Enpä olisi uskonut, että koskaan sanoisin tätä, mutta niin se vain on, minulla on ikävä lunta! Haaveilen talvisesta maisemasta, sinisenpehmoisesta hämärästä, kuuranpeittämästä rantakoivikosta, ja kyllä vain, haaveilen jopa lumilapiosta, lumikolasta ja siitä, miten illan päälle saattoi ottaa arkisen jumppahetken ihan siinä omassa pihassaan. Vaikka, jos totta puhutaan, ulkoistin aikanaan osaksi talvea lumityöt riuskoille Poikasille. Noinkohan täällä etelässä tulee oikeaa talvea ollenkaan? Onko koko talvi märkä ja pimeä, autolla ajaessa ei näe tonttua, tonttulakista puhumattakaan, pimeys imee pienenkin valon pois. Tässä ikävässä ei tuo lohtua ainakaan se, että pohjoisen tuttavat jakavat kuvia kotoisista talvisista maisemista. Täällä etelässä oli lunta yhden päivän verran, ja sitten vain vettä... ja vielä lisää vettä.
Tästä kirjoituksesta alkaa tulla aika masentava, mutta mennään nyt vielä syvemmälle marraskuuhun: Neulerintamallakaan ei ole ollut iloista ja innostunutta neulontaa. Ensin aloitin työn numero yksi, kirjoneuletakin. Se jumahti jonnekin kainaloiden kohdalle, enkä tiedä, koska se siitä jatkuu. Tummanharmaa lanka ei vain innosta, eikä semipörröinen lanka.
Sitten aloitin työn numero kaksi, kirjoneulesukat. Mallin olen piirtänyt aikoja sitten, mutta en ole koeneulonut. Ensimmäinen sukka valmistui ja sen myötä tuli varmuus siitä, että malli pitää piirtää uudestaan. Siinä tökkii hyvin moni asia, esim. värit ja jotkut kuviot. Ja neuloessani tuli idea, miten sukkamallin henkeä voisin jatkojalostaa, paremmaksi. Meinaan kuitenkin sinnillä neuloa toisenkin sukan valmiiksi, sillä kukapa mitään yhdellä sukalla tekisi?
Voi, tulkaa takaisin ;)
VastaaPoistaÄläpä yllytä ;)
PoistaMeillä on tänään hipsuttanut hiiren hiljaa pientä lumen oloista maahan - melkein millimetrin verran. Kadut ovat liukkaita ja tuo millimetri valkoista sulaa säätiedotuksen perusteella viimeistään huomenna. Lampi on jäässä, taitaa sekin sulaa jo huomenna.
VastaaPoistaToisaalta luin jostain, että ilman tätä harmaata kautta Siperian armottomat pakkaset koettelisivat meitäkin. Ehkä sittenkin parempi olla tuon harmauden kanssa.
Se noin 1 mm lunta valostuttaa maisemaa myös. En minäkään mitään siperialaisia pakkasia kaipaile, mutta vähän talvisempaa menoa kuitenkin. Tänään katsoin vahingossa pohjoisen säätiedotusta ja olin ihmeissäni kahdesta lumihiutale-ennusteesta... kunnes selvisi, että paikkakunta olikin väärä ja täällä meillä päin se kaksi hiutaletta = kaksi vesipisaraa. No, säille ei mahda mitään, joten pulinat pois :)
PoistaVoi sua! Tulee mieleen omat ekat ajat etelässä, kun kaipasin vuodenaikoja ja valon vaihtelua. Suomi on pitkä maa. Vaikka en Lapista olekaan, koetteli ilmasto. Mutta on eteläkin marraskuussa kaikkea kaunista. Ja tulee vielä luntakin. Koeta sinnitellä.
VastaaPoistaKiitos, minä sinnittelen. Suomen pituus on todellakin huomattava. Mutta, kun tämä talvi on selätetty, niin keväällä voipi laitella pohjoisen kaiffereille keväisiä kukkakuvia, kun he vielä lapioivat lunta ja hakkaavat jäätä ;D
PoistaTäällä Keski- Suomen korkeudella on pieni talvi, mutta sen on ennustettu kuihtuvan pois. Koti- ikävä kuuluu elämänmuutosten neulekuvioon, kuin ne harmaat raidat. Kun ilo on ottanut etäisyyttä, kaikki tuntuu menettävän merkityksensä, sukat ja villapaidat jäävät lepäämään puikoilleen.
VastaaPoistaMutta ilo ja innostus vielä palaavat, siitä ne neuleet sitten valmistuu.
Tuo Aino Sibeliuksesta kertova kirja on luettava, hän oli oman aikakautensa voimanaisia. Ollaan mekin.
Kiitos sinulle, lohduttavista sanoista. Ehkä tekee hyvääkin antaa neuleiden välillä lepäillä ja lukea kirjaa. Tosin olen mietiskellyt yksiä lapasia, langatkin kaivelin esiin. Toivottavasti teidän talvi ei alistu vesisateen vietäväksi :)
Poista