Lissabon, osa 2/4

Lissabonilaisen hotellin huoneet oli nimetty näyttelijöiden mukaan, me koisattiin huoneessa Harrison Ford. Olisin ehkä ennemmin halunnut nukkua Al Pacinossa, mutta aina ei voi voittaa. Mitään jänniä unia ei Harrison Ford onnistunut ujuttamaan öihini.. enkä erityisemmin kaivannutkaan unia skorpioneista ja käärmeistä.

Ostimme kilon mansikoita, jotka näyttivät erityisen houkuttelevan isoilta ja maksoivat 3 euroa ja 20 centtiä. Pettymys oli melkoinen, kun eivät maistuneetkaan yhtä makeilta kuin suomalaiset. Syötiin niitä kuitenkin melkoisesti junamatkalla Sintraan, joka sekin maksoi vain jotain 4-5 euroa.

Sintrassa hyppäsimme bussiin, joka kuljetti meidät vuorille, jossa sijaitsi Palacio de Pena, siis Penan palatsi. Tie luikerteli kapeana ylös vuorille, kävellen olisi saanut puuskuttaa melko pitkään ja hartaasti. Kamera hakee jostain syystä aina kaikki kukat, jotka kohtaa..

Penan palatsia ympäröi aivan sanoinkuvaamattoman upea metsä, jossa olisi varmasti hienoa vaeltaa.

Palacio de Pena oli kaikkea muuta kuin hailakan värinen vanha linna.

Ennen linnankierrosta kävimme viihtyisässä linnan kahvilassa hörpsäämässä kahvit ja jotain makeaa siinä sivussa. Eikä maksanut taasenkaan kuin muutaman hullun euron.

Sitten lähdimme kiertämään palatsia.

 Entisvanhaan koristeltiin talot vähän erityyliin kuin nykyisin.

Kuninkaallisen perheen ruokasali, jossa perheateriat nautittiin. Osasikohan nuoriso istua näissä tuoleissa keikkumatta?

Tätä katsellessani hoksasin, että meidänhän kylpyhuoneesta puuttuu jotain aivan oleellista, nimittäin divaani.

 Sisäpihalla

Sisällä ei saanut käyttää salamaa, joten kuvat ovat hämäriä. Voin kyllä vakuuttaa, että kaikki huoneet oli sisustettu todella ylellisesti ja käsityöläisten jälki oli näkyvissä.

Siitä ei vaan pääse mihinkään, että ihastuin eniten keittiöön. Ollapa tällainen suuri keittiö!

Tämä on vaan niin hieno!

Penan palatsin jälkeen päätimme kävellä aivan vieressä olevalle toiselle linnalle. Matkalla ihastelimme upeaa luontoa.

 Portti linnaan, Castelo dos Mouros.

 Ja sitten alkoi kiipeäminen linnan korkeimmalle tornille.

 Voin vakuuttaa, että tässä saivat jalat kiivetä ja raahata persausta mukanaan.

 Mutta tietysti jaksoimme kiivetä ylös asti ja näkymät olivat aivan huikeat!

Merimaisemat ja kaikki.

 Paluumatkalla ihastelin kaunista ruusua.

Joku on rakentanut tännekin nämä kivitiet, joita pitkin turistit nyt tallustaa. Mutta täytyy ihmetellä, miksi puissa ei ole lehtiä, suomalaiset puut olisivat aivan täysillä kesässä vastaavissa lämpötiloissa.

Lissabon, osa 1/4

Laittelen tänne kuvia Lissabonissa, jossa siis vietimme viikon yhdessä Elmerin kanssa 2.-8.3.
Ensimmäinen päivä oli harmaa ja kolea, villatunika oli kova sana kevättakin alla. Paikalliset kulkivat vielä toppa- ja villakangastakeissa ja saappaat jaloissa :)
Meillä oli hotelli ihan pelipaikoilla, kaikki oli kävely- tai metromatkan päässä. Käytimme ahkerasti molempia kulkuvälineitä..

Ranta-aukion komeita patsaita. Aukiota reunustavissa keltaisissa hieman rappeutuneissa rakennuksissa pitää majaansa parlamentti.

Tässä olemme kävelemässä Castelo de Sao Jorge -linnoitukseen, joka sijaitsee ylhäällä kukkulalla. Silmiini osui virkatulla tilkkupeitolla koristeltu puu. Muuten en löytänyt koko kylästä yhtään lankakauppaa (googlettamaan en ryhtynyt). Tässä on siis selvästi markkinarakoa ja ilmastokin olisi Lissabonissa enemmän kuin kohdillaan, minulle :)

Portti sinne Jörgiksen palatsiin. Emme karauttaneet sisään hevosilla, vaan raahustimme sisään kipuamisen jäljiltä hieman hengästyneinä.

Aukiolla oli joku ritaripatsas, otin kuvan lähinnä siksi, että voin esitellä Poikasille. Ja onhan tässä tyyliä.

 Lissabonin kattoja ylhäältä Jörgiksen palatsista kuvattuna.

