Polvisukkia ja höpinää

Esittelyssä kahdet tänä vuonna neulotut polvarit, ja lisäksi ainakin koirahöpinää. Ehkä muutakin, jos vauhtiin pääsen.

Puikot eivät ole viime aikoina juuri heiluneet, molemmat sukat ovat odottaneet pitkän tovin vain sitä, että pääsisivät tänne seinälle komeilemaan. Nyt on niiden lyhyt hetki parrasvaloissa.

Novitan Veikka Karkkiraita Geisha (9041) oli niin herkullinen väri, että tulipa sitä hankittua muuan kerä. Lisäksi hankin yksiväristä Geishaa, mutta siihen en lopulta koskenut, vaikka aluksi meinasin siitä resorin, kantapään ja kärjen sukkiini tehdä. Sukka on tehty perus-Veikka-ohjeellani, joten eipä siitä sitten sen kummempaa. Lankaa kului 168 g.

Toiset sukat tein 7 Veljestä Kimara (491) -värillä. Tämä oli yksi niistä väreistä, joita kuka tahansa sai äänestää Novitan mahdollisista väreistä jatkoon. Minä äänestin, monesti. Sitten odotin tätä väriä kieli pitkällä saapuvaksi kauppaan, ja kun se vihdoin ilmestyi, niin hommasin pari kerää, vaikka kerän hinta kauhistuttikin, isosti! Ja nyt minulla on jättiraitapolvarit jalkoihin laitettaviksi. Lankaa kului 169 g.

Siinäpä neuleosuus tällä erää. 

Siirrytäänpä hauvvaan. Muffi on nyt puolivuotias ja kasvanut hurjasti. Oikeastaan ei haittaisi minua ollenkaan, vaikkei enää kasvaisikaan... mutta kasvanee jokusen kuukauden vielä. Koira painaa nyt n. 13 kg ja on keskikokoinen. Annetaanpa Muffin itse kertoa, mitä 4-6 kuukauden välillä on tapahtunut:

Käyn päivittäin, ja useasti, nuuhkuttelemassa järven rantoja, polkuja ja hiekkateitä. Ja varsinkin edellä mainittujen reunuksia. Voi jummijammi, että on hyviä tuoksuja!

Minut tällättiin tähän kuvaan, koska haluttiin saada sinivuokot näyttämään vieläkin kauniimmilta.

Sattui sellainen yhden illan ripurapuralla. Ja seuraavaksi oli vatta kovalla. Piti pistäytyä lekurilla. Ei ollut kiva homma, mutta pärjäsin. Kallista hommaa tuo elukkalääkärin homma, ei tartte kuin oven aukaista ja saranoiden narahtaa, ja lompakosta katoaa useampi seteli.

Annoin Hammaskeijulle mun hampaat, sain tilalle pienen makupalan. Noo, saatoin osan hampaista syödäkin, koska vain yksi löytyi Äitin hyppysiin. 

Me käydään aamuvarhain ja iltamyöhäin pisulla. Tässä kuvassa aurinko laskee mun selkäni taa.

Tässä mä otan vähän lisäravintoa kiven päältä. Älkää kysykö, mitä tällä kertaa. Tykkään napostella kaikenlaista meijän reissuilla.

Täs kuvassa mää mennä jolkuttelen etiäpäin.

Ja täs mää kirmailen takasin, kun mun Äiti kutsui mua.

Palvelusväki imuroi, joten mää katsoin parhaimmaks' mennä soffalle lepäämään siksi aikaa, ja ottaa kevyet unet.

Mää vaihdoin välillä asentoa, melko unettavaa hurinaa.

Täs kuvassa näkyy meidän keskeneräistä möksää. Ja sit täs olen mää, mut on juuri harjattu. Mun Äiti tykkää rapsutella mua harjalla.

Täs mää olen juuri tullut salongista, mut pestiin ja mulle laitettiin kesäluukki. Uskotteko, että olen pehmunen..?

Tää kuva on otettu vähän takaviistoon, niin mun perä näyttää vähän isolta. Eiseole. Se on ihan sopivankokoinen pylly mun vartaloon. Ja tässä mä olen juuri tullut sieltä kauneussalongista.

Sithän mä kävin myös pentukoulussa. Ja nenänuuhkukoulussa. Tää kuva on otettu jälkimmäisestä. Mää nuuhkuttelin kyllä, mut mun Äiti ei ollut ihan varma, etsinkö mää sitä mitä piti, vai ehkä toisten ripottelemia makupaloja...

Näissä maisemissa mää monesti käyn pienet pisulenkit tekemässä.

Syreenit kukkivat nyt, ai että!

Olemme laittaneet pihalle hieman pensaita ja puita kasvamaan. Kaikki ovat toistaiseksi hengissä. Meillä on tulossa syreeniaitaa, on kaksi omenapuuta, päärynäpuu, luumupuu ja kaksi kirsikkaa. Sen lisäksi hieman ruusupensaita. Kovin paljoa ei voi vielä laittaa, sillä lisää maata pitää tuoda pihaan. Sormet syyhyäisi kyllä...

Ai, niin. Osallistuin ArabiaxNovita suunnittelukilpailuun. Tänään luin Instagramista, että voittajille on laitettu mailia. Minä en saanut mailia, joten en ole voittaja. Luulin etukäteen, ettei minua harmittaisi tämä, että olisi ihan sama, jatkoon tai ei. Mutta kylläpä se sitten harmittaakin. No, ehkä ei enää iltalenkin jälkeen. 

Niin, ja, yskä ei lähde mihinkään. Olen sitä tyyppiä, että kun yskä tulee, niin se viihtyy pitkään. Melko ärsyttävää, ja väsyttävää. Onneksi olen etätöissä, niin ei yskiminen häiritse juuri muita. Paitsi perhettä, joka neuvoo minua näin: Älä yski.