Mohair-pipo

Keräsin viime vuonna ale-korista kolme kerää vaaleansinistä Tuuli-lankaa. Tarkoitus oli tehdä niistä Tytölle pehmoinen pipo. Mutta, tytön lempiväri on muuttunut vaaleansinisestä vaaleanviolettiin jo kuukausia sitten, joten suunnitelmiin tuli muutos: Tein piposta omaan päähäni sopivan. Tosin, eihän sitä tiedä, vaikka pipo päätyisi Tytölle joskus vuosien päästä, kun hänen päänsä on kasvanut omani kokoiseksi... ja lempiväri on ehkä taas vaihtunut..? Tuskin tulen pipoa itse pitämään, vaikka vannomatta paras.

Pipo on neulottu 3-kertaisella Tuuli-langalla, puikoilla 3. Laitoin aloitukseen 120 silmukkaa, ja neuloin 2o2n-resoria. 

n. 18 cm jälkeen aloin kavennella joka kerros 6 silmukkaa pois, kunnes jäljellä oli enää 6 silmukkaa, langan läpi vedettäväksi. Pipolle tuli pituutta 23.5 cm, sopiva n.56 cm palloon.

Tuuli-langasta ja minusta ei tullut hyviä kaveleita, saatika lakkaita ystäviä. Neulominen oli niin tahmeaa ja takkuista, että samassa ajassa olisi helposti neulonut pidemmän pätkän sukkaa tai puseroa, ja hyvästi iloisemmissa merkeissä. Olinkin alunperin ajatellut tekeväni pipoon kaksinkertaisen reunuksen, mutta ajatus yksinkertaisesta piposta vahvistui jokaisen väkerretyn silmukan myötä.


Malli: Mohair-pipo omaan päähän, omasta päästä
Lanka: Novita Tuuli (106), 3x
Puikot: 3
Langankulutus: 40 g

Pysykähään pystyssä liukkailla keleillä! Tarrautukaan maahan kiinni kuin takiaiset! Tosi paljon olen kuullut tuttujen ottaneen ilmaveivejä, kun pakkaslumen alla on piilotellut kavalaa peilijäätä. Minäkin flippasin toissailtana ihan levynä selälleen maahan, kun kävelimme Muhvelopuhveloisen kanssa kävelytiellä. Tärähti ihan kunnolla, ja piti hetken aikaa makoilla maassa miettien, että mikä maa, mikä valuutta, titityy, mikä, missä, milloin, ja varsinkin: Meninkö minä rikki? Muffi nappasi päästäni lennähtäneen pipon suuhunsa ja kantoi se kotiin suurena aarteenaan. Sillä kotiin me palasimme, tutkimaan vaurioita, joita ei onneksi tullut, paitsi, että tänään olen jotenkin kipeämmän tuntuinen kuin eilen. Vähän kuin kovan urheilun jälkeen, kipein päivä ei ole seuraava, vaan sitä seuraava. 

Edellinen valmistunut työni, A-linjainen Wonder Wool -paita, on ollut kotosalla jatkuvassa käytössä. Olen saanut paidan melko nukkaiseksi jo kahdessa viikossa. 


Vaaleansinisen piposen myötä sain Neulebingooni yhden leiman. Seuraava leima on työn alla, ja taitaa olla aloitus myös yhteen työhön, jota en pysty bingooni sovittamaan...

2 kommenttia:

  1. Mohair-lanka on kovaa tarttumaan. Voin kuvitella millaista on kun säikeitä on kolme. Pipo kuitenkin valmistui ja hyvä niin. Väri on kaunis. Kyllä se vielä pään itselleen löytää.
    Meillä on lumet enää muisto vain. Viikko sitten oli juuri samanlainen tilanne: lunta päällä, jäätä alla. Se on kaikista ikävintä. Minäkin muksahdin kumoon ja kopautin pään maahan. En onneksi kovaa, eikä mitään kipuja jäänyt.

    VastaaPoista
  2. Jotkut langat eivät vain sovi itselle - toivottavasti jollekin toiselle. Toivottavasti pipo pääsee hyötykäyttöön, sillä se on todella kaunis ja uskoisin myös, että lämmin 💖

    VastaaPoista

Kiitos kommentista. Kommentti julkaistaan tarkistuksen jälkeen.
(Olen alkanut saada mainosspämmiä, joten jouduin ottamaan kommentin tarkastuksen käyttöön.)

Mohair-pipo