Ylläripylläri välimuistaminen

Kurkistus postilaatikkoon paljasti minulle saapuneen yllätyskirjeen, joka tuntui hypisteltäessä pehmoiselta. Onneksi tein eilen jättiannoksen makaronilaatikkoa, selvisin tänään sikahelpolla eli jälkikasvu sai evästä lautasille, ja minä pääsin aika nopeasti rappaamaan kuorta auki. Ja mitäs sieltä paljastuikaan: Ohjeita jämälankojen käyttöön, pieniä virkattavia elukoita. Bambusekoituksesta neulottu iloisenkeltainen tiskirätti, jonka otin heti käyttöön, miten onkaan niin pehmoinen? Kortti, joka kertoo onnen olevan nyt ja tässä. Ja näinhän se on :) Eikä siinä kaikki, mukana oli vielä pussillinen ilmapalloja. Kiitos SNYlle!

Eräs nimeltämainitsematon pieni tyttö päätti, että ilmapallot ovat meidän tyttöjen yhteisiä. Mutta pojat saivat ne hänelle, korjaan meille, puhaltaa. Ilmapallot mahtuivat melkein suureen laatikkoon, mutta eiväthän ne siellä aikaansa viettäneet, sillä niitä piti pomputella, porukalla.

Kyllä, minä olen niin hömpsö, että uskon yksisarvisiin, ne ovat taianomaisen lumoavia. Elämä on satu, ja jokainen luo oman tarinansa. 

Iloista Vappua kaikille!

Mökkisukat

Minulla oli pääsiäisen aikaan mökillä jännät paikat, kun lankakerä hupeni hupenemistaan ja sukan kärkeen oli vielä matkaa. Neuloin sukkia 2-kertaisella langalla ja toinen keristä olikin ilmeisen vajaa. Suunnittelin jo tekeväni kärjen pelkästään toisella värillä, mutta lopulta lanka riitti juuri ja juuri, ja keväänvihreät sukat olivat valmiit!

Neuloin sukat 2-kertaisella langalla, nelosen puikoilla. 

Langat olivat tällä kertaa Drops Fabel print (542) ja Svarta Fåret Frost (621). Näitä sekoittamalla syntyi keväisen vihreät sukat.

Sukat on neulottu samaan tapaan kuin edellisen pompsukan oranssit sukat. Lankaa kului 88 g. 

Teki mieli vihreitä sukkia ja sellaiset sain.

Ajelimme perjantaina Pörrin kanssa Mummin ja Ukin luokse mökille pääsiäisen viettoon, muu perhe, siis miesväki, meni toiseen mummolaan. Aurinko helli ja lämmitti. 

Järvi oli vielä jäässä, mutta rannat olivat jo sulat. Pörri saattoi jo heitellä kiviä veteen. Eno kävi vielä potkurin kanssa järvellä (!) etsimässä suurta haukea, jota ei kuitenkaan tällä kertaa löytynyt.

Minä kävin hakemassa joka päivä lisäenergiaa mesäteiltä. Tieltä nousi paljon ruskeaoransseja perhosia lentoon. Mitähän lajia ne olivat ja mitä ravintoa näin aikaisin keväällä itselleen löytävät?

Uppuroin myös metsäpolulla, jota on kesäsin hauska kulkea, nyt se oli vähän haastavampaa, sillä hankiaisen kanssa oli vähän niin ja näin.

Joku oli kävellyt samaista polkua vastapäivään, koitin astella samoja jalanjälkiä pitkin. Se oli kuitenkin melko vaikeaa, sillä kyseisellä henkilöllä oli ollut pidemmät jalat ja vastapäivään kävellessäni jouduin askeltamaan jalkaterät sisään päin. Melko koomista ja vaikeaa. Eiköhän se ole parasta, että kukin tekee itse omat jalanjälkensä.

Metsässä solisi pieni puro, sen äärellä asuu varmasti maahisia.

Mutta varmuudella metsässä asuu laumoittain hirviä, sillä he olivat jättäneet polulle paljon pieniä suklaamunia.

