Parsiminen ei ole supervoimani

Minulta reikiintyi peräti 4 sukkaparia samanaikaisesti, siis oikeasti ihan peräjälkeen: Otin puhtaat sukat jalkaan ja tallustelin niillä vähän aikaa, kunnes aloin ihmetellä, miten tuntuu paikoin kylmä kohta jalkapohjassa. Ja, niinhän siinä mollotti iso reikä tai ohueksi kulunut kohta kantapäässä. Laitoin sukat sivuun ja hain uuden parin... ja sama homma. Vaikka pidän sukkia koko ajan kotosalla, niin tosi harvakseltaan ne ovat menneet puhki. Kaikki nämä sukat ovat kyllä olleet kovassa käytössä, mutta olen tänä talvena käyttänyt villasukkia myös uudella tavalla, nimittäin talvikengissä. Olen melko varma, että tuo on syyllinen tähän massareikiintymiseen, sillä lankaa en tässä kohtaa voi syyttää, kaikissa sukissa on erilaisia, ja eri ikäisiä, lankoja.

Neljä sukkaparia yhtä aikaa on melkoinen määrä roskiin laitettavaksi, joten päätin ottaa supervoiman nimeltään parsiminen käyttöön. Paitsi, että se ei todellakaan ole minun supervoimani. Mutta pakkohan se lopulta oli koittaa, sillä vaikka makuutin sukkia ensin kuukauden ja odotin, josko olisivat korjanneet itse itsensä, niin näin ei kuitenkaan tapahtunut. 

Valitsin langaksi keltaisen Veikan, sitä oli pieni nöttönen sopivasti käsillä. Vilkuilin myös vähän ohjeistusta oikeaoppiseen parsimiseen ja KUITENKIN ohjeita soveltaen hommiin: Rajasin ensin reikä alueen pienin pistoin. Seuraavaksi pistelin lankoja tiheästi pystysuuntaan. Ja sen jälkeen olisi pitänyt pistellä joka toisen langan ali ja joka toisen langan yli toiseen suuntaan. Tässä kohtaa menin nopeasti neulalla vähän sinne päin. Lopuksi käänsin sukan vielä nurin päin ja pistelin reikäkohdalta vähän lisää. Katsotaan, miten pysyy reikä ummessa. 

Minulla ei ollut semmoista parsimistyökalua, mötykkämäistä esinettä, joka sukan sisään laitetaan. Mikä sen nimi on? Varmaan Google tietäisi, jos siltä kysyisin, mutta en nyt jaksa googlettaa. Kokeilin ensin parsia ilman sitä, mutta oli se melko hankalaa. Kaivelin sitten keittiön laatikoita ja hoksasin siellä Tupperin mittakauhan, joka on kuin luotu sukan parsimisen apuvälineeksi. Sen kun sujautin sukan sisään, niin olipa paljosti helpompaa.

Nyt olisi vielä kolme muuta paria odottamassa parsimistaan, vasta yksi neljästä on ehjätty... Melko siedettävää hommaa tämä on välityönä, vaikka työn jälki onkin melkoisesti sinne päin. 

Täällä blogin suunnalla on ollut viime aikoina hipihiljaista, mutta neulominen ei ole ollut tauolla. Olen suunnitellut useammat sukat ja neulonut niitä ihan "rallilla", kuten Pörri sanoo. Tuloksia tulee esiteltäväksi aikanaan, ja ohjeetkin olisi aikomuksena niistä tuottaa. Kunhan siihenkin vain löytyisi aikaa...

25 kommenttia:

  1. Tuo sukkien makuuttaminen kannattaa kuitenkin tehdä aina ennen parsimaan ryhtymistä. Ei sitä koskaan tiedä 🤭.

    Jään odottelemaan innolla kuvia uusista sukista 👍.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, jos on olemassa hammaskeijuja, niin mikseipä sitten parsimiseen erikoistuneita parsimiskeijuja. Lienevät nyt kiireisiä jossain muualla.

