Muffi

Blogimaailmassa on ollut viime aikoina hiljaista, joten nostetaanpa esiin syy: Muffi.

Muffi saapui meille helmikuun alussa, 8-viikkoisena. Hän on Australianlabradoodle-narttu. Pentueessa oli 8 pentua, joista 3 narttua ja 5 urosta. Pennuista kolme oli mustia tai mustia valkoisin merkein, loput eri sävyin vaaleahkon ruskeita. Meille annettiin musta pentu, jonka jokaisessa tassussa on valkoiset ballerina-tossut, vatsassa on valkoinen kuvio, enkeli, kuten Pörri sitä kuvailee. 

Matkalla kotiin, suuri osa matkasta kuono mun uuden Äidin kädellä. 

Ensimmäisenä yönä Muffi oli levoton ja itkesteli ikäväänsä, mutta sitten nukahti lattialle ihan viereeni. Minä nukuin olohuoneen muhkuisella sohvalla ensimmäiset 4-5 yötä, mutta sitten alkoi oma sänky kutsua kovin puoleensa. Ensimmäiset päivät Muffi ei päästänyt minua läheltään, hän seurasi minua kaikkialle. 

Muffin jättämä viesti: Äiti, olet rakas

Siitä on aikaa, kun minulla on viimeksi ollut koiranpentu, muistini mukaan edellinen koira oppi sisäsiistiksi muutamassa viikossa. Saattaapi olla, että aika on kullannut muistot. Muffi on nyt 3,5 kk, ja voiton puolella ollaan, uskallan sanoa... toki vieläkin saan luuttua heilutella, mutta meillä on jo puhtaita öitä ja päiviä, vain satunnaisia pökäleitä ja lätäköitä silloin ja tällöin. 

Vauhtia piisaa

Olen utelias

Minua on vaikea vangita kuvaan, liikkuvuuden ja värin vuoksi

Odottelupaikka... kohta otan ritolat naapuritontille

Ruoka maistuu hyvin ja koira todellakin kasvaa silmissä. Noudatamme kasvattajan suosittelemaa ruokavaliota, puolet ruuasta on kuivanappulaa, ja puolet pakastettua raakaravintoa. Pennun paino on kasvanut luovutusaikaisesta 3,5 kg -> 8,4 kg. Myös turkki on kasvanut pituutta ja tuuheutunut. 

Osaan levitoida

Muffista on tullut meidän perheenjäsen, hän on vastustamaton. Toki hänessä on yksi hyvin rasittava piirre vielä: hampailu. Suussa on terävät piraijanhampaat, ja niitä myös käytetään. Kun kävimme katsomassa pentuja, sanoi kasvattaja, että kaikki pennut purevat, mutta se loppuu 4 kk iässä kuin seinään. Nyt Pörri odottaa tuota ikää, ja laskee päiviä siihen. Hän olettaa, että pureminen todellakin loppuu samantien, kun Muffi täyttää 4 kk. Hampailu lisäksi ei muuta ikävää ole: Muffi on "Isin pikku tyttö" ja "Äidin Muffi Muffenderi"... paijaajia riittää. 

Auringonlaskun aikaan, Rapolan harjulla metsäkävelyllä

Hahhaa, Äiti sanoi, että otetaanpa hyvä kuva minusta ja hänestä, väritys teki tepposia: Että mä repesin, kun näyttää siltä, ettei Äitillä ole housuja jaloissa laisinkaan :D :D :D

"Koira ei sitten soffalle tule", paitsi että saan mä sittenkin...

Ruoka-aika lähestyy, tarttee tulla lähemmäksi ruokakuppia vartoon, ettei mene sivu suun 

en ole jylsinyt listoja, kenkiä, enkä keittokiljoja. Koska mähän vain kuolsailen kenkä kainalossa, sekä jylsin pululuuta.

Mulla oli vähä kiireisempi tyäpäivä, paljo hommaa, mutta painoin vain menemään

Iltahippasulla Äitin kanssa

Vähän lepoa tänään, ulkoilun jälkeen, minulla on jo piiitkät ja nopsat kintut

Muffi on meidän perheenjäsen, mutta minä kannan vastuun kaikesta hoidosta. Toistaiseksi perheen koira-allergiset ovat pärjänneet hyvin. Ja oletettavasti vielä paremmin jatkossa, kun omaan koiraan siedättyy, sekä oireet vähenevät samalla, kun pissan spreijailu sisälle loppuu kokonaan.

Mutta, tässä siis syy kaikenkattavaan blogihiljaisuuteen. Ehkäpä tämä tästä taas lähtee laukalle...

20 kommenttia:

  1. Eiköhän se haittaa yhtään, jos käsityöblogista tulee koirablogi! T Saukkis

    VastaaPoista
  2. Uusi elämänvaihe ❤️.

    VastaaPoista
  3. Ihana syy ihan mihin vain 🥰.
    Rapsutuksia Muffille 💖

    VastaaPoista
  4. Niin suloinen pieni 💗 Aivan ihana väritys valkoisina ballerinatossuineen - voiko hurmaavampaa neitoa ollakaan💗 Nuo hampaiden käytön jäljet ovat kuin meiltä kuvattuja - moni kohta on vielä korjaamatta nyt kohta kolme vuotiaan terrierin jäljiltä. Mutta kyllä se hampaiden kokeileminen joka kohtaan loppuu samalla kun pysyvät hampaat vaihtuvat. Ikä voi tosin vaihdella, mutta eiköhän hyvissä ajoin ennen ensimmäistä syntympäivää 😊💗

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämisen jälkiä tulee. Ja eläinten ja lasten kanssa varsinkin... Tuo kuulostaa lupaavalta, että hampailun loppu häämöttää, sitä odotellessa. Saisi loppua ainakin tuo hampaiden hierominen käsiin ja jalkoihin...

      Poista
  5. Mukavan näköinen perheenjäsen on tullut teille.
    Villitsemistä varmaan vielä riittää, jospa se siitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, mennään ikävaihe kerrallaan, niinhän se ihmisilläkin menee.

      Poista
  6. OIIIIIIIII nyt ihan sydämessä läikähti. Varsinainen ihanuus sinulla siellä.

    VastaaPoista
  7. IHANA !!!!!! Oikein hyvä syy jättää bloggailu vähemmälle ja keskittyä tärkeämpiin asioihin. =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvästä syystä en tiedä, mutta yhtälailla vei ajan ja energian kuin pienet vaavit. Nyt alkaa ainakin pissakakkajumppa hellittää, joten jospa blogitkin alkaa taas kiinnostella.

      Poista
  8. Ihanaa saada uusi perheenjäsen! Tervetuloa Muffi tänne blogiinkin seikkailemaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On <3 Muffi kiittää ja vilahtelee varmaan silloin ja tällöin blogissakin. Kova on ainakin varastelemaan lankakeriä, villasukkia ja lapasia...

      Poista
  9. Oi ihana Muffi!😍😍Nämä perheenjäsenet ovat kyllä ihania, vaikka tuhoja tekevätkin. Meilläkin kaksi kissaa muuttivat ihan systeemit ja mies etsii aina kissat ensin, kun tulee töistä, ennenkuin huomioi minut😅No ei vaitiskaan, mutta melkein😇t. Irkku

    VastaaPoista

Kiitos kommentista. Kommentti julkaistaan tarkistuksen jälkeen.
(Olen alkanut saada mainosspämmiä, joten jouduin ottamaan kommentin tarkastuksen käyttöön.)

Arkea, juhlaa ja sukkia