Auringonlaskut olivat upeita.

Eikä vain yhtenä iltana, vaan joka ilta.

Aurinko maalasi koko taivaan vaalean punertavaksi.

Mutta kun tulimme eilen takaisin kotiin, satoi meillä vettä. Ja lunta on edelleen vaikka muille jakaa. Tänään ei enää sada, mutta ulkona on todella kolea ja ei-houkutteleva ilma. Taidanpa käyttää tämän päivän siivoamiseen... Ja ulkoilemme illemmalla.

Huhtikuinen SNY & Mukulat-KALin peruutus

Aurinko lämmittää sielua ja maata, alkaa olla taasen yksi talvi takana päin. Ja sepä on talvessa hyvää, että voi hyvillä mielin istua persauksen päällä penkissä ja neuloa menemään. Mutta nämä ajat alkavat olla nyt takana päin: Peppu on kaikesta istumisesta levennyt huolestuttaviin mittoihin ja kaipaa päästä baanalle! Onneksi jalat jaksavat vielä naista kantaa ja liikuttaa, vaikka kunto onkin talven aikana rapautunut aivan liikaa! Kaivan nyt entisen urheilija-minän tuolta kaiken laardin seasta esiin, ennenkuin sinne aivan katoaa... Nyt pitää priorisoida liike neuloskelun ja kaikkeen siihen liittyvän edelle, sekä keväiset pakolliset, ja hyvin runsaat, koti- ja puutarhahommelit! Tähän motivaattoriksi 15 vuoden takainen kuva:

Tässä tilanteessa peruutan myöskin aikomani Mukulat-KALin. En pysty sanoin kuvaamaan, kuinka vaikea paikka tämä minulle on, mutta sille ei yksinkertaisesti ole nyt aikaa. Olen hyvin hyvin pahoillani niiden puolesta (onneksi varmaan kovin harvojen), jotka ehtivät innostua aiheesta :( Antakaa minulle anteeksi tämä sanani syöminen, tällä kertaa. 

Serkkuni oli jo huolissaan, että onko minulla kovastikin joku hullusti, ja enhän vain meinaa lopettaa neulomista ja bloggaamista kokonaan. En tietenkään, eihän se ole edes mahdollista, mutta vähän etäisyyttä tähän hommaan pitää nyt ottaa, koska aika ei yksinkertaisesti riitä kaikkeen, mitä on tarpeen tehdä - ja mitä haluaisi.

Ihana SNYni oli laittanut minulle huhtikuun paketin, jonka haimme tänään Pörrin kanssa ärrältä. Ja eikös sieltä paljastunut taas monenmoista innostavaa! Ja: Oli ihana saada Oikea Kirje, sellainen, joita minäkin lapsuudessani ja nuoruudessani olen kirjoitellut, paljon. Se oli ennen kompuuttereita ja somea. 

Katse hakeutuu heti vasemmalla olevaan herkulliseen kaakkuun, jonka ohje löytyy myös paketista. Ehkä voisin hakea sieltä vähän voimaa, niille lenkeilleni, etten aivan tuuperru tien varteen..? Mukana tuli myös ohjeet tulppaanisukkiin, ja tulppaanin ohjekuvio on totta vieköön niin houkutteleva, että pitääkö sitä kokeilla..? Mukana on myös taikapallukka ja ohje kynsikkäisiin. Eli se on vähän niin, että kynsikkäät on laitettava alulle, jos haluaa selvittää, mitä pieniä esineitä taikapallo pitää sisällään. Ja haluanhan minä! Sitä paitsi ajattelin juuri yhtenä päivänä lenkillä ollessani, että olisipa kynsikkäät kova sana, tuolloin ei käsissä ollut mitään.. Punainen lanka ja taikapallo ovat Viking Froyää, tuntuvat pehmeältä käteen. Mukava tuli myös liukuvärjättyä Elegiaa, kiitos siitäkin. Sitten vielä sievä pelargoniakynttilä ja karkkia suukkuun. Tämä paketti pelasti tämän maanantain, jolloin väsyttää aivan liikaa. Mutta se on aivan oma syy, koska piti kikkiä valveilla yli puolen yön ja seurata huisin jännää vaalilaskentaa. Oli varmaan 1. kerta, kun sen olen sitä näin pitkään seurannut, mutta kello ei tuntenut armoa aamulla, vaan potkaisi minut hereille, ja kohden arkea.