      Poista
  2. Parsiminen ei tosiaan ole niitä hauskimpia hommia eikä siihen supervoimaa ole minullakaan. Tuo mittakauha näyttää hommaan juuri sopivalta.
    Se mötykkä, jota ehkä tarkoitit, taitaa olla ns. parsinsieni. Itse bongasin sellaisen visakoivusta tehdyn viikko sitten käsityömessuilta ja ostettavahan se oli 😊 Tiedä sitten, milloin innostun sitä käyttämään, se on jo toinen juttu... Mukavaa viikonlopun jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kun toit tuon sanan takaisin muistitikulleni. Tuo se varmaan oli, sieni tulee ilmeisesti kapistuksen muodosta. Minä pitäydyn mittakauhassa ja toivon, että mitalla on enemmän käyttöä leipomisen kuin parsimisen puolella...

      Poista
  3. Minä olen joskus sanonut, etten ikinä parsi. Olen joutunut perumaan puheeni, kun lapsen lempisukista petti osa. Sellaiset ylipolven fantasiakuviolla tehdyt, joten en viitsinyt ihan uusia ruveta tekemään. Minulla ei ole perintöjä, mutta kasvatusäitini parsinsieni ja kinnasneula ovat säilyneet. Molemmat peräisin 1800-luvulta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun on neulonut onnistuneesti hienot ja vaativat sukat, joista käyttäjä pitää, niin se on erinomainen syy korjaustoimenpiteisiin. Sinulla onkin siellä säilössä oikeita aarteita :)

      Poista
  4. Jonkinlainen mielikuva miten parsitaan, mutta enpä ole pitkään aikaan kokeillut vieläkö osaisin. Innolla odotan minäkin että kun ralli maalissa onko sukkakirjasi sitten valmis. Eikö siitä ollut aikaisemmin jotain juttua ja arvuuttelua mitä tulevaisuudessa tapahtumassa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen tähän saakka parsinut "miten sattuu" ja vähän samalla tavalla menin nytkin. Mutta nyt ainakin tiedän, miten pitäisi oikeaoppisesti suorittaa, jos joskus muottiin taivun, epäilen. Saattaapi se parsiminen osua jossain vaiheessa myöskin sinun kohdallesi :)
      Kirja on haaveissa, mutta nyt on tulollaan yksittäisiä ohjeita.

      Poista
  5. Villasukkien reikiintymistä on ollut havaittavissa.
    Varsinkin Nallesta neulotuilla ei pääse pitkälle, jos ovat kokoaikaisesti
    käytössä. Enkä osaa parsia oikeaoppisesti, kunhan jotenkin saa reiän kiinni.
    Sukkia on neulottu ja purettu, välillä into tekee lakon.
    Iloisia ja valoisia kevätpäiviä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on tärkeintä, että reikä umpeutuu. Ja toivottavasti et monesti joudu parsimaan, vaan sukkaset kestävät menossa mukana.
      Kauniita ja valoisia päiviä myös sinne :)

      Poista
  6. Lankakaupoissa myydään parsinsieniä. Titityyssä oli paikallisen käsityöläisen tuote, arvokas mutta kaunis kun joskus siellä vierailin. Pullon pohjakin toimii tarvittaessa tukena. Näppärästi ratkaisit pulman! Olen joskus lomamökissä kaulinnutkin pullolla taikinaa. Eli keittiöstä löytyy apu. Puinen parsinsieni on kyllä ikuinen ja sen varsi sopii sormien parsimiseen. Lakki toimii myös tukena kirjonnassa. Hauskaa, miten nykyään on taas muotia korjata ja parsia tämän korkean elintason aikana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta tosiaan, keittiöstä löytyy apua, voi soveltaa. Näytti olleen tämä parsiminen vuoden 2021 käsityötekniikka, mutta minä tulen tapani mukaan eri tahtiin kuin muut. He tekevät jo tämän vuoden juttuja :D Katselinkin tänään tuollaista oikeaa parsinsientä.

