Vanuttunut Villasukka - q1-2 2024 tulos - q2-3 2024 tavoitteet - siis mitäh???

Minun on ollut mahdotonta saada Vanuttunutta Villasukkaa kiinni valoittamaan Q1:n tulosta ja tavoitteita Q2:lle. Hän ei ole kerta kaikkiaan vastannut puheluihini. Ei, vaikka puhelin on pimputellut yötä päivää. Q1 meni menojaan. Entä Q2? Laitoin nyt Kesurin soittelemaan, ja hänen onnistui sopia haastattelu Apiaan. Päätoimittaja sanoi, ettei Kesuria voi laittaa haastattelemaan, joten jouduin keskeyttämään kaljxx kittxxmisxx, eikun siis kesäloman, ja hoidan tämän alta pois. Siis, koska minähän olen kokenut Toimittaja. Ai, ai, miten kaunista täällä Apiassa on. Mutta, missä on Vanuttunut Villasukka?

Ai, siinähän hän on, ja Muffin kanssapa tietenkin. Voi, miten hän on kaunis! Siis, koira.

Ja, voi perskxle, en mitenkään saanut otettua heistä yhteiskuvaa, Vanuttunut Villasukka liikahti juuri kuvasta pois, vain vähän hiuksia näkyy. Pitänee pyytää heidät myöhemmin yhteiskuvaan. Mutta, nyt äkkiä haastattelemaan, että pääsen jatkamaan makxarxn, eikun salaatin syöntiä. 


Toimittaja: Päivää pitkästä aikaa. Hienoa, että saimme Teidät viimein kiinni.
Vanuttunut Villasukka: Tämä on aina ilo, sekä päivän piristys, kun saan tavata Toimittajaa. Toivottavasti Toimittajan kesä on sujunut hienosti.

T: Kiitos kysymästä, hyvin tähän saakka. Mutta, mennäänkö asiaan, kuulin, että Teillä on vain vartti aikaa, sillä Teillä on kiire juomaan kahvia ja neulomaan.
VV: Kyllä, näin on. Muffin pisuttelulenkillä ollaan.

T: Olen tosiaan yrittänyt saada teitä pitkään kiinni, sillä Q1 2024 tuloksesta ei ole kuulunut mitään, saatika tavoitteista Q2:lle. Ja Q2:n tulos pitäisi kertoa, joskin sille ei ole julkaistu tavoitteita. Hmmm. ja mites sitten Q3:n tavoitteiden kanssa?
VV: Seurailin juuri Muffia ja taustalla uivaa 12-henkistä hanhiperhettä, joten en aivan saanut kiinni kysymyksestä, voisitteko toistaa?

T: Siis, kun olen koittanut saada teitä pitkään kiinni, Q1 2024 tuloksesta ja tavoitteista Q2:lle. Ja Q2:n tulos, vaikka sille ei ole edes tavoitteita. Niin, ja tietysti myös Q3:n tavoitteet?
VV: Tämä kuulostaa nyt kovin sekavalta. Ettekö siis seuraile blogiani ollenkaan, siellähän tulokset ovat näkyvillä.

T: Siis, kyllähän Te olette tähän asti tulleet tulokset ja tavoitteet kertomaan. Ja, onhan se aivan ennen kuulumatonta, että Teitä ei saa kiinni kirveelläkään, minkälainen Toimitusjohtaja oikein olette? Ei tällaista vaan voi tapahtua täällä Suomessa.
VV: Voi, kuule, täällä Suomen Valkeakoskella tapahtuu aivan ihmeellisiä asioita. Minusta on tuntunut tässä kevään aikana, että näyttelen sivuosaa jossain tragikomediassa, Kummelissa, MOTissa tai Karpolla on asiaa. 

