Flying on the Air - Lentelee

Lentelee, niin kuin hyttysparvi Suomen suvessa. Paitsi, että nämä eivät tietenkään ole hyttysiä, vaan keijukaisia, koska kyseessä ovat minun sukat.

Keväisen kirjoneulepyrähdyksen viimeinen sukka lenteli kohden kasaa, jossa lepäävät muutkin vastaavanlaiset tekeleet. Elmeri tuumasi eilen huoneessani pyörähtäessään, että enkö voisi välillä suunnitella jotain muuta, eikö noihin keijuihin jo kyllästy. Minä en ainakaan :)

Yläosan keijut ovat samoja, jotka lentelivät kukkakedolla, alaosaan piti lennättää aivan uusi parvi.

Takaraivossa tykyttää ajatus, kuinka hienot näistä tulisi, jos neuloisi keijut hopeanhohtoisella langalla ja tausta olisi yönsininen. Ehkäpä... joskopa...

Malli: Flying on the Air, oma malli, saatavilla Ravelrystä
Lanka: Novita Nalle (160) ja Novita Nalle Taika (821)
Puikot: KnitPro 3
Langankulutus: Pohjaväri 103 g, kuvioväri 65 g
Sukan mittoja: Varren pituus 40,5 cm. Varren leveys ylhäällä 14 cm, nilkan kohdalla 10,5 cm. Jalkaosan pituus 24 cm ja leveys 10 cm.

Meadow fairies - Niittykeijut

Kas, tästä kaikki alkoi joskus maaliskuussa: Mietin, että mitäpä, jos olisi niinkuin keijuja ja he lentelesivät ja leikittelisivät niittykukkien päällä -> Kauhealla vimmalla piirtelemään, valkkaamaan lankoja ja neulomaan. En ole varmaan koskaan neulonut kirjoneulepolvareita yhtä nopsaan :D

Langoiksi valitsin kaikista kauneimmat Nallukat, jotka löysin.

Kukkien värejä otin Nalle Gardenista, ne liukuvärjätyt pätkät, sekä yksivärisiä nallukoita ja Nalle Taikaa.

Keijut on neulottu Nalle Taika Pastillista, sitä piti tilata Tapsalta lisää, ihan vaan näitä sukkia varten.

Yläosan vihreää löytyi Kärkkäiseltä ja alaosan vihreää omasta lankavarastosta. Hyvä, että löytyi, sillä Novitan lankakartassa ei vihreää ole ollenkaan.

Mutta, mutta: Vaikka pidänkin sukkien väreistä aivan mahdottoman paljon, niin kuviot eivät tipahdelleet riittävän hyvin, joten ei muutakuin neulomaan tämän protoversion jälkeen se lopullinen versio, tällä kertaa Maijasta.

Jätin sukan yläosasta kiehkuraiset pois ja neuloin sinne ikään kuin lehtiä.

Keijujen ympriltä siivosin ylimääräisiä härpäkkeitä pois.

Kukkaketoon lisäsin ylös uuden kukkasen ja jätin vastaavasti nilkan kohdalta yhden pois.

Olen näihin sukkiin nyt tyytyväinen, vaikka Nalle-langasta neulotut sukat ovatkin väriensä puolesta enemmän miun maun mukkaan.

Malli: Meadow fairies, ohje saatavilla Ravelrystä
Koko: 37/38
Langankulutus, Maija-sukat: Pohjaväri varren yläosa 59 g. Keijut ja pohjaväri varren alaosa & terä 92 g. Kukkaset yhteensä 40 g, yhteen kukkariviin voi käyttää jämälankoja (2-5 g per kukka). Langankulutus yhteensä 191 g
Lagan värit, Maija-sukat: Pohjaväri ylhäällä 214, keijut & alempi pohjaväri 262. Kukkiin, ylhäältä alaspäin: 292, 248, 244, 222, 200, 212, 225, 213, 246, 219, 227, 221, 253.
Puikot: KnitPro 3
Sukkien mittoja, Maija-sukat: Varren pituus 38 cm. Varren leveys ylhäällä 13,5-14 cm ja nilkan kohdalla 10,5-11 cm. Teräosan pituus 23,5 cm ja leveys 10 cm.

