Klassikko & saa nauraa & tuleva KAL

Olen ollut hipihiljaa, mutta jouten en ole ollut. Siitä kohta lisää, mutta ensin haluaisin esitellä klassikon jostain 20 vuoden takaa: Nallesta neulotun lämpimän villapaidan, jonka kaivan joka talvi pakkaskeleillä esiin. Väristä voidaan olla montaa mieltä, eikä väri kuulu nykyiseen värikarttaan, mutta kun ulkona on pakkasta -15 ja enemmänkin, niin silloin mennään käytännöllisyys edellä ja laitetaan lämpimästi päälle. Että taretaan myyrätä ulkona... ja varsinkin seisoskella pikkumyyrän touhuja katsellen.
Paita yltää miltei pepun alle, joten siinäkin mielessä lämmittää myös strategisen osaston. Ja tämä paita on minulle siksi erityisen rakas, koska siihen liittyy myös kaunis muisto: Muistan, mitä Mummuni sanoi, kun näki minut tämä paita päällä: "Voi, kun sinulla on sievä paita. Oletko sinä sen itse kutonut?" Olin minä ja mallineuleen olin jostain lehdestä ottanut, muuten itse sovelsin. Aika hyvässä kunnossa on paita vielä nytkin, vai mitä mieltä olette?
Yhtä sukkaa olen myös silloin tällöin neulonut, mutta eräs Areenasta katsottu Kotiin takaisin -jakso mahtoi olla liian jännittävä, koska neuloin kantalappua säären sivusyrjään. Siihen loppui kiinnostus tätä nimenomaista sukkaa kohtaan :D Mutta Areenasta pitäisi ehtiä useampi Kotiin takaisin -jakso katsoa pois ennen kuin katoavat.
Ryhdyin sitten suunnittelemaan tulevaa KAL-sukkaa ja se on nyt sillä mallilla, että 1. protoversio on puikoilla ja olen alustavasti hahmotellut koot kolmelle pohkeelle: n. 62, 74 ja 84 silmukkaa. Silmukkamäärät saattavat tuosta muutamalla silmukalla heitellä, jos viilailen kuvioita. Mutta, jos ehdin nyt neuloa ja laittaa ohjeita kuntoon, niin helmikuun puolivälissä aletaan kylvää kukantaimia. Lisätietoa tuonnempana.

Epäonnistuneesta lapasesta patakintaaksi

Olen yrittänyt jo kahdesti tehdä Waiting for a Kiss -sukkiin sopivia lapasia, mutta eipä onnistu, ei. En edes muista, aloitinko lapasyritykset jo vuonna 2016 vaiko vasta viime vuonna, sillä käsityökorissani on köllötellyt kaksi yksinäistä melkein valmista tumppua jo iät ja ajat samalla kyljellään. Ja, se aloitinko ekan parini Hjertegarn exclusive alpacasta vaiko Maijasta, on myöskin painunut unholaan, enkä viitsi muistivihkosta tietoa kaivaa. Mutta molemmista olen yrittänyt, todella. Sittenpä eilen, katseen harhaillessa taas käsityökoriin, syttyi päässäni kirkas lamppu, joka valaisi huoneeni sekä maat ja mannut aina Ouluun tai ainakin Haukiputtaalle asti. Tai samaa kuntaapa nuo taitaa olla molemmat, jos tarkkoja ollaan, ja ollaanhan me.  Ja niin vain kävi, että viimeistelin toisen epäonnisen lapasen kohti uutta elämäänsä - patakintaana.
Onhan se magiaa ottaa omenapiirakka uunista näinkin komialla kinttaalla. Ja ei pala ranteet, eikä koko käsivarsikaan, koska kinnas on pitkä kuin suudelma, jota tämä keijukainen odottaa. Ja Elmeri odottaa omenapiirakkaa vesi kielellä. Mutta kuka kumma on käynyt tekemässä sormenjälkiä uuniin?
Lapanen oli peukaloa vaille valmis, kun sen käsityökorista nostin. Virkkasin siihen vain kaksinkertaisesta langasta peukun, että ei tule peukkuun poppa. Muuten en patakinnasta viitsinyt käsitellä neulomisen jäljiltä, tämä on justiinsa sellaisessa kunnossa kuin on puikoilta tipahtanut. 