T: No, mitä nyt muka on tapahtunut?
VV: No, kun nyt kysyitte, niin voinhan ne tässä kertoa: Oudot sattumukset alkoivat pääsiäislauntaina, kun olin Muffin kanssa ihanalla lenkillä. Ja päätin poiketa metsäpolulle, koska polut nyt vain ovat niin viehkeitä. Muffi-tyttö ei jostain syystä halunnut tulla sinne, vaan empi polun päässä, mutta minä vedin hänet mukaansa. Pienen pätkän polkua kuljettuamme huomasin metsässä oudon, yht'äkkisen ja rakeisen, mutta valoisan, sumun. Ihmettelin sitä, ja niin ihmetteli Muffikin, mutta jatkoimme matkaa. Sumu katosi yhtä äkisti kuin alkoikin. Polun mutkassa, vasemmalla puolella, kasvoi kuusi, ja siinä kuusen oksalla, aivan metrin päässä minusta, piipitteli pikkulintu hädissään, ei lentänyt pois. Mutta, minä vain menin eteenpäin. Pienen hetken kuljettuamme oli vasemmalla puolella metsässä kultainen noutaja, nuoren miehen kanssa. Kauempana metsässä seisoi nainen. Kultsu ja Muffi alkoivat toimitella keskenään asioitaan. Kultsun omistaja ei halunnut jatkaa matkaa, vaikka metsässä häämöttävä nainen odotti. Jonkun ajan päästä me Muffin kanssa jatkoimme matkaa. Sitä jäistä polkua pitkin. Aloimme lähestyä polun päätä, missä polku muuttui kiviseksi, yhtyäkseen kohta pyörätiehen. Polulla oli paljon kiviä. Ja kivien välit olivat jäiset. Sanoin Muffille aivan ääneen. Kyllä, minä siis puhun Muffille ihan ääneen, koska Muffi ymmärtää minua. Sanoin Muffille: "Onpas jäisen näköistä, katsotaanpa, miten meidän tässä käy?" Ja, otin askeleen. Ja, sittenhän se jo minulle selvisikin, että mitenkä siinä käy: Syöksyin pää edellä kiviin, ja sukellus oli niin kiihkeä, etten ehtinyt ottaa millään raajalla vastaan. Vasen silmäkulma pysähtyi yhteen kiveen ja oikea kainalo/rinta toiseen. Kuvassa muuten polkua, tässä kohtaa en vielä tiennyt, että muutaman minuutin ja 30 metrin päästä halailen maata.


T: Voi kauhea! Kuulostaa aivan kauhealta! Miten Teille kävi?
VV: Sattui niin paljon. Kömmin istumaan. Ja kaivoin puhelimen esiin, sillä suurin huoli siinä hetkessä oli, että aukesiko minulta silmäkulma. Onneksi ei. Otin naamakuvan, ja lähetin sen Miehelle. (En jaa kuvaa nyt tähän, sillä siitä huokuu ehta kipu.) Kerroin, mitä tapahtui, missä olen. Mies kysyi, pääsenkö sieltä kotiin vai pitääkö tulla hakemaan. Vastasin, että enköhän minä täältä pääse omin voimin kotiin. Ja, kävelin kotiin. Ainoa reitti kotiin vei kaupungin halki. Onneksi Valkeakoskella voi kävellä kohtaamatta juuri ketään muita ihmisiä, joten vedin pipon syvälle päähän ja köpöttelin kotiin. Kotona otin särkylääkettä, painelin silmäkulmaa jäällä. Mies sanoi, että pitäisiköhän minun mennä käymään lääkärissä. En mennyt. Silmä sai sittemmin väriä ympärilleen (kuva alla). 

T: Voi hirveää, Tehän olette näyttäneet aivan Kyöpelivuoren noita-akalta! 
VV: Niin, vaikkakin pahinta ei kuitenkaan ollut tämä, joka näkyi ulospäin. Vaan se toinen törmäys kiveen, joka ei näkynyt. Se toinen aiheutti sen, etten pystynyt nukkumaan pariin viikkoon makuuasennossa laisinkaan, vaan sohvalla puoliksi istuen, tietyssä asennossa. Yksi koiralenkkikin piti jättää väliin, sillä kävely oli niin hidasta ja kipeää, paitsi, jos piti kättä vähän koukussa vatsan päällä.

T: Ja, ei käynyt mielessä, että hakeutuisitte lääkäriin, tutkituttamassa, että mikä meni rikki?
VV: Aika parantaa. Paransi myös tämän. Olisi pitänyt uskoa varoitusmerkkejä polun suhteen.

T: No, tuosta nyt voi olla vaikka mitä mieltä, lintu muka varoittamassa, ja sumua..?
VV: En aivan odottanutkaan, että Toimittaja ymmärtäisi näitä asioita. Vielä ei ollut kuitenkaan minun aikani lähteä.

T: Ikävä tapahtuma, mutta pitikö lähteä kävelemään sille jäiselle polulle. Ja tämäkö oli vasta alkua?
VV: Kyllä, vastoinkäymiset eivät ole vielä tässä.