Protoversiot tehty siis Nallesta. Pohjavärinä ylhäällä 389 (56 g) ja alhaalla 348 (62 g). Keijuihin käytetty Nalle Taikaa 821 (17 g). Kukkiin meni yhteensä 38 g lankaa. Langankulutus yhteensä 173 g. Kukkiin käytetty ehkä tai ainakin seuraavia värejä (vähän huonosti olen laittanut muistiin): 853, 813, 857, valk., 894, 893, 813, 830, 820, 865, 866, 872.

Niittykukkia (Meadow Flowers)

Maaliskuussa, kun aurinko alkoi killittää taivaalla kirkkaammin, aloin minäkin heräillä ja päähän alkoi pyrkiä kuvaa kukkasista ja kaikesta muustakin kesäisen värikkäästä ja kevyestä. Piirtelin siinä tunnin jos toisenkin... tai rutkasti enemmän... excelillä kuvia ruutuun. Ja idea yksistä sukista rönsyili neljäksi sukaksi tai en osaa vielä sanoa, oliko siinäkään vielä kaikki. Meadow flowers eli niittykukkia on värikkäin noista tuusatuista rönsyistäni.

Puolisääreen ulottuvat sukat on neulottu Novitan Nallesta.

Ja niitä kukkavärejä on valkattu kaiken maailman vaihtoehdoista huolella ja paljon. Kukkiin upposi pienet pätkät Nallea, Nalle Taikaa ja Nalle Gardenin liukuvärjätyt osat.

Sukan reunukseen tein tällä kertaa pitsireunuksen ja alle tietysti nauhakujan nauhalle.

Hyvin istuvat ainakin omaan jalkaani.

Varren pituus on 20 cm ja leveys ylhäällä 12,5-13 cm ja nilkan kohdalla 11 cm. Teräosa on 23,5 cm pitkä ja 10 cm leveä.

Mutta, mutta... kun aikusen sukat olivat valmiit, niin nepäs alkoivat tahtoa pieniä sukkia itselleen kaveriksi. Ja mikäs minä olin siinä estelemään.

Näihin sukkiin ei vain ole meillä tarpeeksi pientä jalkaa, sillä ovat aivan pikkaraiseen jalkaan sopivat, 0-6 kk ikäiselle.

Varren pituus on 10-11 cm ja leveys ylhäällä 8 cm ja nilkan kohdalla 6-7 cm. Teräosan pituus on 9,5 cm ja leveys 6,5 cm.

Malli: Meadow flowers, koko 37/38 ja 0-6 kk, ohje Ravelryssä
Lanka: Novita Nalle. Pohjaväri 348 ja kukkiin käytetty värejä: 853, 523, 813, 857, valkoinen, 894, vihreä, 830, 820, 865, 866, 742, 785.
Puikot: KnitPro Zing 3
Langankulutus: Aikuisen sukkaan pohjaväriä 70 g ja kukkiin yhteensä 36 g. Vauvan sukkaan pohjaväriä 22 g ja kukkiin 6 g.

Puhtaanvalkoista

Nimittäin kuin lumi, joka ei älyä sulaa pois. Tai sulaahan se pikkuhiljaa, hitaasti. Ja nurinkurista tässä tilanteessa on se, että olen koko talven ihmetellyt, että miten voi olla niin vähän lunta, hädintuskin pulkkamäkeen pääsee. Yleensä Iijoki on tulvinut aina tähän aikaan vuodesta. Sähkövoimala on avannut hanansa AINA viimeistään vappuna ja joki on kuohunut vuolaana. Nyt joutsenet lötköttävät edelleen joennorossa, eikä heillä ole minnekään kiire. Mutta, jos rehellisiä ollaan, ja ollaanhan me, niin ei tämä hidas kevään tulo harmita minua oikeasti vähääkään. Parempi vaan, että kevät tulee hitaammin ja kuivana. Onpahan enempi aikaa neuloa, kun ei tarvitse häärätä vielä pihalla.

Valkoiset sukat pääsivät puikoille, koska olen viime aikoina saanut yliannostuksen värejä lukuisten tekeillä olevien kirjoneulesukkien vuoksi (niitä pääsen koht'silleen esittelemään, kunhan jaksaisin kirjoitella ohjeet valmiiksi). Teki kovasti mieli neuloa jotain ihan pelkistettyä, eikä tätä pelkistetympää kai voi enää neuloa: valkoinen perussukka.

