Myötätuuleen

Mies sai Vaimon kutoman villapaidan, halusipa tai ei ;D Ja, jos ei halunnutkaan, niin saa syyttää ihan itseään, sillä Luodottaren nähtyään huudahti innoissaan (tai niin sen ainakin tulkitsin): "Onko tuo minulle?" No, eihän se ollut, vaan Luodotar oli minulle itselleni, mutta nyt on Miehelläkin käsinkudottu, ihan oma, villapaita (pitoon tai kaapin täytteeksi, sen saa saaja itse päättää).

Hommasin paitaa varten 700 g Novita Nordic Wool -lankaa sävyssä tumma rubiini. Väri on yksi Miehen lemppareista. Aloin neuloa paitaa heti Luodottaren valmistumisen jälkeen, mutta se oli välillä tauolla, esim. Novita Knitsin Muistoja menneestä -KALin ja Piparisukka-KALin ajan. Jossain vaiheessa aloin epäillä, ettei lanka mitenkään voi riittää, sillä miehustaa neuloessa keriä kului. Surffailin ja löysin samaa sävyä Menitalta ja sattui hauskasti, että oli vieläpä samaa värjäyserää kuin aikaisemmin Novitalta hankkimani lanka. No, loppuviimein se 700 g olisi riittänyt aivan hyvin, muttei vara venettä kaada.

Tässä paidassa ei sinänsä ollut juurikaan tapahtumia, mallineule oli kahden kerroksen kestävää samanlaista tikutusta: 3 oikein, 1 nurin ja seuraava kerros kaikki silmukat oikein. Että sitä sitten neulottiin. 

Paitaa on ryhdytty neulomaan Novita Knitsin Myötätuuli-paidan mukaan. Kaarrokkeessa hieman muutin raglankavennuksia leveämmiksi, sekä neuloin paitaan "tavallisen" kauluksen. 

Tässä paita maahan levitettynä ja valmiina, pyöräytin sen kuvan oton jälkeen vielä pesukoneessa, villapesuohjelmalla. Paita olikin sitten kuivatuksen jälkeen hieman pidempi sekä hihoistaan, että kokonaismitaltaan myös. Mutta mies on melko pitkä, joten ei huono asia ollenkaan.

Ja tänään Mies pääsi tai suostui sillä ehdolla mannekiiniksi, ettei hänen kasvojaan kuvissa näy :) 

No, niin, siinäpä paita Miehen päällä ja hauislihastaankin esittelee. On se komea!

Pistetään paita nyt vaatehuoneen hyllylle odottamaan käyttöä...

Malli: Novita Knits Myötätuuli, suunnittelija Lea Petäjä (mallia hieman muokattu yläosan osalta)

Koko: XL

Lanka: Novita Nordic Wool, tumma rubiini (590)

Puikot: 3,5 ja 4 mm

Langankulutus: 609 g

Mitäs muuta on tapahtunut? 

No, eipä juuri mitään ihmeellistä, mutta Itsenäisyyspäivää tietysti vietimme, polttelimme kynttilöitä sekä sohvapöydällä, että ikkunalla myös. Leivoimme joulutorttuja ja söimme Fazerin sinivalkoista suklaata. Laitoin suklaat kulhoon ja herkkusuu Pörri meinasi ottaa niitä koko kourallisen kerralla. Toppuuttelin häntä ja sanoin, että ne ovat yhteisiä eli niitä otetaan muutama kerrallaan. Tällöin Pörri laittoi ylimääräiset takaisin kulhoon ja tokaisi minulle: "Ethän sinä ole edes perustanut tätä Suomen maata!"

Illalla ei olisi Pörri malttanut myöskään laittaa nukkumaan, sillä Suomen synttärit olivat vielä kesken...

Saimme viikonloppuna tänne ohuen lumihunnun, hieman valaisee maisemaa.

Kävimme kävelemässä Valometsässä, emme nähneet tonttuja.

Puseron kilkuttelua ja peiton kalistelua

Ei minulla mitään valmista ole, mutta muutaman keskeneräisen urakan tahdon vilauttaa, puikot ovat viihtyneet käsissä, kiitos syysloman ja ainaisten sadepäivien! Pistelin Luodottaren jälkeen heti uuden villapaidan alulle. Suuruudenhulluudessani suunnittelin sen olevan ihan nopsa tapaus ja valmis parissa viikossa. No, ei todellakaan ole, mutta pikkuhiljaa se sieltä tulee...

