteeni. Tein siis varteen hieman kirjoneuletta kahdella värillä, vähän keltaista jämää kaverina, ja muutoin joustinneuletta. Nämäkin sukat ovat kokoa jättiläinen ja niin on myös Poikasen jalat, vaan eivät sivusuuntaan. Vähän voisi sukkien puolesta jalka vielä kasvaa, mutta eiköhän jalan koko ole nyt tässä ja pituuskasvun isoin pyrähdys Poikasella takana, tai Pitkällä Pojalla, kuten mieheni Poikasta nykyisin nimittää. Jotenkin hellyttävät nämä sukat Poikasen jaloissa :D Langankulutus 146 g.

 

Aloita & pura -osastolta: 
Aloitin Ninan Kaarna-KAL lapaset, mutta en voinut seurata ohjetta, vaan aloin pähkäillä, miksi palmikot kiertävät siihen suuntaan, miksei toisin... ja tein itse ohjeenvastaisesti. Ja mietin, miksei toisessa lapasessa mene kierrot toiseen suuntaan. Sain serkultani aivan käypäsen ohjeen, että mitäpä, jos vain tekisit niin kuin ohjeessa sanotaan. Mutta ei, se ei minulta vain onnistunut. Purin pois. 


Aloitin myös Novitan KAL-Joulusukat. No, tämäkin meni purkuun. Tämä malli oli jotenkin sellainen, että se vaati todella paljon keskittymistä ja laskemista, muuten meni armotta väärin. En jaksanut sellaista kaiken kiireen päälle. Tuossa vaiheessa vuotta kaipasin vain aivot narikkaan neulomista eli perusoikeaa tai jotain muuta samana toistuvaa.


Jonkun Novita lankatilauksen mukana tuli hauska kassi tällä kuviolla. Syö-nuku-neulo, tosineuleetikon päiväuni.  Tosielämän ympyrässä on muitakin osasia, jotka ovat tuiki tarpeellisia tässä elämässä tai pakollisia tehtäviä...


Sitten ohjeosastolla on myös ollut vähän tapahtumia: Hommasin Sydän Savossa -mallilehden, kas kyseisen tornin maisemissa olen joskus asustanut ja siellä metsiä samoillut Rusko-koiran kanssa.


Ostin Lumi Karmitsan 3. kirja, kettusukkien ja -lapasten ohjeen vuoksi. Kakkososaa minulla ei mahda ollakaan, mutta ykkönen on jossain varastoituna, odottamassa sitä hetkeä, kun saan taas oman työhuoneen ja kirjahyllyn.


Islantilaisia lapasia -kirjaa odotin kieli pitkällä monta kuukautta, ennen kuin se viimeinkin saapui minulle. Kirjassa malleja riittää, mutta huomiona, että mallit ovat ohuehkoille langoille. 


Minun islantilaisneuleeni -kirja oli kiva yllätys. Tästä kirjasta lähti toissapäivänä puikoille yksi pusero ja toinen odottelee kiltisti vuoroaan jonossa. Tämän kirjan lisäksi olen hommannut myös Novita Kaarrokeneuleet -lehden, siitä ei ole aktiivisesti juuri nyt puikoille pyrkimässä mitään, ehkä myöhemmin.


Pörri sanoi minulle yhtenä päivänä, että pitäisikö minun tehdä ensin keskeneräiset työt loppuun, eikä koko ajan aloitella uusia. Tässä piilee totuuden siemen, olen todellakin laittanut melkoisen määrän töitä alulle, mutta ne odottavat valmistumista:
Minulla on 5 työtä odottamassa päättelyä + puuttuvia kokonaisuuden osasia, näitä en tule bloggailemaan tänä vuonna. 
Yksi neuletakki odottaa steekkausta, sillä en löydä täpötäydestä varastosta ompelukonettani! Harmittaa niin vietävästi! Olen käynyt kahdesti penkomassa vähän varastoa, mutta minulla ei ole pienintäkään haisua, missä kone voisi olla, yhyy.
Sitten on niitä keskeneräisiä töitä. Olen aloittanut kolmet sukat, joista yksi omalla mallilla, mahdollisesti yhteen "kisaan". Sitten on myös yhdet lapaset, kauluri ja kaarrokeneule, jotka kyllä valmistuvat, joskus. Pitää ihan miettiä nyt, että oliko muuta. Niin, Novitan sukkalehdestä on myös yksi aloitus, joka ei tosin etene yhtään.


Tämä joululoma on tullut todella tarpeeseen! Ja ulkona on ollut niin kaunista. Olemme kävelleet päivittäin Pörrin kanssa rakennukselle, matkan varrelle osuu sorsien ja yksinäisen joutsenen talvehtimispaikka. Joutsen tuhmailee kovasti: Josko lintuja ruokitaan, niin joutsen retuuttaa sorsaraukkoja siivistä pitkään ja hartaasti, jos tulevat liian lähelle ruokaa. Voi linturaukat :(






Kävin eilen tankkaamassa Cittarista maitoa ja osuin tarjouskorien ääreen. Ihmettelin kaupassa, mikä on tämä vanha lanka, kun en sitä koskaan muistanut nähneeni, enkä sille hintaakaan löytänyt. Otin sitten neljä kerää ja myöhemmin kotosalla selvisi, että se onkin uutuuslankaa, jota oli jo meidän kaupassa saatavilla :) Ihanaa liukuvärjättyä lankaa <3 
Päivittelin myös Lankakaaos-sivuni kaikkien lankahankintojen osalta...