Lanka on Villeä, jota olen joskus hamstraillut ihan kiitettävästi. Olen aikaisemmin kokeillut Akvarelli-Villeä, josta en tykännyt, oli jotenkin tukkoista lankaa. Sitten Raita-Villeä, joka menetteli. Ja nyt viimeiseksi ihan yksiväristä Villeä ja tätä valkoista voisin kuvitella hamstraavani varastoon isommankin satsin, on pehmeää ja kivaa neulottavaa.

Malli: Oma perussukka
Lanka: Ville (800)
Puikot: KnitPro Zing 3 1/2
Silmukoita: 44
Langankulutus: 98 g

Hitchhiker Purolla

Puron Lehto pääsi kerältään huiviksi ja olen niin ihastunut sen väreihin, etten osaa sitä sanoiksi pukea. Siitäkin huolimatta, että en yleensä vihreästä ja keltaisesta välitä. Se on varmasti joku kevään kaipuu, joka tekee tepposiaan.

Menimme aamulla Pörrin kanssa joelle, tarkoitus oli kuvata huivi siellä taustanaan lukuisat joutsenet. Laskin, että heitä oli joella tänään peräti 17 heräilemässä uuteen päivään ja vielä vähän kohmeisia olivat pakkasyön jäljiltä. Me nautimme, Pörri istui pulkassa, aurinko killitti taivaalla, hanki kantoi, vesi solisi. Vaikka eihän me oikeasti kovinkaan pitkästi siellä kävelty, koska joki on tuossa aivan meidän nenien edessä. 

Nyt pitää laittaa tähän väliin aika monta kuvaa lempilinnuistani joutsenista. Olen aika tohkeissani aina, kun he täällä hetken viivähtävät.

Sitten takaisin siihen huiviin, jonka väri on ihana. Huivi on vipelletty ohjeella Hitchhiker, joka on helppo malli, sopii täydellisesti teeveeneuleeksi. Tämä on kai neljäs Hitchhiker minulle.
Kolme kerää lankaa riitti 23 hampaiseen huiviin. Huivista ei tullut mikään suuren suuri, mutta riittävän kokoinen, että sen saa kietaistua joutsenkaulansa ympärille. Nähtäväksi jää, millaiseksi huivi muuttuu käytön myötä.

Malli: Hitchhiker by Martina Behm
Lanka: Novita Puro, Lehto 839
Puikot: 6
Langankulutus: 144 g

Kevät

Tai eilen oli, tänään on täystalvi: topakka pohjoistuuli ja lunta pukkaa. Mutta esitellään nyt kuitenkin sukat mallia kevät, jospa se sieltä palaisi tänne enempi pohjoiseenkin... Kaktus ainakin pusertaa innolla kukkaa tulemaan, siitäkin huolimatta, ettei ole saanut vielä uusia multia, saatika päässyt edes suihkuun. Emäntä on nääs neulonut senkin ajan, jolloin nuo edellä mainitut työt olisi voinut ja pitänyt suorittaa :D

Lankavarastosta löytyi vuosimallin 2008 (oletan) Novita Nalle Four Seasons Kevät, ihana 150 gramman muhkea ja pehmoinen kerä. Niin pehmeä, että jos olisin minikokoinen neulootikko, niin haluaisin pomppia siinä etuperin ja takaperin voltteja ja lopuksi laittaa siihen pötkölleen.
Nyt toivoisin, että tietokoneessa olisi joku räpylätoiminto, joka avaisi ruutuun aukot, josta voisitte ojentaa käpälät ja todeta omin kätösin hypistellen tämän saman asian: Ei ole nykynallukat samaa laatua kuin entisvanhaan, kun olimme nuorempia. Lanka oli aivan yhtä ihanaa neulottavaa kuin esim. Ferner Wollen Mally Socks tai Viking Aurora, joita olen testaillut aikaisemmin.