Puseron väliin kiilasi Novitan Muistoja menneestä KAL. Se tuli aivan puskista. En ollenkaan tajunnut, että se olisi alkamassa. Ja sitten se alkoi, siis heti, nyt maanantaina. Hätäpäissäni vannoin, etten ainakaan Isoveljestä tule peittoa tekemään, vaan jostain aivan muusta langasta. Seuraavassa hetkessä kaivelin kaikki helposti kotoa löytyneet Isoveljet ja sitten surffailin netissä ja koitin löydää Isoveljeä tarjouksesta, ja löysinkin,  nimittäin Tapion kaupasta. Oikeasti. Päädyn varmaan joku päivä Fingerporiin: Eka kuvassa kerron tärkeillen, että minä ostan aina lankoja vain harkiten ja tarpeeseen. Seuraavassa, tokakuvassa, on koko kämppä vuorattu lankakerillä, pääni pilkottaa jonkun kasan alta ja rekka peruuttaa pihaan uuden ale-lankalastin kanssa. 

Olen muuten ihan koukussa Muistoja menneestä KALiin. Siitä julkaistaan ohje kaksi kertaa viikossa, jokaista palaa tehdään viisi kappaletta. Huomenna tulee uusi pala, jee! Ja haluasin saada käsiini tuollaisia todella vanhoja käsityölehtiä, joita Novitan sivulla pilkottaa, mistähän niitä saisi..? Eikö Novita voisi alkaa julkaista noita vanhoja lehtiä uudestaan, minulle ainakin uppoaisi...

 

Parin viikon takainen vesivärimaalaus Rapolasta. Ei vaiskaan, vaan epäonnistunut valokuva... ööh taideteos.

Kehäkukkalapaset

Koska kerran muutkin, niin olihan minunkin neulottava ne, nimittäin Niina Laitisen suunnittelemat Kehäkukkalapaset, joiden ohjetta julkaistiin pätkittäin Taito Etelä-Pohjanmaan järjestämässä FB-KAL:ssa. Ohjeen lanka olisi ollut Taito E-P:n SeVilla, mutta minulla ei ollut sitä varastossa, enkä jaksanut alkaa hommailemaan, joten kaivelin esiin Novita Nordic Woolia ja sillä mentiin.

Pohjaväri oli 100 g kerällä, jonka kerin kahdeksi pienemmäksi keräksi. Tai, jos tarkkoja ollaan, niin Pörri pyöritteli kerijän kampea ja minä syötin hänelle lankaa. Melko sokea olin, koska en tuolloin huomannut sävyn olevan Flow eli kerä muuttui vaaleasta tummemmaksi. Havahduin vaalea-tumma-eroon vasta sitten, kun olin neulonut molempiin lapasiin varret ja asettelin ne pöydälle vierekkäin.  

Toinen tiukka paikka tuli kuvion lähentyessä loppuaan ja sormia oli vielä pitkästi peittämättä. Lieneekö syynä pitkä ET-käsi vai eri lanka vai mikä, mutta niin se vain oli. Ei auttanut muuta kuin neuloa vähän lisää ennen kärkikavennuksia.

Joku, minä varmaan, teki myös pari muuta virhettä kämmenpuolelle, jotain omia yksittäisiä väärällä värillä neulottuja silmukoita sinne ja tänne.

Mutta, niinpä ne kuin huomaamatta valmistuivat. Ja varmasti lämmittävät käsiä.

Ai niin, peukun kohdalla iski laiskuus, enkä jaksanut tehdä sitä kirjoneuleella.

Malli: Kehäkukkalapaset by Niina Laitinen

Lanka: Novita Nordic Wool Flow (068) pohjaväri & Novita Nordic Wool (509) kuvioväri

Puikot: 3

Langankulutus: 60 g

Tästä populoitui kyllä jonkun sortin uinuneena ollut lapasenneulomisinnostus, seuraavat ovat jo tulollaan...

Huivi ja höpinää - ja höpinää höpinän päälle: tänä ja ensi vuonna

Vuosi alkaa olla taputeltu, mutta vielä ehtii esitellä vuoden viimeisen neuleen, suuren huivin, sekä pohdiskella, mitä asioita haluaisi tulevana vuonna tehdä. Mutta tekeekö oikeasti, niin se on toinen juttu.

Mutta ennen huiviin perehtymistä muutama tämän viikon kohokohta: Viikko sitten pyysin lapsosia kasaamaan piparkakkutalon. Ajattelin, että se olisi heistä hauskaa puuhaa ja pääsen samalla itte vähemmällä. Kiinnosti myös tietää, saavatko Poikaset sen tiimoilta kovinkin ison kinastelun aikaan vai onnistuisiko kasaaminen ihan sulassa sovussa. 

