Parsimista oikealla sienellä

Postilaatikosta kolahti eräänä päivänä pieni, mutta hieman pullukka, kuori. Lähetyksen sisältö yllätti ja liikutti minua: Kuoresta tuli esiin Mummun vanha parsinsieni. Sirkka-täti oli huomannut blogistani, että minulla olisi parsinsienelle käyttöä, joten hän lähetti äidiltään perimänsä sienen minulle, ikäänkuin perintönä, välikäsien kautta. Ihana ja liikuttava ele.

Parsinsienen varsi oli kadonnut jonnekin. Epäilen, että Mummu on se aivan itse poistanut, sillä olettaisin, että ilman vartta sieni on näpsäkämpi käyttää pienenkin tumpun tai sukkasen sisällä. Ja, mikä parasta, tässä sienessä on myös jousi! Jousen avulla sieni pysyy paikoillaan, sekin helpottaa parsimista. 

Joten, kun minulla nyt oli kunnollinen väline parsimiseen, niin pitihän se kokeilla, että olisiko sieneen jäänyt vähän Mummun taikaa, ja onnistuisin parsimisessa edellistä kertaa paremmin. Sattui käymään vieläpä niinkin, että Muumitalo-langasta neulomani sukat olivat reikiintyneet kantapäistä, ja toinen sukka myös kärjestä. Siispä hommiin. 

Sivuhuomautuksena Tupsulle, kun eräänä päivänä pohdimme, johtuuko sukkien reikiintyminen siitä, että sukat ovat sisältä huopuneet: Nämä sukat olivat myös sisältä huopuneet, kantapäistä erityisesti. Ja reikä oli "kuin haljennut". Kuvassa kantapään halkeama valmiina parsimiseen. 

 

Eli sieni sukan sisään ja jousella paikoilleen. Sitten vain pistelemään reikää umpeen. Yritin tällä kertaa hieman hillitä itseäni, tehdä hitaammin ja hartaudella. Ehkä näistä sitten tuli hieman siistimmät kuin edellisistä. 

Nurjapuolikuva on otettu kärjestä, huopumista havaittavissa sielläkin, mutta kantäpäässä sitä oli ehkä enemmän.

Välineissä oli eroa kuin yöllä ja päivällä. Ei varmasti tarvitse erikseen edes sanoa, kummalla on näppärämpi parsia: Oikealla Vanhanajan Parsinsienellä vai Tupperin muovikauhalla?

Vielä kerran lämmin kiitos Sirkka-tädille, tämä esine on hyvin arvokas, monella tavalla <3

Parsiminen ei ole supervoimani

Minulta reikiintyi peräti 4 sukkaparia samanaikaisesti, siis oikeasti ihan peräjälkeen: Otin puhtaat sukat jalkaan ja tallustelin niillä vähän aikaa, kunnes aloin ihmetellä, miten tuntuu paikoin kylmä kohta jalkapohjassa. Ja, niinhän siinä mollotti iso reikä tai ohueksi kulunut kohta kantapäässä. Laitoin sukat sivuun ja hain uuden parin... ja sama homma. Vaikka pidän sukkia koko ajan kotosalla, niin tosi harvakseltaan ne ovat menneet puhki. Kaikki nämä sukat ovat kyllä olleet kovassa käytössä, mutta olen tänä talvena käyttänyt villasukkia myös uudella tavalla, nimittäin talvikengissä. Olen melko varma, että tuo on syyllinen tähän massareikiintymiseen, sillä lankaa en tässä kohtaa voi syyttää, kaikissa sukissa on erilaisia, ja eri ikäisiä, lankoja.

Neljä sukkaparia yhtä aikaa on melkoinen määrä roskiin laitettavaksi, joten päätin ottaa supervoiman nimeltään parsiminen käyttöön. Paitsi, että se ei todellakaan ole minun supervoimani. Mutta pakkohan se lopulta oli koittaa, sillä vaikka makuutin sukkia ensin kuukauden ja odotin, josko olisivat korjanneet itse itsensä, niin näin ei kuitenkaan tapahtunut. 

Valitsin langaksi keltaisen Veikan, sitä oli pieni nöttönen sopivasti käsillä. Vilkuilin myös vähän ohjeistusta oikeaoppiseen parsimiseen ja KUITENKIN ohjeita soveltaen hommiin: Rajasin ensin reikä alueen pienin pistoin. Seuraavaksi pistelin lankoja tiheästi pystysuuntaan. Ja sen jälkeen olisi pitänyt pistellä joka toisen langan ali ja joka toisen langan yli toiseen suuntaan. Tässä kohtaa menin nopeasti neulalla vähän sinne päin. Lopuksi käänsin sukan vielä nurin päin ja pistelin reikäkohdalta vähän lisää. Katsotaan, miten pysyy reikä ummessa. 

Minulla ei ollut semmoista parsimistyökalua, mötykkämäistä esinettä, joka sukan sisään laitetaan. Mikä sen nimi on? Varmaan Google tietäisi, jos siltä kysyisin, mutta en nyt jaksa googlettaa. Kokeilin ensin parsia ilman sitä, mutta oli se melko hankalaa. Kaivelin sitten keittiön laatikoita ja hoksasin siellä Tupperin mittakauhan, joka on kuin luotu sukan parsimisen apuvälineeksi. Sen kun sujautin sukan sisään, niin olipa paljosti helpompaa.

Nyt olisi vielä kolme muuta paria odottamassa parsimistaan, vasta yksi neljästä on ehjätty... Melko siedettävää hommaa tämä on välityönä, vaikka työn jälki onkin melkoisesti sinne päin. 

Täällä blogin suunnalla on ollut viime aikoina hipihiljaista, mutta neulominen ei ole ollut tauolla. Olen suunnitellut useammat sukat ja neulonut niitä ihan "rallilla", kuten Pörri sanoo. Tuloksia tulee esiteltäväksi aikanaan, ja ohjeetkin olisi aikomuksena niistä tuottaa. Kunhan siihenkin vain löytyisi aikaa...