Parsimista oikealla sienellä

Postilaatikosta kolahti eräänä päivänä pieni, mutta hieman pullukka, kuori. Lähetyksen sisältö yllätti ja liikutti minua: Kuoresta tuli esiin Mummun vanha parsinsieni. Sirkka-täti oli huomannut blogistani, että minulla olisi parsinsienelle käyttöä, joten hän lähetti äidiltään perimänsä sienen minulle, ikäänkuin perintönä, välikäsien kautta. Ihana ja liikuttava ele.

Parsinsienen varsi oli kadonnut jonnekin. Epäilen, että Mummu on se aivan itse poistanut, sillä olettaisin, että ilman vartta sieni on näpsäkämpi käyttää pienenkin tumpun tai sukkasen sisällä. Ja, mikä parasta, tässä sienessä on myös jousi! Jousen avulla sieni pysyy paikoillaan, sekin helpottaa parsimista. 

Joten, kun minulla nyt oli kunnollinen väline parsimiseen, niin pitihän se kokeilla, että olisiko sieneen jäänyt vähän Mummun taikaa, ja onnistuisin parsimisessa edellistä kertaa paremmin. Sattui käymään vieläpä niinkin, että Muumitalo-langasta neulomani sukat olivat reikiintyneet kantapäistä, ja toinen sukka myös kärjestä. Siispä hommiin. 

Sivuhuomautuksena Tupsulle, kun eräänä päivänä pohdimme, johtuuko sukkien reikiintyminen siitä, että sukat ovat sisältä huopuneet: Nämä sukat olivat myös sisältä huopuneet, kantapäistä erityisesti. Ja reikä oli "kuin haljennut". Kuvassa kantapään halkeama valmiina parsimiseen. 

 

Eli sieni sukan sisään ja jousella paikoilleen. Sitten vain pistelemään reikää umpeen. Yritin tällä kertaa hieman hillitä itseäni, tehdä hitaammin ja hartaudella. Ehkä näistä sitten tuli hieman siistimmät kuin edellisistä. 

Nurjapuolikuva on otettu kärjestä, huopumista havaittavissa sielläkin, mutta kantäpäässä sitä oli ehkä enemmän.

Välineissä oli eroa kuin yöllä ja päivällä. Ei varmasti tarvitse erikseen edes sanoa, kummalla on näppärämpi parsia: Oikealla Vanhanajan Parsinsienellä vai Tupperin muovikauhalla?

Vielä kerran lämmin kiitos Sirkka-tädille, tämä esine on hyvin arvokas, monella tavalla <3