Aloitin sukat silmukkamäärällä 64 ja pohjekavennusten jälkeen jäljelle jäi 48. Varren pituus on 34 cm ja terän 23 cm. Varren leveys ylhäällä 14 cm ja muutoin 10 cm. Laitoin omaan muistiinpanovihkoon ja mainitsen saman tässäkin: 60 silmukkaa riittäisi aloitukseen, jotta sukasta tulisi ylhäällä napakampi. Varsi saisi olla myös pari senttiä pidempi sitten seuraavaan vanhan ajan nallukkasukkaan, jonka teen :)

Käytin Keväät parvekkeella katsomassa talvea, eivät tykänneet. Joutsenetkin ovat menneet jonnekin piiloon, miettinevät varmaan, että mitä ihmettä tämä nyt on olevinaan, umpitalvi kevään keskelle.

Malli: Oma polvisukka
Lanka: Novita Four Seasons, Kevät 824
Puikot: KnitPro Zing 3
Langankulutus: 109 g

Sylillinen lehtoa ja aallokkoa

Nämä värit vetävät jostain syystä aivan kamalasti puoleensa, vaikka en missään nimessä, enkä varmasti, ole rouva Vihreä. Mutta kun kävin vähän kaivelemassa lankavarastoja, niin nämä piti poimia mukaan. Sylissä on kolme kerää Novita Puro Lehtoa (kellertävää mukana) ja samainen määrä Aallokkoa. Olen joskus kerännyt nämä alekorista kahdella eurolla/kerä. Olisinpa hamstrannut lankaa silloin enemmänkin, sillä tätä ei ole saanut enää pitkiin aikoihin...
Ajattelin, että olisiko aivan hullua tekaista näistä huivi?

Mutta sitä ennen pitää tehdä valmiiksi yhdet teeveenkatselusukat. Ja kirjoneuleita jumii puikoilla useampia. Niistä on valmiina yhdet, toiset puolisääressä menossa ja näiden lisäksi tulee vielä kahdet muut. Blogin hiljaiselo jatkunee siis edelleen, mutta puikot heiluvat aina kuin pystyvät ja joku kaunis päivä on jotain esiteltävääkin, toivon näin :)

Neiti Kevät

Hän on täällä taas, olen jo useita Hänen merkkejään havainnut: On valoisaa aamusta iltaan, suorastaan häikäisevän kirkasta. Räystäiltä tippasee vesi. Joutsenet lensivät laulaen joelle, mutta liihottivat samantien pois. Kaikista varmin Neiti Kevään merkki on kuitenkin se, että Poikaset saapuivat muutaman tunnin ulkoilusession jälkeen kotiin kaikki vaatteet niin märkinä kuin vain mahdollista on.

Neulootikko ei voi tehdä muuta kuin laittaa ihanaa keltaista, Neiti Kevät Auroraa, puikoille. Fiilistelin kauan tekeväni langasta pitkät pitsisukat Novitan ohjeen mukaan. Mutta koska olen vähän sitä mieltä, että kirjava lanka ja pitsikuvio eivät kuulu yhteen, niin  päädyin sekoittamaan keltaista Auroraa muihin lankoihin. Ehkä joku päivä teen vielä keltaiset (polvi)sukat, ilman pitsiä.

Yksiin sukkiin kului n. 30 g Auroraa, joten olisin vielä kolmannetkin samantyyppiset sukat saanut tehtyä samaisesta kerästä. Ehkapä kelta-valkoiset tai kelta-harmaat.

Mittasin samalla, kuinka paljon lankaa menee pelkkään resoriin ja kantalappuun ja se määrä on 26 g. Eli pelkistäen, kun tein sukkaosan kahdella värillä, niin molempia värejä  tarvitaan n. 30 g, ehkä pari grammaa päälle ja resori, kantalappu ja kärki n. 30 g. Sukassa on silmukoita 44, resori 15 krs, oikeat kerrokset ennen kantalappua 30, kerrokset ennen kärkeä 44.

Malli: Oma perussukka
Lanka: Novita Polkka (854), Aurora (826), valkoinen (010), vaaleanpunainen (522)
Langankulutus: Polkkaräsyt 93 g, Auroraräsyt 89 g
Puikot: KnitPro Zing 3 1/2

Mitäpä kuuluu?