Malli: Waiting for a Kiss -sukistani lapasentekeleyritys
Lanka: Gjestal Maija
Puikot: Jaa-a, oisko 2 1/2
Langankulutus 49 g

Punainen poncho

Joulun aikaan etsiskelin kiivaasti mallia, jolla neuloa itselleni kevyt, mutta lämmin poncho tai huivi töihin. Lanka oli jo päätetty: punainen, ilmava, lämmin, Drops Brushed Alpaca Silk. Ja dadaa, mitäs sitten sainkaan aikaiseksi, en ainakaan sitä huivia tai ponchoa, johon voisin kietoutua töissä ahertamaan. Sain aikaiseksi pikkuisen ponchon, pikkuiselle tytölle. 
 Sitä piti käydä heti ihastelemassa viinikaapin peilaavasta lasiovesta.
Ja sitten piti kokeilla, olisiko se tanssahteluun ja pyörimiseen ollenkaan sopiva vaate. Oli se.
Tarkoitus ei ollut tehdä ponchoa 2-vuotiaalle, vaan huivi tai poncho itselleni. Mutta: Neulomisinnostuksen hiipuminen sai lampun syttymään päässäni ja vakuutuin siitä, että Pörri tarvitsee selkeästi enemmän ponchoa kuin minä. Tämä varmuus tuli minulle jossain etukappaleen puolivälissä. 
Aloitin neuleen luomalla 6 silmukkaa ja sitten ryhdyin neulomaan aina oikeaa. Lisäsin oikealla puolella, siis joka 2. krs, molemmissa reunoissa silmukan seuraavalla tavalla: Neuloin 2 oikein, neuloin seuraavan silmukoiden välissä olevan langan kiertäen oikein sillä tavalla, että uusi silmukka kallistui oikealle. Neuloin kunnes jäjellä oli 2 s. Neuloin seuraavan silmukoiden välissä olevan langan kiertäen oikein sillä tavalla, että uusi silmukka kallistui vasemmalle. Neuloin 2 silmukkaa oikein. Eli silmukkamäärä lisääntyi jokaisella oikean puolen kerroksella kahdella. 
Kun silmukoita oli 94, lopetin lisäämisen. Seuraavalla oikean puolen kerroksella lopetin keskimmäiset 20 s pois. Tämän jälkeen neuloin molempia puolia erikseen jotain 10-12 krs tai jotain semmoista, että sain aikaan sopivan kaula-aukon. Ja kun olin tehnyt tämän molemmille puolille, niin loin kaula-aukkoon takaisin 20 lopettamaani silmukkaa.
Tämän jälkeen aloin kavennella jokaisella oikean puolen  kerroksella aina 2 silmukkaa per kerros pois eli kaventelin joka 2. kerros. Kerroksen alussa neuloin 2 silmukkaa ja tein kahden noston kavennuksen. Neuloin, kunnes jäljellä oli 4 silmukkaa, neuloin kaksi s oikein yhteen ja neuloin loput 2 silmukkaa oikein.
Kun silmukoita oli jäljellä 6, lopetin ne, päättelin muutamat langanpäät ja laitoin ponchon tyttösen päälle.
Malli: Oma poncho omalle tyttöselle
Lanka: Drops Brushed Alpaca Silk, väri 7
Puikot: Pitkä pyöröpuikko nro 5
Langankulutus: 36 g
Valmiin ponchon mittoja: leveys hartioiden kohdalla n. 64 cm, olkapäästä alas n. 35 cm
Seuraavaksi alan varmaan tehdä taas itselleni huivia ja jonkun päivän päästä esittelen täällä teille huivia - kärpäselle tai kirpulle :D

Vuoden ekat

Aloitin joulukuussa innolla Novitan joulukalenterisukat, mutta innostus katosi heti resorin jälkeisiin nyppyihin ja mallin silmukkamäärän omituiseen heittelehtimiseen. Resori oli kuitenkin kaunis, joten hyödynsin sen näissä muuten aika tavanomaisissa sukissa. 
Kun minulla lyö mallin suhteen tyhjää, niin alkaa samantien syntyä räsymattomaista 1+1 sukkaa. Aika monesti on käynyt näin :D Eipä silti, tykkään neuloa kahdella värillä kerros per väri. Ja siitäkin tykkään, miten kahden langan yhdistäminen saa langat parhaimmassa tapauksessa hehkumaan kauniimmin, kuten mielestäni tässäkin kävi.
Vaaleanharmaa on Kehrä Lauria ja raidallinen Veikan Raitaa, sävy 863. Ja seuraavaksi haluaisin löytää jostain lisää tätä raidallista lankaa, hommasin sitä aikoinaan vain kerän ja ajattelin laittaa myöhemmin pari kerää lisää. Mutta yht'äkkiä sitä ei enää ollutkaan missään. Miksi?
Ja muuten, Novitan joulukalenterisukkamalli on todella kaunis, olen ihastellut valmiita sukkia siellä sun täällä.

Malli: Oma perussukka hieman pidemmällä varrella, resori Novitan joulukalenterisukan mukaan
Lanka: Kehrä Lauri vaaleanharmaa & Novita 7 Veljestä Raita 863
Puikot: KnitPro 3 1/2
Langankulutus: 132 g (harmaata 88 g ja raidallista 44 g)
Silmukoita: Olikohan resorissa 56 ja resorin jälkeen 48, pohkeen jälkeen 44.

Vihtaranta KAL - 2/14 Mökki