      Poista
  7. Hyvin parsittu! Minulta kuluvat aina ensimmäisenä kantapäät. En ole parsinut, mutta joskus olen leikannut koko kärki-/teräosion pois, eli jättänyt pelkän varren, poiminut siitä silmukat ja neulonut uuden sukkaosion.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmmm... tuo uusintaneulominen on vaihtoehtona myös, mutta jotenkin se tuntuisi minulle vieläkin työläämmältä. Toki, jos olisi upeat sukat ja haluaisi ne sellaisina säilyttää, niin voisin ehkä tuohon ryhtyä. Mutta kotiräsäreille näytän lankaa ja neulaa. Ja jos eivät usko, niin uutta putkeen :)

      Poista
  8. Jos on tarpeeksi iso reikä on patempi jo tehdä sukkiin uudet terät.
    Mukavaa Palmusunnuntaita sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin se varmaan on... tai voi laittaa uudet jalkaan. Kiitos samoin <3

      Poista
  9. Kätevä emäntä keksii vaikka parsinsienen, kun on tarve. Tai toisinpäin: TW on kätevän emännän luottomerkki, monikäyttöisyydellään vailla vertaa 😆 Minun äitini esitteli viikolla toissaäitienpäiväksi neulomiani sukkia, joiden kantapään oli parsinut jo useamman kerran. Äiti käyttää villasukkia koko ajan, joten kai ne kahdessa vuodessa saavat reikiintyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. TW ikkunanpesin on ainakin ylivertainen, en tiedä, onko enää myynnissä. Kyllä kahdessa vuodessa saa jo mennä puhki, ehkäpä näille minunkin sukilleni tuli vain mitta täyteen.

      Poista
  10. Hienosti parsittu! En ole itse joutunut kovin paljon parsimaan mutta mielikuva on etten siitä hommasta pidä. Mutta täytyy ne reiät yrittää parsia sukista joillain keinoin jos niitä tulee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinpä! Itselle ehkä vielä isompi peikko on kirjominen, parsimisen voin vielä suorittaa vähän sinne päin ja miten sattuu, mutta kirjominen ei anna anteeksi moista toimintaa :)

      Poista
  11. Hienosti parsittu. Parsin just vävyn sukat ja tyttären perheessä olisi lisää. Unohdin ottaa mukaani. Mutta tulevaisuudessa.
    Olen ison perheen vanhin lapsi, 60-luvulla parsimista riitti sen aikaisilla langoilla ja varmaaankaan ei ollut niin monta sukkaparia ja lapasia kuin nyt. Sitä riitti aina kyllästymiseen asti. Koulussa (Tipula) käsitöissä neulottiin vihreällä langalla suorakaide, johon sitten tehtiin reiät ja parsittiin eri tekniikoilla keltaisella langalla. Mua otti päähän ja olin sitä mieltä, että olisin voinut tuoda koko luokalle parsittavaa riittävästi meiltä (varmaan muistakin perheistä olisi löytynyt). Kilttinä tyttönä en sanonut opettajalle, vaan luokkatovereille juputin. Hävitin ne parsimismallit (varmaankin poltin saunan uunissa, en muista miten).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin sieluni silmin kuvitella tuon tilanteen. Tuon ajan opettajat olleet varmaan sellaisia, ettei heille todellakaan sanottu vastaan tai käyty neuvomaan, miten tulisi toimia.
      Mutta eikö olisi vähäsen kutkuttavaa, jos tekemäsi parsimismallit jostain putkahtaisivat esiin, niistä voisi tehdä vaikka huoneentaulun jollain sopivalla lausahduksella :D
      Iso kiitos tästä tarinasta <3

      Poista
    2. Ei todella sanottu vastaan opettajille. Ei kyllä enää tule vastaan, sillä äiti ja isä muuttivat keskustaan kerrostaloon ja vanha koti tyhjennettiin ja siivottiin. Siinä vaiheessa ei tullut vastaan ja joten varmaan hävitin sen 60-luvulla kesällä kiukuissani. ;)

      Poista
  12. Hienolta näyttää <3 Kiitos vinkistä - minullakin on tuollainen Tupperin mitta :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentoinnista. Kommentti julkaistaan tarkistuksen jälkeen.
(Olen alkanut saamaan mainosspämmiä, joten joudun ottamaan kommentin tarkastuksen käyttöön.)

Kevät