Jouduin yhtenä päivänä istumaan junassa pitkät pätkät, ja siinä, jos missä, on aikaa neuloa... ja salatutkiskella muita matkustajia.
Suunnittelin ennen matkaa vaikka minkämoista neuletta mukaan, mutta lopulta päädyin ihan simppeliin Adlibriksen Sockilla neulottavaan polvisukkaan. Laitoin sukan alulle jo kotona ja puikot heiluivat varsinkin menomatkalla vikkelästi, sillä pääsin päättelemään 1. sukan jo Tampereen kohdalla. Siinä vaiheessa viereeni istui hetkeksi toinenkin henkilö puikkoja heilutellen. Se tuntui jotenkin kiusallisen hassulta. Ja yhden sukan jälkeen päätin, että toinen sukka saa odottaa vuoroaan paluumatkalle eli loppumatkan luin kirjaa. Ja kuuntelin edelleen, tai pikemminkin jouduin kuuntelemaan, kaikkien muiden vaunussa matkaavien tavoin, kolmen teinitytön taukomatonta kikatusta ja juttuja. Juna lähti aamulla kovin varhain ja he olivat nukkuneet niin vähän. He viljelivät myöskin runsaasti erästä v:llä alkavaa sanaa. Siinä tuumasi eräskin matkustaja loppumatkasta, ettei halua kokea tätä enää koskaan.
Helsingissä oli kovin tuulinen päivä, mutta aurinkoista. Minulla oli hetki aikaa kävellä puistossa ja nauttia suurista puista ja upeista maisemista. Pääkaupunkimme on kesällä kovin kaunis ja siellä olisi ollut hauska viivähtää pidemmästikin, mutta lopulta olin tapani mukaan juna-asemalla liiankin aikaisin tököttämässä ja odottamassa junakyytiä kotiin. Siinä kohdin jouduin sulovilen -verkkarimiehen istuyrityksen kohteeksi, kuinkas muutenkaan.
Paluumatkalla laitoin toisen sukan alulle ja neuloin sitä jalkaterään asti. Sitten alkoi tuntua kerrankin siltä, että nyt on neulottu tarpeeksi. Kukaan ei onneksi tullut viereeni istumaan, joten matka kului jälleen muita tarkastellen. Paluumatkalla vaunussa istui äitejä lapsineen ja heillä riitti yhteisiä juttuja. Vaunussa vieraili myös nuorehko nainen, joka selvitteli puhelimessa hyvinkin henkilökohtaisia asioitaan. Ja koko vaunu kuunteli korvat niin höröllään kuin vain ikinä kykeni. Harmistus oli suuri, kun nainen poistui kesken kaiken toiseen vaunuun, koska istumapaikan oikea omistaja saapui paikalle. Niin moni asia jäi meiltä kuulematta. Olisikohan pitänyt lähteä kävelemään naisen perässä seuraavaan vaunuun... hmmm.. :D
Sukat valmistuivat lopulta kotosalla ja väri on minusta niin hyvä.
Malli: Oma polvisukka
Lanka: Adlibris Socki B011 Pink Parade
Puikot: 3 1/2Langankulutus: 149 g
Tämän postauksen myötä laitan Vanuttuneen Villasukan elokuulle asti kesälomalle. Katsotaan sitten, onko mitään valmistunut vai onko kesä mennyt muuten kujeillen.
Mukavaa kesää kaikille ja juhannusta ja tapaillaan taas elokuussa :)
Kauniit värit todella.
VastaaPoistaIhanaa Juhannuksen Aikaa Sinulle.
Kiitos :) Ja koska löysin vasta tänään tämän ja muutkin viestit, en voi toivotella hyvää juhannusta takaisin, mutta ihanaa loppukesää!
PoistaKokeile haastavaa riparia. Kirosanoille tulee suht immuuniksi. :D Yksi kirosanojentäyteinen sellainen on takana. Pari on vielä edessä, mutta ryhmät ovat onneksi erilaisia. Kivat sukat ehdit neuloa. Hyvää juhannusta! <3
VastaaPoistaEi onneksi tarvitse, ainakaan työn puolesta. Mutta nuoret ovat omanlaisia. (Omat lapset eivät onneksi vielä kiroile v-sanalla, eikä muutenkaan.) Kivaa kesän loppua!
PoistaErittäin kaunis väri! Hyvin olet onnistunut saamaan samanlaiset parit. Minulle on melkein aina tullut sellaisia keriä noista sockilangoista, ettei mitenkään mene raidat kohdalleen.
VastaaPoistaKivaa kesää sinullekin.
Tuo on kurjaa, toivottavasti sockissa ei ole enemmälti taipumusta värien sekoiluun, sillä lankaa on varastossa iso pino. Mukavaa kesän jatkoa :)
PoistaThis is a very good tip especially to those new to the blogosphere.
VastaaPoistaShort but very accurate information… Many thanks for sharing this one.
A must read post!
Thank you :)
PoistaTosi kauniit värit:)
VastaaPoistaKiitos, samaa mieltä :)
Poista