Taye Cardigan

Helmikuun alussa aloitettu villatakki valmistui eilen. Kolme kuukautta se näköjään otti, että pääsin tämän kanssa maaliin. Neule oli tosin pitkiä aikoja lepotilassakin, kun neuloskelin muuta. Ja sairastelin perättäisiä en-tiedä-mitä-himputin-tauteja. Uskaltaisinkohan todeta, että olen nyt melko lailla terve... yskä on ainakin aikalailla yskitty (kop-kop). Niin se yskä lähtee yskimällä, mutta kovasti pitää jaksaa yskiä. 

Takkiin taas: Olin joskus aiemmin hommannut Croft DK -ohjekirjasen, ja takki pisti jo silloin silmiin. Mutta varsinaisena kimmokkeena toimi se, kun lanka tuli hyvään tarjoukseen, jolloin muistin lehden, kaivoin sen esiin, selailin sitä, ja hommasin West Yorkshire Spinners - The Croft DK -lankaa ihan varta vasten tätä villatakkia varten. Aivan erikoisen suunnitelmallista ja harkitsevaista lankaostosten tekoa, minulta.

Mallineule ei ollut minulle ennestään tuttu, joten jouduin vähän kokeilemaan, miten pinta syntyy. Googlettelin myös youtube-videoita, mutta niistä ei ollut minulle iloa, sillä niissä neulottiin ei-suomalaisittain lankaa hullusti heittelemällä, enkä pysty millään katsomaan moista, alkaa omatkin silmät pomppia ja pulpahdella niin, että pahaa tekee. Miksi ihmeessä niin nopeasti neulovat, opetusvideolla? Päätin siis, että josko malli menisi niin kuin sen tein, ja menin sillä. Ohjekirjanen on enkutiksi, mutta se ei sinällään ollut ongelma, vaan se, ettei mallista ollut lähikuvaa. 

Kaikki kappaleet neulottiin paloina, ja yhdisteltiin lopuksi. 

 

Kaula-aukon reunus ja etureunukset tehtiin myös lopuksi. En ole ihan vähään aikaan neulonut mitään näin palasina. Lopun yhdistely ja reunukset olivatkin useamman illan urakka. 

   

Sinällään tykkäsin neuloa tätä: Mallineuletta oli mukava tehdä ja lankaa kiva neuloa. Ja takki oli toisaalta kevyempää neulottavaa, kun yksi pieni kappale oli kerrallaan puikoilla, ei koko pusero, kuten esim. kaarrokeneuleessa on. 

Niin napit, ne löytyivät onneksi kotoa, ei tarvinnut lähteä erikseen nappiostoksille. Laitoin takkiin pienemmät napit kuin mallissa on, ja laitoin niitä myös enemmän.

 

Niin että, tämmöinen tästä nyt tuli, en tiedä, onko ihan justiin mallin mukainen, mutta tällä mennään.

 

Julistan tämän nyt ikuiseksi villatakiksi. Oletan, että lanka on niin laadukasta, että tämä kestää niin kauan kuin minäkin. Takki tuntui vain parantuneen 1. villapesuohjelman jälkeen: Oli pakko pestä takki lopuksi, että sain sen nätimmän tasaiseksi. 

 

 

Puikoille tuli takin jälkeen taas yhdet sukat, mutta ne ei kiinnostele laisinkaan. Tekisi mieli aloittaa taas joku pusero. Vai joko se alkaisi virkkauskausi? Ikkunat on kylläkin edelleen pesemättä, ja pihatalossa odottelee iso kasa kasveja, jotka pitäisi istutella kasvamaan. Ehkä jotain valmistelevia toimia voisinkin tehdä, mutta yöpakkaset ja viileys vaivaavat, joten ei vielä taimia maahan. Siispä mitä neuloisin, ettei vain tarvitsisi alkaa pestä ikkunoita..?

Malli: Taye Cardigan by Sarah Hatton, koko M
Lanka: West Yorkshire Spinners - The Croft DK, Sandvoe 135
Puikot: 3.25 reunuksiin, muutoin 4

8 puista nappia
Langankulutus: 476 g