Kiitos SNY <3 

Ja oikein hyvää ja aurinkoista huhtikuuta kaikille! Minä lähden kohtapuoliin lenkille, heti sen jälkeen, kun Elmeri kotiutuu omalta lenkiltään. Mutta sitä ennen taidan ehtiä leikata Pörrin otsatukan ja kylvettää hänet, neitokaisella on huomenna valokuvaus, ja haluan, että kauniit sielun peilit näkyvät :)

1+1=2

Simppeliä matematiikkaa ja sopii monellakin tapaa minulle: Kaksi luirunohutta lankaa yhdessä on kaksi kertaa paksumpaa. Yhden ohuen langan työstäminen sukiksi kestää ja kestää, mutta laitappa niitä kaksi juoksemaan rinnakkain, niin jopa alkaa lyyti kirjoittaa. Ja tulee niin eläväistä pintaa, että!

Minulla on varastossa huomattava määrä fingering-vahvuisia sukkalankoja, joita olen jossain mielenhäiriössä hankkinut, mutta vähemmän neulonut pois. Ei siis pidä kuvitella, että katuisin noita ostoksia, minähän en kadu! Mutta neulominen sukiksi on ollut hyvin vähäistä. Joten olen jo jonkun aikaa haaveksinut yhdisteleväni niitä randomisti ja tekeväni niistä sukkia, paljon! 

Ensimmäiseen pariin otin värikkään Fabelin ja jonkun Regian, jonka vyöte on sittemmin huidellut jonnekin piiloon. Otin nelosen sukkapuikot ja loin 55 silmukkaa. Neuloin 30 krs 2 oikein, 3 nurin. Sitten kaventelin jokaisesta nurjasta osuudesta silmukan pois, jäi 44 silmukkaa. Näillä neuloin varren 24 cm pitkäksi. Sitten tein kantalapun 22 silmukalla, joustinneuleella, lopussa sileällä. Käänsin kantapään jaolla 6-10-6. Ja sitten varpaita kohden kiilakavennusten kautta. Neuloin jalkapöydän päällä edelleen joustinta, muuten sileää. Kärjessä on leveä nauhakavennus. 

Saattoi tulla aika lempparisukat. Neuloin sukat puikoilla 4, mutta näistä tuli melko lailla samankokoiset kuin jos olisin neulonut sukat vaikkapa Veikasta tms. 

Niin, en voinut vastustaa kiusautta mennä parvekkeelle kuvaamaan, vaikka aurinko polttikin värit pieleen. Tänään on vain ollut niin ihana ja lämmin ilma, varmaan jotain 10 astetta lämmintä!

Lankaa kului 121 g, joden pidemmätkin sukat olisin voinut tehdä, lankakerät olisivat riittäneet mainiosti.

Ekat sukat olivat tuskin ehtineet poistua puikoilta, kun sinne alkoi tunkea jo seuraava pari. Suunnittelin ensin tekeväni sukat näistä kahdesta väristä, mutta aloituksen jälkeen huomasin, että aika aneemisen väriset olisi tullut, joten säästin Regian tuleviin lähtöihin ja laitoin vain Frostin molemmista keristä juoksemaan. 

