Kevätaurinko

Minäkin aloitin... ja purin... ja aloitin uudestaan... ja seurasin ohjetta... ja sitten en enää seurannut... ja lopulta jotain valmistui.

Ensin valkkasin huolella lankojani ja aloitin huivin pehmeästä Adlibriksen Merinistä. Neuloin vähän matkaa ja siirryin muihin neuleisiin. Sillä välin Kevätaurinko eteni 2. osaan ja sepä ei näyttänyt minusta hyvältä, joten purin pienen alkuni ja päätin olla tekemättä koko huivia.

Sitten huivi eteni 3. osaan ja sen nähdessäni päähäni ui kuva kuin vanhasta suomalaisesta elokuvasta: Vanhahko nainen vetäisee harmaan pässinpökkimäisen huivin harteilleen ja kurkkii huolestuneena akkunasta ulos... Vanhoja suomalaisia elokuvia tuli lapsena katsottua todella paljon, varsinkin mökin akulla toimivasta pikkutöllöttimestä, joka toimi, miten toimi. 
Eli: Kaivelin Luodottaresta jääneet 2-säikeiset esiin ja laitoin huivin uudelleen alulle.

Neuloin huivia 1. kertaa käytössä olevilla Prymin Ergonomicseilla, jotka olivat uutukaisina huomattavan nihkeät karstalangan kaverina. En kuitenkaan antanut periksi ja huivin loppupuolella puikot pelittivät jo aivan hyvin ja olin varmasti myös tottunut niihin.

Neuloin kolme ensimmäistä pätkää ohjeen mukaan, mutta sitten lähti laukalle: 4. osuus olisi ollut pitsiä, jota olisi ainakin alussa pitänyt neuloa tiiviisti ohjeen kanssa. Sehän ei minulle sopinut, joten neuloin tämän osuuden harvakseltaan valepalmikolla. Mutta niin leveästi en viitsinyt neuloa kuin olisi pitänyt.

5. osuus meni mallineuleen osalta suurin piirtein ohjeen mukaan, mutta viimeinen 6. osuus lähti menemään hieman omaa polkuaan. Ja sitten alkoi lanka käydä kerällä vähiin, joten ajattelin, että olisiko se sitten tässä. Ja päättelin huivin i-cordilla. Se olikin hauska päättelytapa. Ja taisin muutenkin neuloa 1. kertaa i-cordia, huivin reunoihin.

Mutta, oliko se sitten muka yllätys, että huivista ei tullutkaan tasasivuinen, kun en sitä ohjetta ihan noudattanut :D Sanottakoon, että tykkään itse pitää ohuita, kapeahkoja ja riittävän pitkiä huiveja, sellaisia, jotka voi kietaista kaulan ympärille takin kanssa. Ja langan pitää olla silkkimerinoa tai merinoa tai alpakkaa; ei saa kutittaa vähääkään. Että, missähän minä tätä huivia pidän..? Ilmoitelkaahan, jos tarvitsette luonnenäyttelijää vanhantyyliseen elokuvaan, kurkkimaan akkunasta ulos...

Taitaa mennä Pörrin leikkeihin, luulen. Ellei sitten tule todella kova pakkanen, sellainen kuin pohjoisessa. Ja pitää kieputtaa pää paksun huivin alle, vain silmät jäävät kurkkimaan.

Lempihuivini on edelleen tämä. Langan materiaalista ei mitään tietoa, mutta toimii :)

Malli: Kevätaurinko-KAL,Taito E-P, alkuperäinen malli by Niina Laitinen
Lanka: Virtain Villan karstalanka, 100 % villaa, 2-säikeinen, 100 g = 240 m
Puikot: Prym Ergonomics, 4 
Langankulutus: 276 g

Nyt pitäisi saada tehdä jotain, josta olisi aivan yli-töpinöissään, mutta sellaista ei ole juuri nyt aloitettuna, on vain pakkopullia. En jaksa tehdä pakkopullia ja KALit meinaan kiertää nyt kaukaa. Josko vaihteeksi lukisi ja odottelisi töpinäneuletta...

Vähänkös lauantaina oli mahtava ilma! Rapolassa aurinko helli, tuuli tuiversi, ensimmäset perhoset lentelivät ja tietysti muuttolinnut, sinivuokko aloitteli kukintaa, sielu lauloi <3 

Kehäkukkalapaset

Koska kerran muutkin, niin olihan minunkin neulottava ne, nimittäin Niina Laitisen suunnittelemat Kehäkukkalapaset, joiden ohjetta julkaistiin pätkittäin Taito Etelä-Pohjanmaan järjestämässä FB-KAL:ssa. Ohjeen lanka olisi ollut Taito E-P:n SeVilla, mutta minulla ei ollut sitä varastossa, enkä jaksanut alkaa hommailemaan, joten kaivelin esiin Novita Nordic Woolia ja sillä mentiin.

