Kaksi papukaijaa, tonttu ja aamunkajo

Se, miten kaksi papukaijaa, tonttu ja aamunkajo liittyvät toisiinsa, saattaa olla yksi sellainen asia, josta en todellakaan haluaisi tietää yhtään mitään.  Mutta minun on pakko, pyöräytimme nääs toisen erän Räsymattosukkabingoo.
Tällä kertaa olin haalinut kasaan kaikki mahdolliset sekavärikerät ja lisäksi samat yksiväriset, jotka olivat mukana myös 1. bingokierroksella. Juhuu, jännitystä elämään! Eihän tuolla kovinkaan montaa pahaa kerää ole, joten mikään ei voi mennä pieleen, eihän?

Pienempi poikanen kurvasi puolilta päivin hikipäissään koulusta kotiin ja pääsi heti Avustajaksi bingoon. Huivia silmille vaan ja Poikanen lankakasaa kauhomaan. Tämä Avustaja sekoittelikin reippaasti, kerät vain lentelivät ympäri huonetta, kun pääsi kunnolla vauhtiin.

Ja sitten alettiin nostella lankoja. 1. kerä: Jihuu, yksi lempilangoistani, hyvä tästä tulee!

2. kerä: Ei voi olla totta, ei ole totta, on totta, voihan # tonttu! Miten minä tontun tuohon edelliseen papukaijaam ynnään, mie romahan...

3. kerä: Ei voi olla todellista, ei ole todellista, on todellista, voihan maailman rumin papukaijalanka! Vaan tämän langan kaveriksi tulee varmaan joku pelastava kerä? 

4. kerä: No, eipä tietenkään tullut, kyllä tulee sukille nyt näköä...
Nostellaan vielä kolmannet sukat, jospa edes sinne jotain ihanaa nousisi?

5. kerä: Joujou, nyt on raikasta räsymattoo!

6. kerä: Hipheihiphei, näistä ei voi tulla muuta kuin hyvät!

Kahden ensimmäisen sukkaparin lankakaverukset olivat sen verran ärsyttäviä, että mielessä kävi ajatus sääntömuutoksesta:  Olisi varmaan aivan ok ja suorastaan toivottavaa vaihtaa kerien paikkaa päittäin, jos siis on nostellut langat useampiin sukkiin? Eli olisi varmasti aivan ok ja hyväksyttävää vaihtaa yksiväriset kerät keskenään?
Olisihan se, mutta olenko minä lapsi tai näiden lasten Mummi (hehee) joka muuttaa sääntöjä sitä mukaan, kun esim. lautapeli etenee :D En ole, joten se siitä sitten, luonto ei antanut periksi.

Eli ei muuta kuin 1. sukat puikoille, ihanan Papukaijan toveriksi Joulupukin Tonttu. Sen verran pahasti otti neuloessa silmiin, että tein mahdollisimman lyhyet varret, 4 krs aina oikein, 9 krs sileää ja sitten väkerrettiin jo kantalappua.

Tonttu imee kaiken värin ihanasta Papukaijasta: Vaikka haluaisinkin nähdä ihanaisen Papukaijan, näen vain Tontun. Ja tietysti tyrnimarjat. Mutta ensimmäinen sukkapari on tässä, kyllä näillä kotosalla teputtelee menemään, vaikka en ikimaailmassa, enkä koskaan, olisi vapaaehtoisesti lähtenyt yhdistelemään näitä kahta lankaa keskenään.

Samalla vauhdilla sitten vain toista sukkaparia tulemaan. Ja lyhytvartisena jälleen, sillä eihän tätä vaan pysty kestämään yhtään pidempään kuin on pakko. Aamunkajo koittaa hillitä Papukaijaa, mutta sukissa on silti ihan liikaa väriä, minulle. Mahtaneeko tämä lanka laukaista migreenikohtauksen siitä kärsiville? Miksi ja missä mielentilassa olen ylipäätään ostanut tämän Papukaijan???

Ja lankaakin jäi jäljelle ihan liikaa. Mitä minä tuosta lopusta teen? Orvokitkin ihmettelevät, että mikä ihme tuonne juurelle lävähti?

Onneksi tämän kierroksen räsymattosukkabingosta tuli lopuksi myös tämä pariskunta, josta tulen varmasti tekemään ihan oikeat sukat. Mutta sitä ennen pitää tehdä yhdet urgentit isot sukat. Ja sitten nämä. Ja sivussa uusi versio Waiting for a Kiss -lapasista, koska 1. ei miellyttänyt simmuja. Ja sitten, kun nämä on tahkottu, niin alkaa aivan uudenlaiset kujeet, tuskin maltan odottaa...

Malli: Torso perussukka ja Räsymattosukkabingo 
Langat: Novita 7 Veljestä 549 & 889 ja 127 & 823
Puikot: KnitPro Zing 3 1/2
Langankulutus: 65 g & 65 g
Anopilta tuli ehdotus, että josko olisin neulonut kaikkia nostettuja värejä peräjälkeen nostojärjestyksessä. Jos ja kun varmasti vielä jossain vaiheessa hairahdun räsymattosukkabingoilemaan (tähän jää jotenkin pirullisesti koukkuun), niin saatanpa noin tehdäkin, jos bingo lähtee menemään yhtä pahasti raiteiltaan kuin tällä kertaa. Säännöissähän ei rajoiteta sitä, kuinka montaa väriä yhteen sukkaan pistelee.