Arkea, juhlaa ja sukkia

Pari kuukautta on hurahtanut kiireen kyydissä, nyt pieni seisahdus, ja tilanteen päivitystä: Kevät oli kiireistä aikaa, ja varsinkin äärettömän stressaavaa. En ymmärrä, miksi kasasin itselleni niin valtavan määrän paineita ylioppilasjuhlien järjestelystä, kaikenlaista pitää-pitäisi tehdä, jo viikkoja sitten. 

Piti suunnitella, siivota, tarjottavat, ikkunat pestä... näitä pyörittelin päässä. Ja, kun loppujen lopuksi en järjestele mitään juhlia viikkoja ennen, en koskaan, vaan viimeisen viikon tai päivien aikana. Olen tarpeen mukaan todella aikaansaava ja ripeän nopea :D No, ikkunat pesin toki aikaisemmin, sekä siivoilin ja järjestelin paikkoja. Hyvä niin, sillä tuossa oli paljon hommaa normi arjen päälle, nuo jutut todellakin kannatti aloittaa hyvissä ajoin. Onneksi Muffi auttoi minua ikkunoiden pesussa: Kun laskin ikkunan kuivausräsyn kädestäni, tuli hän, nappasi sen, ja vei aarteena pesäänsä...

Jossain vaiheessa, ylioppilasjuhlien väistämättä lähestyessä, koin ahaa-elämyksen. Ymmärsin, mistä minulle oli uinut käsittämätön vouhotus näiden juhlien suhteen: Se oli median luomaa, olin selaillut liikaa juttuja täydellisistä the Ylioppilasjuhlista täydellisine tarjoiluineen. Ymmärsin, että minulla oli jo kaikki tarpeellinen, oli hyväksi havaittuja leivontaohjeita, tarpeellinen määrä astioita, kuoharilaseja, ihan kaikkea. Ymmärsin, että tämä on meidän juhla, ja voimme juhlia sitä aivan omannäköisesti. Ja niin tapahtui. Tosin tarvitsin tähän vielä kaksi herätystä lisää, ennenkuin lopullinen ymmärrys saapui, ja pelasti minut ties miltä aivohalvaukselta:

1. Vajaa kaksi viikkoa ennen juhlia huomasin kesken työpäivän, että minulla oli kai katkennut verisuoni silmästä, puolet silmästä oli aivan punainen. En ollut tehnyt mitään fyysisesti raskasta, mutta sitäkin enemmän kiristellyt sekä töiden, että juhlien suhteen. Odotin, että silmä olisi lähtenyt vaalenemaan, mutta ei! Tapahtui päinvastaista, muutama päivä tapahtuneen jälkeen oli koko silmä punainen kuin tomaatti. Kuvittelin mielessäni, miten olen koululla, sekä otan vieraita vastaan, aurinkolasit päässä, tai kenties merirosvosilmälappu päässä. Tai, ehkä ihan sillä tomaatinpunaisella silmällä tuijotan ihmisiä tiiviisti suoraan silmiin??? Tein jotain ennenkuulumatonta: hakeuduin lääkäriin. Ja ei, ei mitään vakavaa, vain verenpurkaus silmässä. Vaikka vastaanottovirkailija totesi silmäni nähdessään, että: Ai kamala! Silmä ehti onneksi vaaleta juhliin mennessä normaaliksi, joten pääsin siis säikähdyksellä.

2. Helle. Aivan kaamea helle, viikkoja kestävä. Tokihan meillä on viilennyslaitteet talon molemmissa kerroksissa. Mutta alakerran laite on koristeena seinällä, sitä ei ole kytketty päälle. Ja yläkerran vastaava ei ole seinällä laisinkaan. Olin suunnitellut leipovani kaiken itse, kaikkea sorttia! Mutta yhden illan kokeiltuani ymmärsin, ettei se ole mahdollista. Liian kuuma muutenkin. Keksin siis ylioppilasjuhlille uuden teeman: juhlat ilman uunia, ja siitä se sitten lähti rullaamaan. Tosin kiire meinasi tulla, ja tulikin: Valmistelin juhlia viime hetkeen saakka, ja lähdin juhlapäivään suihkun raikkaana, mutta ilman meikin häivääkään, ei ollut aikaa meikata :D Onneksi olen luonnonkaunis, hehhee-hekoheko.