Menin vähän ajan päästä tarkistamaan tilannetta ja kävi ilmi, että sehän oli koko tönö ollut aika tsipaleina siinä laatikossa ja Poikaset olivat ensiksi palasista koittaneet sitä huussettia kasata, vaan se ei  onnistunut. Olivat sitten päätyneet liimaamaan palasia kasaan, ja kuivumista odotellessa maistelivat koristeita, Pörri auttoi. 

Seurasi uusi yritys saada seinät pysymään pystyssä. Nyt alkoi Poikasilta loppua kärsivällisyys, kun seinät vaan kaatuilivat, eivätkä korjatut osat pysyneet kasassa, vaikka kuinka pruutasivat liisteriä väliin. Kuljetusfirma oli pahasti tyrinyt, kun ei ollut saanut rakenteita ehjinä työmaalle. Mihin lie kuoppaan oli matkalla ajaa kurauttanut? 

Minä olisin itse varmaan sinnillä laittanut sen möksän pystyyn, vaan ei ollut minun juttuni enää, joten annoin luvan syödä seinäelementit ja kattopellit. Ja hyvältähän ne maistuivat, kun laittoi paljon sokerimassaa ja karuskeja päälle. Minusta tuntuu, että nämä piparit mahtoivat olla joulun makoisimmat, lautanen ainakin vikkelästi tyhjeni.

Neulerintamalla olin jo hyvissä ajoin ennen joulua laittanut alulle kirjoneulesukat näistä väreistä ja aikomus oli neuloa sukat jouluna valmiiksi. Mutta jotenkin ne vaan tökkivät, eikä huvittanut neuloa. Eli menin selailemaan vähän nettiä ja kohtapa oli huivi aluillaan Prymiltä saamillani Ergonomics-puikoilla. Pääsin testaamaan niitä, koska niiden koko, 4 1/2, sopi justiinkin ohjeeseen. Ohjeen langan ja puikon tosin vaihdoin toiseen ja mitään mallitilkkuja en tehnyt ;D

Puikot ovat erittäin kevyet ja muodoltaan kolmikulmaiset. Puikkojen päät ovat hassun pullukat, mutta tavallaan litteät. Tuntui, että puikot eivät luista ehkä niin kuin "normipuikot". Toisaalta tuon arvioimiseen olisi pitänyt neuloa tätä samaa lankaa myös muilla puikoilla, mitä en tehnyt, joten en 100-varmuudella voi sanoa, mutta tuntumana kuitenkin. Pitänee testailla lisää.

Mutta sitten pieni hyppäys taas pois huivista ja takaisin jouluviikon juttuihin: Joulu meni lepposissa tunnelmissa ohi, Pukkikin oli älynnyt käydä jo yöllä tuuttaamassa lahjat kuusen alle, niin ettei niitä tarvinnut sen enempää jännitellä, että tuleeko vai eikö tule, ja koska tulee. Ja onko Pukilla joku kovinkin epänormaalin näköinen naamari päällä ja mistä aukosta Pukki pölähtää paikalle.  Kinkku oli supermakoisaa, koska oli köllinyt yön yli leipparissa itsensä ylikypsäksi. Kaikkea muuta joulujuttua oli riittävästi meidän tarpeisiin eli kaikki hyvin. 

Tapaninpäivän jälkeen koko muu perhe päätti lähteä mummolaan, ja Pörri sanoi, että "Äiti ei lähde mukaan. Äiti jää kotiin yskimään." Tämä oli suoranainen viittaus siihen, mitä olin koko joulunajan ja lähiviikot tehnyt: yskinyt. Niin paljon, että kylkiluuhun tai jonnekin sinne huudeille sattui. Eli niinhän minä jäin yssikseni vilkuttelemaan ikkunasta, kun perhe ajoi pois. Tämän jälkeen tapahtui jotain taianomaista: ihmeparantuminen! Keräsin kaikki epämääräiset roinat paikoilleen ja kaivoin imurin esiin ja imuroin yhdellä kädellä koko huussollin. Toisella kädellä en voinut, koska sattui sinne jonnekin. Pyyhin pölyt jne. Kun koko talo oli taas siisti, minä nautin. Ja nautin lisää, kun oli hiljaista. Oli aivan hipihipihiljaista. Kukaan ei halunnut minulta mitään, oli pari päivää aikaa vain minulle, vain omille tarpeille, mitä sitten olisivatkaan. Urheilu oli luonnollisesti poissuljettu, joten otin huivintekeleen kainaloon ja menin Elmerin mänceiviin neulomaan ja katsomaan sarjoja... ja jäin koukkuun: Katsokaa HBO:lta My Brilliant Friend, ihan huippu, kakkosseasonia odotellessa! Ja kyllä, minä pystyin neulomaan, niin kipeä en sentään ollut.