Laitoin värit menemään hieman limittäin, jotta raidat vaihtuisivat pehmeästi. Loin 48 silmukkaa ja neuloin 12 krs joustinta. Sitten jatkoin sileää ja kavensin samalla 4 silmukkaa pois, jäi siis 44 silmukkaa. Neuloin 20 krs oikein. Sitten kavensin taas 4 silmukkaa pois, ja neuloin vielä 12 krs joustinta noilla 40 silmukalla. Sitten joustinneuleinen ja osin sileä kantalappu, 20 silmukalla. Kantapään kääntö jaolla 5-10-5. Ja siitä homma jatkui kiilakavennuksilla & kuin elokuvissa aina 1. sukan päkiään asti, jossa toisen kerän langassa tuli solmu eteen. 

En saanut enää värejä juoksemaan samalla tavalla, vaikka säädin juoksuja kahteen otteeseen: ensin vähän ja sitten rankemmalla kädellä. Kuvan vasen sukka neulottu ensin ja oikea kipeitten säätöjen jälkeen. Sain eripariset sukat, tykkään vasemmasta enemmän, värit liukuvat pehmeämmin. Lankaa meni 86 g.

Mutta onkos meillä vielä lunta? ON! Kadehtikaa ;) Joo, ei tartte sukulaisten yhtään lähetellä mitään etelän hetelmä -kuvia, missä kukkapenkistä jo puskee kukkaa ja pihaa on laitettu. Tai aurinkoisia kuvia, joissa mökki paistattelee auringossa ja voi suorastaan tuntea, miten männyt tuoksuvat ja keväinen maa. Että minä kadehdin teitä, joka vuosi, näihin aikoihin. Eikun siis, lähetelkää vain niitä ihania keväisiä kuvia edelleen, kyllä minä niitä haluan katsella. Ja ihanaa, että teillä on jo kevät :)

Mutta: Voisiko meillä siis vielä vaikka hiihdellä menemään?

Niin, joutsenet ovat joella, ovat olleet vissiinkin koko talven. Kuvassa näkyy ainakin yksi, jos tarkasti katsoo.

Puikoilla on nyt kolmannet 2-kertaisella langalla neulottavat sukat, ja haluaisin laittaa sinne vielä 4.  Mutta nuo molemmat saavat nyt vähän odotella, sillä Mukulat-KAL -sukat ovat koeneulonnassa. Sain eilen 1. sukan varren valmiiksi. Siihen puhkesi 9 kukkaa kukkimaan ja varrelle tuli pituutta n. 40 cm. Saan koesukan valmiiksi varmaan lähipäivinä, olen nyt neulomassa kantapäätä, ja sitten on edessä jalkapöydän kukat. Sitten pystyn päättämään, koska aloitetaan. 

Mutta, jos polvipituiset kukkasukat ja yhteisneulonta kiinnostaa, niin kannattaa alkaa haalia kasaan ihania kukkavärejä, jämälangat käyvät hyvin. Ja niistä hyvin erottuva pohjaväri, sitä kannattaa varata kaksi kerää. Langan vahvuudeksi on Nalle tai vastaavat hyvä.

Mukulat KAL -suunnittelua...

Mielessä pitkään muhistellut, mutta suunnittelupöydällä juminut, tämänvuotinen KAL-kukkasukka eteni eilen ison harppauksen, kun sain jonkinlaisen luovuuden pyrähdyksen ja piirtelin sukan loput kuviot valmiiksi. Tänään näpräsin kaaviota vielä sen verran, että sen pystynee toteuttamaan kolmessa eri pohjekoossa. Printtasin juuri kaaviot ulos ja kaivoin kaikki lähietäisyydellä olevat potentiaaliset Nallukat pöydälleni, näistä pitäisi löytää sopivia värejä ja ehkä kaivella kätköistä lisää. Kuvan kaikki kerät eivät päädy sukkiin, värejä pitää mutustella vielä... 

Varteen tulee 9 kukintoa ja terään jokunen päälle. Ja, jos kaikki menee niinkuin haluaisin, niin 2-3 viikon päästä alkavat kukat polvisukissa kukkimaan ihan urakalla, kun laitetaan KAL pystyyn... ja se on sitten sellaista menoa, että touhua saa ja joutuu äimistelemään koko meidän kotiväki, eikö?