Mies oli hoitanut itse juhlakohteemme puvustamisen, ja hänelle oli kaikki valmiina, samoin muu perhe oli asianmukaisesti puettuina. Ja oli tullut ymmärrys: Tämä on meidän esikoisen juhla, häntä me juhlimme, hänen saavutustaan. Ei tämä ole mikään Euroopan kaunein koti tai Koko universumi leipoo tai Masterchef Valkeakoski tai mikään muukaan höpöhöpöjuttu. Mieskin oli ollut aivan läkähtyä, kun oli omalta osaltaan puuhastellut talon keskeneräisyyksiä valmiimmaksi. Ja, ei mitään tarvetta sellaiseen, siistiminen riitti vallan mainiosti. 

Juhlapäivä oli helteinen, sukua saapui paikalle, matkan takaa. Oli hienoa nähdä heitä kaikkia. Itse juhlakalu suoriutui päivästään hienosti, oli komea puvussaan, rusetti kaulassa. Minun hieno Poikanen. Päivään mahtui kyyneliä myös, kyllähän se herkkää herkistää.

Poikanen sai hyvän todistuksen, ja stipendin kylkeen. Ja ennen kaikkea oli tullut jo tieto, että hän pääsi opiskelemaan yliopistoon sitä alaa, jonka ensimmäiselle sijalle laittoi. Mutta ensin armeija alta pois. Kyllä vain, minun vanhin Poikanen on lipumassa maailmalle, mutta ei onneksi kovin kauaksi.

 

Annoin hänelle ylioppilaslahjaksi totta kai myös sukat. Hänen pitää tulla käymään välillä kotosalla, ainakin silloin, jos sukkiin tulee reikiä, minä parsin ne. Sukat ovat iloisen väriset, hyvän tuulen sukat, pahan päivän pelastajat.

         

Sukat meidän Ylioppilaalle. Lanka Grundl Hot Socks Sirmione (2), 6-fach. Olen ihastunut Hot socks -lankoihin, tähän vahvuuteen. Neuloin sukat 60 silmukalla, koko 45, puikot 3. Varren mitta on 13 cm, terän 29 cm. Lankaa kului 103 g. 


Tein molemmat sukat ensin kärkikavennusvaiheeseen, ja sitten kerin lankaa siten, että sain kärjet menemään samalla värillä.
  

 


Juhlapäivän iltana, auringonlaskun aikaan, saimme pienen ropsauksen sadetta.


Toisetkin kuumat sukat tähän samaan postaukseen: Olin aloittanut Hot Socks Arco (3), 6-fach -langasta sukat jo joskus talvella, tein ne nyt loppuun. Nämä ovat itselleni. Aloituksessa on 60 silmukkaa, nilkan kohdalla ja terässä 48 silmukkaa. Neuloin puikoilla 3 ja lankaa kului 129 g. 

 





Sukkien kärkiin on neulottu kaareva koira :D


Tämä kaareva koira vilvoittelee tässä itseään viileää laattalattiaa vasten. Hänen jalkansa tavoittelevat spagaatia. 


Olen alkanut käydä Muffin kanssa aamuisin, siis tosi tosi varhaisin, ihan kunnon aamulenkillä. Olen aivan koukuttunut näihin lenkkeihin! Varhain on ihanan hiljaista, rauhallista, viileää. Seuranamme on lähinnä lintuja, sekä joitakin harvoja aamuvirkkuja lenkkeilijöitä. Joinakin aamuina kävin myös lenkin päälle uimassa, vein vain Muffin ensin kotiin, keitin kahvin odottamaan, ja sitten juuri heränneen Miehen kanssa kävelimme lähirannalle uimaan. Miten ihanaa! Vesi oli parhaimmillaan jo 23-asteista!



Nämä ovat naapurin juhannusruusuja tien varrelta, minulla ei ole vielä juhannusruusua kasvamassa.




Valkeakoskella vietettiin myös markkinoita, eräskin metrilaku on tullut syötyä... Ja tietysti herkulliset letut hillolla ja kermavaahdolla. 

9 kommenttia:

  1. Perhejuhlat ovat ainutkertaisia, tajusin kun katselin perhejuhlakuvia kaukaa 80- luvulta. Juhlan tekevät ihmiset ei se miten paljon on siivottu ja laitettu.
    On totta, että lehtijutut luovat kuvan jostain ylimallisen ihanista, täydellisistä juhlista. Kotona juhlitaan omannäköisesti, hienoa että te teitte niin.
    Villasukat lämmittävät jalkoja ja mieltä. Kudon armeijaan lähtijälle vihreitä villasukkia.