Näissä paikoissa sitä aina miettii, keitä muita tästä on kulkenut ja mitä asioita ovat mielessään pohtineet. Varmaan ihan törkeitä juonia.

Tämä tykki näyttää niin levolliselta nyt, että vaikka pelargonioita voisi laittaa sinne kasvamaan, aikoinaan kuitenkin kylvänyt tuhoa ympärilleen.

Kaunista linnan ulkopihaa. Kuvittelin olevani linnanneito ja Elmeri oli minun tallipoikani, joka kulki perässäni :)

 Portti linnan sisälle.

 Kissikin löytyi sammuttamassa janoaan.

Minä, siis se linnanneito, jos ette hoksaa ;)

Tässä ollaan jo linnan sisällä ja muurit ovat niin korkeat, ettei hyppykepilläkään yli pääse.

Ihmettelin, että mitä ne kaikki turistit parveilee ja menin minäkin mukaan parveilemaan ja kuvaamaan komeaa riikinkukkoa, joka keimaili pulun kanssa.

Elmeriä harmitti, kun ei ylettynyt ottamaan..

Vanhan kaupungin kapea katu ja vääräsäärinen mummeli. Vähemmästäkin ne sääret vääntyy, kun koittaa mahtua kulkemaan..

Tämä oli rannassa oleva portti tuntemattomaan tai joku vastaava.. Täällä aina kuherteli nuorisoa pusuttelemassa.

Hotellimme lähistöllä oleva puisto, jossa vietimme pitkän tovin nautiskellen keväisestä (meidän mittapuun mukaan kesäisestä) lämmöstä.

Lissabonilainen mummohuivi

Mietin pitkään, minkä käsityön otan reissulle mukaan ja melko pitkän puntaroinnin jälkeen, neule-virkkaus-neule-virkkaus ;) päädyin virkkaukseen. Ja niin syntyi reissun aikana mummohuivi, mutta ei kovin suuri, vaan pienehkölle mummolle sopiva.

Oikeastaan päädyin mummohuiviin siksi, koska kaivelin lankavarastojani ennen reissua erityisen syvällisesti ja löysin 4 kerää Drops Delight -lankaa, joiden olemassaolon olin täysin unohtanut. Tämä väri puhutteli minua niin tuntuvasti, että harkitsen parhaillaan lankavarastoni tuntuvaa täydentämistä tällä värillä...

Vietimme yhden puistopäivän, Elmeri luki ja minä istuin varjossa mummohuivia virkkaillen. Tässä huivi on yhden kerän jälkeen pienen pienenä.

Kukaan perheenjäsen ei suostunut kuvaamaan minua mummohuivin kanssa, siispä tämmöinen ota-itse-kuvasi vessassa...

Malli: pylväitä ja ketjusilmukoita
Lanka: Drops Delight 02
Koukku: koivuinen 3 1/2
Langankulutus: 148 g
Niin, mistäkö nimi mummohuivi? No, Elmeri totesi jossain vaiheessa reissua, että "Mitä mummohuivia se nyt tekee?"

LIssabonin reissun jälkitunnelmissa

Palasimme tänään Lissabonista, jossa vietimme Elmerin kanssa kesänoloista talvilomaa. Kaikki alkoi eräänä varsin tavallisena työpäivänä siten, että Elmeriltä tuli sähköpostia viikon Lissabonin matkasta, joka oli todella ha-la-pa! Eipä siinä enempää houkuttelua tarvittu, vain 10 minuuttia myöhemmin oli reissu varattu ja Poikasillekin sovittu lomapaikka. Onneksi on kaksi mainiota mummolaa, joissa Poikaset saavat viettää laatuaikaa ja kerätä roppakaupalla muistoja:)

Nyt olemme matkan ei-niin-kivassa loppuhuipentumassa: Lento takaisin oli yöllä ja lentokoneeseen sattui tietysti yksi yliväsynyt lapsonen, joka tasaisin välein päästi ilmoille ihan kunnon parkua. Ei auttanut, vaikka oli ruuvannut korvatulpat niin syvälle kuin päähän upposivat, valvominen oli taattua ja eipä se koneessa nukkuminen muutenkaan ainakaan minulta luonnistu. Noin tunnin koneessa torkahtelun jälkeen olikin kiva mennä reippaana suorin vartaloin töihin suorittamaan loman aikana kertyneitä rästitehtäviä..

Lähdin muutaman tunteroisen pakollisten kuvioiden jälkeen kotiin, jossa odotti yllätys nro 2: Sohvalla pötkötti jonkinasteisesta ruokamyrkytyksestä (?) kärvivä matkakumppani, epäilyksen kohteena lentokoneen epämääräinen tapastyyppinen ateria, jolla Elmeri herkutteli, mutta minä vain maistoin. Toivokaamme matkanjohtajalle pikaista toipumista!

Minä koitan pysyä nyt liikkeellä, etten nukahda kesken illan. Kaikki laukut on purettu, pyykkikone jauhaa toista koneellista, tyhjä jääkaappi täytetty, Poikasille tehty herkkuruokaa ja nyt vielä muutama tunti, että saan jälkikasvun nukkumaan. Sitten myös minä niin nukun! Ellen istu vuorostani vessanpöntöllä..