Tytön aurinkoinen liivimekko

Helmikuinen aurinko, aavistus talven taittumisesta, pisti minut ostamaan aurinkoisia lankoja. Tai, jos rehellisiä ollaan, niin se oli lanka-ale, mutta värivalintaa se ei yksistään selitä. Tuli satavarmuus siitä, että Pörrille pitää saada kesäksi iloinen mekko, sellainen, että pieni tyttö on kuin nopeasti paikkaansa vaihtava, puhua pälpättävä ja nauravainen auringonsäde.

Kun langat olivat kasassa ja puikot tyhjenneet edellisistä töistä, oli aika valita malli, jolla mekko toteutetaan. Pienen iltaisen surffailun jälkeen päädyin ensin Novita Talvi 2004 -lehdessä olleeseen Tytön liivimekkoon. Mutta lisäselailun jälkeen lopullinen valinta oli Dropsin malli Lyrah. Päätin, että neulon mekon muuten kirjavalla langalla, mutta alareunuksen, taskut ja mekon yläosan yksivärisellä. Ja sitten nukkumaan ja keräämään voimia seuraavalla vapaapäivälle, jolloin neulomiselle olisi paremmin aikaa...

Seuraavana päivänä laitoin sarjan Vallan linnake Areenasta pyörimään ja eikun neulomaan. Sarjaa ahmiessa pääsi jotain tärkeää katoamaan päästä, olin nimittäin neulonut pitkälti reunuksen yli, kun tajusin, että:

1) Neuloin sittenkin Novitan mallilla, vaikka olin päättänyt neuloa Dropsin mallilla.

2) Minun olisi pitänyt neuloa jo eri värillä, mutta minä päästelin vain yksivärisellä menemään.

Koska en viitsinyt alkaa purkuhommiin, päätin jatkaa Novitan mallilla, mutta vaihdoin kuitenkin kirjavan langan kehiin. Muutaman kerroksen neulottuani päätin raidoittaa mekkoa myös yksivärisellä, ettei siihen syntyisi kummallisia värilaikkuja kirjavasta langasta.  

No, syntyihän niitä sittenkin. Ei se raidoitus niitä mihinkään kadottanut, teki pinnasta vain entistä levottomamman. Muistui mieleen, etten yhtään tykkään langoista, jotka muodostavat täysin ennalta-arvaamattomia kuvioita, mitkään leopardikuosit sun muut maastokuviot eivät ole minun juttuja. No, mutta, sain ainakin sitä mitä halusin: väriläikän tytön päälle.

Mekko on nyt koneessa peseytymässä ja tyttö meinaa laittaa sen huomenna päivähoitoon päälle. Pörristä on kehkeytynyt oikea mekkotyttö, housuja pidetään vain, jos on ihan pakko, ja mekko sen olla pitää, mitä rimpsuisempi, sen parempi. Jospa tätä mekkoa voisi pitää puseron kanssa liivimekkona ja kesällä aivan sellaisenaan. 

Ja, en minä loppuviimein seurannut sitä Novitankaan ohjetta... 

Mutta, oli mukava lanka neuloa, eikä pinnasta tullut kova. Nyt on hirmuinen määrä näitä lankoja jäjellä, apuvaaa!!!

Malli: Kainaloihin asti Novita talvi 2004, Tytön liivimekko, koko 100 cm

Lanka: Novita Cotton Soft (279), Novita Cotton Soft Color (829)

Puikot: Alareunus 3 1/2, muuten 4. Virkkuukoukku nro 3 reunuksien virkkaukseen

Langankulutus: 205 g (yksiväristä vähän kolmatta kerää)

Vallan linnake on nyt katsottu, oli koukuttava sarja. Tykkään eniten katsoa juuri pohjoismaisia sarjoja ja tähän oli valikoitunut taitavia, valovoimaisia, näyttelijöitä. Ja se on ihan parasta, kun voi katsoa jonkun sarjaan putkeen (tai niin putkeen kuin arjelta ja perheeltä pystyy :) 

Nonniin, näin ne asiat etenee, mitäpä sitä sitten seuraavaksi neulotaan ja katsotaan?

