Lomalla viimeinkin

Ja ajattelin postailla vähän tiuhempaan, vaikkei mitään erikoista olisikaan. Ei ole mitään suunnitelmia säntäillä pää kolmantena jalkana sinne ja tänne, vaan tehdä mahdollisimman paljon sellaisia asioita, jotka tuntuvat hyviltä. Katsotaan, mitä tästä tulee.  Aloitetaan tällä herkullisella kuvalla, jossa jäätelön alla piilottelee iso keko mansikoita, vadelmia ja pensasmustikoita. Kesäkuussa syntynyt Poikanen vietti synttäreitä helteiseen aikaan, juhlimme näin: Syville lautasille tällainen herkkukasa, ja sitten isolla lusikalla ääntä kohti.

Viime perjantaina juhlistimme loman alkamista myös perinteisesti: grillausta ja kannullinen sangriaa. Tuntui niin hyvältä istua omalla terassilla, lämpöinen kesäilta, ei hyttysiä, pieni tuulenvire... ja kiireet pois. En muista, koska olisi ollut, josko milloinkaan, niin lämmin ilta lomien alkaessa. Ja ihan Suomessa tämä.

Yöllä puoli kahdentoista aikaan oli edelleen lämmin, yli 20 astetta reippaasti. Aurinko oli laskenut, Muffi nuuhkutteli yötuoksuja ja lirautti iltapisulit. Sitten menimme nukkumaan.

Vielä jasmiken hienoa kukintaa lähistöllä, aivan korkeina pensaina, pikkupuina. Tuoksuu niin hyvältä! Tulee entinen talomme mieleen, pohjoisessa, missä minulla oli myös tätä ihanuutta, joka kukki vuosi vuoden jälkeen uskollisesti.

Tänään nukuin yllättävän pitkään, sillä heräsin vasta kahdeksan maissa ihan makoisilta unilta. Ulkona paistoi aurinko ja tuulla tuiverteli hieman. Muffi-tyttö oli jo portaiden alapäässä vastaanottokomiteassa toivottamassa minulle hyvää huomenta. Ja sitten hyppelimme muutamat askeleet Apian puistoalueella, pitkälle lenkille emme nyt heti aamusta taipuneet, kovasti teki mieli jo kahvia, ja tämänhetkistä lemppariaamupalaani. Ja se on tällainen: Murustan kaksi digestive-keksiä kulhoon, perään kourallinen pensasmustikoita ja kreikkalaista jukua. Ai, että! Ja sitten iso mukillinen kahvia. Kyllä tuolla lähtee hyvästi päivä käyntiin!

Muffin aamupala on keitetty kananmuna ja jäinen kanankaula. Keitän kaksi kananmunaa kerrallaan, joten joka toinen aamu on kananmuna odottamassa jääkaapissa, ja joka toinen aamu munat kiehuvat kahvin tippuessa kannuun. (Muffille on myös nappuloita aina saatavilla, välillä maistuu, välillä ei.)

Aamurutiinit, jos mitkä, ovat tärkeitä. Ja se, ettei kukaan muu perheestä ole vielä hereillä, vaan on aivan hiljaista. Seuraava heräilijä oli Mies, joka meni viettämään omaa aamupalahetkeään koneelle. Ja Tyttönen, jonka tukan Nukku-Matti oli laittanut aivan solmuun. Mutta tässä vaiheessa olin jos siirtynyt katoksen alla oleville tuoleille neulomaan, ja siirtynyt toisenkin kerran, varjoisammalla tuolille, kahvikupponen oli tyhjä. Meidän terassi näyttää tällä hetkellä siltä, että se torppaa tehokkaasti turhan fiinien ihmisten vierailut: Rakennustelineillä on uimapyyhkeiden jatkuva liputus, piha/rantakenkiä sikin sokin, Muhveron luita, pureskeltuja keppejä. Miten viihtyisää. 

Päätimme Tyttösen kanssa lähteä käymään kirpparilla. Ja Mies päätti meidän puolestamme, että menemme pyörillä, sillä Mies lähti Lahdesta asti hakemaan saunan ovea, koska missään lähempänä ei ole mustaa lasiovea, kuulema. Mutta, eipä mitään, pyörällä on hyvä mennä, sillä meidän kohde on parin kilsan päässä, ja sinne on rauhallinen, hyvä pyörätie. 

Kirpparilta en hoksannut ottaa kuvia, vaan etsiskelin sopivia kangaskappaleita mekkoihin. Tyttönen etsiskeli omia juttujaan. Pyöräilimme takaisin, minun pyörän etukorissa oli kepparin pää, Tyttösen pyörän etukorissa pieni virkattu hattu. Ne olivat hänen löytöjään. 