Tämä siivekäs olento toivottaa kaikille rauhallisia ja rentouttavia välipäiviä <3 <3 <3

Muumimamman puutarha

Muumimamman puutarha oli uusimman Moomin x Novita -lehden kiinnostavin ohje, joten se oli pakko neuloa. Sukat ovat hienot myös mallin mukaisesti tehtyinä, useammalla värillä ja Muumimammalla. Mutta minä yksinkertaistin mallin itselleni passaamaan.

Ensinnäkin tein sukat kahdella värillä, langat löytyivät sopivasti varastosta. Pohjavärin kaksi kerää ovat eri värjäyserää, mutta se ei haittaa, koska molemmat sukat on neulottu omilta keriltään. Ja minä en huomaa sävyeroa, vaikka laitan sukat vierekkäin.

Haihdutin myös Muumimamman sukista pois ja neuloin tilalle kukkia, kukkien mallikerta sopi hyvin Mamman tilalle. Sukissani Muumimamma on mennyt paistamaan isoa kasaa lättysiä, eikä ole näin ollen ehtinyt asettumaan sukkiin.

Muita muutoksia: Neuloin yhden yksivärisen välikerroksen kukan ja varren väliin. Neuloin sukista hieman pidemmät kuin mallissa ja kavensin nilkkaa kohden 2 silmukkaa enemmän kuin mallissa. Kantapään ja terän tein yksivärisenä, omalla tavallani ja vähemmällä silmukkamäärällä kuin mallissa. Tuli omiin jalkoihini sopivat kukkasukat.

Malli: Muumimamman puutarha, suunnittelija Sonja Nykänen, Moomin x Novita -lehti 202, 
Lanka: Novita Muumitalo, pohja Hemuli (720), kuvio Muumipeikko (007)
Puikot: 3
Langankulutus: 182 g






Raparperi limukkaa - Vetoketjullinen villatakki

Joskus työt vain jäävät vetelehtimään, tämäkin odotteli tovin päättelyä, sitten vetoketjun ompelua, valokuvausta ja kaikista tikkuisin oli matka blogiin. Mutta nyt meinaan tämän tänne lisätä, ennen kuin aivan unohtuu.

Itse takki lähti puikoille vikkelästi: Postilaatikkoon kolahti aikoinaan uusi Kotiliesi Käsityö -lehti ja sitä selatessani iskin silmäni heti tähän Järbo Svensk Ull:sta neulottuun takkiin. Ja sattui vielä niin hyvä mäihä, että olin aiemmin tänä vuonna hamstrannut Adlibriksestä juurikin svenssoneitten villalankaa johonkin hämäriin tuleviin töihin, miksipä ei sitten juurikin tähän! Neule pääsi puikoille samaisena iltana!

Takkiin neulottiin ensin hihat. Alkuun neulottiin putkineulosta, josta poimittiin silmukat resoriin. Resori on normaalia pidempi ja siihen tehtiin aukko peukalolle. Resorin jälkeen päästeltiin pintaneuletta.


Miehustan alkuun tehtiin myös putkineulosta, josta poimittiin silmukat. Niillä lähdettiin neulomaan heti pintaneuletta, samalla neulottiin lyhennettyjä kerroksia, joilla muotoiltiin takkia, selkäpuoli on pidempi kuin etupuoli. 


Hihat odottamassa miehustan valmistumista, tässä selkäpuolen muotoilu lienee jo valmiina.


Tässä olen näemmä saanut tikuteltua jo takin valmiiksi ja olen myös päätellyt sen. Odottelee pehmentävää pesua ja vetoketjun ompelua. 


Alareunan putkineulos ja lyhennetyillä kerroksilla tehty muotoilu. Kuvassa näkyy myös etukappaleiden i-cord-reunukset.


Hihan peukalon aukko.


Tämä lienee ensimmäinen paita/takki, jossa olen tehnyt myös kaula-aukon muotoilun lyhennetyillä kerroksilla, tykkäsin kovasti tästä tavasta. Kuvassa näkyy myös etureunan i-cord ja se jatkuu katkeamattomana, sillä silmukat on myös päätelty putkineuloksena.


Selkää muotoiltiin myös lyhennetyillä kerroksilla, jotta istuisi paremmin (tämä siis miesten takkimalli) & niskaan luonnollisesti myös lyhennettyjä kerroksia istuvuutta parantamaan. 