T: Mitä sitten tapahtui?
VV: Huhtikuun loppupuolella katselin ulos ja huomasin, kuinka kaupungin työntekijät purkavat tonttimme vieressä olevaa ulkolentopallokenttää pois. Siis sen reunaverkkoaitoja, itse lentisverkon olivat poistaneet jo aiemmin. Ilahduin tästä, sillä odotin siihen tulevan jotain kaunista: nurmikkoa, istutuksia, pensaita. Ruma verkko katosi kuitenkin vain kahdelta sivulta. Meidän tonttiin rajautuva verkko jäi, kahdelle sivulle. Olen odottanut, että kaupunki tekisi sille jotain, koska se on todella ruma. Esimerkiksi tonttimme takarajalla verkko näyttää tältä. Kylvin sen viereen keväällä köynnöksiä, toivoin niiden peittävän tämän rumuuden edes kesäksi, mutta mikään ei tuossa kasva. Johtuu varmaan siitä, että kaupunki pesee verkon toisella puolella ruohonleikkureitaan, ja sieltä valunut löyhkävesi on liian tujua kasveille (?) 

T: Ihanko oikeasti tuollaista tapahtuu? Ettäkö siellä ruiskutellaan työkoneita puhtaaksi, ihan aidan toisella puolella? Eivät varmaan ole edes mitään ruskettuneita, lihaksikkaita adonikseja pelkät uikkarit päällä?
VV: Toimittajalla nyt on jotain ihme fantasioita. 

T: Niin, eli on rumaa aitaa, ja poistuvaa aitaa, ja leikkureita pestään. Sellaista sattuu.
VV: Niinpä sattuu. Laitoin aidasta kyselyä, että mitä meinaavat sille tehdä, koska se ei meidän rajoilta nyt poistunut. Ja onko tulossa tilalle jotain. Pyysin myös, että voisiko pesupaikka siirtyä jonnekin kauemmaksi. 

T: Niin?
VV: Pesupaikka on edelleen tuossa. Ja olemassaoleviin aitoihin otetaan kantaa käynnistymässä olevassa tarvesuunnitelmassa. 

T: Toivotaan, että pääsette tuolloin kaikille sopivaan ratkaisuun.
VV: Kyllä. Ja, kun ohimennen kysäisin, että mitä lentiskentän tilalle tulee, niin sitten tuli se jytky: parkkipaikka!

T: Parkkipaikka, mitä sitten?
VV: No, sitä sitten, että meitä naapureina ei oltu siitä kuultu, ja aluetta ei ole kaavoitettu parkkipaikaksi, ja tonttia hankkiessamme ei ole ollut mitään tietoa moisesta. Koko P tuli aivan puskista. Todellakin kaunista kaavanmukaista vihervirkistysaluetta olen odottanut siihen tulevaksi. 

T: No, kuulostaa kyllä vähän oudolta. Mitä sitten tapahtui?
VV: Sitten tapahtui sitä, että ihmettelin asiaa mailitse saamatta mitään vastausta. Ja meni pari päivää, ja eräänä perjantaina alueelle tuli kauhealla kyydillä työkoneita ja -miehiä, ja tohinalla alettiin kaivaa,  tuoda kivituhkaa. Olin saada sydärin.

T: Mutta et saanut?
VV: Pitänee huomauttaa, että uudistalomme sijaitsee alueella, jossa on todella tarkka kaava, sekä uusille, että vanhoille taloille. Työmiehet saivat yhden päivän aikana melkoisesti aikaan. Mutta, siihen se sitten loppui, tarvittavat luvat puuttuivat. 


T: Summataampa: Teidän tontin viereen alettiin tehdä parkkipaikkaa, ilman tarvittavia lupia. Ja siitä tuli sinulle paha mieli.
VV: Kyllä, tällaista ei todellakaan pitäisi tapahtua. Mutta, tähän liittyy vielä muutakin: Osa kadulla asuvista oli tiennyt tästä, olivat pitkään valittaneet kesäteatterin bussiliikenteestä kapealla kadulla, koska bussit särkevät joka kesä heidän aitansa, viime kesänäkin ilmeisesti kolme osumaa. Nämä asukkaat oli kutsuttu kaupungin ja kesäteatterin väen kanssa neuvotteluihin. Ja olivat puolestaan kutsuneet lisäporukkaa joistakin muista taloista. Mutta, eivät "ehtineet" kutsua kaikkia. Ja siellä neuvotteluissa oli esitetty ratkaisuna tätä parkkipaikkaa. Tämä koko kummelimainen episodi on ollut kaikenkaikkiaan niin uskomaton, ettei ymmärrys riitä, miten voi tällaista tapahtua? Ja, eikö kukaan palsussa olleista ajatellut, miltä tuntuisi saada parkkipaikka oman talon kylkeen kiinni? Ja onko luvallista? Kukaan ei ilmoittanut tai kysynyt meiltä mitään. 