No, kiitos kysymästä, aivan hyvää. Kauheasti olisi neulottavaa, kun vaan ehtisi jonninjoutavilta kotitöiltä neuloa. Esimerkiksi silittäminen on ihan joutavaa hinkuttamista ja superärsyttävää hommaa. Lisäksi olisi muitakin retuperällä olevia juttuja, kuten kaappien siivousta ja kaikenmaailman tavaran ja roinan valkkausta muille maille. Puhumattakaan siitä, että kohta pitäisi pestä ikkunat ja pihallakin alkaa varmuudella ainakin rikkaruohot kasvaa. Niin, että missä välissä sitä ehtii tulevina viikkoina senkään vertaa neuloa kuin nyt? Nimittäin päähomma meikäläisellä hoitovapaalaisella on kuitenkin tytöntyllerö Pörri; kaikkialle ehtivä 1v 4 kk.
Mutta olen junaillut niin, että toisina päivinä olen enempi kotiorja ja toisina päivinä vähempi eli neulon enempivähempi. Ja virkkaan, nimittäin Dropsin mysteeripeittoa.

Peittoon on tullut nyt kaksi vihjettä ja kaksi palaa valmistui, pääteltyinä! Palojen koko on 25x25 cm, joten mitään pikkuisia palapelin osia ei tässä käsitellä. Valmiina on siis ainakin kaksi barbin peittoa, mikäli virkkausinnostus lopahtaisi tähän, mutta ei se taida lopahtaa, vaikka vastustustakin on löytynyt.

Ensinnäkin tilasin lankojen yhteydessä Adlibriksesta tuollaisen sinisen mötikkäkoukun. En tiedä, mihin tarkoitukseen se sopii, mutta ei ainakaan virkkaukseen. Koukun pää on aivan liian pyöreä, työnnä sitä nyt sitten silmukan läpi. Vaikka työnsinhän minä ihan raivona ensimmäisen vihjeen läpi, mutta sitten piti polkaista lähi-Kärkkäiselle ja ottaa sieltä mukaan kaikki mahdolliset koukkukandidaatit, ettei päästä ihan katkea verisuoni koukkua työnnellessä. Alimmainen Prymin bambupuikko oli kokeiltaessa varsin kevyt, mutta ei luistanut riittävän hyvin. Joten nyt virkkailen keskimmäisellä Novitan koukulla. Huomatkaan kahden alimmaisen koukun muoto verrattuna ylimpään. Koukun pään pitää olla vähän terävä, ainakin miunmaunmukkaan.

Toinen harmaita hiuksia aiheuttava asia on sitten Drops Paris -lanka. Se ei pysy kovin hyvin kasassa ja virkkaustohinoissa saattaa sinne ja tänne jäädä yksittäisiä säikeitä, kuten kuvassa keskellä keltainen hipsukka.
Ja kun nyt lähdin tälle marinalinjalle, niin mainittakoon, että Dropsin ohjeet on superhyvät, on kuvaa ja videota ja tekstiä, mutta siltikin olen onnistunut jotenkin oikomaan ja päässyt myös purkamisen makuun. Nyt toista palaa viimeistellessäni pääsin kuitenkin jyvälle siitä, mikä ohjeenseuraamistapa sopii minulle parhaiten: Se on ylimalkainen ohjeen luku, mutta tarkka kuvan seuraaminen alussa, sitten virkataan ja katsotaan mallia jo virkatusta osuudesta. Mutta niskat on jumissa, liikaa jännitän poloinen. Mutta eiköhän tuokin asetu, on vaan niin pitkä aika enempivirkkausvuosista (=verhoja nuorempana), en osaa olla rento.
Peittoon tulee vihjeitä nyt kerran viikossa, joten valmistunee juhannukseksi...

Virkkauksen ohessa olen ehtinyt muutakin, mutten esittelyyn asti:
1. Minulla on meneillään kirjoneulepolvarit oman ohjeen mukaan, toinen sukka valmistui 5 päivässä, toinen lähdössä puikoilla. Näistä sukista pitää vaan tehdä vielä toinenkin proto, ennenkuin kehtaan julkisesti esitellä. Ja kun kuuntelen sisälläni asuvaa "suunnittelijaa", niin saattaapi olla, että nämä sukat poikivat vielä muitakin versioita, joten saapas nähdä, koska sukkasia näkyy täällä.
2. Elmerin ja television ohessa syntyy räsymattosukkia, mutta niistä meinaan esitellä useamman parin samaan aikaan. Menossa on nyt toiset, mutta kolmannet saattavat haluta mukaan... tai sitten ei.
3. VOF:n ohessa tulee kituuttaen pitsisukkaa, joka valmistunee... joskus... ehkä.
Näillä mennään nyt vähän aikaa. 