Minä löysin kolme suurta pöytäliinaa, harson hyttysverkoksi, ja ison nipun pyyhkeistä ommeltuja luuttuja. Nämä kuljetin kotiin muovikassissa, pyörän sarvessa. Pöytäliinat olivat muutaman euron kappale. Jos noista yhtään mitään saan onnistumaan, niin ei ole ainakaan hinnalla pilattuja.

Vielä muuan yllättys pihalta, jota en ole juurikaan pystynyt laittamaan, koska maansiirtotyötä on vielä edessä. Sormet syyhyäisivät kyllä kovasti! Muistin viime kesänä heitelleeni Maariankellon siemeniä jonnekin, mutta ei mitään muistikuvaa, minne. Paikka löytyi nyt, kun takarajalle viime kesänä istuttamani syreeninpistokkaiden vierestä löytyi yksi, aivan lyhyen varren päässä nököttävä, Maariankello. Ja lisää nuppuja on tulossa. Nyt en uskalla päristellä nurmikkoa (rikkaruohikkoa) matalaksi, sillä silppuaisin samalla jotain kaunista alkavaa.

Mies varjelee omia aarteitaan, neljää pensasmustikkaa, jotka tekevät hurjaa, parinkymmenen marjan satoaan. Pensaiden ympärille ilmestyi kaikessa hiljaisuudessa verkko. Ja seuraavaksi tulee kuulema kameravalvonta, ettei kukaan, tai mikään, syö Miehen suurta pensasmustikkasatoa. 

Harhaneilikat jaksavat kukkia! Eivät juurikaan piitanneet, vaikka kesäkuu oli lämmin, ja liki sateeton.  Nämä kasvavat myös piskuisen tontin takarajalla, turvassa tulevilta maatöiltä.

Vielä vähän tulevien käsityöjuttujen suunnittelua: Novitalla on alkamassa Mica neulepusero -KAL, johon ajattelin lähteä mukaan. Siinä neulotaan venekaula-aukkoinen pusero 3-kertaisesta Tuuli-langasta, puseroon on paljon kokoja. Ja sen voi neuloa usean mittaisena, sekä helman, että hihat. Minulla on vanhaa Novita Rose -lankaa useammassa värissä, joten ajattelin kokeilla, millainen pusero tästä tulisi, jos teen ihan vain 1-kertaisella langalla ja puikoilla 4.5. Tein sitä varten poikkeuksellisesti pienen pätkän mallitilkkua, mutta ei oteta mallitilkkuja tavaksi.. :D

 

Perussukat ja elokuun jorinoita

Pieni kooste elokuun elämänmakuisimmista hetkistä, sekä yksi valmistunut neuletyö. Hieman olen ehtinyt jossain välissä neuloakin. Tarvitsin helpon yksivärisen työn, joten otin Veikkaa sävyssä Kanerva (766) ja neuloin siitä vähän isommat sukat koossa 42. Varsi on neulottu joustimella, silmukoita 52. Kovin pitkää vartta en viitsinyt tikutella, pituutta on n. 14 cm. Jalkaterän päälle neuloin myös joustinta ja terän pituus on 27 cm. Lankaa kului 112 g. 

Elokuu rysäytti lomalaiset takaisin töiden ja koulun ääreen. Meneehän siinä aina muutama päivä totutellessa taas työrytmiin ja elokuun alkupuoli meni perinteisesti: Ensin oli aika leppoisaa ja hiljaista, kun kaikki muutkin ilmeisesti keräsivät itseään taas kasaan, ja osa oli vielä lomallakin. Mutta, kun koitti maanantai 15.8., niin alkoi kunnon rytinä, kaikki laittoivat isompaa vaihdetta silmään. Näin se vain aina menee, ainakin minun työpaikallani. 

Meidän perheessä on nyt vain koululaisia. Lukiolaisen ja Yläasteelaisen suurimmat haasteet liittyivät vuorokausirytmin siirtoon, he kun olivat tottuneet kukkumaan yöt ja nukkumaan aamuisin ihanaisen pitkään. Heidän herätteleminen kouluun on ollut vähän haasteellista. Tai yläasteelainen on tunnollinen ja säntillinen ja herää hyvissä ajoin, no probleemos. Mutta Lukiolainen nukkuu aivan erityisen sikeästi.