Pohjaväri oli 100 g kerällä, jonka kerin kahdeksi pienemmäksi keräksi. Tai, jos tarkkoja ollaan, niin Pörri pyöritteli kerijän kampea ja minä syötin hänelle lankaa. Melko sokea olin, koska en tuolloin huomannut sävyn olevan Flow eli kerä muuttui vaaleasta tummemmaksi. Havahduin vaalea-tumma-eroon vasta sitten, kun olin neulonut molempiin lapasiin varret ja asettelin ne pöydälle vierekkäin.  

Toinen tiukka paikka tuli kuvion lähentyessä loppuaan ja sormia oli vielä pitkästi peittämättä. Lieneekö syynä pitkä ET-käsi vai eri lanka vai mikä, mutta niin se vain oli. Ei auttanut muuta kuin neuloa vähän lisää ennen kärkikavennuksia.

Joku, minä varmaan, teki myös pari muuta virhettä kämmenpuolelle, jotain omia yksittäisiä väärällä värillä neulottuja silmukoita sinne ja tänne.

Mutta, niinpä ne kuin huomaamatta valmistuivat. Ja varmasti lämmittävät käsiä.

Ai niin, peukun kohdalla iski laiskuus, enkä jaksanut tehdä sitä kirjoneuleella.

Malli: Kehäkukkalapaset by Niina Laitinen

Lanka: Novita Nordic Wool Flow (068) pohjaväri & Novita Nordic Wool (509) kuvioväri

Puikot: 3

Langankulutus: 60 g

Tästä populoitui kyllä jonkun sortin uinuneena ollut lapasenneulomisinnostus, seuraavat ovat jo tulollaan...

Metsäretkeltä karanneet

En aikonut missään nimessä osallistua Niina Laitisen KAL-sukkiin. En, koska niihin ei ollut aikaa, ja olin päättänyt, etten muutenkaan ala mitään KALeja. Mutta kävi taas niin kuin joskus aikaisemminkin: Menin katsomaan, minkälainen oli 1. kuvio ja seuraavassa hetkessä olin pää syvällä lankalaatikossa miettimässä sopivia värejä. Nyt on metsäretkellä käyty, vaikka ei ihan oppaan mukaan.

Sukat olisi kuulunut neuloa Janne-vahvuisesta langasta. Mutta, koska Janne on mielestäni liian tuhtia kirjoneuleeseen, vaihdoin langan ihan vaan Nalleen, koska ohjeessa oli myös siihen sopiva aloitussilmukkamäärä minun rimpulajaloilleni. Ja sitä paitsi halusin käyttää kuvioihin Nalle Taikaa, koska se vaan niin hyvin sopii kaikkeen kasvavaan, kuten lehtiin ja kukkiin.

Ohjeenmukaiset sukat olisi neulottu kolmella värillä, mutta minä taasen ajattelin, että katson kuviovärin sen mukaan, mimmoista kuviota pukkaa tulemaan, mutta vihreän pidän omalla paikallaan, kuten ohjeessakin on. Kunpa en olisi jumittanut täysin tuohon, sillä mustikoiden yläpuolella olevat kaaret olisi kannattanut tehdä vihreällä, eikä violetilla, siltä ainakin nyt tuntuu.

Eteen tuli myös muita mutkia: Tammenterhojen jälkeisenä päivänä esiin hyppäsi jostain Kurre. Minä en todellakaan halunnut mitään Kurrea minun ihaniin marja- ja lehtisukkiin, mutta laiskuuttani, kun en jaksanut miettiä mitään muuta tilalle, neuloin Tikun ja Takun ja serkkupojat sukkiin. Ja purin seuraavana päivänä pois.

Sittenpä oltiinkin jo varren viimeisessä kuviossa ja mietin, että mitäpäs nytten, kun varressa on mittaa vain 27 cm eli sukat olivat sellaiset 3/4 polvarit. Että neulonko lisää kivaa kahdeksikkoa, josta tykkäsin tosi paljon vai mitäkä? Joten päätin siis neuloa sukan loppuun pohjavärillä ja unohtaa kaikki tulevat kuviot.  Tykkään aika paljon lopputuloksesta ja varren ylimmäisestä ja alimmaisesta kuviosta erityisen paljon. Ja sukan mittakin on aivan ok.

Malli: Pelkistetty Niina Laitisen (KAL) Metsäretket
Lanka: Novita Nalle 061 pohjaan ja kuvioihin Nalle Taika 838, 857, 853, turkoosi, 896
Puikot: KnitPro 3
Langankulutus: 126 g
Niin, resorin pelkistin myös, kun en viitsinyt tehdä kierrejoustinta.
Nyt vaan ihastelemaan muiden Metsäretkiä. Joillakin on aivan mahtava kyky yhdistellä värejä toisiinsa :)