Yskää lääkitsin Inkivääriteellä, jonka maustoin hunajalla ja sitruunalla. Itse teen hörpsin suuresta mansikkakupista.

 Tiedä sitten auttoiko, yskä ei ole vielä loppunut, ehkä jo ensi vuonna. 

Porkkanalaatikko ei ole myöskään vielä loppunut, vaikka olen syönyt sitä pian viikon. Nyt alkaa ehkä jo riittää, ei kiinnosta enää!

Huivi on neulottu Novitan ohjeella: Messuhuivi 2017 Novita 7 Veljestä Pohjola. Ohjeen langalla ja puikolla neuloen sen koko olisi ollut 70x190 cm. Mutta koska minulla oli jemmassa täysvillaistakin lankaa, niin neuloin omani Novita Nordic Wool -langasta ja puikoilla 4 1/2. Pesin valmiin neuleen ja sen lopulliseksi kooksi tuli n. 70x220 cm. Eli sen sisään mahtuu kietomaan aika monenkokoisen naisihmisen.

Valmis neule kannatti pestä, sillä siitä tuli heti taipuisampi ja mukavampi pitää, jopa heti aamusta ns. luonnonkauniina ;D

Huivin neulominen oli jossain puolivälin paikkeilla erittäin puuduttavaa, mutta päätin vaan neuloa sen pois kuleksimasta. Ja huivin loppuosa, lyhennetyt kerrokset, sujuivat nopsasti.

Tämä huivi päätynee työpaikalle, sen voi siellä heittää tarvittaessa päälle.

Malli: Novitan ohjeella: Messuhuivi 2017 Novita 7 Veljestä Pohjola.
Lanka: Novita Nordic Wool (554)
Puikot: Prym Ergonomics 4,5 mm
Langankulutus: 240 g

Mitäs sitä sitten on tullut tehtyä tänä vuonna? Vasemmalla näkyy, mitä toiveita tälle vuodelle oli. Ja väritetyt sydämet toteutuivat. En ole ollenkaan pahoillani, vaikken kaikkia tehnytkään, mitä toivoin tekeväni, vuosi on pitkä aika ja harrastuksen parissa on saatava toteuttaa itseään vapaasti. Mutta lankavaraston kasvuun liittyen annan itselleni kunnolla tukkapöllyä. Miten ihmeessä olen saattanut tuoda tänne tänä vuonna 28800 g lisää lankaa?!? Miten??? Kuitenkin olen neulonut vain 6236 g pois ja lahjoittanut 200 g. Selittäkää tämä minulle!!! Vaikka en ostaisi seuraavana kolmena vuonna grammaakaan lankaa ja neuloisin samaan tahtiin, niin en sittenkään olisi vielä kuluttanut kaikkea ostamaani pois. Ja tässä ei tietenkään ole kaikki, vaan varastossa on aivan järkyttävä määrä lankaa. Tämä on nyt yhtälö, joka ei toimi. Ostin tänä vuonna melkein 10 kg enemmän lankaa kuin viime vuonna. Kuvassa näkyy 200 g lankaa (muine lisukkeineen), jotka talostani poistuivat Kuinka monta langanpäätä -arvonnan tuloksena. Langat ovat Hopeasäikeen käsinvärjättyä lankaa.
Tämän vuoden neuleita en ala käymään läpi, ne löytyvät kaikki Kässät 2018 -sivulta. Monenlaista on tullut tehtyä ja erityisen iloinen olen siitä, että viimeistelin muutamat ufot.

Sitten ensi vuoden toivelistaan: Siirsin vuoden 2018 listalta muutamat jutut vuodelle 2019. Ja uutena toivoisin ehtiväni tulevana vuonna opetella käyttämään neulekonetta, joka on odotellut minua vuositolkulla kodinhoitohuoneessa. Passap-pojun kanssa saisin aika näppärästi tuhottua lankavarastoani ja neulottua varsinkin ohuet langat kivoiksi puseroiksi, kenties?
Lisäksi toivoisin löytäväni jostain aikapiilosta lisää aikaa, että ehtisin suunnitella enemmän omia sukkajuttuja. Minulla on tähän eräs kantava teemakin mietittynä, mutta sitä en halua vielä paljastaa. Katsotaan, kuinka käy...

Ihana auringonnousu oli tänäänkin. Ja aivan kuin olisin kuullut joutsenen äänen joelta. Mutta eihän se ole mahdollista tähän aikaan vuodesta, varmaan tunnistin väärin, oli vaan joku tavarääkky.
Ihanaa vuotta 2019 kaikille! Ja kiitos (mahdollisille) lukijoille :)