Lomalla viimeinkin

Ja ajattelin postailla vähän tiuhempaan, vaikkei mitään erikoista olisikaan. Ei ole mitään suunnitelmia säntäillä pää kolmantena jalkana sinne ja tänne, vaan tehdä mahdollisimman paljon sellaisia asioita, jotka tuntuvat hyviltä. Katsotaan, mitä tästä tulee.  Aloitetaan tällä herkullisella kuvalla, jossa jäätelön alla piilottelee iso keko mansikoita, vadelmia ja pensasmustikoita. Kesäkuussa syntynyt Poikanen vietti synttäreitä helteiseen aikaan, juhlimme näin: Syville lautasille tällainen herkkukasa, ja sitten isolla lusikalla ääntä kohti.

Viime perjantaina juhlistimme loman alkamista myös perinteisesti: grillausta ja kannullinen sangriaa. Tuntui niin hyvältä istua omalla terassilla, lämpöinen kesäilta, ei hyttysiä, pieni tuulenvire... ja kiireet pois. En muista, koska olisi ollut, josko milloinkaan, niin lämmin ilta lomien alkaessa. Ja ihan Suomessa tämä.

Yöllä puoli kahdentoista aikaan oli edelleen lämmin, yli 20 astetta reippaasti. Aurinko oli laskenut, Muffi nuuhkutteli yötuoksuja ja lirautti iltapisulit. Sitten menimme nukkumaan.

Vielä jasmiken hienoa kukintaa lähistöllä, aivan korkeina pensaina, pikkupuina. Tuoksuu niin hyvältä! Tulee entinen talomme mieleen, pohjoisessa, missä minulla oli myös tätä ihanuutta, joka kukki vuosi vuoden jälkeen uskollisesti.

Tänään nukuin yllättävän pitkään, sillä heräsin vasta kahdeksan maissa ihan makoisilta unilta. Ulkona paistoi aurinko ja tuulla tuiverteli hieman. Muffi-tyttö oli jo portaiden alapäässä vastaanottokomiteassa toivottamassa minulle hyvää huomenta. Ja sitten hyppelimme muutamat askeleet Apian puistoalueella, pitkälle lenkille emme nyt heti aamusta taipuneet, kovasti teki mieli jo kahvia, ja tämänhetkistä lemppariaamupalaani. Ja se on tällainen: Murustan kaksi digestive-keksiä kulhoon, perään kourallinen pensasmustikoita ja kreikkalaista jukua. Ai, että! Ja sitten iso mukillinen kahvia. Kyllä tuolla lähtee hyvästi päivä käyntiin!

Muffin aamupala on keitetty kananmuna ja jäinen kanankaula. Keitän kaksi kananmunaa kerrallaan, joten joka toinen aamu on kananmuna odottamassa jääkaapissa, ja joka toinen aamu munat kiehuvat kahvin tippuessa kannuun. (Muffille on myös nappuloita aina saatavilla, välillä maistuu, välillä ei.)

Aamurutiinit, jos mitkä, ovat tärkeitä. Ja se, ettei kukaan muu perheestä ole vielä hereillä, vaan on aivan hiljaista. Seuraava heräilijä oli Mies, joka meni viettämään omaa aamupalahetkeään koneelle. Ja Tyttönen, jonka tukan Nukku-Matti oli laittanut aivan solmuun. Mutta tässä vaiheessa olin jos siirtynyt katoksen alla oleville tuoleille neulomaan, ja siirtynyt toisenkin kerran, varjoisammalla tuolille, kahvikupponen oli tyhjä. Meidän terassi näyttää tällä hetkellä siltä, että se torppaa tehokkaasti turhan fiinien ihmisten vierailut: Rakennustelineillä on uimapyyhkeiden jatkuva liputus, piha/rantakenkiä sikin sokin, Muhveron luita, pureskeltuja keppejä. Miten viihtyisää. 

Päätimme Tyttösen kanssa lähteä käymään kirpparilla. Ja Mies päätti meidän puolestamme, että menemme pyörillä, sillä Mies lähti Lahdesta asti hakemaan saunan ovea, koska missään lähempänä ei ole mustaa lasiovea, kuulema. Mutta, eipä mitään, pyörällä on hyvä mennä, sillä meidän kohde on parin kilsan päässä, ja sinne on rauhallinen, hyvä pyörätie. 

Kirpparilta en hoksannut ottaa kuvia, vaan etsiskelin sopivia kangaskappaleita mekkoihin. Tyttönen etsiskeli omia juttujaan. Pyöräilimme takaisin, minun pyörän etukorissa oli kepparin pää, Tyttösen pyörän etukorissa pieni virkattu hattu. Ne olivat hänen löytöjään. 

Minä löysin kolme suurta pöytäliinaa, harson hyttysverkoksi, ja ison nipun pyyhkeistä ommeltuja luuttuja. Nämä kuljetin kotiin muovikassissa, pyörän sarvessa. Pöytäliinat olivat muutaman euron kappale. Jos noista yhtään mitään saan onnistumaan, niin ei ole ainakaan hinnalla pilattuja.

Vielä muuan yllättys pihalta, jota en ole juurikaan pystynyt laittamaan, koska maansiirtotyötä on vielä edessä. Sormet syyhyäisivät kyllä kovasti! Muistin viime kesänä heitelleeni Maariankellon siemeniä jonnekin, mutta ei mitään muistikuvaa, minne. Paikka löytyi nyt, kun takarajalle viime kesänä istuttamani syreeninpistokkaiden vierestä löytyi yksi, aivan lyhyen varren päässä nököttävä, Maariankello. Ja lisää nuppuja on tulossa. Nyt en uskalla päristellä nurmikkoa (rikkaruohikkoa) matalaksi, sillä silppuaisin samalla jotain kaunista alkavaa.

Mies varjelee omia aarteitaan, neljää pensasmustikkaa, jotka tekevät hurjaa, parinkymmenen marjan satoaan. Pensaiden ympärille ilmestyi kaikessa hiljaisuudessa verkko. Ja seuraavaksi tulee kuulema kameravalvonta, ettei kukaan, tai mikään, syö Miehen suurta pensasmustikkasatoa. 

Harhaneilikat jaksavat kukkia! Eivät juurikaan piitanneet, vaikka kesäkuu oli lämmin, ja liki sateeton.  Nämä kasvavat myös piskuisen tontin takarajalla, turvassa tulevilta maatöiltä.

Vielä vähän tulevien käsityöjuttujen suunnittelua: Novitalla on alkamassa Mica neulepusero -KAL, johon ajattelin lähteä mukaan. Siinä neulotaan venekaula-aukkoinen pusero 3-kertaisesta Tuuli-langasta, puseroon on paljon kokoja. Ja sen voi neuloa usean mittaisena, sekä helman, että hihat. Minulla on vanhaa Novita Rose -lankaa useammassa värissä, joten ajattelin kokeilla, millainen pusero tästä tulisi, jos teen ihan vain 1-kertaisella langalla ja puikoilla 4.5. Tein sitä varten poikkeuksellisesti pienen pätkän mallitilkkua, mutta ei oteta mallitilkkuja tavaksi.. :D