    VastaaPoista
  2. Onnea ylioppilaalle ja koko perheelle. Hyvät oivallukset olet saanut mietittyä perhejuhlia ajatellen. Minulla oli samanlaiset oivallukset ja yo-juhlat olivat tosi mukavia. Etukäteen minäkin pesin ikkunat ja pyyhin hämähäkinseitit katosta, muuten tilasin siivoojan ja juhliin tarjoiluvastaavan (sama tuttu siivousringin siivooja) Leivoin itse, kun ei ollut hellettä ja stressittä olin edellisenä iltana jo pyörittelemässä peukaloita. Ei tosiaan ole mikään Suomen kaunein koti vaan meidän koti - tosin tarjoilut taisivat olla luokkaa Koko Britannia leipoo. Ihana naapurimme laittoi oman kylmiönsä päälle ja saimme viedä sinne omat hillot, mehut ym ja täyttää oman kylmiömme kakuilla ja muilla herkuilla. Vuosi sitten toinen naapuri tuli kaveriksi täyttämään voileipäkakkuja, joita piti nyt olla gluteenittomia ja vegaanisia ja tavallisia jne.Nyt katselen vähän surullisenakin kakkuvuokiani ja kakkukupujani, suurimmasta osasta voisin jo luopua. Kuoharilasit olen jo myynyt pois. T: Saukkis

    VastaaPoista
  3. Lämpimät onnittelut ylioppilaalle ja juhlakalulle! Ja isot onnittelut myös perheelle 💖.

    Minä en leivo mitään. Koskaan. Tyttären lakkiaisiin tilasin kakun hänen kakkumestariystävältään. Toki meillä jotain muutakin oli 🤭. Oi niitä aikoja 🥰.

    VastaaPoista
  4. Lämpimät onnittelut uudelle ylioppilalle ja vanhemmille!
    Voi miten tuli mieleen kaikki juhlat; kolmen lapsen ristiäiset, kolmet rippijuhlat , kolmet lakkiaiset ja vielä useat lastenlasten ristiäiset ja tietenkin meidän molempien pyöreitten vuosien juhlintaa. Tuo täydellisyyteen pyrkiminen ja sitten omaan tapaan juhlimiseeen tyytyminen. Tärkeätä on ihmisten tapaaminen! Ystäväni soitti joskus jonkun juhlan jälkeen, että unohti käydä komerossani (aikanaan aloitin näet komeroiden siivouksella, en enää sitten viimeisissä juhlissa) Kivat muistot kaikista juhlista!

    VastaaPoista
  5. Paljon onnea uudelle ylioppilaalle ja tulevalle opiskelijalle (tai siis ensin varusmiehelle). Tämän vuoden ylppärit vietettiin monissa kodeissa helteisissä olosuhteissa, mikä asettaa tarjoiluillekin omat haasteensa. Ihana juhla se on ja jotain, mitä itse juhlakalun lisäksi kotiväki ja vieraatkin muistelevat jälkikäteen.

    VastaaPoista
  6. Onnittelut täältäkin ylioppilaalle ja koko perheelle kuin myös opiskelupaikasta!🥳🥂Onneksi löysit oman tapasi valmistella ja viettää juhlia; sama motto se on minullakin. Ihanat sukat ja ihana tunnelma jäi tekstistä☀️🌸🌱🌅

    VastaaPoista
  7. Taistelen tässä langanostohimoa vastaan. Niin oli ihania värejä. Mutta enhän minä lankea, enhän...
    Onnea ylioppilaalle! On aina hienoa, kun nuorten elämä järjestyy.
    Ja aamulenkit ovat parasta. Ja koirat, jotka osallistuvat kaikkeen.

    VastaaPoista
  8. Onnea ylioppilaalle! (Ja äidille, vaikkakaan en ole koskaan ymmärtänyt, miksi äitiä onnitellaan.) Onneksi jo esikoisen yo-juhliin ymmärsin tärkeän asian, kun olin ensin stressanut itseni melkein paniikkiin. Ei kukaan (en ainakaan itse) ajattele vieraana ollessaan onko suursiivottu tai kuinka paljon pöydässä on tarjottavaa ja minkälaista. Tärkeintä on juhlien tunnelma, ettei kenenkään eikä minkään tartte pönöttää tärkeämpänä tai hienompana kuin oikeasti on. Siispä normi viikkosiivous, osan leivoin itse ja osan ostin valmiina, pari tyttöä avuksi kahvinkeittoon. Kahdet seuraavat yo-juhlat menivät samalla kaavalla. Ja kaikista kolmesta juhlasta jäi mukavat muistot - toivottavasti vieraillekin.

    VastaaPoista
  9. Onnittelut täältäkin ylioppilaalle ja koko perheelle samoin myös opiskelupaikasta. Ihania nuo sukkasi - kuin karamellejä.

    VastaaPoista

Kiitos kommentista. Kommentti julkaistaan tarkistuksen jälkeen.
(Olen alkanut saada mainosspämmiä, joten jouduin ottamaan kommentin tarkastuksen käyttöön.)

Arkea, juhlaa ja sukkia