Olen yrittänyt saada heitä herättelemään jo itse itsensä, koska olen melkoisen varma siitä, etten tule muuttamaan heidän mukanaan, kun joku kaunis päivä jättävät lapsuudenkodin... ja Äiteen tänne vaan neulomaan. Mutta Lukiolainen väittää, ettei herää puhelimensa herätykseen. Pyysin häntä laittamaan herätyksen päälle, että saan kuulla, minkälaista ääntä puhelin päästää. No, sehän oli sellaista diludilulei-tyylistä hempeää ja kaunista säveltä, ei sellainen läpäise Lukiolaisen unta. Pitäisi olla isointa pärinää ja mörinää, mitä puhelimesta irti saa. Tai ehkä minun rääkäisy, että NYT YLÖS TAI MYÖHÄSTYT KOULUSTA (kun olen jo pari kertaa sievästi herätellyt). Se myöhästyminen tapahtui tässä tällä viikolla: Olin todella syvästi keskittynyt töihini, kun havahduin klo 9:38 siihen, että Lukiolainen kuorsailee vielä, en ole muistanut herättää häntä ollenkaan, ja koulu alkoi "jo" 9:30. Siitäpä Lukiolainen sitten lähti venymään koulua kohti, mutta kahvitkin joi, ennen kuin lähti :D Ihmeen hyvin hällä silti koulu sujahtelee.

Sitten tämä Ekaluokkalainen. Ensimmäisen päivän koulumatka meni varsahyppelyllä, minä kävelin perässä, ja Ekaluokkalainen hyppeli edessä kuin joku perhonen tai villivarsa. Olihan se vähän tunteellinen hetki, siis minulle. Pörri sulahti koulumaailmaan tuosta vain ja ilmoitti 1. päivän jälkeen, että hän menee muuten seuraavana päivänä yksi kouluun. Ja menikin. Jäin vilkuttamaan ikkunasta ja hän vilkutteli minulle takaisin niin kauan, kun ikkunaan oli näköyhteys. Ihanaa <3 Tätä jatkui pari päivää, mutta nyttemmin tämä "valvonta" on minulta kielletty, hän haluaa olla itsenäinen. 

 

Eräänä päivänä Pörri tuli koulusta ja kertoi puraisseensa kanan palasta ja hammas oli irronnut. Hammas oli tietenkin otettu visusti talteen Hammaskeijua varten. Illalla huomasin hänen pöydällään mukin, johon oli laittanut hampaan, sekä kirjoitellut Hammaskeijulle viestin. 

Seuraavana päivänä oli hammas mukista kadonnut ja tilalle oli tullut Pörrin toivoma Kismet ja Hammaskeijun jättämä viesti. Hieman Pörri ihmetteli, miten Hammaskeiju oli osannut kirjoittaa kaunolla... ja katsoi vinosti minuun. Olen siis aiemmin kertonut hänelle, että entisvanhaan koulussa sai kirjoittaa vain kaunolla, ei tekstaten. Ja sanonut, kuinka hassua se on, koska nykyisin ei kaunoa opeteta enää ollenkaan, ainoastaan tekstausta. (Tämä on minusta aivan kauhea vääryys ja virhe.) Mutta, miten tämä liittyy siis Hammaskeijuun: Pörri on tietenkin omassa päässään ajatellut Hammaskeijun olevan nuori, ei vanha. Joten nyt pienissä aivoissa raksuttaa, koska jokin ei täsmää... Mutta kolme muuta hammasta heiluu suussa, seuraavaa Hammaskeijun vierailua odotellessa...

Tämä elokuun viimeinen viikonloppu toi Waltikan Venetsialaiset Koskiin. Tapahtuma oli kolmipäiväinen, mutta meillä oli liput perjantaille ja lauantaille. Perjantaina jaksoimme käydä kuuntelemassa vain Vesalan esiintymisen, joka oli upea. Eilen vietimme Venetsialaisia Ellinoorasta alkaen ihan tappiin asti, illan päätti ilotulitus. Ilma oli ihana, lämmin, kesäinen. Oli mukava fiilistellä siellä Elmerin kanssa. Missään jauhojengeissä ei tietenkään heiluttu, eikä sometähtien seurassa. Vai olenko minä joku tyhjänpäiväinen somettaja... hmmm. En minä ole, teen tätä omaksi huvikseni, ehkä vähän muidenkin, mitään kuuluisuutta en tässä janoa enkä tsiljoonaan seuraajaa :D 

Bonnie Tyler lienee jo 71-vuotias. Hyvin lähti vielä ääntä, tosin viimeisen biisin aikana tuli tunne, että onko nyt kaikki ihan kunnossa. Mutta, kuinka moni samanikäinen jaksaa vielä heilua lavalla? No, itse asiassa, onhan noita laulajissa paljonkin, rakkaudesta lajiin.

Kukat jaksavat vielä kukkia.

Purkkivärjäyksen tilanne tänään. Teellä on menossa 11. päivä, kahvi-neilikalla 5.

Ensi viikolla ilmestyy Novita x Fazer karkkisukkalehti. Tulossa taitaa olla melkoinen pläjäys, ainakin sen perusteella, mitä esikuvia malleista olen nähnyt sosiaalisessa mediassa. Lehteä odotellessa :)

Tammikuun alun Superpiristävät asiat!