Ai, niin, se kaikista tärkein meinasi unohtua: Poikasia on rutistettu ihan kunnolla, hienoja miehentaimia ja ihan kamalan rakkaita <3

Tämä kuva tuo mieleen matkan kesäiset tuoksut ja lämmön, pidän tästä kiinni ja palaan Portugalin tunnelmiin myöhemmin tällä viikolla, kun olen taas vähän enemmän tolkuissani :)

Sinä päivänä valmistuivat Polkka-polvisukat

Neulomusrintamalla on ollut viime aikoina hipihiljaista ja tästä voin syyttää ketäpäs muuta kuin pyöreäsilmäistä Elmeriä. Tuo mokoma on ollut viikon työreissussa, josta syystä minulla ei ole ollut mitään iloa jäädä yksikseni iltaisin telkun ääreen kukkumaan, vaan olen kömpinyt iltaisin nukkumaan yhtä aikaa Poikasten kanssa. Toinen Poikasista on ottanut Iskän työreissusta kaiken ilon irti ja koisaillut makoisasti kaiken yötä Iskän paikalla :) Ja sieltä ampunut välillä minuunkin kiinni. No, mutta kuitenkin, neulomukset ovat lötköttäneet mikä missäkin, ei edistystä.

Paitsi, että eilen illalla katsoin Sinä päivänä ja välillä nyyhkin, sekä neuloin viimeisenkin polvisukan valmiiksi. Tässä he nyt ovat katolta maahan tippuneen lumen päällä:

Minulla oli kaksi kerää lankaa ja neuloin molemmat sukat omilta keriltään, joten olisi voinut olettaa, että molemmista sukista tulee samanlaiset, mutta ei. Jossain tuolla nilkan ja kantapään kohdalla värit eivät enää mene yksiyhteen ja sukista tulee sittenkin erilaiset. Tähän on taas syyllinen kukapas muukaan kuin Anne Hathaway, koska jos en olisi vahdannut hänen elokuvaansa, olisin varmaankin verrannut tekeillä olevaa sukkaa tarkemmin jo valmistuneeseen ja sukista olisi tullut samanlaiset. Tai sitten ei... koitan päästä tästä yli... ja pääsin jo :)

Malli: oma ja omaan jalkaan
Lanka: Novita 7 Veljestä Polkka, 870
Puikot: metalliset 3 1/2
Langankulutus: 153 g
Olenkohan vähän kyllästynyt sukkien neulomiseen?
Tämä violetti väri miellytti silmää enemmän ennen joulua, ei enää kevättalvella. Tulikohan näistä sellaiset sukat, joita pystyy pitämään vain joulukuussa?
Tosi vaikeaa kuvata sukkaa omassa jalassa..

Mites tässä taas näin pääsi käymään?!?!

Emo ajeli paikalliseen hömppäkauppaan ja kuulin, kuinka hän mielessään päätti, ettei tänä vuonna osta yhtään siemenpussia eli ei siis kasvata yhtään kukan- tai muutakaan tainta. Koska viime vuonna liki kaikki paleltui ja ne jotka eivät paleltuneet, eivät ehtineet kukkia tai kukkivat hyvin niukasti. Erityisesti Emoa kismitti se, että Päivänsinet panttasivat kukkiaan.

Mutta vain 10 minuuttia ja muutama km myöhemmin näin, kuinka Emo suuntasi hetkeäkään epäröimättä siemenpussihyllylle ja alkoi lastata siemeniä koriin. Sinne meni taas Päivänsineä ja monia muita, jotka edellisenä kesänä pettivät Emon.

Onkohan Emon Emo, hän joka myöskin joka vuosi päättää, ettei tänä vuonna kasvata yhtään tomaatintainta, laittanut jo tomaatit kasvamaan?

36-hampainen värikäs Hitchhiker

Neuloin ensimmäisen Hitchhikerin perään heti tämän toisen, en kylläkään erityisen nopeasti, mutta neuloinpa kumminkin.

Langaksi valikoitui uusi tuttavuus, Lang Jawoll Magic, joka olikin sitten niin mainio lanka neulottavaksi, että! Ihan varmasti pitää ennemmin tai myöhemmin, mieluummin ennemmin, hommailla tätä langaa muutama keränen lisää. Ja toivoa, että lanka osaa suoriutua pesukoneen käsittelystä muotoaan muuttamatta.

Värikäshän tämä on, mokoma. Meinaan heti huomenna kietaista tämän kaulaan ja näyttää ähäkutit kylmästi ja lujasti puhaltavalle tuulelle!

Malli: Hitchhiker (Shawlette), linkki: http://strickmich.frischetexte.de/shop-english/eshop-hitchhiker/
Lanka: Lang Jawoll Magic 6 ply, 53
Puikot: 3 1/2 pyöröt
Langankulutus: 144 g
Jokunen vielä tehtävä, muttei ihan heti..