Puikot tyhjeni

Sain viimeisteltyä nämä kahdet lojuskelemaan jääneet sukat, nyt ei ole puikoilla mitään.

Sukat liittyvät FB-ryhmä Knitting Socks in Finland:in International Sock Swap 5 -tempaukseen. Aloitin vaihtoparilleni yhteensä neljät sukat, nämä kaksi, jotka nyt sain valmiiksi, ja Bonbon-sukat. Mutta vain yhdet kelpuutin matkaan, nimittäin Adlibris Sockista ja Novita Tähdestä neulotut Pilikut. Sukat ovat saapuneet määränpäähänsä UK:hon:)

Itse sain nämä ihastuttavat sukat lahden toiselta puolelta, siis Ruotsista:

Kuvassa on vähän outo valotus, mutta sukat ovat kaikin puolin ihastuttavat ja olen ottanut ne heti käyttöön. Vaikka neulon sukkia solkenaan, on ihanaa saada jonkun toisen neulomat yllärisukat :)

Harmaa-punaiset sukat ovat oikeastaan Pilikkujen protoversio. Sukat on neulottu Pirta Sukkalangasta ja sukkien lopullinen koko on noin 39-40, joten näiden sijoituspaikka on sukkalaatikko, ja joku toistaiseksi tuntematon saaja. Lankaa sain kulumaan yhteensä 107 g. Pirta on pehmeämpää lankaa kuin Veikka tai Socki, joten hieman arveluttaa sukkien kestävyyspuoli. Minulla onkin toiset Pirta-sukat nyt koekäytössä, joten asialle aletaan saada selvyys lähitulevaisuudessa. 

Pinkit sukat on neulottu Adlibris Sockin ihanasta väristä B021 Popsicle pink. Sukkien lopullinen koko on 41 ja lankaa meni 107 g. Sukista tuli niin suuret, ettei ole mitään hajua, kenen jalkaan sopisivat, laitan siis sukkalaatikkoon odottamaan. Luulen ja toivon, että minulla on tätä väriä enemmänkin jemmassa, sillä tämä on niin tyttövärinen.

Nyt ei ehdi tämän enempää täällä jorista. Pitää vaihtaa kukkiin mullat ja kylvää edelleen kylvämättä olevat siemenet. Pitää tehdä muutamia tympeitä kotitöitä ja olisi suotavaa heittää lenkki räntäsateessa. Ja sitten, tänään, saan aloittaa uuden tai uusia käsitöitä, sillä puikoilla ei ole nyt mitään. Ajattelin laittaa alulle kesämekon Pörrille. Ja ehkä suunnitella jotain muutakin. Mutta voihan se olla, etten ehdi niin paljon kuin haluaisin, sillä tämä vapaapäivä huristaa vauhdilla iltaan.

Olen lankahamsteri...

... ja kätköni vain kasvaa! Olen mukana SNY kevät 2019 -ringissä, joka pyörähti juuri käyntiin. Ja jo tänään sain ilmoituksen, että Salainen Neuleystäväni on laittanut minulle paketin tulemaan, joten tottakai pyörähdin illalla vielä Ärrällä hakemassa mysteeripaketin :) Ja sieltä paljastui kaikenlaista ihanaa, katsotaanpa näitä tarkemmin:

Ensinnäkin SNY3 oli ajatellut, että lankavarastoani pitää mitä pikimmiten kartuttaa, joten hän laittoi minulle vaaleanpunaista Muumien merinovillalankaa. SNY3 on selvästi käynyt tutkimassa lankakaaokseni seurantasivua ja huomannut, että tätä lankaa minulla ei ennestään ole. Ja salaisesti tiennyt, että tahtoisin testata. Kiitos, tästä tulee varmasti jotain kivaa joko minulle tai Pörrille.

Ja jotta Muumien ei tarvitse yksikseen olla, oli SNY3 laittanut niille seuraksi Blossom-sukkalankaa, jota en myöskään ennestään omista. 