T: Mitä seuraavaksi tapahtuu?
VV: Työt on seisautettu. Meinaavat hakea Parkkipaikalle tarvittavat luvat.

T: Olen aina luullut, ja blogiasi vilkuilleena myös, että olet tykännyt asustaa täällä?
VV: Kyllä, tähän asti olen tykännytkin, ja edelleen. Ja aidosti olen sitä mieltä, että tämä on kaunista seutua. Myöskään talonrakennuksen yhteydessä ei meillä ole ollut mitään vaikeuksia kaupungin tahojen kanssa, vaan kaikki sujunut hyvässä ja ystävällisessä hengessä. Siksi en mitenkään pysty ymmärtämään, kuinka tällainen parkkipaikkaepisodi voi tapahtua. Ja toivon, ettei olisi tapahtunutkaan. Ja, jostain löytyisi peruutusnappi, jota painamalla tuohon paikalle tulisi se kaunis viheralue, eikä mitään liikennettä entisestään lisäävää parkkipaikkaa. Kapealla kadullamme on vain huoltoajo ja kiinteistöille ajo sallittu. Katu on osa Riippareiden lenkkiä, kauneudestaan kuulua kävelyreittiä aivan keskustan kupeessa. Ja parkkipaikka aivan talon kyljessä, miten sellaista saa edes tehdä?! Kuulostaa suorastaan kiusanteolta :(

T: Ihan asiantuntija en tässä ole, mutta, kun työt on kerran keskeytetty, niin kaikki ei silloin ole varmaankaan mennyt mallikkaasti. Voisimmekohan ottaa nyt Teistä muutaman kuvan, ja sitten voisimme käydä läpi niitä toteumia ja tavoitteita, sillä ne kiinnostavat luonnollisesti kovasti. 

Toimittaja kumartuu kaivelemaan kameralaukkuaan.
Ilmassa leijuu kaksi paperilappusta, laskeutuen sievästi allekkain.




T: Jos menisitte siihen puun viereen seisomaan... No, mihin se Vanuttunut Villasukka ja Muffi nyt katosivat??? Miten voi noin vain haihtua ilmaan? Kuin pieru Saharaan. Voi perxe, miten tässä nyt näin pääsi käymään. No, minäpä laitan tämän jutun kesurille editointiin, saa laittaa painoon. Minä lähden kuulkaa nyt piitsille rillaan mun pakaroita. Se on morjens!

6 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Kyllä vain, kun haluaisi vain elää neulontakykyisenä :D & rauhassa omassa möksässä, luonnosta nauttien, sekä sopuisasti kaikkien kanssa. Mutta, jospa se tästä.

      Poista
  2. Enteitä kannattaa uskoa. Pieni pöllö meinasi lentää tuulilasiini ja sai minut jarruttamaan. Säästyin hirvikolarilta.
    Onpa uskomatonta tuollainen ilman lupia ja naapureiden kuulemisia rakentaa mitään. Taitaa tosin olla maantapa nykyisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä, enteitä ja sisäistä ääntä pitää aina kuunnella tarkalla korvalla ja elää sen mukaisesti <3

      Poista
  3. Olihan tarina! Muffi mitä ilmeisemmin aavisteli polun päässä uhkaavan vaaran ja yritti estellä sinne menoa.
    Luvaton parkkipaikka tarkkaan kaavoitetulla alueella kuulostaa todella erikoiselta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, Muffikin yritti estellä minua, ihan omaa syytäni oli moinen rymyäminen. Onneksi tuosta toipuilin.

      Poista

Kiitos kommentista. Kommentti julkaistaan tarkistuksen jälkeen.
(Olen alkanut saada mainosspämmiä, joten jouduin ottamaan kommentin tarkastuksen käyttöön.)

Mitä värejä Alfama-laukkuun?