Pitkähkö loma on vietetty ja lyhyet viikot sen päälle, takkuista on totuttelu arkeen. Kukuin lomalla vähintään puolille öin, joskus jopa 2-3 asti. Aamuisin heräilin 8-9 maissa virkeänä lomalaisen kiireettömiin hommailuihin, ja virkeänä siitä huolimatta, että unet olisivat jääneet vähän lyhyiksi. On sanomattakin selvää, että rytmin kääntäminen on vaikeaa ja kello soi aamuisin piiiitkäään ennenkuin käsi liikkuu sitä kohden, yleensä sen jälkeen, kun kylkeen on tullut kipakka tökkäys viereiseltä semi-horroksessa olevalta koomailijalta. Sama vaikeus tuntuu olevan koko perheellä, poikasiakin saa herätellä aamuisin monesti.  Keräsin tähän kuitenkin muutaman asian, jotka ovat tuoneet piristystä ja nostetta päiviini:

Amaryllis alkoi kukkia, ensimmäisessä kukkavarressa on pian neljä kukintoa auki. Toinen kukkavarsi odottaa nupulla vuoroaan. Tätä saan ihailla pitkään <3

Tänään ei satanut vettä. Tänään paistoi aurinko, näin pitkästä aikaa sinisen taivaan. Pitihän se ikuistaa, kukaan ei muuten usko ;)

Etsin eräänä iltana oikean kokoisia puikkoja tästä läjästä. Läjä oli toki ensin laatikossa, josta puikkojen etsiminen oli vieläkin vaikeampaa. Otin itseäni puikkomitalla näpeistä kiinni ja järjestelin nämä kaikki koon mukaan. Pörri auttoi mittaamisessa. Nyt ovat kaikki siististi nipuissaan. Uskokaa pois, vaikka järjestelykuvaa ei ole tähän hätään näpsättynä. Tämän läjäkuvan otin lähinnä serkulleni, sillä järkytyin itsekin siitä, miten paljon minulla on puikkoja :o

Lankamaailman mainoskirje kertoi Maija-langan olevan tarjouksessa, 5 kerää kympillä. Se sai toisena iltana minuun tietynlaista liikettä Maija-varaston suuntaan. Kippasin kaiken lattialle ja sain Pörristä iloisen apulaisen lajittelemaan keräset värien mukaan. Totesin Maija-varastoni olevan aivan hyvä, tilasin vain 10 kerää täydennysvärejä :)

Posti toi itse itselleni hankkimat joululahjat, nämä ihastuttavat kirjat, jotka tilasin Adlibriksesta, mistäpä muualtakaan. Olen jo useamman vuoden kiertänyt ja kaartanut Kofteboken-kirjoja, niitähän on jo kaiken kaikkiaan kolme osaa. Minun tekisi valtavasti mieli hankkia ne kaikki, mutta en raaski. Pitkän harkinnan jälkeen otin osan 2. Nyt siis mietin, olisiko vai eikö olisi, pitänyt ottaa ykkönen tai kolmonen... Toki kakkosessakin on kauniita malleja, mutta mikään niistä ei lähde nyt heti puikoille ainakaan, sillä toinen kirja on Villmarksgensere ja se on ihan ooh ja uuh. Ja sieltä on nyt vain ihan pakko alkaa neuloa Føyka genser. Ja jotenkin, vaikka kirjat ovat norjaksi, niin se ei haittaa, koska osaan neuloa + osaan ruotsia = ymmärrän auttavasti norjalaisia neuleohjeita. 

Eli eilen piti mennä taas Adlibriksen sivuille, koska siellä on edullisimmat Alafosslopi -langat.  Ja eiköspä olleet vielä tarjouksessa! Harmikseni myös moni muu oli havainnut saman asian, sillä kovin moni väri oli loppunut, eikä ollut saatavilla justiin tähän nimenomaiseen neulomusvaivaani. Ja, kun nyt kävin kurkkaamassa värejä, niin tänään niitä on vielä vähemmän. Omat keräni ovat jo iloisesti matkalla luokseni tai ainakin niille on jo tilattu kyyti, näin uskon ja toivon.

Tällä hetkellä tuntuu siltä, että tekisi mieli neuloa kaikkea mahdollista yhtä aikaa ja käsiä on edelleenkin vain kaksi. Eli olen käyttänyt vapaa-aikani lähinnä kaikenlaiseen haahuilevaan suunnitteluun, enkä niinkään itse neulomiseen. Neuloin tosin viime sunnuntaina yhden myssykän, mutta se on vielä kuvaamatta. Puikoilta tippui loman aikana myös yksi kirjosukka, mutta sen pari ei ole vielä edennyt puikoille asti. Keskeneräinen kirjotakki pölyttyy laatikossaan. Mutta yhden telkkuneuleen olen laiskanlaisesti laittanut alulle.

Ja nyt pitää lähteä vähän piirtelemään Pörrin kanssa.