Tällaiset piti tehdä, mutta kelataanpa ensin vähän taaksepäin.
Olen pitkään ihmetellyt, minne Vanis eli Vanuttunut Villasukka on kadonnut, ei yhtään piikittelevää blogipäivitystä pitkiin pitkiin aikoihin! Aikani etsittyäni löysin Vaniksen saunan pukuhuoneen penkin alta, sinne se oli ryöminyt murehtimaan perin risaisia kantapäitään. Samalla ymmärsin, miksi oli kirjoittelunkin jättänyt sikseen, ei varmaan kykene enää siihen, kun ei ole millä kirjoittaa.
Niille, jotka eivät tunne historiaa kerrottakoon, että Vanis perusti tämän blogin yli vuosi sitten, mutta älkää kysykö minulta, miten villasukka pystyy tuottamaan tekstiä, niin vain tässä tapauksessa jostain ihmeen syystä on. Vaniksen vammat näyttivät kumminkin nyt niin vakavilta, että epäilin pystyväni ehjäämään ne. Päätin siis tehdä aivan uudet Vanikset.
Langaksi valikoitu suomenvillainen Walma sekä Novita Joki raidoittamaan Walmaa. Ja ei muutakuin neulomaan. Walma-lanka oli aika paksua ja kankeaa tikutettavaa ja siinä oli lisäksi heinän tai oljen pätkiä, joita piti välillä nyppiä pois, yksi pätkä näkyy kuvassa pikkunöttösen vieressä, joka jäi jäljelle reilun 100 g kerästä.
Eihän uusista tietenkään tullut samantuntuiset kuin vanhoista. Vanhat ovat pehmoiset jalassa, uudet eivät kyllä kutita, mutta eivät vaan tunnu niin mukavilta.
No, eivät tietenkään voi tuntua, kun eivät ole vanuttuneet. Jotta saisin niistä vanuttuneet, pitäisi minun osata vanuttaa ne ihan pienesti vain, koska muuten niistä tulee minulle liian pienet. Sehän se jujutsu juuri olisi ollutkin. Minun olisi pitänyt tehdä isot miehen sukat ja sitten reippaasti "vahingossa" pestä ne koneessa, sitten minulla ehkä olisi ollut uudet Vanikset.
Kyllä Vanista nyt naurattaa makeasti. Naurakoon, se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa. Virkkaan sille jotkut ärtsynväriset kantapään paikat ja kyllä hymy hyytyy!
Malli: Perussukka vaan, 44 silmukkaa
Langaksi valikoitu suomenvillainen Walma sekä Novita Joki raidoittamaan Walmaa. Ja ei muutakuin neulomaan. Walma-lanka oli aika paksua ja kankeaa tikutettavaa ja siinä oli lisäksi heinän tai oljen pätkiä, joita piti välillä nyppiä pois, yksi pätkä näkyy kuvassa pikkunöttösen vieressä, joka jäi jäljelle reilun 100 g kerästä.
Eihän uusista tietenkään tullut samantuntuiset kuin vanhoista. Vanhat ovat pehmoiset jalassa, uudet eivät kyllä kutita, mutta eivät vaan tunnu niin mukavilta.
No, eivät tietenkään voi tuntua, kun eivät ole vanuttuneet. Jotta saisin niistä vanuttuneet, pitäisi minun osata vanuttaa ne ihan pienesti vain, koska muuten niistä tulee minulle liian pienet. Sehän se jujutsu juuri olisi ollutkin. Minun olisi pitänyt tehdä isot miehen sukat ja sitten reippaasti "vahingossa" pestä ne koneessa, sitten minulla ehkä olisi ollut uudet Vanikset.
Kyllä Vanista nyt naurattaa makeasti. Naurakoon, se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa. Virkkaan sille jotkut ärtsynväriset kantapään paikat ja kyllä hymy hyytyy!
Uudet sukat tuskin omaavat kirjallisia lahjoja tai mitään muutakaan. Katsotaan, mitä näistä ajan myötä muotoutuu.
Malli: Perussukka vaan, 44 silmukkaa
Lanka: Walma vaaleanharmaana ja Novita Joki 859
Puikot: Metalliset 4
Langankulutus: Walma 98 g ja Joki 14 g, yhteensä 112 g
Saattaa olla, että pitää vielä yrittää joskus myöhemmin uudestaan, mutta ei kylläkään pitkään aikaan, sillä liikaa mielenkiintoisia töitä pyrkimässä puikoille...
Lähetin sinulle haasteen, löydät sen täältä: http://maarithm.blogspot.fi/2015/08/minut-on-haastettu.html
VastaaPoista