Pipo- ja peittoasiaa

Minun piti laittaa pikaiseen pipoa tulemaan, sillä huomasin Pörrin kanssa ulkoillessa, etten pärjää olemassaolevilla myssyköillä, varsinkaan, kun nyt pitämässäni takissa ei ole huppua, jonka voisi vetäistä pipon päälle. Toisekseen tykkään pitää eniten alpakkalangasta neulottuja pipoja, ovat kevyenilmavia, lämpimiä ja pehmoisia. Tänään pääsin kuvaamaan pipoa omassa pallossani, mutta kamera halusi kuvata enemmän upeaa, aurinkoista, talvipäivää.

Olen sellainen talvinen piponpitäjä, että pipon täytyy upota todella syvälle päähän, korvannipukoista ei kärsi näkyä vilaustakaan, muuten minulla on kylmä. Siksi pidän eniten ihan peruspiposta, joka menee korvien kohdalta kaksinkerroin. Juuri valmistuneessa pipossa otin esikuvakseni ruskean ja maailman rumimman pipon, joka päässä olen hiihdellyt saarta ympäri, tehnyt kävelylenkkejä, sekä kaiken katu-uskottavuudenkin uhalla patsastellut ulkona Pörrin kanssa. Ruskea pipo on juuri sellainen, jonka saattaisi nähdä laitapuolen kulkijan päässä ja kädessä kilisee kassi.

Tuo ruskea komistus on kuitenkin juuri sopiva pollaani, se on vain lämpimäksi pipoksi väärää matskua, akryyliä. Ja nuhjuinen ja ruma. Otin uuden piponi mitat ruskeasta myssykästä.

Pipo on neulottu Adlibriksen Alpaca -langasta, joka tuntuu juuri sopivalta pipoon, meinaan käyttää ihan varmasti jatkossakin, ei ole liian pehmeää, vaan justiinsa sopivaa. Tein pipon 3oikein 3nurin -joustimella ja tuntui siltä, että 3+3-joustin on vieläkin hitaampaa neuloa kuin 2+2-joustin, varsinkin, kun joustimen neulominen kuuluu ei-tykkää -osastolle. Toisekseen sain touhussa niskat ihan kunnolla jumiin, sillä neuloin pipon 40 cm pyöröpuikolla ja en osaa neuloa sillä rennosti, vaan nostan kädet ihmeen korkealla ja kummaan asentoon. Aika kovan päänsäryn neulomisesta sainkin, mutta ehkä se kannatti. Ja mitäpä tuota enempäänsä valittamaan, oma valinta oli käyttää pyöröjä.

Malli: Oma peruspipo omaan keskikokoiseen palloon
Lnaka: Adlibris alpaca (A001)
Puikot: 3
Langankulutus: 70 g
Silmukoita: 126
Mitat: Pituus 30,5 cm. Kärkikavennukset aloitettu, kun pipon pituus oli 25 cm

Sitten vielä sitä peittoasiaa:
Dropsilta pamahti viime viikolla sähköpostia, jossa vinkattiin alkavasta Along-projektista, Spring Lane, jossa virkataan 90x115 cm kokoinen peitto. Kyseinen maili osui ja upposi, laitoin samantien Drops Paris -langat tilaukseen.
Olen aina ihastellut muiden tekemiä hienoja peittoja, enkä ole vielä kertaakaan onnistunut viemään yhtäkään peittoprojektiani loppuun (nukkekodin nukelle tai barbeille virkattuja peittoja ei lasketa). Nyt jos koskaan on mahdollisuus oikeasti onnistua!
Langat saapuivat eilen kuin myös ensimmäinen mysteeripeiton vihje. En eilen ehtinyt vielä aloittaa, mutta tänään virkkasin ensimmäistä palaa. Ensimmäisen vihjeen mukaan pitää tehdä myös toinen pala, värit vain toisin päin. Sitten odotellaan jonnekin ensi viikkoon, jolloin julkaistaan seuraava ohjeenpätkä. Se on vielä mysteeri, milloin peiton tulisi olla valmis, mutta eiköhän sekin aikanaan selviä. Virkkaaminen on kyllä mukavaa hommaa. Ja tämä peitto valmistuu...