Blossom tuntuu hyvältä käteen ja vahvuuskin on sopiva... Ja väri oikea namiskuukkeli! Tämä minun pitää varmaankin salaisesti neuloa, ettei Pörri tule jaolle ja halua lankaa omiin sukkiinsa...

Sitten jotain erittäin hyödyllistä, nimittäin villapesuainetta! Mistäpä tiesikin, että käytän juuri tätä merkkiä ja edellinen puteli on liki tyhjä. SNY3:lla täytyy olla kristallipallo...

Ja tänään, huomenna tai ylihuomenna olisi taas otollinen hetki kylvää kukansiemeniä. Ja, koska unohdin edellisenä h-hetkenä koko kylvöhommelin, niin voin kylvää nyt ne, jotka kuukausi takaperin meinasin kylvää. Ja tietenkin myös nämä asterit.

Ovat helppohoitoisia ja iloisia.

Ja jotta pystyisin pitämään riittävän energiatason yllä kaiken tämän neulomisen ja kaiken muun säätämisen aikana, on tietysti tärkeää syödä salaisesti suklaata ja kuivattuja hedelmiä. Ettei pökerry puikot kädessä tai jotain muuta vastaavaa. 

Sitten tuli vastaan jotain sellaista, jota silmät eivät ole koskaan missään havainneet, nimittäin hassunhauskan tupsukantekolaitteen. Tällekin löytyy kohderyhmä tästä taloudesta, nimittäin Elmeri ja pipoon iso tupsu... hehee. Eikun tietysti Pörri. Saattaa olla, että hän haluaisi ja osaisi jo itse tehdä tällä tupsukoita. Ja siihenhän menee taas mukavasti lankaa eli lankavarastoni hupenee... ja kenties saavuttaa jonkinlaisen tasapainotilan.. uuh.

Mutta osasia on niin paljon, että lähempi perehtyminen täytyy suorittaa ihan ajan kanssa. Mutta kyllä minä varmasti osaan tätä käyttää, kunhan ohjeet tavaan läpite.

Sitten tuli Lempisukat-sukkalehti, joka pitää sisällään juuri kaikkea sitä, mitä olen täällä uhonnut joku kaunis päivä tekeväni sukkarintamalla = sukat kärjestä alkaen & sukkien neulominen pyörönä.  Ja virkattuihin sukkiin, joita olen myös haaveillut tekeväni, vaikken ole mahtanut siitä täällä elämää pitää. Lehdessä on lisäksi sellaisia asioita, joista en ole tiennyt mitään, enkä vieläkään tiedä, ennenkuin paremmin tutkin, esim. sydänkantapää & vaiheittainen kantapää. 

Lehdessä on ohjeet myös hassuihin varvassukkiin, joista tulee mieleen eräs vuosien takainen koulutus työpaikalla: Minulla oli tuolloin jalassa varvassukat ja kun eräs silloinen kolleega huomasi asian, ei naurulle tulut loppua, siinä hekotettiin vedet silmissä ja porukalla, kouluttajaa myöten. 

Ja vink, vink, viluvarpainen serkkutyttö, jos luet tätä: Tällä ohjeella villasukat läpykkäisiin? :D

Tämä pitsineule näyttää sellaiselta, että olisi kiva ja näpsäkkä tehdä sukkiin.

SNY3 muistuttaa minua myös siitä, ettei pidä istua liian myöhään koneella bloggailemassa tai neulomassa, pitää ehtiä käydä myös iltapesulla. Sen aika alkaa olla todellakin viimeistään nyt, joten enköhän ota uuden pesulappuseni koekäyttöön. Kiitos ystäväiseni, tämä paketti oli ihanaisia yllätyksiä täynnä ja täydellinen piristys tähän päivään ja viikoiksi eteenpäin :)

Aurinkoisia kevättalven päiviä myös Sinulle! Ja koitan ottaa haastamasi asian haltuun...