 
Kas, tässä olen pessyt takin 30-asteen villapesuohjelmalla & villapesuaineella, joten takki hieman pehmeni. Käsittely kannatti todellakin tehdä, sillä takki oli pirun tikkuinen ennen pesua, pesun jälkeen rouhea, mutta pidettävissä. Takin koko ei pesussa muuttunut. Vetokejun pituus on 65 cm ja se on metallinen, kestää siten kiskoa vähän enempikin menemättä heti rikki. Käytin ompeluun mustaa karhulankaa ja ompelin käsin, kahteen kertaan. 




Peukalonaukko


Raglankavennukset. Raglaneuleet on mun lemppareita.


Pintaneuletta, oikealla puolella neulottiin oikein ja nurjalla puolella nurinoikein -joustinta. Näpsäkkä juttu. 


Sitten laitettiin takki päälle ja lähdettiin esittelemään sille Rapolan metsiä. Ajatuksena oli saada upeita kuvia, joissa neule pääsisi oikeuksiinsa. Olosuhteet olivat siihen kovin otolliset, sillä syksy antoi parastaan, aurinko paistoi, luonto loisti. Mutta mallityttö petti odotukset, joten tässä kaikki, mitä kehtaan julkisesti esitellä. Alla kuitenkin näkyy, miten kurottelen koivua kohden ja näette takin muotoilun, edestä lyhyempi kuin takaa, hihat pitkät, peukunaukkoineen. (Ja, kyllä minulla on toinenkin käsi, vaikka tässä kuvassa sitä ei taivutettuna näy.) 


Josko ihmettelette, mikä on tuo upea myssy päässäni tai vaihtoehtoisesti, että mikä mätäs päässä makaa, niin tässäpä faktaa: Se on minun lemppari syys/kevätmyssy vuodelta 2014. Eli Dropsin Baby alpaca silkistä neulottu Delilah. Olen blogissa kirjoitellut, että "Tätä en hylkää, en ikuna." No, en ole hyljännytkään, vaikka ehkä jo pitäisi, sillä myssy on paitsi kulahtanut, niin myös liian suuri. Kerrottakoon, että tein viime vuonna toisen tällaisen, pienemmän koon, Hjertegarn Alpaca Silkistä. Ja olen pitänyt sitä ihmisten ilmoilla. Ja Dropsin mätäsmyssykkää olen pitänyt metsissä ja lenkkipoluilla. Jotenkin tykkään vaan tuosta Dropsin langasta enemmän, pitäisi tehdä siitäkin pienempi versio...


Rapolan kuppikivelle oli joku käynyt jättämässä lahjoja.


Takin väri on joissakin kuvissa hyvin haalea, mutta väri ei ole oikeasti sellainen. Väri on lähinnä oikeaa aivan ensimmäisissä & ulkokuvissa. Lankaan ovat ruotsin lampaat luovuttaneet hienon villansa ja se on värjätty upeisiin sävyihin. Ja juju tässä on se, ettei ole värjätty valkoista, vaan harmaata lankaa, siitä lankojen eläväinen pinta. Luin netistä, että lanka kehrätään Latviassa, mutta omaan neulevihkooni olen kirjoittanut, että lanka tehty Virossa. En jaksa kaivaa vyyhtiä enää esille, olkoon miten on. Lampaiden villa roudataan kumminkin muualle jatkokäsiteltäväksi, ruotsalaiset ei itse osaa, ei kykene, hehhee, vitsivitsi.


Malli: Vetoketjullinen villatakki, Kotiliesi Käsityö 5/2021
Koko: S (ohjeessa paljon kokoja XS-4XL)
Lanka: Järbo Svensk Ull (Rhubarb lemonade, 59006), 3-säikeinen lanka
Puikot: 4 ja 4,5
Langankulutus: 518 g
Ai niin, neuloin oman takkini vahingossa puolta numeroa liian suurilla puikoilla: Katsoin puikon koon vyötteestä, en ohjeesta. Eli takin mitat vastaakin sitten kokoa M, ei haluttua kokoa S. No, onhan se vähän väljä, oma-syy-pipi, jälleen kerran...
Mutta sanottakoon, että ohje oli aivan super hyvin kirjoitettu ja selkeä. Ja tykkäsin paljon i-cord-reunuksista ja lyhennetyistä kerroksista, hyvin viimeistellyn oloinen lopputulos. Kerrankin ohje, josta en löytänyt yhden yhtä virhettä. Bravoo ja läpyläpyläpy!!!

Kvalitet: 100% svensk ull
Nystan: Ca 100 g = 180 m
Rekommenderade stickor: 4 mm
Stickfasthet: Ca 21 m x 26 v = 10 x 10 cm
Garntjocklek: Worsted
Rekommenderad virknål: 4,5 mm
Virkfasthet: Ca 14 fm x 16 v = 10 x 10 cm
Garngrupp: Worsted/Aran

Tvättråd Alpacka Solo
Använd ej sköljmedel

Tämä linkki vie myös Järbon sivuille ja tässä on kerrottu langasta enemmän, ihan mielenkiintoisia juttuja.

Solmuja Kaihossa