Paikallislehden toimittaja täällä taas. Päivää, päivää, pitkästä aikaa, juu ihan kaikille. Tai, miten sen nyt ottaa, ei kai tämä nyt niin pitkä aika ole, kolmisen kuukautta. Voi mahdoton paikka, kauheasti olisi tarinoita kerrottavana, mutta nyt ei pysty, sillä olen matkalla haastattelemaan Vanuttunutta Villasukkaa, kas, kvarttaalin tuloksesta pitäisi Paikallislehteen juttu pyöräyttää. Toivon, että saan sen pikaisesti kasaan, sillä vatsassa vääntää ja kiertää, pitäisiköhän käydä tuolla puskassa..?
T (=Toimittaja): No, mutta, jos en kuitenkaan. Voi, miten on kaunis auringonlasku, nyt nopeasti töppöstä toisen eteen, ettei tarvitse pimeässä harhailla perille.
No, tuollahan se Vanuttuneen Villasukan talo jo onkin, haastattelu tehdäänkin tällä kertaa siellä. Missäs se ovikello on..??
Oven takaa alkaa kuulua haukkumista, Muffi tuijottaa tulijaa oven pikkuisen ruudun takaa.
T: Aaa, hui! Mitä, mitä!! Iiik!
Ovi aukeaa, Vanuttunut Villasukka tekee tilaa Toimittajan tulla.
T: Hehee, päivää, teillä onkin sitten tällainen ovikello täällä?
VV (=Vanuttunut Villasukka): Kyllä, tämä ovikello soi ja kukkuu, pariston vaihtoja ei tarvita. Käykäähän peremmälle, mukava, että pääsitte tulemaan. Meidän pikkuinen Piika leipoi meille torttuja, eiköhän maistella muutamat, ja hörpsitä mukilliset kaffeeta päälle?
T: Ai, torttuja lokakuun alussa? Merkillistä. Kiitos, kyllähän se torttu aina maistuu, ja kahvi mustana, kiitos.
Toimittaja istahtaa pyöreän pöydän ääreen ja napsauttaa nauhurin hurisemaan. Vanuttunut Villasukka nostaa tortut ja kahvin pöytään, sekä istahtaa lyhyelle penkille Toimittajaa vastapäätä. Muffi tulee Vanuttuneen Villasukan viereen, laskee pään hänen jalkansa päälle, ja katselee pitkien ripsien alta vetoavasti.
T: En olekaan muuten koskaan nähnyt, että pyöreän pöydän ääressä olisi penkki. Kuinka omaperäistä.
VV: Niin, se antaa mahdollisuuden perälle levetä, aina mahtuu. Hihii...
Toimittaja sulloo kokonaisen tortun kerralla suuhunsa ja hörppää kahvia perään. Nostaa toisen tortun lautaselle ja röyhtäisee kovaäänisesti.
T: Voi, anteeksi kovasti. Niin, menisimmekö sitten asiaan, nimittäin tämän kvarttaalin tulokseen?
VV: Katsoppas näitä lankoja!
Vanuttunut Villasukka nostaa pöydälle kasan Fjallalopi-lankoja.
VV: Hypistele ja nuuhki! Ei, et sinä Muffi, höpö tyttö <3 Äidin pieni rakas.
T: Ei, ei! Siis minähän en neulo, eikä minulla ole siten yhtään lankoja kotona. Koulussa yrittivät opettaa minua neulomaan, mutta ensimmäisestä lapasesta tuli peukuton, ja kärsivällisyys loppui lapasen puolivälissä muutenkin. Ei, ei, minä en missään nimessä halua koskea lankoihin, ihan alkaa paniikkikohtaus nousta pelkästä ajatuksestakin. Jos kuitenkin mentäisiin nyt vain siihen tulokseen, sitä varten minä tänne tulin.
Vanuttunut Villasukka katsoo Toimittajaa kiinnostuneena pöydän toiselta puolelta, nojautuu Toimittajaa kohti.
VV: Kertokaa tosi lisää!
T: Ei, ei, minä en pysty, minulle jäi todella paha trauma koulun käsityötunneilta, ja se haava ei ole vieläkään parantunut. En kertakaikkiaan halua tai pysty puhumaan siitä. Missään nimessä en! Jos nyt siihen tulokseen vain.
Toimittaja nostaa kolmannen tortun lautaselle, kaataa itselleen lisää kahvia.
VV: Ymmärrän, en toki halua painostaa. Olisi kiinnostanut vain kuulla, ja jotkut henkilöt ovat myöhemmällä iällä oppineet pitämään käsitöistä. Tai jostain muusta, mikä lapsena on ollut vastenmielistä. Mitä Toimittaja siis haluaa tietää?
Toimittaja laskee pöydälle Q3:n tavoitteet.
T: Olen seurannut blogiasi, ja värittänyt tähän sen mukaisesti saavutukset. Yksi vihreä merkintä. Tulkitsen tämän niin, ettei tavoitteisiin päästy, ei liki laisinkaan. Vai kuinka?
Vessassa alkaa posliini laulaa. Muffi menee oven taakse ja murisee.
Vanuttunut Villasukka ottaa Toimittajan nauhurin ja kävelee se kädessä vessan oven taakse.
VV: Mistä nappulasta tämän nauhoituksen saa pysäytettyä?
Toimittajaraukka taisi olla ensikertalainen, kun noin hämmentyi. Varmaan jännitti reppana. VV:hän oli oikein avoin ja reipas haastateltava.
VastaaPoistaYllättävän vähän laittoi tällä kertaa hanttiin.
Poista🤭
VastaaPoista